Vapaa kuvaus

Aloituksia

67

Kommenttia

1819

  1. Kaverini isällä oli useampikin W311.
    Vaihtoi aika usein uudempaan. Ajo-ominaisuuksia niillä varpusilla ei yli
    100-nopeuksilla oikein ollut, koska sen lehtijouset olivat poikittain.
    Noina aikoina turvavyöt olivat autoissa uusinta uutta, eivätkä olleet edes pakolliset,
    puhumattakaan että ne olisivat olleet ns. rullautuvaa tyyppiä.
    Koska tiet olivat toisenlaisia kuin nyt, turvavyötä oli ajaessa kuitenkin "pakko käyttää", sillä ajettaessa yli 100 - nopeuksilla ei muuten olisi pysynyt penkeissä kiinni.
    Rungollinen auto oli selvästi tarkoitettu alempia nopeuksia varten.
    Taisi joku Itä-Saksalainen joukkue osallistua Hankiralliinkin alle 1.000 cm2
    luokassa.
    W312 ja W353 olivat sitten jo kierrejousilla ja 13" vanteilla.
  2. Oikea myyntimies ei näin menettele!
    Siis niin, ettei tosipaikan tullen vastaakaan huudostaan!
    Joskus joutuu sen sijaan itse olemaan varuillaan tarjotessaan jostain autosta
    paljonkin alakanttiin.
    Kerron asian, vaikka juttu on pitkä, koska näin minulle kävi takavuosina - n. 15 vuotta
    sitten.
    Liikkeellä ja autollakaan ei tässä ole väliä, mutta olimme kauppaneuvotteluissa
    päässeet siihen, että väliraha olisi € 29.000,-
    Pidin - kuten autonostajat yleensäkin - tarjottua välirahaa suurena, eikä kauppaa
    siis sillä kertaa syntynyt.
    Auto oli tarpeisiimme nähden muutenkin liian iso ja hienokin.
    Muutaman päivän jälkeen automyyjä - omituista kyllä - soitti, sillä autokauppiaat
    eivät juuri soittele perään ja sanoi, että "tarjoa nyt jotain"!
    Haistoin jotenkin myyjän käyttämistä sanankäänteistä, että halusivat jotenkin pitää
    ostajaehdokkaasta kiinni.
    Oli perjantai ja päätin vaimoni kanssa, että tarjoaisimme rohkeasti € 21.000,- ,
    koska arvelimme, ettei myyjä näin alhaista tarjousta hyväksy.
    Ennen sähköpostin lähettämistä, tiputimme tarjousta vielä € 1.000,- jotta tarpeen
    tullen vähän voisi tulla vastaan, mikäli myyjä itse liikahtaa asemistaan.
    Laitoimme tarjouksen lisäehdoksi vielä sen, että se on voimassa vain tulevaan maa-
    nantaihin 12:00h saakka.
    Tuli se maanantai ja 12:00h!
    Olimme siis tarjouksestamme vapaita. Ei soinut puhelin, eikä kilahtanut email, joten
    luulimme arvanneemme oikein!
    Meni kokonaista kaksi päivää ja puhelin soi!
    Langan päässä oleva myyjä kertoi olleensa pari päivää sairaana ja kertoi hyväksyvänsä sen
    € 20.000,- ilman muita ehtoja.
    Meidän ei tietenkään olisi ollut enää pakko hyväksyä tarjottua välirahaa, koska vastaus
    tuli liian myöhään.
    Katsoimme kuitenkin, että tällaista tarjousta emme enää mistään autosta saa koskaan,
    mikäli nyt hylkäämme sen.
    Asiaan kuuluu vielä se, ettemme olleet ajatelleet vaihtaa autoa ollenkaan, joten se
    20 GRAND piti aika pian yskästä jostain.
    Solmittu kauppa ei sitten kuitenkaan ollut aivan onnekas.
    Siitä joskus myöhemmin.
  3. ?????
  4. Puhutaanko tässä nyt yrittäjästä vai yksittäisestä autonmyyjästä?!
    Yrittäjällä on kuitenkin yrityksen kiinteät menot maksettavanaan 24/7, siis
    koko ajan.
    Siis palkat, toimitilavuokrat, eläkemaksut - vain muutamia menoja mainitakseni.
    Palkat on maksettava, vaikka sillä viikolla ei olisi myyty yhtään autoa.
    Niin ja lopuksi.
    Kaiken tämän päälle itselle tulisi jäädä kohtuullinen kuukausipalkka sekä verotuksen jälkeen korvaus yrittäjäriskin ottamisesta!
    Myytävien autojen pitäminen rahoitusyrityksen omistuksessa, johtaa myös menoihin, vaikka yritys autoja myytäessä saattaakin saada pienen palkkion
    auton rahoitussopimuksesta.
    Monelle autonostajalle omituisia asoita!