- Olen samaa mieltä. Herjaan ei ole seuroissa eikä uskovaisten kanssa keskustellessa kukaan kehottanut, tietenkään. Päinvastoin, on varoiteltu herjaamisen turmelevasta vaikutuksesta.
- Vielä yksi asia. En tiedä onko tämä tärkeää.
Joh. 3:2
Nikodemus sanoo: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."
Monikko, "me tiedämme". Tuo yksi sana "me" kiinnitti huomiotani. Tokihan Jeesus tiesi, kuka Nikodemos oli ja mikä hänen asemansa oli. Nikodemos puolestaan suuren neuvoston edustajana hyvin voinut tavata Jeesusta päivälläkin. Miksi hän lähti yön selkään? Ehkä tuo sana "me" toimiikin tässä erottelevana, ei yhdistävänä tekijänä: Nikodemos ei todellakaan ollut samaa mieltä neuvoston yleisen mielipiteen kanssa ja hän lähti omana itsenään matkaan ottaakseen selvää, millainen mies tämä Jeesus oli. Ehkä jokin Nikodemoksen sisällä kuitenkin oli vähän liikahtanut, uteliaisuudesta tai sisäisestä levottomuudesta, vaikka hän Jeesuksen kanssa keskustellessaan ei sitten oikein tuntunutkaan käsittävän Jeesuksen vertauksia ja opetusta Messiaan tulemisesta. - Kuulin vain Valde Palolan puheen, en edeltävää.
Julkinen valoon tuleminen, suun tunnustus vaiko sydämeen kätkeminen, Herran sanan hiljainen tutkiminen. Ovatko ne loppujen lopuksi toisilleen niin vastakohtaiset? Vai riippuvatko toisissaan kiinni?
Tulihan tämäkin nainen Kristuksen valoon ikään kuin "salaa", aivan ilman sanoja. Hyvä työ oli naisen uskontunnustuksena.
Luuk. 7:
6 Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.
37 Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä.
38 Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo* ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
39 Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."
40 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.
41 "Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria.
42 Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"
43 Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus.
44 Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
45 Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin.
46 Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
47 Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."
48 Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."
49 Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi."
50 Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." - Nikodemuksen yöllinen vierailu Jeesuksen luona kertoo mahdollisesti sen, että hän aluksi pelkäsi julkisuutta: juutalaisen suuren neuvoston jäsenenä oman maineensa puolesta.
Jeesusta pidettiin provokaattorina ja kansankiihottajana, ja lopulta tuomittiin jumalanpilkasta. Sen, joka julkisesti tunnustautui tällaisen seuraajaksi, hyvin pian sai saman tuomion kuin päämiehensä. Tässä yhteydessä mieleeni tulee kertomus Sebedeuksen pojista (Matt. 20:20-23)
20 Jonkin ajan kuluttua tuli Sebedeuksen poikien äiti yhdessä poikiensa kanssa hänen luokseen ja polvistui anovasti hänen eteensä.
21 "Mitä haluat?" Jeesus kysyi. Nainen sanoi hänelle: "Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella."
22 Jeesus vastasi: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?" "On", he vastasivat.
23 Silloin hän sanoi heille: "Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut."
Tuon kärsimyksen maljan juominen voisi tarkoittaa tässä yhteydessä paikkoja Golgatan ristin vasemmalla ja oikealla puolella. Ne vain olivat Jumalan suunnitelmassa varatut ryöväreille, joista "toinen otettiin, toinen jätettiin".
Huomionarvioista Nikodeemuksen toiminnassa myös on se, että tekemällä itsensä epäpuhtaaksi 7 päiväksi, hän ei kaiketi voinut osallistua juutalaiselle pääsiäisaterialle, joka oli juuri alkamassa. Miksi suuren neuvoston jäsen julkisesti toimisi näin? Ristiltä Jeesuksen veristä ruumista ottaessaan molempien miesten, Joosef arimatialaisen ja Nikodemuksen, on lisäksi täytynyt sotkea omat vaatteensa. Osana juutalaisia (rituaali- ym.) puhdistautumissäännöksiä oli myös vaatteiden pesu. Paradoksaalisesti, taivasten valtakuntaan päässeet ovat ilmestyskirjan mukaan pesseet vaatteensa juuri Karitsan verellä (Ilm. 7:14).
Jeesus sanoo olevansa maailman valo.
Jeesus sanoo myös "Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. "(Joh. 3:20)
Myös näiden jakeiden pohjalta voidaan miettiä, miksi Nikodemus kuitenkin tuli Jeesuksen ristille. Kun Jeesusta vangittiin, opetuslapsetkin hajaantuivat kukin tahoilleen. Ja kun ylösnousemuksen aamu koitti ja Jeesuksen hauta havaittiin tyhjäksi, opetuslapset eivät ensin uskoneet.
Lestadius piti Nikodemuksen toimintaa vain siveydentekona eikä pitänyt tätä pelastettuna. Osallistuin Lestadiuksen pääsiäissaarnasta (1853) ja sen sisällöstä keskusteluun tällä palstalla 4 vuotta sitten, tässä linkissä
https://keskustelu.suomi24.fi/t/12200259/hulluinuonelaisessa - "Nikodeemuskin oli sellainen korppikotka, kuolleen Kristuksen palvelija."
Kysymys sinulle:
Miksi luulet Nikodemuksen, oppineen fariseuksen ja Israelin opettajan, osallistuneen Joosef arimatialaisen kanssa Jeesuksen alasottamiseen ristiltä ja hautaamiseen, tekemällä palvelusta juutalaisin menoin?
Tiesikö, että näin tekemällä Nikodemus julkisesti saattoi itsensä 7 päiväksi epäpuhtaaksi, Mooseksen säädösten mukaisesti? (4. Moos. 19:11)
Miksi hän näin teki? - Hei! Kuulepa, mikä oikeus sinulla on julkisessa mediassa heitellä perättömiä valheita? Tuohan täyttää paitsi uskonnonvapauden pilkan mutta myös henkilökohtaisen solvauksen tunnusmerkit.
Tunnen Roosa Tahkolan ja olen aivan juuri soittanut hänelle puhelun. Väitteesi hänestä eivät lainkaan pidä paikkaansa. Kuinka sinä kehtaat täällä muka "hyvän asialla" kehtaat valheita roiskien panetella lähimmäistäsi? - Kesitas, pitkästä kirjoituksestasi pysähdyn nyt vain tähän yhteen kohtaan, jossa kysyt:
"Mikä on parannuksen armo??"
Kysyt varmaan tätä provokatiivisesti, et oikeasti siten, ettet tietäisi.
Ajattelen, että
parannus = mielenmuutos, kääntyminen
parannuksen armo = uskoon tuleminen
Ihmiselle mielenmuutos tulee Jumalan armosta. Siis Isä Jumala itse lahjoittaa luodulleen sellaisen mielen, jolla tämä alkaa etsiä ja ojentautua vanhurskautta kohti. Parannuksen tekeminen on siis ihmisen oman syntisyyden näkemistä ja tunnustamista sekä kääntymistä ainoan armahtajan Herran Jeesuksen puoleen. Mutta ajattelen, että halu, voima ja mieli tämän kääntymisen tekemiseen tulee Jumalalta itseltään., ikäänkuin ennakkolahjana, armolahjana. Eikö sinustakin ole Jumalan ihmettä, että ihminen saa voimaa tarttua Raamatun lupauksiin ja alkaa etsiä pelastusta?
Ovathan Jumalan lahjat luomakunnalle moninaiset. Pyhät kirjoituksetkin ovat eräänlaista armolahjaa Jumalalta. - Hepr. 2
10 Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.
11 Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen:
12 -- Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
13 Hän sanoo myös: -- Minä turvaan Herraan, ja edelleen: -- Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.
Jumala kutsuu ja vetää rakkaudessaan ja hyvyydessään luotuaan puoleensa ja antaa ne, jotka tämän kutsun vastaanottavat, Jeesukselle, joka puolestaan vie lapset eli Jeesukseen uskovat taivaan kotiin Isä tykö. Eli ajattelen, että Jeesus puhuu, ei joku nainen omista lapsistaan, kuten Kesitas tuossa ehdotti. - Valde Palolan tänään 4.3. klo 18 pitämässä puheessa oli viittaus myös profeettaJesajan kutsumiseen (Jes. 6:1-7)
Kutsumusnäky
1 Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
2 Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
3 He huusivat toinen toiselleen: -- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
4 Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.
5 Ja minä sanoin: -- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
6 Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.
7 Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: -- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Vl-foorumilla nimimerkki OM kertoo esimerkin ko. raamatunkohdan vanhoillislestadiolaisesta tulkintaperinteestä näin:
Vl-saarnaperinteessä profeetta Jesajan uskoontulo eli parannus on selitetty tavalla, miten Armas Mehtälä sen selittää v. 1961 Päivämiehen kirjoituksessaan:
"Hyvä esimerkki on profeetta Jesajan parannuksenteko, josta kerrotaan Pyhässä Raamatussa. Jesaja oli papillista tehtäväänsä suorittamassa Herran huoneessa, kun Hengen tulet syttyivät niin voimakkaasti palamaan, että koko seurakunta tuli liikutuksiin ja kiitti ja ylisti Jumalaa. Siellä oli Herran enkeli alttarilla: puhtaan Hengen omaava pappi. Ei se henkiolento ollut. Silloin Jesajan tunto heräsi. Hänen sydämestään pääsi huuto: — Voi minua, minulla on saastaiset huulet ja olen eksynyt sellaisen kansan sekaan, jolla on saastaiset huulet! Tällä Jesaja ei tarkoittanut tuota Herran tulesta palavaa seurakuntaa, vaan vääriä hengellisyyksiä, joita hän oli joutunut myötäilemään, ja saastuttanut huulensakin väärillä saarnoilla ja opetuksilla. Pyhän Hengen omaava pappi kehotti häntä parannukseen; otti tulisen hiilen alttarilta, ja poltti sillä saastan pois Jesajan huulista. Tuo puhtaaksi tekevä hiili ei ollut mikään muu kuin nuhteen, neuvon ja anteeksiantamuksen armoevankeliumi."
Taustalla on Heprealaiskirjeen kirjoittajan raamatuntulkinta, jonka mukaan uskovaiset ihmiset ovat toisilleen enkeleitä: "Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä." (Hepr. 13:2.)
---
En sano Mehtälän tulkintaa vääräksi. Mutta minulta on kysytty, näenkö tämän tukevan lestadiolaista opetusta seurakunnasta ja Jumalan armojärjestyksestä.
Serafien käsittäminen tässä uskovaisiksi ihmisiksi (papeiksi) on allegorista raamatuntulkintaa. Kirjaimellista raamatuntulkintaa (että serafit todella olisivat taivaallisia 6-siipisiä lentäviä olentoja ja tässä vain näkyyn sijoitettuina) ei voine lestadiolaisessa opetuksessa soveltaa, koska lestadiolaisen uskonkäsityksen mukaan Jumala armahtaa vain toisen ihmisen, toisen uskovaisen Pyhässä Hengessä lausutun saarnan kautta. Ja että tähän sabluunaan on valjastettu myös Vanhan Testamentin Jesajan kutsumusnäky?
Enpä ole teologi. Uskovainen vain. Kiinnitin huomiota, että Valde Palola saarnasi saman suuntaisesti kuin Mehtälä 1961. - Uuden vuoden alkaessa? Vuosi on alkanut jo tovin sitten, ja olet jatkanut tätä ilkeätä solvauskampanjaasi jo pidemmän aikaa.
Roosa Tahkola ei ole Joona Korteniemen rakastajatar.
Millä oikeudella katsot voivasi kirjoittaa ihmisistä perättömiä, julkisessa mediassa?
Kaikki muutkin solvauksesi, henkisen ajojahdin tunnusmerkit täyttävä ilkeilysi kuuluisi nyt pikimmiten saattaa viranomaistutkintaan.
Etkö aio lopettaa? - Tosi ikävin sanakäänteinen kuitenkin uskovaisena esiintyen puhut lähimmäisistäsi, olkoot he sitten "homoja", "laiteilla eläjiä" tai "leipiä viskeleviä vanhoja miehiä". Onko pilkkaaminen sinusta kristityn vanhoillislestadiolaisen ihmisen tointa? Tällaistako evankeliumityö mielestäsi on?
- Aloituksessa on kyllä paljon hyvää tekstiä. Tosin senkin takana oleva kirjoittaja, joka kirjoittaa nimimerkillä "ohjeidenantaja", pitäköön mielessään, että vilpittömät uskosta nousevat ohjeet heijastakoot rakkautta, joka antaa ohjeensa alhaaltakäsin ja ohjattavansa rinnalla kulkien - ei yläpuolelle asettuen.
Ainakin sinun kirjoituksesi ovat sisältäneet yläpuolelta tulevaa pilkkaa Joonan henkilöä kohtaan. Niitä arvostelin. Tuntuu suorastaan, että vihasi keskittyy ihmiseen eikä perkeleeseen. Mutta raamattu sanoo: "Ei meillä ole viha ihmistä vastaan". Kun kirjoitat, että "ainahan on ollut niitä, jotka alkavat elää toisten synneissä", huomaatko, mikä tähtäin on ollut omissa viimeaikaisissa kirjoituksissasi? - Kuvaat hullunhuonelainen-blogissa kirjoittavien kirjoittelua
"melskaamiseksi"
Miten kuvaisit kirjoittelua esim. tällä suomi24-portaalin vanhoillislestadiolaisuus-palstalla, johon itsekin otat osaa? - Tämä lause on avointa pilkkaa.
"Onkohan Joona eriseuralaisineen kuuntelemassa?"
Ei pitäisi kuulua sydämestään uskovaisen kielenkäyttöön. - Lainauksia:
"Joona on aivan ylivertainen kirjoittaja, joka pystyy selittelemään mustankin valkoiseksi. Täysin paatunut tyyppi, saatana lampaan vaatteissa."
"Mahtaakohan Joona Jaakkoinensa kulkea vielä seuroissa Helsingin rauhanyhdistyksellä? Miltä siellä mahtaa tuntua, kun häntä ei enää pidetä uskovaisena?"
"Jos uskovaiset teologit alentuisivat kirjoittamaan eriseuraisten blogiin---"
Alentuisivat? Kuka alentaa ja kuka ylentää?
Ja nämäkö sitten olisivat uskovaisen kirjoituksia? Eivät mielestäni ole. Ne käyvät rumasti henkilöön ja omavanhurskaasti kuvittelevat oman tai toisen uskon olevan ihmisen omassa vallassa ja valinnassa. Rauhanyhdistyksen jäsenyys on tietenkin yhdistystoimintaa, yhdistyslain mukaan. Mutta jäsenyys Jumalan seurakunnssa eli usko on Jumalan armolahja, ihme. Niin siis Jumalalla on asioiden, ihmisten ja tapahtumien suhteen oma suunnitelmansa ja aikataulunsa. Ei tarvitse nimimerkkien suojista käydä rumiin henkilöön käyviin heittoihin, joissa saattaa tulla antaneeksi väärän todistuksen lähimmäisestään. Siinäkään tapauksessa, että oma arvelu toisesta jossakin kohdin osuisi oikeaan, ei tarvitse rumasti sanoa tai toimia. Pitäisi kulkea rinnalla ja olla enemmän kuulolla.
Kutsu Joona kahville ja koettele omaa uskoasi siinä: pystytkö ilman pilkkaa ja naljailua ne kahvit tarjoamaan ja sydämestäsi ystävällisesti juttelemaan? - En ole kirjoittanut tänne aikoihin. Haluan toivottaa sinulle ja läheisillesi Taivaan Isän varjelusta sekä onnea ja kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle 2018.
- Kaikenkarvaisia mörköjä sitä liikkeellä onkin! Mutta mörkömöröillekin on varattu sija Parantajan luona. Tervetuloa seuroihin parannusta tekemään!
- En ole epäilijä. En tiennytkään, että tässä ketjussa oli erityisesti kyse P. Nurmelan saarnoista? Armoneuvot eli armonvälineet ovat varmasti ne, jotka sanoin. Niihin voi uskolla tarttua. Rinnalla ystävänä ja saattoveljenä/sisarena toiselle uskovaiselle voi sitten tarjota avuksi ja tueksi sanoja uskon hengessä, silloin ne ovat Jumalan armon ilmentymää heille molemmille, todeksi elettäväksi.
Hieman ihmetyttää yläpuolelle asettautumisesi, ainakin kirjoitustyylisi perusteella. - Kirjoitus on täältä
http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_maarit-murtomaa/1416/ - Avaajalle.
Et kuitenkaan huomaa aloituksessasi sitä raamattusitaattiesi ilmeistä asiaa, että Jeesus Kristus itse suullisesti julistaa syntien anteeksisaamisen. Hän vahvistaa uskon päämäärän sanallaan. Hän ei jätä kohdettaan epävarmaksi.