M184

M184 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 8v sitten
1 aloitusta · 4189 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
On vaikuttanut, vaikuttaa tällä hetkellä ja jos elon päiviä riittää niin vaikuttaa jatkossakin.

Jos nyt aloitetaan esihistoriallisesta ajasta eli omasta yläasteestani niin sieltä on varhaisimmat vahvat muistijäljet asiasta. Opettajien näkemykset siitä että meistä pojista ei ole mihinkkään tai että meistä ei koskaan mitään tule ovat kyllä aika vahvasti edelleen muistissa; samoin kuin sanonta tyhjät tynnyrit kolisee eniten.
Silloin opettajat oli auktoriteettejä ja sanoila oli painoarvoa joten kyllä meille pojille tuli selväksi ettei meihin uskottu eikä meille mitään menestystä elämässä edes toivottu. Ammatilliseen tulevaisuuteen se ei vaikuttanut koska tavoite oli keskiluokkaisuudessa johon kykenin kyllä ponnistelemaan. Ujolle ja hiljaiselle pojalle se ei kyllä ainakaan itsevarmuutta lisännyt vaan yksi syy lisää maastoutua seinätapetin väriseksi.

Varusmiespalvelus oli sitten se seuraava muistutus sukupuolesta. Mihinkään en päässyt töihin kun armeijaan oli menossa joten taloudellinen vaikuuts kokonaisuudessaan oli puolisentoista vuotta. Itse varusmiehenä oloa en kokenut mitenkään miehisyyden kautta (vaikka välillä tuntui että testot nousi kun alkoi ruuti tuoksumaan) vaan ehkä jopa hieman päinvastoin. Tosipaikan tullen sinun pitää pysyä hengissä ja suorittaa tehtävä ja silloin on sama mikä on taistelijaparin sukupuli, seksuaalinen suuntautuminen, poliittinen näkemys jne; pääasia että pystyt häneen luottamaan ja hän on kykenevä pitämään sinut ja itsensä hengissä ja suorittamaan annettu tehtävä.

Eron jälkeen kun minusta tuli lähivanhempi niin kyllä piti itselleen muistuttaa että olet isä joka on monien silmissä se kakkosvanhempi. Menit sitten vanhempainiltaan, lääkärintarkastuksiin tai vaikka puistoon niin piti tiedostaa että saattaa joutua selittämään. Toki puistossa ei tarvinut selittää sillä tiesin että olen joko sankari-isä kun toin lapset puistoon tai sitten täysi sika koska oletus oli että olin ottanut lapset puistoon vain siksi että vaimo voi kotona kuurata lattiat.

Jos mennään viimein lähimenneisyyteen ja tähän päivään niin vaaleissa en saa miehenä niin suurta vallitukea kuin naisena saisin. Tämä perustuu ihan puoluetuen myöntämisen peusteisiin. Toinen sitten on nämä sukupuolikiintiöt lautakunnissa. Itsekin olen tällä hetkellä kiintiömiehenä pehmeämmässä lautakunnassa.
Ihan puhtaasti mutuna kuitenkin sanoisin että minun kiintiöpaikkani tällaisessa lautakunnassa on helpompi kuin kiintiönaisilla teknisemmissä lautakunnissa.

Tulevaisuudessa tuskin isompia muutoksia tulee tuohon poliittiseen järjestelmään. Harrastuksiin vaikuttaa jos hommaan frisbeegolffissa pelaajalisenssin. Miehenä voin osallistua vain mpo-luokkiin mutta naisena voin valita mpo- ja fpo-luokkien väliltä.
Jos vielä haaveilisin parisuhteesta niin kyllähän miehen oletetaan olevan se aloitteellisempi ja jjos treffeille asti päädytään niin miehen pitää luovia se laskunmaksutilanne oikein. Toki nykysukupolvilla tilanne voi olla jo eri mutta kun kyse on tällaisesta hieman yli puoli vuosisataa eläneestä miehestä niin nämä asiat on menneet jo verenkiertoon ja lihasmistiin.

Lisäksi on ollut muutama tilanne jolloin en oikein ole tiennyt mikä olisi ollut paras tapa toimia näin miehen näkökulmasta. Ensimmäinen tilanne oli se kun vihainen nainen viskoo laseja päätä kohti. Ihan vaan voimalla olisin voinut tarrata käsistä kiinni mutta se ei oikein tuntunut oikealta joten ovesta ulos ja pakoon. Jäi hassu olo kun toisaalta voima olisi riittänyt ja tilanne olisi loppunut mutta ei vaan tuntunut oikealta.
Toinen oli kun olin lasten luona ja käytin julkisia kulkuneuvoja. Samalla pysäkillä poistui nainen ja oli mnossa samaan suuntaan kanssani. Hän taisi tehdä saman havainnon ja hieman kiihdytti askellusta. Itse taas sitten hidastelin askellusta jotta hän sai riittävästi etumatkaa eikä tarvinut laittaa juoksuksi. Siinäkin vähän ristiriitaiset tunteet siinä mielessä että oli ottanut yleistyksien tuoman syntitaakan harteille ilman syytä mutta toisalta mun elämääni ei parin minuutin lisäaika vaikuttanut mitenkään mutta jos toiselle tuli siitä turvallinen olo niin ei tuo niin iso asia ollut.
Allekirjoitan tuon Sheenan kommentin ja vielä lisään että myös työtilanne saattaa muutttaa ihmistä. Jos firmalla menee huonosti ja tulevaisuudessa saattaa olla tiedossa lomautuksia tai irtisanomisia niin saattaa mukavastakin ihmisestä kaivautua se varjoisampi puoli.
Kahdesti ja suhdekaaret olivat pelottavankin identtiset.

Molemmat löytyivät siten että ajattelin ylläpitää kirjitustaitoa joten hommasin kirjeenvaihtoystäviä sekä kotimasta että ulkomailta; ulkomailta siksi että oppisin sitä kautta paremmin kieliä.
No yksi kirjeenvaihtokaveri asusteli muutaman kunnan päässä ja kun oltiin aikamme kirjoiteltu niin mulla oli matka joka kulki hänen asustaman kunnan halki. Ehdottelin että josko annetaan kirjeille myös kasvot ja istahdetaan. Käytiin kahvilla ja mukavaa oli ja jatkettiin kirjoittelua. Jonkin ajan kuluttua tavattiin uudelleen ja suunta olikin sitten se että enemmän juteltiin kasvokkain kuin enää kirjoiteltiin.

Jossakin vaiheessa huomattiin että keskustelu on muuttunut vaikeammaksi koska meillä oli huulet yhdessä. Jossakin vaiheessa sitten huomattiin että meillä oli jotakin muutakin yhdessä kuin huulet ja myöhemmin sitten pappikin liitti meidät yhteen. Viimeinen joka vielä medät liitti yhteen oli asuntolaina ja talo. Toisen rakkauden kanssa vielä myös lapset.

Joskus miettinyt että pitäisikö testata vielä kolmatta kertaa tuo kirjeenvaihto, mutta on jäänyt tekemättä sillä myös loppu oli samanlainen molempien lähtiessä myöhemmin toisen miehen matkaa.
Itsellä kaikki muuten valmiina mutta kivessä ei vielä ole tekstejä enkä ole käynyt arkkuja koemakaamassa.

Karkeasti ottaen kropasta kaikki varaosat talteen mitkä kelpaa ja loput arkkuun. Kirkko tai siunauskappeli , yksi virsi ja ainakin nyt mietittynä virsi "Herra kädelläsi". Jos joku haluaa tulla vielä arkulle moikkaamaan niin se on ok, mutta ei kukkia eikä seppeletä. Arkku multiin ja kohti pitopöytää.

Ruokailutilaisuus ja päälle kahvit ja leivonnaiset. Sen verran pitää olla vielä vieraanvaraisuutta ettei pidoista lähdetä tyhjin vatsoin.
En sen tarkemmin tiedä muuta kuin kyselyn tulokset jotka saatiin anonyymisti tehdyistä palautteista. Siellä nyt kysyttiin myös palaverikäytännöistä, ja kellonajoista milloin pitää olla työantajan tavoitettavissa sähköisin välinenin yms.
Noiden perusteella sitten tulee ne ohjeet joiden mukaan pelataan.
Jotkut kokee hyvänä ja jotkut taas eivät niinkään kannata mutta nyt on ohjeet ja säännöt ettei homma lähde ihan lapasesta.
Totta. Kyllähän jotkin ovat sitä mieltä että tämän kehityksen juuri löytyy meiltä 1980-luvulta kun siirryttiin jälkiteolliseen yhteiskuntaan jossa osa savupiipputeollisuuden työpaikista muuttui palvelusektorin työpaikoiksi. Elinkeinoelämän muutosten rinnalle tuli myös tietynlainen ihmiskuvan muutos.
Ennen arvostettiin ihmistä joka osasi olla hyvä tiimissä ja hoitaa oma tonttinsa. Nyt palvelusektorin noustessa pintaan alettiin arvostamaan ihmistä joka pystyi myymään ja tekemään kauppaa. Soiaalisesti lahjakas, ulospäin suuntautunut, ulkomuodollisesti edustava , kunnianhimoinen jne.
Nyt ehkä ollaan taas menossa hieman toiseen suuntaan kun esim pankk- tai virastopalvelut ovat nettipalvelun takana tai kivijalkakauppojen tilalle on tullut verkkokaupat.

Etätöistä tuli mieleen että meillä on kunnassa valmistelussa etätyöohjeet ja se kun oli lausuntokierroksella työntekijöiden keskuudessa niin tuli toiveita että niitä etäpäiviä rajattaisiin. Nyt taitaa olla että ohje on kolme päivää viikosa. Tämä siis oli työntekijöiden toive koska se työyhteisö koettiin niin tärkeäksi.
Eläkkeistä.

Ne leikkautuvat sillä että ihmiset jaksavat olla pidempään työelämässä. Tuossa oli jokin aika sitten uutinen että 70-vuotiaana vasta mentäisiin eläkkeelle. Jos tuota nyt peilaa miehen elinajan odotteesen niin tuon jälkeen ei okeastaan muuta ehdi kuin hautansa kaivaa.

Se että eläkeikä nousisi lähelle tuota vaatisi kyllä aika isoja työelämän uudistuksia.
Olisin hieman yllättynyt jos ei vaikuttaisi. Kyllähän terveys aina vaikuttaa ja jos miettii mt-ongelmia niin eihän ne ratkea kolmen päivän soittosaikulla. Pitkä on prosessi ja siinä varmaan pohtii tulevaisuutta pidemmälle vaikuttaen parisuhteisiin, perheen suunitteluun työelämään jne.
Tuossa ei nyt ollut minkä sektorin työterveydestä oli kyse mutta soteuudistuksen jo ollessa valmistelussa melko monissa kunnissa laajennettiin työterveyspalveluja. Päinvastainen suunta taas on olut näkyvissä miesvaltaisella vientiteollisuudella jossa investointien jäädyttämisen lisäksi on haettu säästöjä siirtymällä työterveydessä kohti minimiä. Saatavuuden lisäksi onhan tuo jonkinlainen palkanalennus kun joudut nuo käynnit itse kustantamaan.

Tuon psykiatrin lisäksi asiaa on jossakin haastattelussa komentoinut myös Liisa Keltikangas-Järvinen joka kuvaili tilannetta suurin piirtein niin että jos kadulla on kuoppa ja siihen ihmiset murtavat jalkansa niin meillä lisätään ortopedejä jota saadaan kaikki hoidettua mutta kukaan ei oikein tahdo pysähtyä miettimään kuopan paikkausta ja syitä miksi kuoppa on siihen syntynyt.

Itsellä on vähän sellainen epäilys että yksi syy on korona-aika jolloin tuli tämä etätyöilmiö. Siinä rytäkässä saattoi käydä niin että ilmisillä meni vähän työelämä ja arki sekaisin. Ensin tehtiin päivä normisti etätöitä mutta illalla ei sitten tehtykään arjen askareita vaan ihan pikkaisen vielä valmisteltiin seuraavaa päivää ja vastattiin vaikka s-posteihin.
Lisäksi yhtään ei painetta vähennä nämä viime päivien uutiset työttömyydesta sekä asunnottomuudesta. Samman aikaan on leikattu sosiaaliturvasta ja ihmiset nyt pitävät työpaikastaan kiinni kynsin ja hampain.

Mitä someen tulee niin minusta siellä vaikuttaa enemmänkin siellä oleva viestinnän tyyli kuin se kuinka kauan ihmiset siellä itseään altistaa.
Itseäni nyt ei haitaisi vaikka seuraisivat 24/7 mun tekemisiäni mutta se mikä oskus tuo paineita on asiat jotka vaikuttavat muihinkin kuin minuun. Työelämässä koko työyhteisöön ja luottamustoimessa kuntalaisiin.
Mutta olen ajatellut että jos pystyn perustelemaan asiat itselleni niin pystyn ne perustelemaan myös julkisesti. Lisäksi luottamustoimet ovat vaaleilla jaetavissa joten jos ei omat ratkaisuni miellytä niin pistävät vaitoon.
Paineisiin oppii siedättymään.
Joskus on tullut mietittyä ja nyt vähän riippuu tuosta julkisuuden määritelmästä ja mistä elämän sektorista puhutaan. Uskoisin että pää kyllä kestäisi.

Jos nyt vaikka politiikkaa miettii niin aika ylös saa mennä että heidän yksityiselämänsä kiinnostaa. Ihan nyt vaikka ministeritasolla. Tuskin edes kadulla kaikkia tunnistetaan saati että perhe-elämää ruodittaisiin. Toki yksittäisiä henkilöitä tuolta politiikan sektorilta lötyy jonka yksityiselämää sitten keskusteluttaa.

Taide ja kulttuuripuolelta kun miettii niin aika rauhassa ovat kuvanveistäjät, kapelimestarit tai arkkitehdit. Haastatteluja varmasti tulee mutta yleensä niitä kertyy tapahtumien yhteydessä.

Urheilupuolikin on niin lajikohtaista. Jos voitat vaikka ammunnassa mm-kultaa niin aika vähällä huomiolla pääsee. Itselle varmaan suurin ongelma tulisi nhl-tähden statuksesta. Lehdistötilaisuudet ja haastattelut varmaan sujuisi mutta kun niitä missejä alkaisi tulemaan juttusille niin alkaisi kieli tarttua kyllä kitalakeen; siis omaan.

Ainakin täällä kotomaassa saa kuuluisuudet olla hyvinkin rauhassa vaikka olisi millainen tähti paitsi jos töppäät tai onnistut. Mäkihyppääjätkin pääsee urheiluruutuun vain jos leiskauttaa montun pohjalle tai kaatuu hyppynsä.
Lintubongaus olisi ehkä sellainen; varsinkin pöllöt olisivat kiehtovia seurattavia.

En tiedä lasketaanko purjehtiminen sellaiseksi mutta olen tuossa jo vähän katsellut sunfish-tyypin veneitä. Nyt olisi kesällä aikaa kun on kuuden päivän vapaita.
Mulle jäi astiat erossa kun entinen vaimo muutti uuden miehen asuntoon. Lisäksi kun lapsien lähivanhemmuus jäi mulle niin hän ei halunnut ottaa mitään mukaan.

Lisäksi varauduin lasten poismuuttoon siten että ostelin heille astioita ja keittiötarvikkeita aina kun tarjouksessa oli. Ajatus oli että ottavat mukaan kun lähtevät. Kuulemma oli kuitenkin hankala kuljettaa julkisilla niin ostivat sitten itse mitä tarvitsivat.
Ei ole mutta tietyt asiat teen työvuorojärjestelmän mukaan kymmenen päivän sykleissä.

Kahdesti imuroin ja vien matot ulos, tamppaan sekä pesen vessan.
Kerran imuroin ja moppaan sekä pyyhin tasopinnat sekä pölyt.
Yksi päivä on varattu tekstiilihuollolle eli pesu, kuivatus, silitys/mankelointi. Tämän lisäksi kierrätysasiat kuten kompostoritarkistus. Lehdet pahvit muovit jne poisvienti on myös ohjelmassa..

Nämä olen kirjannut kalenteriin samalla tavalla kuin työvurot, harrastukset tai luottamustoimet. Pyrin tekemään tietyssä rytmissä, halusi tai ei, sillä eipä ole koskaan jälkeenpäin tullut harmiteltua sitä että tuli siivottua.

Nyt lisäksi olen perannut kaappeja ja kylmästi heittänyt pois astioita joita en ole ainakaan pariin vuoteen käyttänyt.
Aiemmin oli hiukan eri rytmi kun oli käytössä vanha vuorojärjestelmä.
Jos mietitään ihan ystävänä niin molemmat anopit (vai onko sitten ex-anoppi oikea termi). Toinen vaihtanut toki jo hiippakuntaa mutta toisen luona tulee käytyä kahvittelemassa samalla kun käyn tyttäriäni katsomassa.

Anopit on aivan liian pilkattu ihmisryhmä.
Tsemppiä ja toivotaan että onnistuu.

Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen alkaa helpottaa.
Ilmoitti imuroinnin tehdyksi ja palaa telakalle latinkiin.

Olisi kyllä kiva jos tuohon saisi koodattua sille puhetta.
Joutui jo vähän miettimään mutta ehkä se että oli tilipäivä.

Aika yksin tämä päivä on mennyt. Robotti-imuri taisi olla se jolta tuli enimmät kommentit tänään.
Jos ei osaa olla oikein auton ratissa niin tulee ero. Ilmeisesti minäkään en osaa oikein ajaa pyörällä kun en kumppania löydä.
Toivotaan että edes julkisia kulkuneuvoja käyttävillä onnistaa.

Kuitenkin jos noin pitkässä litossa järkätään vielä treffejä leffateatteriin niin ainakin on yritetty loppuun asti.
Mukavin varmaan olisi rukoilijasirkkakoiras. Kerran saatille ja elämä ohi.

Pahin vaihtoehto olisi 175cm pitkä koneistaja. Tämä on jo nähty.
"Niin, Suomen tulisi nyt miettiä mikä olisi mennyt viime vuosina poliittisen korrektiuden kanssa pieleen. "

Otin tuon lainauksen tuolta vauhdista sillä minusta tämä on ihan hyvä pohtia.
Mitä kansainväliseen tyttöjen päivään tulee niin sitä on vuosien saatossa eduskunnassa kyllä juhlittu; ihan en ole varma koronavuosista enkä tästä vuodesta kun osui viikonloppuun.

En tuosta tiedä onko poliittinen korrektius mennyt pieleen vai ei niin eduskunnan suullisella kyselytunnilla poliittinen teema kyllä loisti poissaolollaan ja asioista puhuttiin ihan selkosuomeksi.
Ihan muutama lainaus puheenvuoroista.
"Kysynkin teiltä, ministeri Grahn-Laasonen: mitä hallitus aikoo
tehdä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi ja sen kautta jokaisen Suomessa asuvan tytön hyväksi?"
Ministerin vastaus "Hallituksen tasa-arvopolitiikan kärki on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjuminen ja pysäyttäminen. Tämä on meidän vahva agenda."
Koko aihe kyselytunnista https://www.parliament.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Documents/PTK_93+2025+2.4.pdf

Tuota kyselytuntia kun kokonaisuutenakin seurasi niin ihan perus hallitus-oppositio asetelma siellä oli mutta muuten turhat kiemurtelut oli jätetty pois.

Myöhästyneet tyttöjenpäivän onniuttelut henkilöille jotka se haluavat positiivisesta näkökulmasta ottaa vastaan.
Lisäksi erittäin paljon voimia ja jaksamista heille joita tuo päivämäärä 11.10 koski eri teemalla. Tulloin vietettiin kaapista ulos tulemisen päivää.
8 / 210
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt