- Kumman piilossa nämä laitteet edelleen ovat. Taas oli Prisma Studiossa juttua yhä vaan lisääntyvistä uniongelmista. Luulisi olevan markkinoita vuokrattavalle helppokäyttöiselle ja laadukkaalle laitteistolle.
- Jäin vielä miettimään kohderyhmää virtuaaliselle lumelääkkeelle.
Oikeat fakiirit eivät tarvitse lumelääkkeitä eivätkä korvikkeita. Tuskin myöskään edistyneet joogan, itsesuggestion ja muiden mentaalitekniikoiden harrastajat. Toisaalta lumelääke ja mentaaliharjoitteet eivät toimi kaikilla. Paljon ihmisiä jää edellisten välimaille. Monet pyrkivät välttämään tulehduskipulääkkeiden toistuvaa käyttöä. Heille virtuaalinen lumelääke voisi toimia parhaiten.
Signaalin muodolla lienee iso vaikutus. Stressiä ja kipuja voisi alentaa rauhoittuva signaali. Voimakas ja nopeataajuinen värinä ja ääni alenee ja hidastuu tasaisesti. Räikeä väri vaalenee. Ehkä piankin puhelimissa on myös tuoksugeneraattori. Viileä mintun kaltainen tuoksu rauhoittaa.
Signaali voisi olla myös aktivoiva ja virkistävä. Ehkä käänteinen rauhoittavalle signaalille. Kuva muuttuisi lopussa räikeän leiskuvaksi. Tuoksu ehkä ärhäkkä ammoniakin tapaan.
Kuten moneen muuhun, tähänkin voisi kehittyä riippuvuus. Virtuaalinen pilleripurkki on koko ajan käsillä. Toistuvasti käytettynä teho väkisinkin hiipuu. Varsinkin itsensä aktivoinnissa, jos kehittyy pakkomielle tsempata itseään toistuvasti tavalla joka menettää lopulta tehonsa ja ilmankaan ei osaa olla. - Parhaimmillaan jopa omatekoinen sellainen. Helsingin Sanomat 21.10.2016: "Tulehduskipulääkkeiden haitat kasvavat pitkäaikaisessa käytössä - Joillekin särkylääkkeiden runsas käyttö aiheuttaa särkylääkepäänsärkyä."
- Ajatuksen lähtökohta on, että mitä tyhmempi juttu sitä paremmin se käy kaupaksi. Tehdäänhän youtubeen parodiavideoita kiihtyvään tahtiin. Puhumattakaan muutaman vuoden takaisesta pieruaplikaatiosta kännykkään. Kerrassaan tyhmä idea, mutta ohjelmoija teki sillä miljoonatilin.
Kukaan ei ole kommentoinut, että jotain tällaista on jo käytössä. Ehkä ei olekaan, mutta aika vaikea sitä on uskoa.
Unohdetaan kuva ja teksti. Karvalakkiversion kansainväliseen levitykseen saisi, kun lisää puheeseen satunnaisesti sopivia englanninkielisiä sanoja. Kassamagneetiksi tästä ei kuitenkaan ole.
Puheääntä pitäisi pystyä luokittelemaan eri tekijöillä. Mitä lähempänä ääni on inhokin profiilia, sitä enemmän puhetta manipuloidaan. Pikkuinhokille vaihdetaan sanoja ja kokonaisia lauseita puherytmin tahdissa. Lempi-inhokkia käyttäjä haluaa ehkä räätälöidä henkilökohtaisesti. Tämän käyttämiä fraaseja ja sanontoja vaihdetaan iskevämmiksi.
Uskoisin myös isojen poikien jo puuhastelevan vastaavan manipuloinnin kanssa. Tiedonvälitys siirtyy verkkoon yhä enemmän. Disinformaatiota voi levittää omilta palvelimilta, mutta ne tiedetään epäluotettaviksi lähteiksi. Useammalle luotettavan lähteen palvelimelle on vaikea murtautua samaan aikaan. Murto voidaan huomata ja palvelin sulkea. Tieto liikkuu yhä paremmin salattuna, joskus ehkä kvanttisuojattuna, siihen on vaikea puuttua matkalla. Uuden sukupolven trollit voisivat ujuttaa stuxnetinsa käyttäjien päätelaitteille. Laite vastaanottaa ja purkaa viestit ongelmitta. Vasta sitten ne väärennetään. - Tavallaan näitä jo on erilaisina asiakas- ja kuluttajaraateina. Ja Google kyllä keksii tämän itsekin jos on keksiäkseen. Mediassa me suomalaiset hehkutamme itseämme innovatiivisena kansana. Olemmeko sitä todella ja käytämme kykyjämme täydellä teholla?
Näennäinen erilaisuus
Yhdysvalloissa perustettiin aikoinaan uusi organisaatio, muistaakseni se oli NASA. Kun ei aluksi tiedetty millaista osaamista tarvitaan, työntekijöitä rekrytoitiin monenlaisella työkokemuksella eri laitoksista ja yrityksistä. Ulkonäöltään ensimmäinen sukupolvi oli kuin toistensa klooneja, keski-ikäisiä lyhythiuksisia valkoihoisia ja -paitaisia miehiä. Toiseen sukupolveen saatiin eroja, nuoria naisia ja miehiä eri etnisistä ryhmistä. Sitten tehtiin häkellyttävä havainto. Toinen sukupolvi olikin rajusti ensimmäistä homogeenisempi. En muista tarkkaan, jotenkin niin että perhetausta oli kaikilla ylempää keskiluokkaa, vastavalmistunut, tutkinto hyvästä oppilaitoksesta, sama arvo-maailma, sama elämäntapa ja yhteisiä ystäviä.
Monenlaiset innovoijat
Mietin onko samoin omissa innovoivissa yrityksissämme. Ne kuvissa hymyilevät erinäköiset ihmiset saattavatkin olla kapea-alainen samanmielisten joukko. Paljon poikkeavaa ajattelua suljetaan ulkopuolelle. Miten nuo muut saataisiin innovoimaan? Innovointi vakavissaan on kuitenkin varsin rankkaa ja itseään on haastettava toistuvasti. Onko siihen lopulta edes halua, vireä eläkeläinen matkustaa mieluummin etelään tai pelaa golfia. Nuorilla on muuta kiinnostavampaa tekemistä. Kuten urheilussa, innovointi voikin kiinnostaa enemmän ja tarjota uusia mahdollisuuksia kehitysmaissa.
Tiede ja tutkimus
Tieteeseen ja tutkimukseen perustuvassa kehitystyössä tarvitaan vahva peruskoulutus. Tarvitaan laboratorioita ja tutkimuslaitteita, jotka ovat kalliita. Visio jostain uudesta ei ole mitään, se pitää osoittaa toimivaksi ja tämä on pitkäjänteistä puurtamista. Tämä on kehittyneiden maiden vahvuusaluetta vielä pitkään hyvän koulutuksen ansiosta. Itseoppinut keksijäkin saattaa menestyä näissä tehtävissä, mutta he ovat harvassa.
Tietotekniikka
Sitten ovat asiat, joissa maallikkokin voi saada oivalluksen. Erilaiset tekniset ratkaisut ja varsinkin tietotekniikka. Kuka tahansa voi keksiä uuden sovelluksen vaikka esineiden internetiin ja idean toteuttavat ohjelmoijat. Vaikeaa tosin on sekin. Pari uutista Helsingin Sanomista 4.1.2016:
Northwesternin yliopiston professori Robert Gordon sanoo, että tietotekninen vallankumous on nähty, ja 2000-luvun innovaatiot liittyvät lähinnä viihteeseen eivätkä lisää talouden tuottavuutta
Lupaaviin teknologiayhtiöihin on kaadettu viime vuosina miljardikaupalla pääomia, mutta odotettua hitaampi kasvu ja vaisut pörssilistautumiset ovat synkistäneet rahoittajien tunnelmia. Ilmiö on herättänyt epäilyjä talouskuplasta.
Koveneva kilpailu
Peleille ja muulle viihteelle ei ole kysyntää loputtomiin. Esineiden internetissäkään ihan kaikkea ei kannata toteuttaa. Innokkaita tekijöitä alalle on tulossa pilvin pimein netin levitessä yhä useamman saataville. Moni yritys aloittaa vauhdikkaasti, mutta floppaa kilpailussa. Pärjätäkseen pitää tuottaa yhä enemmän yhä oudompia ideoita ja poimia niistä harvat ja valitut toteutettaviksi. Tietotekninen innovointi muuttuu isojen yritysten teolliseksi proseduuriksi. - Aina mun pitää säätää. Ajatusmato jyystää taustalla väkisin omiaan ja tyhjennän levyn vielä kerran:
Ongelmia on erilaisia, joten tarvitaan erilaisia tarkastelukulmia. Ohjelma osannee tiivistää keskeiset ongelmat graafille tai listalle.
Esitetään koko yön unen laatu graafina. Rinnalla esitetään oman hengityksen ja ulkoisten äänien graafit. Sama juttu kuvien kanssa. Mitään liiketunnistimia ei tarvita. Kuvantunnistus osaa pisteyttää nukkujan liikehdinnän, liikkuuko vähän tai paljon ja miten pitkään. Ulkoa tulevat valonpilkahdukset näkyvät häiriöpiikkeinä. Hyvinvointiranneke mittaa vielä pulssia ja verenpainetta, ties mitä muuta. Graafilta voi sitten klikata tarkasteltavan hetken ja tallenne alkaa pyöriä. Peruutetaan tarvittaessa muutama minuutti taaksepäin.
Erikoispatjoja ja muita antureita vältellään jos mahdollista, jotta seurataan normaalia arjen nukkumista. Oikeat valvotut unilaboratoriot ovat varmaan hyviä tutkimuksessa ja erikoistilanteissa, mutta myös vääristävät olosuhteita. Tila on yleensä eristetty ulkoisilta häiriöiltä. Potilas voi jännittää tilannetta. Tai nukkua poikkeuksellisen hyvin, kun on sairauslomalla eikä ole työstressiä. - Kiistämättömiä totuuksia nämä. Kunnon teutaroinnin aikana kihdit eivät vaivaa ja päälle nukkuu sikeästi koko yön vaikka lanttusäkin päällä. Kirjastot voisivatkin ensin antaa labrasettiä kysyville ”Kokeile tätä kotona!”-oppaan ja jos se ei tepsi, vasta sitten voisi uniaan ruveta monitoroimaan.
- Ei kotilaboratorio korvaa lääkäriä, hoitoa tai lääkettä jos niille on tarvetta. Toisaalta, vaikea on lääkärinkin lähteä liikkeelle jos potilas osaa kertoa vain että nukkuu huonosti ja päivällä väsyttää.
Kotilaboratorio auttaa lähinnä haravoimaan ilmeiset ongelmien aiheuttajat ja voisi ratkaista kokonaan syyt monen perusterveen huonounisuuteen.
Mikrofoni kertoo kuorsaamisesta, hampaiden narskuttelusta, krohinoista, hengityskatkoista ja ulkoisista hälyäänistä. Kuva kertoo huonoista asennoista tai raajan puutumisesta, voisi verrata kuvia hyvän ja huonon unen hetkiltä. Käytössä voisi olla myös liiketunnistin, silloin näkee elehtiikö unissaan tai kärsiikö levottomista jaloista tms. - Vuorovaikutteisuudella tarkoitan, että kone tarkastaa vastauksen oikeellisuuden ja ehkä opastaa ongelmakohdissa. Laskutehtävissä ja kielen opiskelussa tämä onnistuu, mutta ei kaikissa oppiaineissa. Ihmisen korvaamista tai simulointia en termillä tarkoita.
- Tarkennan vielä. Ajattelin erityisesti tietokoneavusteista ja vuorovaikutteista oppimateriaalia, joka olisi vaikka tablettia käytettäessä edukseen. Lapsille ja koululaisille näitä on jo tehty, osa on toteutettu esim. pelin muodossa. Näistä voisi edetä vähitellen lukion ja aikuisten perusopintomateriaaleihin. Pysytään siis isoissa ja pysyvissä kokonaisuuksissa sekä ”käsikirjoissa”, joilla on jatkuvaa käyttötarvetta. Ero hakukoneisiin on selvä, googlaamalla löytää enemmänkin hajatietoa.
Yhden kokonaisuuden voisi tuottaa tai sponsoroida vaikka jokin yritys. Yritys pääsee kertomaan mitä tekee ja sen toimialasta kiinnostuneet saisivat samalla käsityksen työn sisällöstä. Oppimateriaalin pitäisi olla pelin tyyliin koukuttava, vieraillaan siis vaikka virtuaalisesti yrityksessä ja eri osastoilla opiskellaan kullakin yksi alakokonaisuus. Sovelletaan opittua asiaa yrityksen oikeisiin toimintoihin.
Opiskelijoilta edellytetään yhä enemmän verkostoitumista ja poikkitieteellisyyttä. Yksittäisen oppimateriaalin voisi tuottaa opiskelijaryhmä opinnäytetyönä, keskenään tai yrityksen sponsoroimana. Tarpeen mukaan ammattikoululaisista tietotekniikan opiskelijoihin ja gradun tekijöistä väitöskirjan laatijaan. Nimet näkyviin, voisi olla hyvä preferenssi työnhakuun.
Oppimateriaalin on oltava käyttäjälle ilmaista. Noita edellä mainittuja perusoppimateriaaleja ei välttämättä tarvitse päivittää. Aika ajoin uudet tekijät laativat aivan uuden aineiston. Ongelmallisempi on esimerkiksi aloituksessa toivomani matematiikan vuorovaikutteinen wikipedia. Kuka sitä päivittäisi, poistaisi vanhaa ja lisäisi uutta niin että vuorovaikutteisuus toimii? Se sitten onnistuu tai ei. - Onkin yli 600 miljardia?
Numerot ovat vain symboleita, joten ne voidaan vaihtaa keskenään 9! eli 362.880 tavalla.
3x9 vaaka- ja pystylohkot voidaan vaihtaa keskenään 6x6 eli 36 tavalla.
3x9 vaaka- ja pystylohkoja on kuusi. Kussakin pitkät rivit/sarakkeet voidaan vaihtaa keskenään kuudella tavalla. Kaikissa yhteensä 6^6 eli 46.656 tavalla.
Yksi hyvä sudoku voidaan siis varioida 362.880 x 36 x 46.656 = 6,09x10^11 tavalla. - Pahus, tämähän oli vasta alkua! Koko sudoku tai yksittäisiä 3x9 lohkoja voidaan kääntää myös peikuvikseen. Päästään helposti miljardin version paremmalle puolelle.
- Japanin seisova talous 90-luvulla on tuttu juttu. Nikkei225 oli lähimenneisyyden huipussaan 89/90 vaihteessa. Seuraavat sitä alemmat, keskenään samalla tasolla olevat huiput ovat teknokuplassa, ennen finanssikriisiä ja nyt. Metka juttu että monella keskeisellä euroindeksillä on sama juttu 2000-luvulla. Vain Dow Jonesilla seuraa korkeampi huippu edellistä huippua. En ole perehtynyt josko laskentatavallakin on vaikutusta.
Pistää vaan miettimään, että taitaa huolellinen osakepoiminta olla entistä enemmän arvossaan tulevaisuudessa. Voisikohan edessä olla laskevien huippujen vuosikymmeniä? Keskitasoa parempikin sijoittaja olisi hyvä jos onnistuisi edes säilyttämään varallisuutensa. - Juuri tuollaista ajattelin, välineitä on olemassa mutta niitä ei käytetä niin paljon kuin olisi mahdollista. Paikkatieto ei tosiaan aina ole hyvä juttu, ei ainakaan oman kodin sisäkuva kartalle sijoitettuna. Voi olla muitakin tilanteita, välttämättä en itsekään tykkäisi. Uutisfilmeistä kannattaisi ehkä aloittaa.
- Miksiköhän niitä ei käytetä? Luulisi että moni hakisi vaikka YouTube-videoita sijainnin mukaan, samoin muitakin uutisia. Olisi mielestäni kätevää, jos hakuympyrän kokoa voisi säätää tarpeen mukaan. Vähän kuin Googlen kartta, kartalla näkisi pisteen jokaisesta videosta tai uutisesta. Aikatietokin pitäisi olla vielä säädettävissä. Sitten joku haluaa luokittelun sisällölle jne. On ehkä liian raskasta hakukoneille, jos hakutekijöitä on paljon.
- Tähän kriittinen täydennys:
Testiportaali on yleisessä verkossa. En tarkoita virusten ja muiden haittaohjelmien opettamista tai käyttöä.
Vertaan ajatustani tietokonepeleissä huijaamiseen. Systeemiä mitenkään vahingoittamatta saadaan sovellus toimimaan ennakoimattomalla tavalla. Juuri näitä temppuja haen.
Esimerkiksi otan Bitcoinin murtamisen. En voi mitenkään uskoa, että se on mahdotonta. Valuuttaa ei ehkä voi varastaa itselleen, mutta varmennuskirjaukset pystyy ehkä sekoittamaan. Nehän ovat avoimesti verkossa, tosin salattuina. Varmennuksista tulee heti mieleen analogia dna-koodiin tai kvanttiteoriaan. Poikkitieteellinen asiantuntijaryhmä saattaisi Bitcoinin kaataa. Vastaavan virtuaalivaluutan tai muun varmenteen kehittäjä voisi laittaa testin avoimesti verkkoon, koska tosiaineistokin olisi siellä kaikkien nähtävillä.
Lopuksi pahan ajatukseni muusa eli asioiden internet. Mitä tapahtuu, kun yhä enemmän laitteita kommunikoi keskenään verkossa? Valmistajat ovat sekalaista seurakuntaa. Hintakilpailun paineessa turvallisuuteen ei voida panostaa riittävästi. Ja kuka osaa ennakoida eri laitteiden yhteisvaikutuksia? Välttämättä ei tarvita rikollisiakaan asioita sotkemaan, ongelmia voi ilmetä riittävästi ilmankin. - Tarkennusta mikrotyöhön:
Käyttämäni termi mikrotyö on huono, mutta parempaakaan en keksinyt. Sirpaletyö, minityö, kertatyö, pätkätyö, keikkatyö jne. ovat jo käytössä toisessa merkityksessä tai ovat muuten yhtä huonoja. Ajatus on joka tapauksessa työ, jota tekijä voi tehdä itse valitsemaansa aikaan poimien työtä listalta. Tavallaan mikrotyötä ovat myös nettipokeri ja osakkeiden päiväkauppa. Niistä saa tosin kunnon sakot, jos tekee huonoa työtä.
Aidoimmillaan mikrotyötä on verkkolomakkeiden captchan kaltaisten varmenteiden tunnistaminen. Robotti ei osaa niitä lukea, joten roskapostitusta ym. saadaan estettyä. Osa niistä lienee keinotekoisia, mutta niitä käytetään myös todellisen vaikeaselkoisen tekstin tulkitsemiseen. Lukuisat lomakkeiden täyttäjät tekevät huomaamattaan kukin pienen työsuorituksen isoon aineistoon. Tietoista mikrotyötä on galaksityyppien tunnistaminen luotaimien ottamista kuvista. Tietokone ei osaa sitäkään työtä tehdä, mutta on kustannustehokas työnjohtaja jakamaan tehtäviä kuvia katsoville ihmisille. Vastaavia työtehtäviä keksitään varmasti lisää. Jos kone oppii tekemään nämäkin työt, mikrotöitä ei ole. Toisaalta kone saattaa luoda uusia tehtäviä, joita se ei kykene itse ratkaisemaan ja mikrotyöt lisääntyisivät entisestään. Jos tästä työstä aletaan maksaa palkkaa, on tilityksen ja verokirjausten pakko olla täysin automatisoituja. Muuten hallintokulut tekevät työn kannattamattomaksi.
Periaatteessa työtehtävät voisivat olla isojakin. Mikrotyö toteutuessaankaan ei syrjäytä perinteistä työtä, vaan olisi lisä sen rinnalla. Jakamalla työtä yritysten ja tekijöiden kesken kiirehuippuja saadaan tasattua. Massiivisen hankkeen ylin koordinoija voisi olla robotti. Se jakaisi tehtävät osaprojekteiksi ja edelleen työtehtäviksi. Niitä tarjottaisiin ensin yrityksille ja asiantuntijoille, joilla on paras osaaminen alalta. Hankkeen pullonkauloiksi muuttuvat tehtävät pilkotaan pienemmiksi ja niille etsitään uusia tekijöitä. Kriittiset tehtävät ovat koko ajan työn alla kierrättämällä työvuoroja maapallon ympäri.
Työn teettäminen kannattavaksi:
Kannustinloukkujen purkamisesta puhutaan toistuvasti. Se on edennyt hitaasti, tosin ei ole nykyisessä viidakossa varmaan helppoa. Tavoite pitää olla, että jokainen lisätyö kasvattaa tuloja. Töitä kannattaisi tehdä aina kun on tilaisuus.
Jos pitää työn tekemisen kannattaa, niin pitää olla kannattavaa myös teettää töitä. Eräänlaista mikrotyötä tekevät esimerkiksi kuriirit. Eivät he hae yhtä lähetystä jostain toimistosta ja aja suoraan kaupungin toiselle laidalle viemään sitä vastaanottajalle. Heillä on näytöllä avoimia toimeksiantoja. Kaupungilla liikkuessaan he hakevat ja vievät lähetyksiä toimeksiantajien kohdalla ollessaan. Samoilla kilometreillä saa toimitetuksi enemmän lähetyksiä ja kustannukset pysyvät kurissa. Toiseksi esimerkiksi otan sähkötyöt. Vaihdatin vuosia sitten hajonneen valokatkaisimen, maksoi 150 euroa. Sähkömies veloitti kaiken muun lisäksi kahden tunnin palkan lähtömaksuna. Seuraavan katkaisimen vaihtaa joku kaverin kaveri.
Eläkeläisillä riittäisi pikkutöitä, mutta ei heillä ole korkeisiin palkkioihin varaa. Pitäisi olla enemmän mikrotyön tyyliin toimivia palveluja. Laitosmiehiä, sähköasentajia jne. joilla on paljon pieniä avoimia toimeksiantoja. He kiertäisivät asuinalueilla ja ehtisivät tehdä päivässä lukuisia pikkutöitä, kun aika ei kulu ajamiseen. Veloitukset pysyisivät kohtuullisina ja yhä useammalla olisi varaa teettää työ ammattilaisella. Tekijää voi joutua odottamaan jopa viikkoja, mutta se tuskin haittaa kun veloitus on pieni. Jos haluaa pikaista palvelua, pitää myös maksaa. Edullisilla hinnoilla käytettäisiin enemmän palveluja. Tarve ja halu pimeän työn teettämiseen vähenisi. Yhä useampi tekisi oikeaa työtä ja tukia nostettaisiin vähemmän. Verotus pysyisi kohtuullisena. - Täydennän tätäkin vielä. Ei tämä välttämättä ole kiva juttu. Toteutuu silti jos on toteutuakseen.
Tohtoreille, ict-osaajille ja muille korkeasti koulutetuille ei välttämättä ole riittävästi motivoivaa työtä yhdessä yrityksessä. Heidän pitäisi pystyä jakamaan työpanoksensa usean yrityksen kesken. Freelancerit voisivat lisätä tuottavuuttaan ja verkottua keskenään. Omaa työtä varten ostetaan alihankintaa jonkin asian paremmin hallitsevalta kollegalta. Yrityksen osakas keskittyisi vain oman erityisosaamisensa mukaisiin tehtäviin. Vapaina hetkinä hän tekisi yksittäisiä tehtäviä muille yrityksille omaan tai yrityksen lukuun. Jotkut keskittyvät tukipalveluihin, vaikkapa tiedonhakuihin tai esitysmateriaalien valmistamiseen. Työtä ostetaan ja myydään ristiin lukuisien toimijoiden kesken.
Sopiminen työajoista ja tapaamisista jää pois. Kirjanpito hoituu suurelta osin itsestään. Vapaita itseä kiinnostavia tehtäviä otetaan suoritettavaksi oman aikataulun puitteissa. Ainoa rajoite on valmistumisaika, sovitusta ajasta on pidettävä kiinni. Kiireisistä töistä veloitus olisi korkeampi. Kansainvälisessä systeemissä ihmisiä on töissä vuorokauden ympäri. Kun jättää illalla töistä lähtiessään avoimen tehtävän listalle, se olisi aamulla jo suoritettu. Työn hinta tasoittuisi kansainvälisesti.
Työtäkin voitaisiin ehkä kierrättää veroparatiisien kautta. Hyvätuloinen asiantuntija vähentäisi työpanostaan Suomessa ja muuttuisi keskituloiseksi. Verosäästö marginaaliveron leikkautuessa olisi huomattava. Lisätyön hän tekisi verkossa paratiisiyhtiön kautta olemattomalla verolla. Arkipäivän menot maksettaisiin Suomessa ansaitulla palkalla. Paratiisimaan kortilla maksettaisiin lomailu ja vapaa-aika piilossa verottajalta. Veropohja voisi notkahtaa nopeasti. Laskisi vielä lisää, kun veronsa säntillisesti maksavat alkaisivat nurista. - Kommenttiasi ei käy kiistäminen. Toimiva sähköinen äänestys saattaisi olla jo toteutettavissa. Vaan miten varmistetaan, ettei siinä ole takaporttia äänien manipulointiin ja toisinajattelijoiden rekisteröintiin? Monet kertovat kantansa julkisesti. Henkilökohtaisesti pidän suurempana uhkana tuloksen manipulointia, en niinkään vaalisalaisuuden säilymistä. Poliittiset päättäjät siihen tuskin hevillä ryhtyvät. Todennäköisin toimija saattaisi olla yksittäinen operaattori, joka myisi varmoja eduskuntapaikkoja. Luottamuksen saaminen systeemin aukottomuudelle onkin suuri haaste kaikkien vakoilu- ja valvontaskandaalien jälkeen.
Aukoton ei ole nykyinen lappusysteemikään. Ylimääräisiä ja leimaamattomia lappuja ei pitäisi uurnasta löytyä. Hienovaraisempiakin keinoja luulisi olevan yllin kyllin.
Virallisena vaalipäivänä voi olla vaikea manipuloida tuloksia, äänestyskäyttäytymisen voi sentään rekisteröidä. Kameralla kuvataan numeron kirjoittaminen ja yhdistetään kasvojen tunnistuksella henkilöön. Kannattaa käyttää käsineitä ja peittää kirjoittaessa lappu kädellä. Sekään ei auta jos äänestyskynässä on liikeanturi. Kynässä saattaa myös olla magneettista tai radioaktiivista lyijyä. Lappu voi olla sähköistä tai kemikaalikyllästettyä paperia, numeron kirjoittaminen rikkoo kenttään numeron hahmon. Vaalileimasin lukee numeron uurnalla ja numero kirjautuu rekisteriin äänestäjän kohdalle. Kynänliikkeen tunnistin voisi olla myös äänestyskopin pöytälevyn sisällä, jolloin lapuista ei löytyisi mitään epäilyttävää.
Ennakkoäänestämisen suuri suosio mahdollistaa reippaankin manipuloinnin. Takahuoneessa istuu ”Firman” sensori, jolle äänestyskuoret kiikutetaan. Tämä avaa kuoret ja kirjaa tulokset tietokoneelle. ”Väärät” äänet pitää luonnollisesti korjata. Siinä sovellus on suureksi avuksi. Sovellus ilmoittaa korjatun numeron, jonka sensori kirjoittaa tyhjälle lapulle ja sulkee kuoreen. Yhden sensorin korjaukset jaetaan tasaisesti eri vaalipaikoille ja numeroille. Herättäisi epäilyjä, jos samalla käsialalla on liikaa ääniä yhdelle numerolle. Ei pidä olla myöskään ahne, tuloksia oikaistaan kohtuullisesti. Valvojat eivät kerkiä jokaiselle äänestyspaikalle. Jos tulevat omalle paikalle, sensori saa keskittyä kahvin juontiin.
En ole alan asiantuntija ja nämä keinot ovat turhan ilmeisiä. Varmaan löytyy fiksumpiakin tapoja. - Ei tule kerralla valmista, taas joudun trollaamaan itseäni.
Sähköistä äänestämistä on valmisteltu pitkään. Äänestyspaikkoja joudutaan varmaan käyttämään kauan. Vaan moniko sähköisesti äänestävä haluaa enää mennä jonnekin äänestämään? Uskoakseni äänestys halutaan hoitaa omalta älylaitteelta. Luotettava mielipide yleisistä kysymyksistä on arvo itsessään ja sillekin on oma paikkansa. Mielipiteiden kysyminen olisi myös harjoittelua sähköisestä äänestämisestä ja voitaisiin aloittaa välittömästi. Sovellusta parannellaan kokemuksen myötä.
Seuraavaksi tulisi kansalaisaloitteen korvaaminen, eräänlainen neuvoa antava äänestys sekin. Kysymys pitää asettaa niin, että kaikki mielipiteet ovat edustettuina. Ehdoton kyllä, ehdoton ei ja pari vaihtoehtoa niiden väliltä. Kyselystä nähdään eri mielipiteiden kannattajien määrä. Tulosta käsitellään mediassa ja julkisessa keskustelussa tasapuolisesti eri näkökulmilta. Prosessin aikana ihmiset saavat muuttaa mielipidettään. Sovittuna päivänä mielipide lukitaan ja se viedään eduskunnan käsittelyyn. Vastustavan leirin mielipide on jo huomioitu kyselyssä, joten heillä ei ole syytä uuteen aloitteeseen.
Oikea äänestäminen vaatii sovellukselta vielä enemmän. Suomalaiset eivät taida pitää listavaaleista eduskuntaa valitessa. Entäpä jos äänestäjät asettavat eduskunnan? Vaali olisi auki pari kuukautta. Tulevan eduskunnan kokoonpano olisi nähtävillä alusta alkaen. Tätäkin tulosta ruoditaan mediassa ja keskusteluissa. Äänestäjät muuttavat ehdokkaitaan. Vaalin päättyessä tulos lukitaan. Uusi eduskunta ei olisikaan jännittävä yllätys vaan yhteinen sopimus.
Jatkuva mielipidekysely olisi muuttunut jatkuvaksi äänestämiseksi.