yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Tulitteko koskaan ymmärretyksi toisienne taholla?Kuulitekko/näittekö omia eroavaisuuksia? Saitteko ammattiapua? "

    Noh jos minua tarkoitat niin tuo suhde jonka vuoksi tämän aiheen pariin olen tullut oli vain sellainen tapailusuhde, josta ei ollut tarkoituskaan tulla muuta...

    Jonka suhteen päätin, kun alkoi tulla sitä minun/elämäni ja naiseuteni mitätöimistä, jota en ollenkaan ymmärtänyt, koska hän olisi ihan voinut päättääkin suhteen niin halutessaan/olimme jopa sopineet siitä...

    Tuossakin vaiheessa narsismi oli vielä minulle suht tuntematon käsite...tämä minun täällä oloni enimmäkseen liittyy siihen, että ymmärtäisin niin häntä/hänen valintojaan kuin ennenkaikkea itseäni ja omia valintojani...

    Ko. ihmisen kanssa en ole aiheesta keskustellut, vaikka hän omien sanojensa mukaan tunsi paljonkin narsisteja ja heidän uhrejaan...sitä en tiedä mitä hän itse tarkoitti sanoessaan kun ilmoitin etten halua tapailla häntä enää, "että ku mä oon mikä oon niin ei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta ihmisiin joista ei ole mitään hyötyä..."

    Mitä ammattiapuun tulee niin siihen olen turvautunut liittyen 90 luvun lopulla tapahtuneeseen avioerooni, jonka syynä oli puolisoni alkoholisoituminen, jossa jonkin verran sivuttiin myös tätä läheisriippuvaisuuden teemaa, ihmistä joka antaa toisen kohdella kaltoin/sietää kaltoinkohtelua ja sen syntyjuuria ja siihen liittyvää problematiikkaa...
  2. "Ohut - ja paksunahkaiset tietoisuudet voi vetää alas vessanpöntöstä. "

    Noh, käsittääkseni ihminen ny vaan on sellainen joka haluaa jonkinlaisen nimen sille, mistä mikin johtuu ja nuo molemmat käsitteet niin ohut kuin paksunahkainen "häiriö" syntyvät samalla "sylttytehtaalla"..

    Että ihan pitäydyn noissa läheisriippuvainen /ohutnahkainen tms. tietoisuuksissa itseeni liittyen ja kyllä menneisyys, olletikkin lapsuus on muovannut minusta sellaisen, lisättynä ehkä sukupolvien ketjulla, päätellen siitä mitä tiedän äitini lapsuudesta/menneisyydestä/eletystä elämästä...

    Jollain tasolla voisin jopa puoltaa tuota tietoisuutta siltä osin, että jonkinlainen tietoisuus auttaa ehkä siihen, ettei enää toista samoja virheitä...

    Mikä tietoisuus taas auttaa tunnistamaan niitä käyttätymis/ajatusmalleja ja sitä kautta pyrkimään luomaan uudenlaisia ajatusmalleja ja uudenlaista elämää...

    Kuinka paljon mahtaa olla ihmisiä täälläkin, jotka eivät ole tietoisia itsestään/omista vääristä toiminta/ajatus malleistaan ja siitä missä niiden juuret ovat ja siitä syystä ihmettelevät miksi mulle aina käy niin ja etsivät loputtomiin vikaa siitä toisesta, vaikka loppujen lopuksi kyse saattaa olla omista vääristä valinnoista joita on ikäänkuin alitajuisesti "pakotettu" toistamaan mm. valitsemalla kumppanin joka kohtelee samalla tavoin kuin vanhemmat on lapsena kohdellu..

    Että jos tarkoitat tälllä

    "Ei kannata lähestyä ongelmia noista lähtökohdista käsin. Kaikki johtuu aina jostakin, ja molemmissa syytä. "

    Niitä parsisuhdekuvioita niin kyllä, paksunahkainen narsisti tarvitsee sen "uhrinsa", joksi usein valikoituu juurkin ohut/läheisriippuvainen, joka joissakin tapauksissa myös tarvitsee sen narsistinsa...

    Kummallakin on syynsä siihen, miksi...

    hyvin usein se sama syy, ns. terveen narsismin/itsetuntemisen/itsetunnon puute jonka juuret on löydettävissä menneisyydestä jos ja kun uskaltaa katsoa itseään, sitä omaa ei aina niin täydellistä kuvaansa...
  3. "Ne voi ehkä ymmärtää myös tieksi pois tältä palstalta?"

    Niin, minäkin tosiaa kuulun siihen ihmisryhmään jolle tämä aihe narsismi oli tuki tuntematon käsite ennen sitä "omaa kokemustani" muutama vuosi sitten...

    LR oli tuli tutuksi jo avioliittoni loppuaikoina ja tosiaan löysin tavallaan siihen/itseeni liittyen myös uuden ulottovuuden tämän narsismi aiheen myötä, mutta joo, otsikkoon liittyen, ehkä "kaikessa pas kassa voi olla syynä "läheisriippuvuus -inhimilliset syyt, joita ihmiset eivät tunnista"

    Että joo, tiedän olevani tietyllä lailla riippuvaisuuteen taipuvainen persoona, siitä kertoo myös tarve keskustella tästä aiheesta, vieläkin vaikka tuo ko. suhde on aikoja sitten päättynyt...

    Kuten kerroin reality elämässä en ole muiden ihmisten suhteen tuollaiseen tarpeeseen(keskustelu narsismista) juurikaan törmännyt...

    Että kyllä joo, toki toivon, että minäkin kykenisin jonain päivänä jättämään tämän "kaiken pas kan" (tarpeen keskustella tästä) taakseni...

    Vaikka noh, mene ja tiedä korvaanko sen sitten jollain toisella, en tiedä jotensakin hullua sekin että tarvitsee jonkun asian "vaivaamaan" johon voi/haluaa syystä tai toisesta palata muuten suht normaalin elämän lisäksi...

    Että ei sitä vaan tämmönen minunkaltainen ihminen niin vain opi elämään semmosta "tasaista" elämää ilman suurempia ongelmia.

    Jos ei niitä ole omassa elämässä tällä hetkellä...niin menneisyydestä niitä sitten kaivaa, että saa päätänsä vaivata, että sitä irtipäästämisen vaikeutta minullakin...

    http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch5.html
  4. "Lullaan että ohutnahkainen on samanlainen kuin se paksunahkainen, josta täällä yleensä tarkoitetaan narsisteista puhuettaessa..."

    Lisäksi vielä osa porukasta täällä leimaa ohutnahkaisen/läheisriippuvaisen vielä kauheammaksi kuin sen "paksun" narsistin, millä ny ei käsitääkseni ole muuta tarkoitusta kuin mollata nk. narsistien uhreja jollaisia LR/ohutnahk,/ käänteisnarsistit useimmiten ovat...
  5. "Yritin sanoa, että "läheisriippuvuutta" ei mielestäni kannata erotella narsismista (tai monesta muustakaan itsetunto- ja vuorovaikutusongelmasta)."

    Niin kyllä itse olen samaa/sitä mieltä, että LR, ohutnahkainen/piilo/käänteisnarsisti ovat hyvinkin samaa asiaa...

    mitä nimitystä ny kukakin haluaa käyttää...

    Täällä vaan suotta kavahdetaan/pelätään tuota narsisti sanaa...
    en minä, ei minussa ole...

    Lullaan että ohutnahkainen on samanlainen kuin se paksunahkainen, josta täällä yleensä tarkoitetaan narsisteista puhuettaessa...
  6. "Läheisriippuvuus" voi äärimuotonaan ilmetä samassa suhteessa tai samassa henkilössä "sitoutumiskammona", eikö?"

    Ihan kaikesta en ny saanu kiinni, ehkä jatkanet keskustelua, mutta tähän vastaan, että tietyllä lailla kyllä...ainakin samassa ihmisessä...

    Vaikka olenkin tunnustatunut tuollaiseksi läheisriippuuvaiseksi ja "suostunut huonoon kohteluun niin toisaalta taas olen ja olen aina ollut hyvin "itsenäinen"/ns. vahvuuteen sairastunut/oma voimainen...

    Minkä voi tietyllä lailla kääntää muotoon etten koskaan pohjimmiltani laske elämääni toisen ihmisen varaan, jonka olen päätellyt johtuvan juurikin tuosta lapsuuden turvattomuudesta...

    Mikä taas aiheuttaa sen, että sille kumppanille on vaikeampi näyttää rakkauden tunteita, kun taas lapsille helpompaa, koska he eivät uhkaa "itsenäisyyttäni"...

    Mutta joo, mitä tulee teoriohin niin narsismista, läheisriippuvuudesta mistä tahansa, niin ihmiset on yksilöitä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei ole olemassa sellaista ihmistä/elämää joka on just sellainen, kuin mitä teoriassa sanotaan...

    Että elämä/ihmiset/ihmissuhteet ovat paljon enemmän/muutakin kuin teoriaa. Niitä voi lukea ja pohtia ja niistä voi löytää vastauksia oman elämän ongelmiin , mutta kaikkien kohtien ei tarvitse osua prikulleen samaan/yhteen ihmiseen tyyliin joko tai...
  7. "Olen seuraillut keskustelupalstoja narsismi -aiheen tiimoilta, kuunnellut työpaikan kahvipöytäkeskusteluja ja keskustellut aiheesta eri ihmisten kanssa. Olen ollut hieman huolissani siitä, että monia pari-/ihmissuhteiden normaaleja kipupisteitä on alettu tulkitsemaan Sam Vaikn ja muiden vastaavien tekstien pohjalta. "

    Niin tuohon en oikein osaa sanoa mitään, koska itselläni tämä keskustelu narsismi aiheesta enimmäkseen rajoittuu vain tänne keskustelupalstalle...ettei tuttavapiiriini reality juurikaan kuulu ihmisiä jotka haluavat keskustella nimenomaan narsismista ja uskoisin että monellekkin nuo Vakninin sivut yms. ovat täysin tuntemattomia...

    Josta voisin päätellä ettei heillä ole kokemusta/kosketuspintaa aiheeseen, kun taas ilmeisesti siihen maailmaan jossa sinä liikut on jostain syystä valikoitunut useampia joko narsisteja tai heidän kanssaan tekemisiiin joutuneita ja siitä syystä aiheesta keskustellaan...

    Mitä tuohon tulee...

    "Onko kyseessä osaltaan aikamme yleinen henki, jossa pahaan oloon etsitään helpotusta "mielenterveys" -otsikon alta? "

    Noh, äkkiseltään vastaan tuohon, että kyllä ja painotus sanalla mielenTERVEYS, mutta siinä sitä riittääkin pohtimista, miksi tähän on tultu...

    Äkkseltään tulee mieleen tällaisia ajatuksia...

    http://hidastaelamaa.fi/2014/04/shakti-pad-merkityksellinen-elama/

    http://www.hs.fi/tiede/a1397536511704?jako=7fc34397c73e550aadb40a8e8bb07098&ref=fb-share

    Että tavallaan voisin ajatella niinkin, että sitä elämän merkitystä/mielykkyyttä haetaan pelkästään siitä toisesta ihmisestä, että hän täyttäisi sen sisimmässä olevan tyhjyyden...
  8. "läheisriippuvuus -inhimilliset syyt, joita ihmiset eivät tunnista. "

    Niin hyvä nostaa aina välillä tätäkin aihetta esille jos joku saattaa lukea ja tunnistaakin itsensä...

    Useimmat kaltoinkohtelevissa suhteissa pitkään olevat ovat tällaisia...
  9. Lisää lukemista tuskasta...

    "Keskeiset voimat, jotka piiskaavat pakonomaista ja riippuvaista mieltämme ovat pelko ja tuska. Kun me koemme tuskaa, teemme mitä tahansa, jotta emme kokisi sitä niin paljon. Kaipaamme edes lyhyttä helpotuksen hetkeä, lyhyttä unohtamisen hetkeä. Kuka tahansa samanlaisessa tuskassa oleva kaipaisi sitä. Tästä tuskasta nousee myös pelko kokea uutta tuskaa, joka saattaa johtua pelkästään ikävystymisestä elämään häpeän ja arvottomuuden tunteiden keskellä. Tyhjyyden tunteiden keskellä eläminen yksinäänkin voi olla meille ylitsepääsemätön tuska. Haluaisimme saada edes jonkinlaista varmuutta siitä, että olemme hyviä ja rakastettavia. Voimme tehdä mitä tahansa, jotta meitä ei kohdeltaisi rakkaudettomasti: me saatamme yrittää miellyttää ihmisiä, saatamme yrittää ohjailla heidän käyttäytymistään, tai saatamme hylätä heidät. Mitä tahansa teemmekin, tuskamme ei vähene. Jos miellytämme muita, annamme keskeisen osan itseämme pois, ja vieraannumme muista ihmisistä ja itsestämme. Samoin käy, jos yritämme ohjailla heitä - me yritämme pakottaa heitä miellyttämään itseämme. Hylkääminen on eristyneisyyden ja eristäytymisen äärimmäinen muoto. Me toistamme sitä, mitä olemme oppineet ja miten olemme aina eläneet, löytämättä lepoa ja kuulumista vain omana itsenämme olemisessa. Yrityksemme päästä irti tuskastamme vain lisäävät tuskaamme, pelkojamme ja eristäytymistämme"

    http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch5.html
  10. Niin lemmikin hankkiminenkin on yksi keino, yksinäisyyden lievittämiseen johon , käsittääkseni aloittajan tuskakin liittyy....
    tässä yksi näkökulma aiheeseen...

    "Tunne ja sen aiheuttaja

    Eräällä abiturienttitytöllä oli niin voimakkaita tuskatiloja, että hän halusi kuolla. Hän ei selvinnyt jatkuvasta psyykkisestä kivusta. Kokemuksen teki vielä vaikeammaksi se tosiasia, ettei hän tiennyt, mistä tuskatilat johtuivat. Erään keskustelun aikana hän kysyi itseltään: "Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?" Hän mietti asiaa niin kauan, että vastaus tuntui tulevan itsestään: "Jäädä yksin."

    Yksin oleminen maailmassa, jossa kukaan ei välittäisi hänestä, oli pahinta, mitä hänelle voisi tapahtua. Tuska liittyi siis voimakkaaseen, tukahdutettuun yksinjäämisen pelkoon. Tämä huomio auttoi häntä näkemään, että tuskatila voimistui seuraavissa tilanteissa:
    * Yöllä yksin sängyssä pimeässä huoneessa.
    * Hänen itsensä tai jokun toisen hyvästellessä tai lähtiessä talosta
    * Kuullessa, lukiessa tai ajatellessa kuolemaa

    Yksinolemisen pelko oli niin voimakas ja teki niin kipeää, että se tuntui ylivoimaiselta kestää. Tuskasta tuli se puolustusmekanismi, joka sai pahan leviämään ja lievitti kivun yleisluontoiseksi tunteeksi. Tunne ei enää ollut yhteydessä yksinolemiseen.

    Terapian avulla tyttö sai rohkeutta, uskoa ja halua ilmaista epätoivonsa sanoin. Jos kipeää tekevät tunteet tunnustetaan rehellisesti ja ne ilmaistaan avoimesti turvallisessa ympäristössä, ne menettävät osan voimastaan. Tässä tapauksessa ei ollut tärkeintä ottaa selville, miksi eroaminen ja yksinolo tuntuivat niin vaarallisilta ja uhkaavilta. Olennaisinta oli löytää keino, miten kiusallinen tukahdutettu pelko voitaisiin vapauttaa ilman, että kukaan vahingoittuisi"

    http://www.etra-liitto.fi/terveys/te16.html
  11. "Täsmälleen tätä samaa sanontaa käytti eräs narsuksi haukuttu henkilö...ihmeellistä....hih...."

    Noh kaikenlaista säkin kuka lienet huomaatkin, pitihän munkin sitte tarkistaa kehen vihjaat ja kappas vaan...
  12. "Toisinaan vaikuttaa kovinkin vessan seinältä...."

    No jos minäkin vielä illan päätteeksi tähän seinälle plätkäsen huonoa huumoria, että tuosta sun heittosi ulkoasusta tuli mieleen joku muinainen väite täällä, että kolme pistettä lauseiden välissä/perässä on kuulemma varma merkki mielisairaudesta jonka perusteella kaikki kolmea pistettä käyttävät nettikirjoittajat on tunnistettavissa yhdeksi ja samaksi...

    Mutta joo, sulla on näyttääs olevan neljä pistettä jos ei mun hieman väsyneet silmät väärin laske ettei syytä huoleen...
  13. "Itse olen toipumisen hyvässä tuulessa enkä henkilökohtaisesti toivoisi, että hänen nykyinen ottaisi minuun yhteyttä.
    Tämä vain minun mielipiteeni, mutta en enää haluaisi puida yhtään n:n asioita ja elämää. Sitä varten ovat vertaistuet ei ex: t. "

    Niin mielipiteitä tuostakin asiasta on puolesta ja vastaan, mutta henk. koht. voin yhtyä mielipiteeseesi, ettei ole järkevää sekaantua reality elämässä toisten/saati narsistin parisuhteisiin...

    Täällähän mukamas sen narsistin uusista suhteistakin ollaan "tietävinään" yhtä sun toista, mutta keskustelupalstojen tietämiset/luulot/arvelut voi jättää ihan omaan arvoonsa...

    Mitä taas tulee vertaistuen tarpeessa oleviin, niin voisin suositella ihan tuota Nut:ttia, keskustelupalstan lisäksi se tarjoaa henk. koht. tukea puhelimitse ja spostilla...

    http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/tukipuhelin-ja-tukisahkoposti/
  14. Tsih, mukava lukea joskus näitä vanhoja, hirveää vääntöä mulla ollu tästäkin aiheesta tuon xxch:n kanssa...

    Mutta joo...

    "he käyttäytyvätkin kuin sinä olisit vastuussa heidän hyvinvoinnista ja sinä olet se jonka pitää "pelastaa" heidät."

    Jos ny tuotakin lausetta miettii niin ilmeisesti tuo "he" tarkoittaa läheisriippuvaista ja "sinä" kaiketi sitten alkoholistia tai narsistia jollaisia useimmat läheisriippuvaisen puolisot ovat...

    Että ikäänkuin tuo lauseen voisi sitten muotoilla tähänkin tapaan, että läheisriippuvaiset käyttäytyvät kuin alkoholisti/narsisti olisi vastuussa heidän hyvinvoinnistaan ja alkoholistin/narsistin pitäisi "pelastaa" läheisriippuvaiset (esim. alkoholistin/narsistin puolisot)

    Mikä ei kyllä kuullosta ollenkaan järkevältä...
  15. Niin aloittaja puhui itsetunnosta ja kertoi tietävänsä että narsisteilla se on huono ja sitten kohta itsetunto aihe heivattiinkin sivuun ja alettiin kiistellä kuka mitäkin tietää ja itsetuntoasia vaikeana aiheena unohdettiin...

    Noh jos minäkin kuitenkin jotain tähänkin aiheeseen ikäänkuin keskustelun pohjaksi jos ja kun itsetunto aiheena kiinnostaa...

    Hyvän itsetunnon tunnusmerkkejä ovat:

    tunne, että on hyvä monissa asioissa
    luottamus itseen
    itsensä arvostaminen
    omien ominaisuuksiensa perustavaa arvostamista
    oman elämän kokemista ainutkertaisena ja tärkeänä
    kyky arvostaa muita
    sosiaalinen joustavuus ja sopeutuvuus
    itsenäisyys oman elämän hallinnassa
    riippumattomuus toisten mielipiteistä
    kyky sietää epäonnistumisia ja pettymyksiä.

    http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunne_itsesi/itsetunto

    Ihminen, jolla on huono itsetunto, ei pysty

    myöntämään erehtyneensä
    kysymään neuvoa
    näyttämään epävarmuuttaan
    olemaan avoin muille
    olemaan heikko ja haavoittuva
    pyytämään anteeksi
    antamaan tunnustusta muille
    olemaan ulkoisesti muuta kuin tiukka ja täydellinen
    antamaan tilaa lapselle meissä: huumorille, naurulle ja leikille

    http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/huonon-itsetunnon-merkit/
  16. "Jos narsistinen ihminen tajuaa olevansa narsisti, hakee siihen apua ja haluaa muuttua niin kuinka tuo on mahdollista vai onko mahdollista?"

    No tuon asian pohtimiseen "onko mahdollista" voisin suositella ihan virallista tietoa narsitien hoitokokemuksista...

    Tässä yksi linkki, googlettamalla löydät varmasti lisääkin...

    http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/gustav_schulman/__new_page_-122766/

    Mitä tuohon tulee...

    "Vai onko syytä epäillä että halukkuus "muutokseen" on keino saada parisuhde takaisin?"

    Niin itselläni on tuon kaltainen kokemus, mutta se ei liity narsistiin vaan kyseessä oli alkoholisti, joka hakeutui useinkin hoitoon niissä tilanteissa kun olin lähtenyt kotoani...

    Ja selkeästi hoitoon hakeutumisen syy, ei ollut oma halu raitistua vaan juurikin tuo mainitsemasi , "saada parisuhde takaisin", kaksi kertaa minäkin tuohon uskoisin, kolmas kerta toden sanoi...

    Varsinkin kun tuli ilmi että oli hoitolaitoksessa salannut/vähätellyt alkoholin käyttönsä määrää/laatua...

    Mutta oli asia kuinka oli, niin itse sitä joutuu se narsistin uhrikin tekemään ne omaa elämäänsä koskevat päätökset/valinnat tekemään ilman täyttä varmuutta siitä mitä huominen tuo tullessaan...

    hyvä muistisääntö on sekin, että sanat/lupaukset on vain sanoja, totuus tulee esiin vasta tekojen/valintojen myötä...

    Mitä muutosprosessiin tulee niin jos häiriö on persoonassa niin en usko sen koskaan täysin poistuvan, sen kanssa on vain opeteltava elämään...

    Ikäänkuin tunnettava ongelmansa/heikkoutensa ettei palaa niihin vanhoihin haittaa aiheuttaviin ajatus/käyttäytymismalleihin yhä uudelleen ja uudelleen, kun kaikesta karmeudestaankin huolimatta se huono kohtelukin voi tutulta ja turvalliselta, sellaista elämää on ikäänkuin tottunut elämään ja ns. tavallinen elämä voi tuntua tylsältä jos ei ole koko ajan sitä vaihtelua äärilaidasta toiseen/ongelmia pohdittavaksi...

    Esim. ettei narsistin uhri valitse uutta narsistia, alkoholistin puoliso uutta alkoholistia, kun joskus se käsittääkseni se "huono kohtelu/suhde" valitaan ehkä osin tiedostamattomasti menneisyyden kokemuksien pohjalta, haetaan ikäänkuin revanssia, uskoen että nyt/tällä kertaa minä onnistun, se toinen muuttuu minun takiani tai minä pystyn parantamaan se toisen tai sitten kuten tuossa mainitsin, sen tuttuuden perusteella...
  17. "Kun sinä ja sinun ännäsi elitte tuota suhdettanne yhteistuumin sinäkin tietoisesti hänen muista naisistaan piittaamatta, niin koitko jotenkin, että olit niitä muita parempi ja jos, niin miksi sitten ajattelit, että mihin hän tarvitsee niitä muita?"

    No ensinnäkin olin tietoinen vain hänen seurustelukumppanistaan, se nuoruuden rakkaus ilmestyi kuvioon vasta suhteemme loppumetreillä samoihin aikoihin kun hän kertoi että suhde seurustelukumppanin kanssa oli päättynyt...

    ja kuten monesti olen todennut en edes alkuun uskonut sen nuoruudenrakkauden olemassaoloon ns. elävänä ihmisenä... en uskonut, että naimisissa oleva nainen rakastuu samantien mahtavaa seksiä saatuaan ja on hetikohta valmis muuttamaan miehen luokse, kuten hän kertoi...

    Enkä uskonut tuohon eroonkaan, koska hän tapaili/lomaili ja vietti vielä juhannustakin(olin paikalla) seurustelukumppaninsa kanssa vaikka omien sanojensa mukaan ero oli tullut jo puoli vuotta sitten ja oli sinkku ja se nuoruudenihastuskin kuvioissa oli...

    On vaikea uskoa sitäkään että kukaan ent. seurustelukumppani/miestä rakastanut nainen viettää viikonloppuja/lomaa/juhannusta miehen kanssa tietoisena siitä, että mies on pettänyt usean vuoden ajan ja uusi nainenkin jo on kuvioissa...

    Mitä tulee niihin muihin naisiin joilla oli ollut narsisti tai muuten "huono" mies ja joita kertomansa mukaan autteli tarjoamalla kuuntelevaa korvaa ja jotka halusivat seksiä/rakstuivat ja muuttaa hänen luokseen... en tiedä niiden juttujen todenperäisyyttä...

    Mitä tuohon nyksän olemassaoloon tulee niin varmuuden siitäkin sain vasta viime kesänä kun näin heidät yhdessä, vielä edellisis kesänä lähes vuosi suhteemme päättymisen jälkeen, hän sen kummallisen sposti kyhäelmänsä lähettämisen yhteydessä kertoi ettei suhteesta nyksän kanssa tullut mitään, että hän on sinkku ja ehdotteli seksiä kanssani, samassa yhteydessä hän myös kertoi naisen miehen olevan narsisti...

    Mitä tulee siihen, mihin luulin hänen tarvitsevan minua niin alkuun luulin, että suhde oli syystä tai toisesta väljähtynyt ja hän haki jotain jännitystä/kokemusta vielä vanhoilla päivillään...hän myös vihjaili seurustelukumppaninsa tietävän hänen nettirakkauksistaan...

    Mikä taas ilmeisesti ei pitänytkään paikkansa kun kyseli jopa minulta neuvoa, miten tunnustaa pettäneensä ko. naista...vasta sen jälkeen kun suhde oli hänen kertomansa mukaan päättynyt ja nuoruuden ihastus tullut kuvioon...

    Mitä tulee tuohon paremmuuteen niin en ajatellut ihan niin syystä etten tuntenut ko. seurustelukumppania, vaan kuten jo edellä kerroin, kuvittelin jotain tällaista "jee minä(kö) ny olen tuo niiiin ihhana nainen, että joku jopa vaarantaa hyvän seurustelusuhteensa minun takiani." mihin ei liittynyt vertailua siihen naiseen koska en häntä tuntenut...

    Jotenkin sitä vaan ajatteli ettei kukaan vaaranna hyvää seurustelusuhdetta ihan tyhjän/ihmisen/asian takia joka ei merkitse mitään...

    Mutta oikeastikaan en todellisuutta hänen muista naisistaan/suhteistaan tiedä vaan niistä kertomani on vain sitä mitä ännä itse niistä minulle kertoi...sitä en tiedä millaisen tarinan nuo naiset itse kertoisivat...

    Toki itselläni liittyi tuohon suhteeseen/valintaan ihan omaakin problematiikkaa, kun siihen astisen elämäni olin yrittänyt elää ns. kunnolla niin jotensakin menin sitte äärilaidasta toiseen ja itsekin koin tuon salasuhteeni tietoiseksi valitsemakseni pahaksi, jolla ikäänkuin karistin sen osittain raskaaksikin kokemani pyhän roolin harteiltani...

    Että tuli sitten ryvetettyä itsensä oikein kunnolla ja ns. takkiin tuli siinä muodossa, että kuvittelin olevani ns. reilun pelin hengessä suhteessa ihmisen kanssa, joka piti minusta ihmisenäkin/viihtyi seurassani/tapaili minua mukavana naisena yms. olkoonkin että suhteen laatu oli mitä oli...

    Mutta joo, jotenkin tuokin kokemus opetti jotain muutakin kuin että naristinkaltaisia ihmisiä on olemassa, ihan heti ei ole tarvetta tuomita ihmisiä ihan yhden asian perusteella, elämä/ihmiset/suhteet ja niiden taustalla vaikuttavat syyt ovat moninaisia...
  18. "Tuolloin kyse tuon *sanan* suhteen siis oli suhteellisen viattomasta luonteenpiirteestä,"

    Niin itsekin luullut ennen tätä omaa kokemustani narsistin tarvoittavan jonkinlaista julkisuushakuista "itseään täynnä" ihmistä...

    En tiennyt sen tarkoittavan myös ihmistä jonka sisin on ns. tyhjä, jonka elämä suurimmaksi osaksi rakentuu kuvitelmista , joka tarvitsee joko todellisia tai kuvitteellisia ihmisiä kokeakseen olevansa olemassa, ei kykene rakastamaan, tuntemaan empatiaa, yms.

    Mitä tuohon tulee...

    "Ehkä tuo 'narsku'-sana onkin joidenkin yritys erottaa tällainen henkisen terveyden ongelma suhteellisen neutraalista, pitkään käytössä olleesta sanasta."

    Niin tarkoitatko, että narsku sanan käyttäjät tarkoittavat sitten niinku sitä nphoota...

    En tiedä, tosiaan itse en pidä sanasta, jotenkin se tuntuu ihmistä ja hänen "vammaansa" vähättelevältä jollainen/ihminen se narsistikin on...

    Toisaalta taas ajattelen, että narsku/narsu sanan käyttäjät ovat ehkä paljonkin pyörineet aiheen parissa joko keskustelupalstoilla tai reality elämässä, että voivat käyttää sanaa ilman että heillä on tunnesuhdetta ko. aiheeseen/henkilöön...

    Noh, käytänhän minäkin tähän omaan kokemukseeni liittyen henkilöstä nimitystä ännä, joka juontuu ihan vaan N kirjaimesta, kun taas puhuessani yleisellä tasolla käytän sanaa narsisti, jolla tarkoitan nph:oota

    Mutta kuten totesin, joskus tuntuu, että tuolla narsisti sanalla on joku valtava voima, että se on sananakin joku hirveän pelottava, että kaikki siihen liittyväkin pitää visusti itsestään kieltää tyyliin, en minä, ei minussa ole, on loukkaus vihjatakkin että minussa itsessäni olisi jotain siihen sanaan (narsisti) liittyvää...
  19. "Silloin kun minä olin nuori, narsistinen persoonallisuushäiriö ei ollut vielä muotia (itse asiassa ainakaan meillä päin siitä ei ollut kukaan kuullutkaan) ja sana narsisti oli ihan tavallinen, kreikkalaisesta mytologiasta juontuva itseään ihailevaa henkilöä tarkoittava sivistyssana"

    Niin unohdit tuosta tuosta tarusta sen lopun, jonka vuoksi se voidaan liittää myös käsitteeseen NPh

    "Narsisti-sana juontuu Narkissoksesta, joka on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä komea nuorukainen. Ennustuksen mukaan Narkissos ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa.
    Näkymättömäksi kirottu Ekho-nymfi lähenteli Narkissosta, mutta Narkissos torjui lähentelyt. Sattumalta metsästysretkellä Narkissos näki kuvansa lähteestä ja rakastui kuvaansa, mutta kuva ei antanut hänelle vastarakkautta. Lopulta nuorukainen nääntyi lähteelle."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi

    Mitä muuten tulee narsisti sanan käyttöön niin se ny suht yksinkertainen sana josta ymmärretään minkä tyyppisestä ihmisestä on puhe, kun naristejakin on tavallaan monen asteisia...

    Toki sanan käyttö voi aiheuttaa sekaannustakin, siinäkin kun joku pelkästään puhuu tuntemastaan ihmisestä joka luulee itsestään liikoja, kun taas toinen puhuu ihmisestä jolta puuttuu kyky rakastaa itseään sellaisena kuin on ja sitä kautta ei kykene rakastamaan muitakaan ihmisiä...(huom. tarunkin narsisti rakastui kuvaan, ei todelliseen itseensä, lammenpinta heijasti vain ulkoisen olemuksen, ei sitä todellista itseä)

    Itseäni aikoinaan tänne tullessa ärsytti enemmänkin tuo narsku/narsu sanan käyttö, jotenkin tuntui ikäänkuin puhuttaisiin eläimestä, eikä ihmisestä...

    Mutta joo, NPH:n on niin vahva sana, että ihan helposti sitäkään ei viitsi käyttää, että itsekin käytän tuota narsisti sanaa, jolla tarkoitan useimmiten sitä ns. paksunahkaista...

    Mutten kavahda narsisti sanan käyttöä itseenikään liittyen, sillä miellän olevani ns. ohutnahkainen narsisti, jota myös läheisriippuvaiseksi/piilo/käänteisnarsistiksi kutsutaan...
  20. "Raivostuiko silmittömästi, kai kuitenkin kokeilit lauseen toimivuutta vai saitko vain vastaukseksi, älä koko ajan toistele sitä? "

    En ny enää muista kaikkea niin tarkasti, mutta muistan kyllä, kertoneeni hänelle, että kun häneltä jäi luokseni paita haistelleeni sitä hymyssä suin jälkeenpäin ja pohtineeni, että olenko rakastunut ja jossain toisessa hetkessäkin tuonkaltaisia tuntemuksia joskus tuli...ehkä hän huomasikin ne, kun muistan hänen joskus sanoneen, tietävänsä olen rakastunut häneen...

    Mutta noistakin hetkellisistä huumahduksista huolimatta kuitenkin järkeni tuli avukseni ja visusti latelin itselleni ne totuudet suhteen laadusta ja hänestä, ettei sellaista rakastumista, saati että olisin rakastanut häntä ollut/tullut, kuten tiedetään rakastuminen on vain hetken huuma, rakastaminen sitten taas tahdon asia...

    Mutta tuonkaltaista keskustelua ny käytiin ehkä kerran/kaksi, mutta ihan suhteen alussa hän itse varoitteli, että älä vaan rakastu häneen, että pääpiirteissään pysyin kyllä ihan siinä reaali todellisuudessa...etten sillä tavalla rakastunut, että olisin haaveillut enemmästä, kun tiesin ettei hänkään sellaista toivonut/halunnut...

    Omasta puolestaan hän kertoi ettei usko rakkauteen, eikä ole koskaan rakastanut ketään aidosti ja naureskeli naisia/ nyksäänsä jotka kuulemma rakastuivat silmittömästi häneen...

    Vaikka toisaalta taas oli sitä mieltä, että tuo palavasti rakastunut nyksäkin, rakastui munaa saatuaan...ilmeisesti ei usko, että muuten kukaan häneen rakastuisi (ei pidä itseään rakkauden arvoisena? Halventaa naista? halveksii ihmisiä jotka kykenevät rakastamaan?)

    Mitä muuten tulee suhteeni laatuun, niin käsittääkseni se oli kahden aikuisen sovitusti "sellainen" suhde jota ei muuksi tarkoitettukaan kuin että tapaillaan jos tuntuu, että haluaa tavata nimenomaan sitä ihmistä ja olimme myös sopineet, että sen voi päättää kun siltä tuntuu...

    Noh, minut voi tuomita ihan vapaasti tuosta syystä niin halutessaan, en ole itsekään ylpeä itsestäni, että hairahduin tuommoiseen suhteeseen kuvitellen mukamas olevani joku hemmetin ihana nainen...

    No sitten kun hän ilmeisesti löysi vielä "ihanamman" naisen, joka palavasti rakastui häneen meidän tapailusuhteemme ja seurustelukumppaninsa lisäksi, jonka jälkeen alkoi ne ikävät vihjailut ja minun ja elämäni mitätöiminen, että kaiketi hän halusi itsekin minusta eroon, mutta ilmeisesti ei kyennyt päättämään ihan reilusti suhdetta vaan tunsi tarvetta tuollaiseen mitätöimiseen/ilkeilyyn ja ehkä toivoikin että sitä kautta minä päätän suhteen...mikä sitten tapahtuikin...

    No loppupeleissä hän teki kyllä ihan selväksi, mistä syystä hän vain oli imarrellut/tapaillut minua, että oppirahat tuli kyllä maksettua siinä muodossa, että arvoni ihmisenä tuli mitätöityä kyllä pelkäksi välineeksi...

    Näin jälkeenpäin voisin ajatella olevani jopa sillä tavalla onnekas, ettei hän sentäs yrittänyt huijata minua millään "haluan suhteelta muutakin" tyyppisiltä jutuilla, että vältyin siltä kokemukselta, että tuli petetyksi ja menetti samalla haaveensa yhteisestä loppuelämästä, kuten ilmeisesti kävi hänen silloiselle seurustelukumppanilleen...

    Mutta edelleen tähän rakkauteen liittyen..niin kaikesta päätellen hän ei rakastanut silloista seurustelukumppaniaan, eikä ollut edes rakastunut häneen jota nimitän täällä nyksäksi...

    En usko, että rakastunut ihminen pettää tässä tapauksessa jopa kahdenkin kanssa jos ei kyse sitten ole siitä seksiriippuuvuudesta johon pakonomaiseen tarpeeseen se rakkauden kohde/yksi ihminen ei pysty vastaamaan...

    Mutta nää on ny vaan näitä mun ajatuksia, vain tuo ihminen itse jota täällä ännäksi kutsun tietää totuuden noista asioista mistä syystä naisia piti olla jopa kolmekin yhtä aikaa kierroksessa...
    21. 188 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt