- Enpä usko, että missään olisi nimenomaan opetettu puhekieliä edes tulijoille. Tarvetta oli nimenomaan yleiskielen ("kirjakielen") hallitsemiseen, sillä sitä taitoahan jo koulukirjoja lukiessaan ja varsinkin myöhemmässä elämässään tarvitsisi.
- Pitäisi tutkia kuupölyn ominaisuuksia. Mutta aluksi riittänee, kun kokeilee täällä Maassa pehmeään maahan. Uppoaako ja jääkö jälki sellaiseksi, kun nostaa jalan pois. Eli mitään ei pidä ihmetellä etukäteen tietokoneen ääressä. Selitys voi olla aivan luonnollinen.
Mutta teillähän on tietty päämäärä, pakkomielle. Tosiasiat voisivat estää sen saavuttamisen. Se on ymmärrettävää, yleisinhimillistä. - Pitää kysyä epäselvistä kohdista Nasalta ja astronauteilta. Ehkä he muistavat. Emmehän me sivulliset pysty kaikkea selittämään - ainakaan taaten oikeaksi - eikä meillä ole motivaatiota tutkimuksiin.
- Tarkemmin katsoen Kielitoimisto näkyy hyväksyvän myös monikkomuodon.
- Kielenhuolto ja vanhempi polvi puhuvat yksikössä kiikarista, vaikka on kaksi putkea. Yksiputkinen on sitten kaukoputki (teleskooppi). Jälkimmäisellähän tähtiä yleensä katsotaankin, koska niin kaukaisten kohteiden katsomisessa ei stereonäkemisestä ole hyötyä.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80 - Kerroin jo refraktiosta. Lisäksi maaja sen myötä sen varjo on suurempi kuin kuu, joten jos kuu on varjon reunaosissa, sen ei tarvitse olla täsmälleen vastapäätä aurinkoa.
Koska aurinko näkyy tänne maahan puolen asteen kokoisena eli maan varjo pienenee sitä mukaa kuin se etenee avaruudessa kauemmaksi häipyen viimein kokonaan, maan täysvarjon läpimitta on kuun keskietäisyydellä 12 756 km-n. 3 350 km = n. 9 400 km
Kuun läpimitta on 3 474 km. Siten kuu voi olla maan täysvarjossa, vaikka se olisi n. 3 000 km vastapäisen asemansa ylä- tai alapuolella. Asteina tämä on lähes 0,5. Kun tähän lisätään refraktion vaikutus, kuu voi näkyä pimentyneenä hieman yli asteen eli kaksi läpimittaansa vastapäisestä pisteestä ylöspäin. Samalla aurinkokin näkyy 0,6 astetta ylempänä kuin se todellisuudessa avaruudessa on. Yhdessä nämä tekijät selittävät edellä ihmetellyn ilmiön.
Löytyykö olennaista virhettä pähkäilystäni? - Maan läpimitta Kuusta katsoen on siis keskimäärin 1,8 astetta, mikä vastaa runsasta kolmea metriä sadan metrin päässä, kolmea senttiä metrin päässä ja paria senttiä käsivarren päässä. Eli hyvin mahtuu nyrkin taakse.
- Minun nyrkkini, joka lienee keskikokoa pienempi, taakse mahtuisi kaksi Maata vierekkäin tai päällekkäin. Vaikka käsi olisi suorana.
- Läpimittojen suhde kertoo Maan näennäisen koon Kuusta katsottuna: se on 3,67-kertainen Kuun kokoon nähden täältä katsottuna kunakin hetkenä. Ei siis mahdottoman suuri.
- Vänkääminen ei tässäkään auta. Pitää tuntea muutakin kuin Youtube-videoita.
- Mantereiden välit eli valtameret ovat nyt epäsuhteessa.
- Riittääkö vaimentaminen vai pitääkö kokonaan vaientaa?
- Trumpkin vahvistaa Kuussa-käynnin:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006135793.html
Nyt pitäisi epäilijöiden vaieta, eikö vain? Trumphan ei valehtele koskaan, vaan täräyttelee kiusallisiakin totuuksia ilmoille, kuten olemme monesti huomanneet. - Koska Kuussa siis ei ole ilmakehää laajentamassa ja himmentämässä tähtiä, ne näkyvät hyvin kirkkaina mutta pieninä, tuikkimattomina pisteinä. Tosin silmämme todennäköisesti vaikuttavat jonkin verran ilmakehän tapaan, samoin kuvausvälineet, riippuu niiden tarkkuudesta.
- Koska Kuussa ei ole ilmakehää pienine ainepartikkeleineen (jos olisi, tuulet lennättäisivät tomua ja pölyä ympäriinsä), maaperän tai Auringon häikäisy leikkautuu kokonaan pois heti kyseisten pintojen ulkorajalla. Tähdet siis näkyvät paremmin kuin Maasta, kun katsotaan yöaikaan tai kun mainitut valonlähteet suljetaan näköalan ulkopuolelle.
- Yleiskieli eli huolellinen suomen kieli ja kirjoituskieli ovat jokseenkin sama asia. Niiden pitäisi olla suunnilleen yhtenäinen kaikilla suomen puhujilla. Puhekieli taas on jokaisella ihmisellä omanlaisensa, lukemattomista murteista stadin slangiin, joiden sisälläkin siis on vaihtelua puhujasta toiseen.
Edellä oleva koskee siis yleiskieltä eli säännöin (suosituksin) säänneltyä yhteistä kieltämme. Minä yritän käyttää sitä aina kirjoittaessani, minne tahansa. Sellainen puhekieli ja kirjoituskieli ovat siis sama asia, joskin puheessa sitä ei voi suunnitella ja säännellä niin tarkasti kuin kirjoitettaessa - ei täysin siinäkään. - Täällä syrjäseudulla Linnunrata ei ole talvisaikaan mikään harvinainen näky. Sitä ei tarvitse erikoisesti havainnoida, vaan se loistaa syvän pimeän aikaan selvänä vyönä halki taivaan.
- Eikös radioyhteys aina katkea ilmakehään tultaessa? Ja liekkejä leiskuu lämpösuojasta.
- Jos kirjoitetaan "Nazi paljastui - jälleen kerran - venäläiseksi rakkikoiraksi", tuo "jälleen kerran" jää sivuhuomautukseksi, jota ei välitetä painottaa. Sen sijaan tässäkin mielestäni painottuu lopun määre. Joka tapauksessa välimerkkien käyttö ainakin elävoittää kirjoitusta ja tekee siitä vaihtelevampaa.
- Pilkut kyllä ovatmielestäni makuasia. Samoin kuin puheessa voidaan niiden tilalla käyttää pientä taukoa painokkuussyistä, voidaan kirjoituksessa käyttää pilkkuja. Pieni tauko ja pilkku siis vastaavat yleensäkin toisiaan. Kirjoittaja siis haluaa painottaa sitä, että kyseinen nimimerkki on paljastunut toistuvasti. Jos pilkkuja ei olisi, lauseessa painottuisi tuo "venäläinen rakkikoira". Mutta jos se jo on tunnettua, ei sitä enää tarvitse välttämättä painottaa.
Vapaassa puheessahan on aina painotuksia ja taukoja, jotka antavat ainakin äidinkieliselle kuulijalle automaattisesti halutun kuvan asiasta. Kirjoituksessa erilaiset välimerkit ajavat samaa asiaa. Huomattava puute kirjoitusjärjestelmässämme on se, ettei siinä ole painotusmerkkejä. On siis käytettävä sanajärjestystä ja lisämääreitä, mutta se vaatii tietoista pyrkimystä.