- Eivät nuo omalla kohdalla ole onnellisuutta tuoneet mutta elämää kovasti ovat kyllä helpottaneet. Asiat ovat hoituneet helpommin sillä nuo neuvot ovat tehneet minut ainakin arjessa helpommin lähestyttävän ja samoin itsekin pystyn mutkattomampiin arjen kohtaamisiin.
Pitkällä aikavälillä tämä taas antaa seesteistä rauhaa katsoa miten elämän hiekka valuu tiimalasin pohjalle.
"......5–10 prosenttia onnellisuudesta riippuu ulkoisista tekijöistä" En tiedä onko opiskelijat vähän turhan "tasapäistetty" joukko tähän tutkimukseen tai sitten minun kokemus on jotenkin taittovikainen mutta itse löisin noihin prosentteihin eteen vielä lisäkertoimeksi vähintään viitosen. - Onhan tätä kärsimysnäytelmää jo muutama vuosi elelty joten aika vaikea uskoa että nyt näinä päivinä mitään ylösnousemusta elämässäni tapahtuisi. Ainoa mikä saattaa enää ylösnousta on verenpaine.
Kalenteria tuossa katsastellessa totesin että lauantaina alkaa työvuorot eli taloudellisesti ihan ok pääsiäinen. Taitaa viikonloppuna vaihtua taas kellot kesäaikaan. - Harvoin tulee ajateltua että elämälläni olisi merkitystä mutta useammin niin että sillä ei ole merkitystä.
Hyvin usein tämä liittyy tulevaisuuden näkymiin tai odotuksiin. Miltä näyttää lyhyellä aikavälillä, keskipitkällä aikavälillä ja loppuelämän jakso. Ajallisestihan ei tiedä milloin täältä lähtee mutta ihan ajatustasolla miltä elämä näyttää juhannuksena, viiden vuoden sisällä tai sitten vanhuksena.
Vaikka miten haluaisi olla positiivinen niin kyllä totuus on että viisikymppisellä miehellä se loistava tulevaisuus on jo takana. Jos merkitystä haluaa kaivaa niin sitten pitää hautautua menneisyyden arkistoihin.
Toisaalta eräs kaveri minusta hyvin totesi että jos olisit tällä hetkellä kovasti merkityksellinen niin jotakin on mennyt pieleen. Mitä vähemmän sinua työsuojelussa kaivattiin sitä paremmalla tolalla asiat ovat. Jos lapset eivät jatkuvasti sinulta pyydä neuvoja olet kasvattanut heidät niin että ovat pystyneet laajentamaan omaa tukiverkkoaan etkä sinä ole ainut. Hänen ajatuksen mukaan ihmisen pitää olla kuin valmentaja, tekee muista parempia pelaajia. - Ihan noin isossa linjassa toteaisin että unohda naiset sekä parisuhteet ja keskity itseesi. Puoli vuosisataa kun on takana niin joissaki asioissa voi vielä kehittyä ja silloin on syytä olla kiitollinen. Suurin osa kuitenkin on henkisten ja fyysisten ominaisuuksien ylläpitoa ja toimintakyvyn säilyttämistä.
Mitä paremmin pidät itsestäsi huolta sen todennäköisempää on että joku kainaloosi änkeää. Todennäköisesti myös parisuhteen ylläpito onnistuu myös helpommin.
Sitten vähän konkretiaa. ".... en ehdi töiltäni sitoutua johonkin säännölliseen harrastukseen." Mitenkä olisi epäsäännöllisyys? Itse olen matalasti koulutettu ei niin vaativaa työtä tekevä mutta minulla on 5-vuorotyö joka on sekä siunaus että kirous. Vuorotyön vuoksi minulla on epäsäännölliset harrastukset kuten kuntosali, hiihto, suunnistus sekä pyöräily. Jos ehdit kuitenkin pari kertaa viikossa jotakin tekemään se on aina eteenpäin. Pari kertaa viikossa vaikka salilla treenaamassa koko kropan läpi on jo eteenpäin.
Liikunnan lisäksi lukeminen, kirjoittaminen tai jos on taiteellista silmää niin valokuvaus tai piirtäminen. Vaihtoehtoja löytyy, mutta pitää sitten punnita ajankäyttöä ja jaksamista ettei tästäkin tule suorittamista.
Tuolta aiemmin tuli vinkki paritanseista. Jos sinne lähtee kannattaa lähteä sinne siinä mielessä että kehität jalkojen motorisia taitoja mutta ennenkaikkea sosialisia taitoja. Siinä on pari kappaletta aikaa sitten puhua itsensä komeaksi; tämä tuntuu lyhyeltä ajalta mutta on enemmän kuin deittisovellusten kolmen sekunnin kuvamahdollisuus.
Mitä Tinderiin tulee niin harvempi mies sitä omakseen kokee mutta sen voi ottaa haasteena. Otat sen vähän kuin puoliammattilaisena. Mietit tarkaan millainen kuva on hyvä ja ainakaan mitä kuvia et sinne laita ja jos kuninkaallisetkin käyttää filtteriä niin miksi et sinäkin. Lisäksi tältäkin palstalta löytyy osaamista tuohon valokuvaukseen.
Lisäksi mietit tekstin huolella ja annat se koelukuun ulkopuolisille loppuviilausta varten. Jos onnistaa ja pääset keskusteluun niin satsaa aloitusviestiin ja mieti ainakin mitä siinä ei saa olla ja miten toinen saa siitä helposti kopin. Itse viestien vaihdosta sitten voi olla montaa mieltä että kirjoittaako pidempään vai tapaako nopeasti.
Kuitenkin erään kyselytutkimuksen, toki monien mielestä jopa kyseenalaisen sellaisen, mukaan naiset pitäävät 80% miehistä mielenkiinnotomina ja keskimääräistä huonompina tapauksina joten tuolla saa tosissaan nähgä vaivaa jos meinaa onnistua. Toki jos pääset tuohon 20% niin olet vahvoilla.
Ihan tällaisena puhtaasti omaan kokemukseen perustuen niin yksi mikä on kovasti antanut sisältöä elämään on työpaikan luottamustoimet sekä luottamustoimet kuntapolitiikassa. - Lainsäädäntövalta kuuluu minusta yhteiskunnalle ja yksilöllä on velvollisuus ja vastuu sen noudattamisesta. Samoin rikosten tutkinta, selvittäminen ja ennaltaehkäisy sekä tuomiovalta kuuluvat yhteiskunnalle. Ei ole hyvä jos jokainen käy sheriffinä tuolla jakelemassa sakkolappuja ja tuomioita rikoksista. Sama koskee myös maan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta; vaikka niissäkin ihmiset on keskiössä niin näiden hoitamisen vastuu on yhteiskunnalla.
Samoin virkavastuulla tehdyt päätökset ovat yhteiskunnan vastuulla. Yhteiskunnan vastuu on että esim lapsien huostaanotossa tai vanhusten paleluiden järjestämisessä mennään lakien ja asetusten mukaan eikä tehdä sen mukaan miltä naapurista tuntuu.
Sitten on rajanvetoja millaisena tulevaisuus nähdään esim koulutuksen suhteen. Jos yhteiskunta on sitä mieltä että ihmisen on hyvä ainakin oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan niin kaikille pitää antaa nuorena sama mahdollisuus esim peruskoulun kautta. Jos tullaan toiseen tulokseen niin lakkautetaan peruskoulu ja yksilöt eli tässä tapauksessa vanhemmat hoitakoon mahdollisuuksiensa mukaan lastensa koulutus.
Tuo hoidon jatkaminen on asia johon mulla ei ole selkeää kantaa. Onko sillä ero onko syöpä tullut tupakanpoltosta tai ammattitautina; hoidon kannalta sillä kuitenkaan ei ole eroa.
Yhtä vaikea kuin arvioida kuka on elämäntapatyötön tai kuka ei vaan saa työtä. Jos tukia karsitaan niin molemmilta ne varmasti katoavat. Itse kuitenkin näkisin tässä vaihtoehtona jonkun vastikkeelisen toiminnan kuten vapaaehtoistyön velvoittavana vaihtoehtona. - Siltä tuo näyttää mutta ihan en ole varma onko se mennyt oikeasti vai onko se tullut vaan näkyvämmäksi kun uutiset eivät ole enää lehdissä tai puoli ysin uutisissa vaan jokainen tuntuu olevan jo sisällöntuottaja. Ilmeisesti aihe kuitenkin myy kun tällaisia tutkimuksia tehdään.
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000010301828.html
Tulevaisuuden ennustamisessa itsellä on eri linja. Minusta meidän ongelma ei ole jatkossa se että joku tulee kovistelemalla vaatimaan puolen valitsemista vaan se että ihmisillä on niin paljon vaihtoehtoja että valinta on vaikeaa tai jopa jää tekemättä ja vaatimustaso nousee sellaiseksi että tavallinen ei riitä.
Otetaan vaikka paikallinen sopiminen. Jos laki menee läpi kuten siitä aikanaan kirjoitettiin niin jatkossa liiton edustaja voi tehdä paikallisen sopimisen vain liittoon kuuluvien puolesta. Se tekeekö muut omana ryhmänä vai tekeekö jokainen omansa tarkentuu varmaan jatkossa mutta tämä tarkoittaa että yrityksessä on jatkossa vähintään kaksi eri sopimusta. Jos eivät ole identtiset niin pitää valita kumman sopimuksen ottaa. Vaikka kateutta varmaan syntyy niin en usko että pakottamista syntyy vaan hyväksytään ihmisten itsenäiset valinnat oman elämäntilanteensa mukaan.
Tästä on sitten lyyt matka koko yleissitovuuden poistoon jolloin tehdään yritys- tai henkilökohtaisia työehtosopimuksia ehkä samalla tavalla kuten nuo paikalliset sopimukset. - Ennen jompi kumpi mutta nyt ei kumpikaan.
Ennen oli tavoitteena tehokkuus mutta nyt olen pyrkinyt enemmän nauttimaan kaupassa käynnistä. Kyllä täällä hiljaisessa talossa voi kököttää ihan riittävästi joten ihan hyvä keino torjua yksinäisyyttä.
Toinen syy on se että ostoslistaa tehdessä kangistui samoihin ruokalajeihin mutta nyt kun hieman kiertelee niin voi mukaan tarttua uusia makuja ja elämyksiä.
Toki joskus olen myös tehnyt niin että jos joltakin on kauppalista unohtunut koriin tai kärryyn olen käyttänyt sitä soveltuvin osin. - Lähinnä "ei tämän näin pitänyt mennä" tai "olisi tämä helpommallakin voinut mennä."
Jotenkin aina on tuntunut että olen väärässä paikassa, väärään aikaan ja kaikki mitä on saanut aikaiseksi on ollut kovan työn takana samalla kun ympärillä oleville ihmisille samat asiat vain tapahtuvat. Tiedostan toki että tämä on vain tunne ja totuus on varmaan ihan muuta.
Tuota ensimmäistä lainausta kun miettii niin siinä voisi varovasti todeta että ehkä kuitenkin nämä odottamattomat asiat joita on eteen tullut ovat suuremmalta osin positiivisia. Ehkä niitä vain liian vähän vielä arvostaa. - Itsellä on sellainen muistikuva että voima ja vastavoima ovat yhtä suuria mutta vastakkaissuuntaiset.
Jos nainen tulisi tarraamaan pakaroista ja toteaisi että en antaisi noin lyhyelle miehelle niin negatiivise fiilikset tuosta jäisi ja varmaan häirinnän merkit täyttyisivät.
Jos taas nainen tarraisi pakaroista ja toteaisi että sinulle haluaisin keittää aamulla kahvit niin kovasti tulisi itselle hyvä mieli.
Se mitä sanaa tai termistöä käyttää ei minusta ole oleellista vaan se lopputulos. Jos häiritseminen tuottaa negatiivisen lopputloksen niin se tarvii vastavoimaksi jotakin joka tuottaa positiivisen tuloksen. Se että ei häiritse on neutraali sillä eipä taideta eriikseen kiitellä siitä että ei ole häirinnyt vaan se on oletusarvo. - Itse toivoisin lakkojen päättyvän asap sillä itselleni tuo työrauhavelvoite on hyvin painava asia. Toki onhan nämä poliittiset lakot tai mielenilmaukset aika harvassa. Olisko edellinen ollut Sipilän hallituksen aikana ja sitä edelinen 1970-luun alussa.
Kaikki tuki kuitenkin liitoille ja varmasti osaavat tehdä oikean ratkaisun taustakeskustelujen perusteella. Vähän on pelko että sieltä ostetaan paikallinen sopiminen ja maksuna ruvetaan neuvottelemaan sopimusta jolla valtakunnan sovittelija ei saa luvata muille suurempia korotuksia kuin vientiliitoille. Näin tasa-arvon päivänä ei oikein vaikuta hyvältä lause " meidän miehet määrää teidän naisten palkan". Antaisivat hallituksen yrittää säätää se laki.
Vaikka paikallisessa sopimisessa saattaa piillä se riski että yleissitovuus katoaa niin silti minusta olisi ihan hyvä jos liiton edustajat edustaisivat työmaalla vain liiton jäseniä. Muut hoitakoon omat työehtonsa miten haluavat ja yhteiskunnassa sitten on vain hyväksyttävä että jatkossa ei tarvi samasta työstä maksaa samoilla kriteereillä enää samaa palkkaa. - Kuolemasta samaa mieltä mutta syntymään minulla on muu näkökulma kuin pakko; se on etuoikeus.
Joissakin tapauksissa ihminen itse tai muut ihmiset kyllä pystyvät kuoleman suhteen vaikuttamaan joissakin tapauksissa esim ajallisesti mutta lopputulos on sama. Syntymään taas voivat muut ihmiset vaikuttaa ihan lopulliseen päätökseen. Saattaa olla että lihallisten nykimishetkien lopputuloksena siimahännät tömäävätkin kumisen ensikodin seinään ja sieltä roskiin.
Jos taas annetaan siimahännille mahdollisuus niin suurin osa ei pääse syntymään mutta joku kenties pääsee joten siinä on kaksi vaihtoehtoa.
Tietysti sitten taas voidaan miettiä missä syntyminen oikeasti alkaa mutta kun vaihtoehdot on sinkkumiehillä Mielen pölypussi tai oikea käsi niin aika turhaa on kaivautua lääketieteen latinankieliseen termistöön. - Hieno kuvaus.
Pilkintää harrastavana voin samaistua ympäristöön mutta itselleni tuollaiset tunteet ovat pinnassa lähinnä hillasuolla. Itsellä ei ole mitään musiikkia mukana vaan saatan istahtaa jollekin mättäälle, ottaa saappaat pois ja iskeä kintut suon silmäkkeeseen tai turpeeseen. Mitään jälkiä siellä ei näy paitsi porojen käyttämät polut.
Siinä tulee ihmeteltyä elettyä elämää mutta ennenkaikkea on poissa vaatimusten oravanpyörästä. Siellä kukaan ei kerro millainen ihminen, mies,isä,paikallispoliitikko tai metallimies minun pitää olla tai millainen on epäsuotavaa tai jopa toksista. Tuolla vain olet sillä luontoa kiinostaa vain se oletko hengissä ja oletko lisääntynyt. Sitä ei kiinnosta ammattiosaamiset tai edes mitä tunnet, luonnolle on ihan sama oletko onnellinen tai onneton: se on sille toisarvoista. Vapauttava tunne.
En laita mitään kappaletta sillä samalla kun hukkasin yksinäisyyden tunteeni olen ollut ilman musiikkia. Töissä tai kotona on radiot ja soittimet kiinni ja hiljaisuus on vähän kuin oletusarvo. Ennen kun oli yksinäinen olo niin soittolistat pyöri ja radio pauhasi. Jännä muutos.
Itsellä alkoi talviloma joka tarkoittaa vapaapäivien kanssa sitä että olen kaksi viikkoa pois töistä. Tulee kyllä tauko tarpeeseen ja vaikka sukuloimassa käynkin pitää varata myös hiljaisia ja rauhoittavia hetkiä myös itselle. - Lohdullinen ajatus mutta ei oikein kestä kriittistä tarkastelua. Kuuluu samaan sarjaan lauseiden "olet hyvä tuollaisena" tai "sinussa ei ole mitään vikaa" kanssa.
Ihan vaikka omalta kohdalta jos miettii niin kun yritti vuosia etsiä parisuhdetta siinä onnistumatta niin kyllähän sitä pitää jo itsekkin vähän hahmottaa että itsessä jotakin vikaa tai/ja puutteita on.
Lisäksi näissä on sellainen vaara että ihminen tulkitsee ettei hänellä ole tarve kehittää itseään ja osaamistaan vaan asia on muiden käsissä. - Minusta tuo osoittaa miten meillä toimitaan. Pidetään vaalit ja sen jälkeen vielä ollaan yhteyksissä ja keskustellaan asioista. Naapurissa nuo vastustajat heitetään ikkunoista kadulle.
Minusta vaalien parhaimmat kuvat tulivat vaalitentin päätyttyä kun Halla-aho, Stubb ja Haavisto juttelivat leppoisasti lämpiössä. Samoin oli kuva jossa Halla-aho auttaa Haavistoa mikrofonin kanssa. Nämä ovat niitä pieniä asioita joita soisin näkevän jatkossakin. - Uskon että tulee hyvä presidentti. Paljon tietysti riippuu siitä millaisen hovin siihen ympärille rakentaa. Puhunut yhteistyön merkityksestä ja siitä osoituksena pitänyt yhteyttä esim Pekka Haavistoon. Kovasti ainakin yrittää yhdistää kansaa.
Henkivartijoilla on sitten syytä olla kova kunto jos meinaavat presidentin vauhdissa pysyä mikäli tämä käy vaikka aamulenkillä. - Iltavuorosta kotiuduttu. Muutama työpäivä ja sitten alkaa talviloma. Mukava oli pyöräillä kotia kun on viileää mutta pyörätiet on jo asvaltilla.
Oon lähes onnellinen mies. - Onhan nuo lasten havainnot ja kysymykset ihan parhaita.
Sukulaisperheessä alle kouluikäinen poika oli katsonut hetken vanhempiensa hääkuvaa ja sitten kysynyt äidiltään että kuka on tuo kaunis nainen tuossa kuvassa isän kanssa. - Taitaa olla edessä tuon suhteen taas välivuosi joten satsataan kuntavaalikevääseen 2025.
- Eihän tuo nyt huono merkki ole jos ruoka maistuu. Yleisohje on se että laihtuakseen ihmisen pitää kuluttaa enemmän kuin tunkee kaloreita itseensä Miinuskaloreilla laihtuu ja tähän pääsee lisäämällä kulutusta tai vähentämällä syötäviä kaloreita.
Itse en ole laihduttanut koska en pidä siitä sanasta vaan tehnyt ihan elämäntapamuutoksen. Itse olen sen verran laiska ihminen etten ole ruokia punninnut mutta pakkauksissa on tiedot jonka perusteella sellaisen karkean arvion voi tehdä. Ne mitä ei löydy pakkauksista löytyy tiedot netistä.
Painon punnitseminen on yksi mittari jota seurata mutta nestemäärä voi vaihdella vaikka aamuisin punnitset joten ota vaikka seitsemän aamun keskiarvo ja seuraa niiden kehitystä. Toinen mittari on mittanauha jolla mittaa vyötärön ympärysmitan ja tietysti valokuvat on aina sellainen viehättävä seurannan muoto.
Pienin askelin, maltillisin tavoittein niin hyvää tulee. - Lapsena sitä on herkkä tulkitsemaan aikuisten viestintää varsinkin kun itse eli aikana jolloin esim opettajilla oli vielä jonkinlainen auktoriteetti. Meillekin moni opettaja totesi että teistä pojat ei sitten tule yhtään mitään. Moni poika lopetti opiskelun sitten siihen ja sen verran ponnisteltiin että ammattikouluun oli mahdollisuus. Kyllähän kotoa tietysti valettiin uskoa osaamiseen mutta kyllä itsellä vaan oli se ajatus että kyllähän opettaja paremmin minun osaamiseni tietää.
Toisaalta voin sanoa että sen minkä koulussa numeroissa hävisin niin vähintään saman verran sitten voitin asenteissa. Ei tarvittu kuin uskonnon opettaja joka puhui armollisuudesta, anteeksiannosta, toisista huolehtimisesta niin tuntui että huominen kyllä kantaa kun vain toiset huomioi.
Ainahan sitä näin aikuisena tiedä mistä lapset ottavat vaikutteita ja mistä johtopäätöksensä tekevät. Esim muutama vuosi eron jälkeen lapset eivät halunneet mennä äidilleen koska äiti ei kuulemma heistä välitä. Olivat kavereilta kuulleet miten riitaisia erot olivat olleet ja lapset olivat olleet jopa pelinappuloina. Meillä ero oli asiallinen ilman tappelua niin lapset kokivat että äiti ei välitä koska ei lähtenyt heistä taistelemaan.
Piti sitten käydä läpi minun ja äitinsä keskustelut ja perusteet miksi äiti uskalsi lapset minulle jättää ja myös muistuttaa että heidän omakin mielipide painoi vaakakupissa.