Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3584

  1. Periaatteessa kyllä. Itse miellän tuon ilahtumisen sellaisena että se on etukäteen tiedossa eikä sitä tietoa pantata.
    Yllätys taas on semmoinen jota ei odottanut ja järjestäjälle osa iloa on se että "pitää hullua jännityksessä"
  2. No minä yritän nyt ymmärtää tämän asian erillä lailla. Eli sinä olet saanut kiitosta ja kehuja ja nyt mietit miten ne voivat muuttua negatiivisiksi.

    En osaa mitään faktaa sanoa mutta muutama asia tulee mieleen.
    - Sinä itse, oletko työpaikalla muuten avulias,muut huomioiva työsi tekevä, ja positiivinen tapaus? Jos olet niin harva haluaa sinulle pahaa mieltä tai sitten pelkäävät että mahdollinen apu töissä on saavuttamattomissa. Siksi palaute on positiivinen.
    Jos taas olet negatiivinen selkäänpuukottaja joka tekee vain oman osuutensa jos sitäkään niin kehujen ja tekojen välillä on liian iso klappi ja se koetaan negatiivisena.
    - Vastaanottaja. Vastaanottajilla on erilaisia elämäntilanteita ja varmasti on ihmisiä jotka ottavat kehuja vastaan mielellään jos sitä ei esim kotona enää saa. En tiedä voiko kehuja saada liikaa mutta jotkut haluavat kehujen kuulemisen vastapainoksi keskittyä työhön.
    - Kuinka usein annat kehuja. Jos niitä kerrot harvakseltaan ja niin että niissä on todenperäisyyttä niin varmasti tuo hyvän mielen mutta jos se on jatkuvaa tykitystä niin ne kokevat inflaation ja kääntyvät sinua vastaan.
    - Kenelle annat kehuja. Jos annat kaikille tasapuolisesti kehuja niin se ehkä koetaan osana sinun persoonaasi ja otettaan vastaan mieluimmin kuin vaikka kaksimieliset vitsit. Jos taas kehuja saa valikoidut ihmiset niin se koetaan epätasa-arvoisena kohteluna joka myrkyttää työyhteisön.
    - Organisaatio, missä asemassa olet kehuttaviin nähden? Jos olet samassa organisaatiotasolla se menee vielä hyväksyttävän puolelle mutta jos olet esimies-alais tilanteessa niin se koetaan vahvasti negatiivisena.

    Toki muitakin vaikuttavia asioita on kuten miten kauan työyhteisö on ollut koossa, tunnetaanko myös työn ulkopuolella jne
  3. Itse ajattelen itsetunnon sellaisen tilanteen kautta että katsot peiliin ja tehtävänä on kertoa kolmetoista asiaa mitä näkyy. Jos on enemmän positiivista niin sinulla on hyvä itsetunto, jos taas enemmän löytyy negatiivista niin kyseessä olisi huono itsetunto. Jos kaikki mitä näet on positiivista tai negatiivista niin soita lääkärille.

    Minusta itsetuntoon vaikuttaa hiukan ihmisen omat piirteet kuten onko extro-vai introvertti tai temperamentti sekä nykyisin ehkä myös ulkonäkö. Toinen mikä hieman vaikuttaa on puhdas tuuri. Millaiseen perheeseen synnyt, muu kasvuympäristö sekä myöhemmin elämässä tapahtuvat yksittäiset sattumat.
    Suurin tekijä on minusta kuitenkin ympäristön ja yhteiskunnan arvot ja normit sekä sitä kautta tuleva vaatimustaso.
    Tätä peilaten minusta itsetunto ei ole mikään vakio vaan muutuva tila joka seuraa yhteiskunnan muutoksia sekä yksittäiselle ihmiselle tulleita sattumuksia.

    Jos nyt siivotaan sisäpoliikasta viime ajan rasismikeskustelu pois niin paljon on ollut keskiössä syntyvyys, koulutus ja työelämä. Tilan säästämiseksi pelkistän mutta syntyvyys/parisuhde näyttää thl:n mukaan vaikuttavan miesten itsetuntoon ja masennukseen. Pisatutkimuksessa tytöt ovat poikia reilusti edellä ja korkeakouluopiskkelijoistakin kaksi kolmesta on naisia. Työelämässä varmaan hiukan alakohtaisia eroja voi olla mutta nainen pääsee helpommin työhaastatteluun kuin mies kun muut muuttujat on vakioitu.
    Nämä keskeiset yhteiskunnan arvostukset kun huomioidaan on helppoa tulla ajatukseen että naisilla ei voi olla itsetunto-ongelmia.
    Tilastot kuitenkin näyttäisivät työkyvyttömyyseläkkeelle haetaan entistä enemmän mielenterveydellisistä syistä ja tämä näkyy nuorissa ja naisissa.

    Olen eri mieltä että asia olisi tallottu muiden asioiden alle. Tästä, samoin kuin poikien huonosta koulumenestyksestä, on puhuttu jo vuosia mutta yhteistä näille on että mitään korjaavia toimenpiteitä ei olla tehty.
    Toki siinä mielessä tuon ajatuksesi ostan että voisi miettiä mistä lähtökohdista asioista puhutaan. Useinhan tasa-arvokeskustelussa nostetaan esiin miesten itsemurhat. Ihan oikein se toki on mutta minusta enemmän pitäisi nostaa esiin itsemurhayritysten määrää. Itselläni vähän sellainen mutu että miehet laittavat haulikonpiipun suuhun ja naiset taas syövät pillereitä ja huuhtelevet sen alkoholilla. Se että miehen jäljiltä ei ole muuta tehtävää kuin pyyhkiä aivot liedeltä on tietysti traagista mutta se että naiselle ei tullut kuin vatsa löysäksi ja päänsärkyä ei tee siitä itsemurhayritystä yhtään vähempiarvoista.

    Itse on todettava että en juuri ole tavannut huonolla itsetunnolla varustettuja naisia. Luulen että tämä johtuu pitkälle siitä että heitä tapaan juuri sillä heidän vahvuusalueella; työelämässä, politiikassa tai harrastuksissa. Heidän elämänsä muista "sektoreista" minulla ei ole käsitystä
  4. "Meidän on päätettävä, miten toimimme vallitsevan tilanteen kanssa." Itse en pidä tästä lähestymisestä. Tämä on sama kuin työpaikalla aina odotetaan että joku tekee. Minusta sinun/jokaisen on päätettävä miten toimii tilanteen kanssa.

    Hanna Ekola lauloi kappaleesa he;
    "Ja tuskinpa ovat he perillä rakastamisen tekniikasta,
    mutta silti he ovat kasvattaneet toistakymmentä lasta"
    Minustä tässä on viisautta moneen sektoriin. Jotenkin tuntuu että ihmisten vaatimukset itselleen ovat ylimitoitettuja ja jos ei siihen pysty niin luovutetaan. Kyllähän kieltämättä itsellenikin tulee välillä olo että jos ei osaa kumppania lipittää juuri oikeasta paikasta, oikeasta suunnasta ja oikealla rytmillä niin ei kannata edes hakeutua parisuhteeseen. Sen verran paljon noita ohjeita näkyy mediassa että tuntuvat jo vaatimuksilta.
    Sama tässä ilmastomuutoksessa. Jos ei pysty sammuttamaan Kiinan tehtaita niin sama olla tekemättä mitään. Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa on rajalliset mutta jos parhaansa yrittää ja tekee niin ei minusta voi enempää vaatia. Ihan konkreettisia tekoja, kierätys, hankinnat tai vaikka pienet elämäntapamuutokset. Kyllä ne yksilötasolla kelpaavat.

    On hyvä että syyllisiä ei haeta mutta tuosta puuttuu ne positiiviset esimerkit. Enkä nyt tarkoita mitään johtajia ja päättäjiä vaan arjen sankareita löytyy lähempääkin. Itsellä nyt tulee mieleen oma isäni ja hänen vaatehankintansa. Ei kyllä kaapista löytynyt mitään kertakäyttövaatteita vaan kyllä hyvin kestivät aikaa kunhan äiti ei heittänyt niitä pois.

    Ihan lopuksi kuitenkin pitää myös olla armollinen itselleen ja tunnustaa että ilmastoasia on vain yksi kriteeri joka päätöksiä ohjaa. Taloudellinen tilanne, omat haaveet ja toiveet sekä kavereiden/ympäristön odotukset voivat myös painaa vaakakupissa.