- Tämä 😂🤣😂
- Sama tyyppi tuli myös ensimmäisenä mieleeni, jolle haluaisi antaa "hieman" äiteen kädestä. Tosin koivunvitsan voisi vaihtaa vasaraan tai lekaan.
Mä en enää päädy missään tilanteessa väkivaltaan, enkä haluakaan päätyä, mutta tuon tyypin kohdalla haluan ehdottomasti tehdä poikkeuksen. Viattomat lapset olivat tuolle miehelle vain kiusanteon välikappaleita. Eivät omia lapsiaan, joille ei halua mitään pahaa ja joita haluaa varjella kaikelta pahalta. - Tais osua ja upota. Ai että vanhaa raakkia? Salli mun nauraa ja räkäsesti. Taidatkin kuvailla itseäsi. Ottaako noin kovaa päähän, ettet olekaan se adonis, jonka perässä timmit mimmit juoksee kilpaa kuola valuen. Eivätkä edes ne nelikymppiset "raakit" juokse kuola valuen sun perässä, vaan antavat kylmästi pakit jos yrität niille jotain ehdottaa. Miksi muutoin haukkuisit nelikymppisiä naisia "kurtuiksi" ja "raakeiksi". Oma lehmä sulla on ojassa. Vai pitäiskö sanoo kuohittu sonni. What ever.
Nyt kyllä sait puhuttua itsesi pussiin. Mä en missään kohtaa sanonut että NUORET miehet... Sanoin että NUOREMMAT miehet, ja jopa naista vuotta nuorempi mies ON naista nuorempi...siis nuorempi mies. Mielestäsi siis esim. 39-vuotias mies on POIKA, eikä mielestäsi mies ollenkaan, kun häntä vertaa 40-vuotiaaseen naiseen? Tai 35-vuotias mies on poika, ja siten lapsi verrattuna 40-vuotiaaseen naiseen.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että sinun logiikkasi mukaan kaikki alle oman iän olevat, sukupuolestaan huolimatta, ovatkin lapsia, ja sitä myötä jokainen joka on itseään nuoremman kanssa missään tekemisissä on pedofiili. Pedofiilit kun saavat seksuaalisen tyydytyksensä lapsista, tai tietystä lapsesta.
Tämä tarkoittaa siis sitä, ettet itse voi olla kenenkään itseäsi nuoremman, etkä vanhemman kanssa. Saat olla vain ja ainoastaan oman ikäisesi kanssa. Jos itse olet vanhempi kuin kumppanisi, olet silloin oman logiikkasi mukaan pedofiili lapseen sekaantuja. Jos taas olet itseäsi yhtäkin vuotta vanhemman kumppanin kanssa, on kumppanisi silloin logiikkasi mukaan pedofiili.
Joten joo... Mietippä uudelleen mitä väität, vai olisiko sittenkin parempi pitää mieluummin suu kiinni. - Taidat pikemminkin vaan olla kateellinen, kun itse yrität niitä nuoria naisia, jotka antavat naureskellen pakit, mutta näillä "kurtuilla" on nuorempien miesten taholta vientiä.
Voi voi reppanaa, kun kuvittelee itsestään liikoja. - Voi tuutilullaa kun poju yrittää esittää kovaa. 🥱
Mitä jos menisit vielä kasvamaan mamin helman alle.
Tai no kotiinpaluuhan se oikeastaan olisi, kun sieltähän sä olet itsekin aikanaan putkahtanut maailmaan. Tais ikävä iskeä kovan ja raa'an todellisuuden näyttäessä kyntensä. 🤔 - Viittisitkö samaan syssyyn tehdä referaatin kyseisestä artikkelista, jos teet aloituksen näistä maksullisista plus-jutuista, kun kyseistä juttua ei voi lukea alun kahta kolmea lausetta eteenpäin ilman siitä maksamista. Tai mainitse edes linkin vievän maksulliseen palveluun, ettei tarvitse turhaan klikata linkkiä vain todetakseen ettei juttua pääse lukemaan. Sama koskee myös muita maksullisia printtimedioiden nettiversioita.
- Se kannattaa tehdä se videointi, koska itse ei voi tietää miten oma nukkuminen näyttäytyy toiselle, ja siksi saattaa olla vaikea uskoa toisia näiden kertoessa kokemuksiaan. Enkä todellakaan tarkoita sitä, etteivät nämä toiset kerro kuten asia on.
Olen ollut aikoinaan myös kova puhumaan ja touhuamaan unissani, ja niitä tarinoita siitä mitä kaikkea olen sanonut tai tehnyt unessa on ollut uskomatonta kuunnella. Että voinko oikeasti olla toiminut tai sanonut noin, kun itsellä ei ole mitään mielikuvaa tapahtuneesta, vai liioitteleeko toinen jotain juttua, vaikka tällä ei olisi mitään syytä liioitella. Jos kuulisi itse mitä toiset kokee, ei olisi syytä väittää muuta, koska on kuullut ja nähnyt todisteet omin silmin ja korvin. - Olen itse sinkku, mutta vastaan koska sairastan vaikea-asteista uniapneaa, ja mulla todettiin tutkimuksissa 33 katkosta tunnissa, joista pisimmillään yksi katkos kesti 1.34 minuuttia. Ihmisellä jolla on ahdas nielu, ei painon tiputtaminen poista/paranna täysin uniapneaa. Itselläni on ahdas nielu, ja kuorsasin myös normaalipainoisena. Uniapnea lisää sepelvaltimotautiriskiä, kuten myös korkeaa verenpainetta, joten mistään pienestä jutusta ei ole sairaudessa kyse. Vaikeaa ja keskivaikeaa uniapneaa sairastava kuuluu myös koronan vaikeamman muodon riskiryhmään.
Vaikka nukuin kellon ympäri, olin aamulla herätessä yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessä, päivä meni sumussa kulkiessa (tällöin saattaa olla auton ratissa jopa vaarallinen ympäristölleen, koska väsyneenä reaktionopeus hidastuu), ja jo iltapäivällä viideltä aloin haukottelemaan väsymyksen kasvaessa sitä suuremmaksi mitä lähemmäksi iltaa kohti mentiin. Ei ollut energiaa tehdä juuri mitään ylimääräistä, ja jatkuvasti väsytti. Osa nukahtaa vaikka kesken television katselun istualleen, koska eivät enää pysy hereillä.
Itse puhuin väsymyksestä työterveyslääkärille, jonka vastaanotolle olin päässyt työ- ja toimintakykyarvion vuoksi (tutkimuksissa olo johtui muista syistä), ja yhden yön kestävä unisalkkututkimus sovittiin tehtäväksi. Sain tehdä se kotona, ja koska muutamaan kuukauteen ei tullut mitään tuloksia tai yhteydenottoa, ajattelin sen osoittavan etten uniapneaa sairasta. Loppupalaverissa sain tietää sairastavani uniapneaa, ja sain lähetteen kurkku-, nenä-, ja korvatautien klinikalle c-papin saamista varten.
Laitteen sain kaksi vuotta sitten, ja oli mieletöntä tajuta kahta viikkoa myöhemmin, että herranjestas, kello on viisi iltapäivällä eikä mua yhtään väsytä, vaikka aiemmin olisin ollut jo silloin valmis menemän nukkumaan. Olo oli päivisin pirteä, koska sain tarpeeksi lepoa unen aikana, ja jaksoin tehdä muutakin päivän aikana kuin vain ne pakolliset asiat. Menneen kahden vuoden aikana on vain kourallinen niitä kertoja, jolloin en ole laitetta nukkuessa käyttänyt, ja ensimmäinen yö ilman laitetta sitä useamman kuukauden käyttämisen jälkeen palautti mieleen miksi en ole ilman ellei ole ehdoton pakko: aamulla herätessä olin yhden ilman laitetta nukutun yön jälkeen taas kuin puolikuollut väsymyksestä, eikä olo ollut ollenkaan pirteä mitä muina aamuina laitteen kanssa nukuttujen öiden jälkeen.
Kannattaa lukea täältä c-pap -laitteen valmistajan sivuilta lisää tietoa uniapneasta, ja pyydä myös puolisoasi lukemaan se.
https://document.resmed.com/en-us/documents/fi/ResMed_Uniapnea_minullako.pdf
Hengitysliiton sivuilta saa myös lisätietoa:
https://www.hengitysliitto.fi/hengitysterveys-ja-sairaudet/hengitys-sairaudet/uniapnea/ - No mulla ei vähennä yhtään. Mut se onkin mun mielipide.
- Jokainen tekee rokotuksen suhteen kuten itse parhaaksi itselleen näkee, eikä se ainakaan mun osalta vaikuta yhtään siihen haluaako ihmisen kanssa seurustella vai ei. En ala painostamaan suuntaan tai toiseen, eikä se yhtään lisää tai vähennä ihmisen kiinnostavuutta onko piikin ottanut vai ei.
- Jos olisin se ketä tarkoitat, niin vastaisin että näkemättömyys johtuu minusta. Kyse ei kuitenkaan ole kiinnostuksen puutteesta, vaan omista terveydellisistä syistä, miksi en juurikaan liiku ihmisten ilmoilla.
Toivottavasti kohtaatte taas jossakin vaiheessa, ja voitte tuijotella toisianne syvälle silmiin. - No se on voi voi. Sulje silmät jos et kestä katsoo.
- Älä huuda. Kyllä sitä pienemmälläkin äänellä kuullaan mitä sulla on asiaa.
- Mulla sitä ei käytetä masennuksen hoitona, vaan selkeästi nukahtamiseen unta parantavana. Mulla on nukahtaminen ollut jo lähes 20 vuotta ongelmana, ja jo ennen hyppyä käytin ensimmäistä kertaa Stilnoct -nukahtamislääkettä. Sen jälkeen tulivat vuorollaan Imovane ja Tenox, sekä myös muita, joiden nimiä en enää muista. Kun se arsenaali oli käytetty, siirryttiin Mirtazapiniin ja Ketipinoriin saman käyttötarkoituksen kautta, kuten ylempänä kerronkin.
Masennuksen hoitoon mulla on käytetty vain ja ainoastaan Cipralexia/Escitalopramia, Voxraa ja nyt Venlafaxinia Escitalopramin sijaan. Lisäksi unta parantavana on epilepsia-/hermokipulääke Noritren, joka sekään ei valitettavasti auta itse kipuun. Jos siitä ei olisi uneen apua, olisin lopettanut senkin jo vuosia sitten. - Samoin ymmärrän minä, vaikka myönnän että hänen jatkuva valittaminen ja säälin kerjuu ottaakin välillä hermoon. Mulla vaadittiin se hyppy ja sen seurauksena tulleet vammat pakollisine elämänmuutoksineen, ennen kuin ymmärsin itse kuinka pohjamudissa sitä silloin rämmin. Mulla kun ei ne kuohunnat ja "tempaukset" olleet jatkuvia, vaan pääsivät purkautumaan satunnaisesti, jolloin saattoi mennä viikkoja etten yrittänyt tehdä mitään itselleni tai käyttäytynyt ahdistavasti toisia kohtaan. Tai ainakaan en sitä itse huomannut. Pystyin opiskelemaan normaalisti, pystyin viettämään aikaa kavereiden kanssa normaalisti, pystyin seurustelemaan lyhyitä pätkiä normaalisti jne. Kunnes sitten se räjähdys tapahtui yllättäen ja usein pienessä sievässä.
En osannut puhua niistä päässäni pyörivistä asioista kenellekään, joten pienet asiat kasaantuivat, kunnes räjähdin jonkin mitättömän asian takia. Puhuin kyllä kaikista muista asioista, mutta en niistä joista mun olisi oikeasti pitänyt puhua. Hypyn jälkeen opettelin puhumaan, ja mulla on ollut lähes koko menneen 16 vuoden aikana säännöllinen ulkopuolinen kontakti psykiatrian avossa. Myös sen avulla olen pystynyt pitämään pään kunnossa, ja omasta toiveestani niitä tapaamisia on jatkettu ja tullaan jatkamaan. Jos en olisi opetellut aikanaan puhumaan, en olisi kertonut täällä yhtäkään asiaa menneisyydessä mielenterveyden kanssa kamppailusta ja ylipäätään mielen päällä pyörivistä asioista. Jos en olisi opetellut puhumaan, en olisi ylipäätään pystynyt niistä kertomaan. En olisi osannut kertoa. Niinä aikoina kun en osannut puhua, äitini piti suututtaa mut muilla asioilla, silloin kun näki että jokin painaa mieltäni, että pystyin purkamaan kaiken sen pahan olon mikä mielessä pyöri. Muutoin mieleni pysyi siltä osin muilta suljettuna.
Olen oman kokemukseni kautta oppinut konkreettisesti sen, kuinka mielenterveyslääkitystä tarvitseva lopettaa lääkityksen voidessaan paremmin. Tällöin kuvittelee mielessään ettei enää tarvitse lääkitystä koska voi hyvin, ja lopettaa sen tuiki tärkeän lääkkeen käytön. Olin mennyt yksityiselle psykiatrin vastaanotolle syksyllä 2003, koska halusin saada mieleni kuriin ja paremmaksi. Sain Seroxat -lääkityksen, mutta tämä vaihdettiin puoli vuotta myöhemmin Cipralexiin. Vaihdon yhteydessä 3/04 tunsin voivani paremmin, joten lopetin kokonaan lääkkeen ottamisen. Tämä oli virhe, jonka tulokset näkyivät reilua puolta vuotta myöhemmin. Siitä syystä voin syödä masennuslääkkeitä vaikka koko loppu elämän, kunhan itsetuhoisuus pysyy poissa.
Mitä tulee siihen Voxran annoskokoon ja sivuoireisiin, niin suurempaa annoskokoa kokeiltiin siksi että kipujen takia jaksaminen ja sitä myöten myös mielenterveys on kovilla, ja parin vuoden aikana olen ollut lähellä jaksamisen rajaa sitä kuitenkaan ylittämättä. Suuremmalla annoskoolla haluttiin antaa mahdollista lisävastetta jaksamiselle, vaikka vanhallakin annoksella pärjäsin. Voimakas närästys ja runsas hikoilu olivat ne sivuoireet jotka tulivat isomman annoksen myötä. Siihen kun lisää jo ennen annoksen nostoa esiintyneet helvetilliset kivut, joissa toivoo tajuttomuutta edes hetken helpotukseksi, sekä niistä seuraava voimakas päivä päivältä lisääntyvä uupumus, olivat sivuoireet hieman liikaa oman kokonaisjaksamisen lisärasitteena. Jos kipu, uupumus ja jatkuva väsymys ei olisi ollut päällä, olisin jatkanut nostetun annoksen ottamista sen 2,5 viikon jälkeenkin, minkä syksyllä kokeilin. Toisaalta suurempaa annostusta ei olisi edes tarvittu jos kipu ja muut seurannaiset eivät olisi olleet päällä.
Allu on menossa hyvään suuntaan, kunhan malttaa syödä niitä määrättyjä lääkkeitä säännöllisesti, ja käydä siellä terapiassa sekä sitoutua niihin. Tässä vaiheessa se on Allusta itsestä kiinni mihin suuntaan mielenterveys ja muut mielen (kehityshäiriötä lukuun ottamatta) ongelmat menevät. Eikä 13 tuntia unta ole vielä liian paljon elämää vievä. Itse nukuin 15 tuntia per yö viikonloppuisin, ja arkisin piti ottaa joka päivä tunnin tai kahden tunnin päikkärit koulun jälkeen 10 tunnin yöunien päälle, että jaksoi käydä koulussa, kun söin Mirtazapinia unta parantavana yli puoli vuotta. Jos en olisi käynnyt päivisin koulussa, olisin varmaan arkenakin nukkunut sen 15h/yö. Päivisin olotila oli väsynyt ja sumuinen. Lisäksi ruokahalu kasvoi, ja sen seurauksena lihoin yli 20 kiloa sen puolen vuoden aikana. Lisääntynyt uni ei ollut ainoa syy miksi lopetin lääkkeen käytön, vaan kaikki nämä yhteensä teki siitä kestämättömän. Pari kuukautta Mirtazapinin lopettamisen jälkeen mulla tilalle aloitettiin Ketipinor annoksella 25-50mg, eikä se ole tehnyt samoja sivuoireita mitä Mirtazapin. Toissa talvena annokseksi vaihdettiin 25-100mg, ja voin itse säädellä sitä sen tarpeen mukaan miten olen saanut nukuttua. Viime aikoina annos on vakiintunut 75 milliin. Itse en nostanut omin luvin annostusta, vaan psykiatri päätti sen. - Ai joo, Ketipinor unohtu mainita myös, mutta ehkä siksi että miellän sen enemmänkin "nukahtamislääkkeeksi", koska käytän sitä unen saantiin. Olen itse asiassa nukkunut sen avulla jo lähes 14 vuotta.
- Sanoin aiemmin etten Allulle enää kommentoi, enkä sitä myöskään nyt tee.
Mulla menee myös Venlafaxiini 3x75mg, johon aiemmin syömäni Escitalopram 20mg (15 vuotta tuolla annoksella) vaihdettiin Venlan soveltuessa myös neuropaattiseen kivun hoitoon. Valitettavasti sitä apua kipuun ei saatu, mitä vaihdolla haettiin. Mutta mikä tärkeintä, se pitää Escitalopramin tavoin itsetuhoisuuden poissa.
Koska olen edelleen yli vuoden lähes yhtäjaksoisesta kipuhelvetistä huolimatta hengissä, katson lääkkeen tehneen työnsä, ja siltä osin auttaneen. Noh, menee mulla samalla Voxra maksimilla, ja on mennyt jo menneet 7 vuotta. Viime syksynä kokeiltiin 450milliä, jonka vielä saa Euroopassa määrätä, mutta joka on suurin annos mitä ylipäätään saa määrätä. Pari viikkoa kokeilin tuolla annoksella, mutta sitten oli pakko vähentää vanhaan annokseen takaisin pahojen sivuoireiden takia.
Mutta. Kiitos noiden lääkkeiden, en ole enää se sama sekoileva äkkipikainen pommi, joka vuosia sitten olin. Olen oma itseni, siis osittain sama kuin pommivuosina, mutta ilman mielialojen jatkuvaa heittelyä, ja ennakoimatonta jopa väkivaltaista räjähtelyä. Olen oma itseni, joka pystyy kantamaan vastuunsa sanoistaan ja teoistaan, ymmärtää oman tilansa ja tietää syyt teoilleen, jotka silloin teki niin itseä kuin toisia kohtaan. Kantaa vastuunsa tekemistään valinnoista, ja koska muistan mitä se aika oli, olen myös sitoutunut pitämään mielenterveydestäni huolta, ettei sama toistuisi enää uudelleen.
Olen tasaisempi mieleltäni, mutta siitä huolimatta ne ns. normaalit mielenkuohunnat liittyvät olennaisesti edelleen luonteeseeni. Nyt vain pystyn ymmärtämään ettei pienet tai keskisuuret, saati isotkaan pettymykset ole niitä maailmanloppuja, joita ne aiemmin oli, vaan osaan ottaa ne sellaisena kuin ne oikeasti ovat: pettymyksiä, joille kohautetaan olkapäitään, surraan hetki, mutta sitten jätetään taakse ja jatketaan eteenpäin.
Kommenttini pointti on tämä: 16 vuoden aikana mitä masennuslääkkeitä olen syönyt, olen päässyt tähän pisteeseen missä nyt olen koska olen ottanut säännöllisesti päivittäin määrätyt lääkkeeni. Siis joka ikinen päivä. Vain satunnaisesti on jäänyt joku tabletti/kapseli ottamatta, ja niitäkin kertoja on yhteensä noin 10 kappaletta 16 vuoden aikana.
Me ollaan onnistuttu hoidoissamme ja elämänmuutoksissamme siksi, että me ollaan sitouduttu omaan hoitoomme ja olemme itse halunneet saada muutoksen aikaan, sekä mikä tärkeintä, olemme itse tehneet suurimman osan pitkästä ja rankasta työstä päästäksemme tähän pisteeseen missä olemme tällä hetkellä, sen sijaan että olisimme odottaneet jonkun toisen tekevän kaiken työn puolestamme, kuten Allu tekee.
Myös Peris on hyvä esimerkki sille, kuinka itse pitää sitoutua muutokseen vaadittavaan työhön, ja takapakeista huolimatta jaksaa jatkaa eteenpäin sen sijaan, että luovuttaa jos kaikki ei menekään heti nappiin.
Muutoksessa onnistuminen tarkoittaa kovaa työtä ja sisäistä tahtoa ja vahvuutta tehdä sitä työtä vastoinkäymisistä huolimatta. Ilman sitä ei mikään muutos onnistu. - Ok. Isäni auto oli viime viikolla alkuviikosta Hollolassa huollossa, ja toimin kahtena päivänä kakkoskuskina hakien ja vieden toisella autolla. Keskiviikkona viedessäni isääni korjaamolle, kävin Kärkkäisellä (ekaa kertaa sitten helmikuun) ja cittariinkin oli asiaa. Sillä siellä Launeella liikuin.
Mä en juurikaan ole liikkunut puolen vuoden aikana missään, ei ole ollut asiaa mennä. Sillä sitten käytän hyödykseni ne harvat käynnit, ja käyn isommissa kaupoissa.
Mun tulee pääosin liikuttua bussilla kaupunkimatkat -siis normaalisti, kun en autoa omista, eikä mulla olis edes varaa sitä pitää. Tarvittaessa olen äidilleni kaupunkireissuilla kuskina, mikäli isäni ei silloin lähde mukaan, koska äitini ei mielellään aja isoissa taajamissa reumasta johtuvien muutoksien takia.
Hällä ei kunnolla niskat taivu, vaikkei sitä ole jäykistetty, ja toinen käsi ei nouse vyötäröä korkeammalle jäykän olkapään takia (keinonivelleikkauksessa olkavarsi murtui, ja hän joutui pitämään kättään pitkään 90 asteen kulmassa, jolloin olkapää ehti jäykistyä), joten reaktionopeudet ovat hidastuneet. Omassa taajamassa pystyy ajamaan, koska liikennettä on kaupungin keskustaan verrattuna huomattavasti vähemmän, eikä ole liikennevaloja. Lisäksi maantieajoa pystyy ajamaan. - No jaa. Hän sai kolme viikkoa sitten piikin, viikon verran nukkui normaalia enemmän, mutta ilmeisesti jotain kipuja taisi lantioon ja lonkkaan tulla ajan kuluessa, ja sillä tämänkertainen lukko. Tai näin me ainakin oletetaan käyneen. Siihen lukkoon kun riittää jopa se, että kivi tai neulanen pistää anturoiden väliin.
Pariin päivään toissa viikolla muru ei juonut itse lainkaan, vaan ruiskulla piti laittaa vettä suuhun. Ei hypännyt itse alas eikä ylös, portaissa kävelystä puhumattakaan. Ruoka ei pariin päivään laittanut, eikä herkut.
Onneksi lukko meni ohi, ja apean tilalla on taas oma vanha iloinen ja vauhdikas koira. - Kävi niin muuten viime viikolla sun hoodeilla pitkästä aikaa, ja ohitin tarkoittamasi apteekin.