- Nyt on vuosi 2022. Tämä Nikodemoksen tarina tuli lyhyesti esille kesän suviseuroissa, Antero Niemikorven puheessa. Sen lisäksi mitä olen tähän ketjuun vuonna 2014 kirjoittanut, haluan lisätä yhden nyt ajatuksiini tulleen huomion.
Lestadius kirjoittaa:
"Tapahtui näet niin, kun ylimmäiset papit alkoivat pilkkaamaan Nikodemusta hänen salaisesti Vapahtajalle osoittamansa mieltymyksen tähden, ettei hän uskaltanutkaan ottaa Vapahtajaa puolustettavakseen. Hänen rakkautensa Vapahtajaan ei riittänyt sen kauemmas, kuin mitä oman kunnian varjeleminen myöten antoi. Kun koko maailman viha oli kohdistunut Vapahtajaan, niin oli todella vaarallista asettua hänen puolustajakseen maailman vääriä syytöksiä vastaan.
Sitä, joka tosissaan tahtoisi puolustaa Vapahtajaa maailman jumalattomia syytöksiä vastaan, epäiltäisiin helposti kerettiläisyydestä. Hänen epäiltäisiin langenneen puhtaasta Mooseksen opista."
4. Moos. 19:
11 Jos joku koskettaa vainajaa, hän on epäpuhdas seitsemän päivää.
12 Hänen on puhdistauduttava kolmantena ja seitsemäntenä päivänä puhdistusvedellä, ja niin hän tulee puhtaaksi. Mutta jos hän ei puhdistaudu kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, hän jää epäpuhtaaksi.
13 Jos joku koskettaa vainajaa eikä puhdistaudu, hän saattaa epäpuhtaaksi Herran asumuksen ja hänet on poistettava Israelista. Koska häntä ei ole vihmottu puhdistusvedellä, hän jää epäpuhtaaksi.
14 "Näin kuuluu laki: Jos ihminen kuolee asumuksessa, jokainen, joka sinne astuu, ja jokainen, joka siellä on, tulee epäpuhtaaksi seitsemän päivän ajaksi.
15 Jokainen avoin astia, jonka suuta ei ole sidottu umpeen, tulee epäpuhtaaksi.
16 Jokainen, joka ulkosalla koskee taistelussa kaatuneen tai muulla tavoin kuolleen ihmisen ruumiiseen, jäännöksiin tai hautaan, on epäpuhdas seitsemän päivää.
17 Puhdistamista varten tulee ottaa poltetun syntiuhrin tuhkaa astiaan, ja siihen on kaadettava virtaavaa vettä.
18 Joku, joka on puhdas, ottakoon sitten iisopin oksia, kastakoon ne veteen ja pirskottakoon vedellä asumuksen, kaikki siellä olevat tavarat ja myös ihmiset, jotka ovat olleet siellä. Samoin on tehtävä sille, joka on koskettanut vainajan jäännöksiä, taistelussa kaatuneen tai muulla tavoin kuolleen ruumista tai hautaa.
19 Jonkun, joka on puhdas, on pirskotettava puhdistusvettä epäpuhtaan päälle kolmantena ja seitsemäntenä päivänä saastumisesta ja näin puhdistettava hänet. Sitten puhdistettavan on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä. Iltaan mennessä hän on puhdas.
20 Mutta se, joka on tullut epäpuhtaaksi eikä puhdistaudu, on poistettava kansansa keskuudesta, sillä hän on saattanut epäpuhtaaksi Herran pyhäkön. Hän on epäpuhdas, koska hänen päälleen ei ole vihmottu puhdistusvettä.
21 Tämä on teille ikuinen määräys. Se, joka on vihmonut puhdistusvettä, pesköön vaatteensa, ja myös se, joka koskee puhdistusveteen, on epäpuhdas iltaan saakka.
22 Samoin tulee epäpuhtaaksi kaikki se, mihin epäpuhdas ihminen koskee, ja jokainen, joka hänen jälkeensä koskee siihen, on epäpuhdas iltaan saakka."
Kuinka arvossa pidetyt juutalaisen suuren neuvosotn jäsenet Nikodemos ja Joosef arimatialainen eivät olisi tienneet, että Jeeuksen sotkuisen (lue: veren, veden, hien ja mahdollisesti sappeen sekoitetun viinin tahriman) ruumiin alas ottaminen ristiltä, peseminen ja hautaaminen teki käsittelijästään epäpuhtaan ja samalla epäkelvon osallistumaan pääsiäisaterialle, joka juuri oli käsillä?
Jos, kuten Lestadius väittää, nämä miehet olivat siveyden perikuvia ja laittamaan oman autuudenperustaksi perinnäissääntöjen noudattamisen, miksi he "haksahtivat" näin pahasti? Lienee jo maaherra Pilatuksen hallintorakennuksessa vierailu ja Jeesuksen ruumiin pyytäminen saattanut pyytäjän epäpuhtaaksi.
Näen Lestadiuksen argumentoinnin tässä ontuvan. - Vl-kristillisyydessä puhuttaessa enkeleistä (kerubeista, serafeista, ihmisistä, valoilmiöistä jne.) sovelletaan sekä allegorista (vertauskuvallista) että kirjaimellista tulkintaa. Opetetaan myös, että Jumalan Pyhä Henki antaa ymmärryksen sanasta, niin ollen myös, kuinka kukin raamatunkohta on luettava, tulkittava ja ymmärrettävä.
Tässäpä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun v:lta 2011, jossa keskustellaan teemasta "Kuinka Jesaja sai anteeksi?"
http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=1&t=4483
Mitä mieltä sinä olet? - Kysymykset eivät tässä kohdassa olleet osoitetut minulle mutta haluan lausua mielipiteeni.
Avaajan kysymyksenasettelusta voi lukea halun tietää, missä määrin tulkkaustehtävä on hengellinen tehtävä, palvelutehtävä.
Uskovaisen tulkin näkökulmasta: hengellinen palvelutehtävä, iloinen sellainen se varmasti onkin
Tilaajan näkökulmasta: työn tekijää ja työtä osataan kyllä arvostaa. Jos on tilattu ammattitulkki, siihen voi olla jokin erityinen syy. En usko, että kääntämisen laatua silti epäiltäisiin, olipa tulkin vakaumus millainen hyvänsä.
Avaus pohtii kuulijan näkökulmaa: mitä kuulija saa, jos tulkki on epäuskoinen tai ei tiedetä tulkin vakaumuksesta?
Mitä mieltä itse olet, onko tulkin tehtävä enemmän hengellinen kuin esim. silmälääkärin? Tuskin monikaan potilas rupeaa "testaamaan" silmälääkärinsä henkeä vaan on onnellinen saamastaan avusta. Tai kun luet käännöskirjallisuutta, olkoonpa sitten vaikka hengellistä, tuskin arvostelet kääntäjän henkeä vaan käännöksen laatua, sikäli kuin sinulla on alkuteksti verrattavana vieressä ja sen perusteella havaitset käännöksessä heikkouksia.
Onko mielestäsi olemassa tällainen ennakkoasetelma: pätevä, koulutettu, taitava ja tehtäväänsä valmistautunut (ammatti)tulkki, joka ei kuitenkaan ole uskovainen, kääntäisi hengellistä sanastoa sisältävän tehtävän automaattisesti huonosti tai jopa väärin?
Avaus pohtiikin, tulisiko tulkkaamista ylipäätään tarkastella itsenäisenä evankeliumityönä vai ammattitaidon mukaan suoritettuna työnä. Tai joissakin tilanteissa molempina. Ymmärrän hyvin, että käytännössä suviseuroihin, opistoseuroihin tms. joiden puheissa tai esitelmissä on tulkattavia osuuksia, yleensä hakeutuu ja sinne pyydetään uskovaisia ihmisiä töihin. - Koetan vastata.
Avaus on mielenkiintoinen, koska sen kysymys palautuu vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksen ihmiskuvaan. Avauksen rivien välistä luen kuitenkin olettaman, että vanhoillislestadiolaiset tekisivät eron ihmisten välillä jonkin ulkonaisen seikan perusteella. Kuitenkin jokainen syntinen ihminen on ilman Jeesuksen valoa "Jumalan kirkkautta vailla".
Ihmisen Jumala loi kuvakseen. Kaikki ihmiset kantavat siis Luojansa tarkoitusta mukanaan. Ei ole erotusta ihmisten välillä, mahdollisuudessa pelastukseen. Näin ajattelen ja uskon.
Room. 10:12
Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen
Room. 3:22
Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa
Sen sijaan ihmiset eivät ole toistensa klooneja vaan persoonia. Kaikki se, millaisia hyviä ominaisuuksia tai kykyjä meillä on, tulee Jumalalta. Koska maailma luotiin Jeesuksessa Kristuksessa, niin meidänkin kykymme ovat Jumalan armolahjaa Jeesuksessa.
Tulee mieleen Jeesuksen sanat: "Ilman minua te ette voi mitään tehdä". (Joh. 15:5)
Nyt kun tulkki saamallaan ja kehittämällään lahjalla kääntää hyvin, hän tekee siinä oikein, olipa hän uskovainen tai epäuskoinen. Uskovainen julistaa lahjallaan antajan kunniaa, epäuskoinen pitää kunnian itsellään. Se, jolle puhetta käännetään/tulkataan voi saada aivan hyvän käännöksen riippumatta kääntäjän sieluntilasta. Kun me menemme lääkäriin, saammehan me häneltä aivan oikean avun, emme väärää apua, vaikka hengellistä yhteyttä ei olisikaan.
Jaak. 1:17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi
Raamattu todistaa, että ihminen ei näe toisen sydämeen vaan tarkastelee ulkokuorta. Seuroissa, jotka tulkataan (joko konsekutiivisti tai simultaanisti), toimii tavallisesti tulkki, joka on siis uskovainen suun tunnustuksen perusteella. Mutta kun emme voi tietää tarkasti kääntäjän/tulkin sydämen tilaa, joudumme toteamaan, että Kaikkivaltias Jumala voi herättää tuntoja missä ja miten Hän tahtoo.
Esim. sana "eriseura" kääntyy ruotsiksi "förgrening", "splittring", "heresi" taikka jopa "skisma". Tilanne, käyttöyhteys ratkaisee, mikä termi valitaan.
Gren = oksa
förgrening = haarautuma
Tämän termin käyttöä hengellisessä yhteydessä rajoittanee se, että haarautuessaan oksa nauttii kuitenkin kantaoksan kanssa samaa juurinestettä. Suomen termi "eriseura" tarkoittaa, että tuota yhteistä ei ole.
Splittring = jakautuminen
Tämä termi lähinnä kuvaa eriseuran muodostumisen prosessia
Heresi = Harhaoppi
Tämä puolestaan on jakautumisen tulos
Skisma = Erimielisyys
Tarkoittaa uskonnollisessa kontekstissa sovittamatonta riitaa uskosta ja opista, jossa hengellistä yhteyttä ei ole
Uskovainen tulkki voi tulla valinneeksi huonosti sopivan käännöksen ja epäuskoinen paremman. Ja päinvastoin. Jos jakaisimme ihmisiä vuohiin ja lampaisiin virheiden tai onnistumisten perusteella, tekisimme väärin. Jumalan hyvyys kuuluu kaikille. - Kesitakselle
Tämä on Raamatusta ja koskee myös meidän aikamme ihmisiä. Tähän avaajakin, aivan oikein, viittasi
Hepr. 3:7-19
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
Hepr. 4:1-7
1Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". - Jesaja 4:1
- Tämä raamatunkohta tuli mieleeni tänään, kun mietin esim. tämän ketjun kirjoituksia yksilöllisestä uskosta ja uskoontulosta.
Jes. 5:1
Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat: -- Me syömme kyllä omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi ja pääsemme naimattomuuden häpeästä - Uskovaisen suurin ilo on antaa lahjaksi sen, minkä on itse lahjaksi saanut: vakuuttaa synnit anteeksi Herran Jeesuksen kärsimyksen, ristinkuoleman, verenvuodatuksen ja ylösnouseminen ansiosta. Hän on maksanut meidän syntivelkamme Jumalalle. Hän voitti kuoleman. Joka sen kohdalleen uskoo, perii iänkaikkisen elämän.
Uskovaisen palvelijan rooli on tämä:
Fil. 2:3
Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.
Niinpä syntien sovituksen saarnassa, Jeesuksen ansion kuuluttamisessa ei ole mitään ihmisen puolelta. Kaikki lähtee Jumalan rakkaudesta, Hän on rakastanut meitä ensin. Kun palvelija saarnaa evankeliumia, hän tekee vain nöyränä ja iloisena sen, mikä hänen kuuluukin tehdä. Huudahtihan Paavalikin: "Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1. Kor. 9:16).
Nimimerkki vlvaasasta kirjoittaa tuolla, että "puhuja on vain sanoman viejä". Se on mielestäni aika kummallinen asenne, jos on "yksi usko, yksi Herra". Uskonhan tulisi yhdistää sydämet, koska Kristus ei ole jaettu. Usko kulkee sydämestä sydämeen. Tähän yhteen uskoon Jeesus jätti Pyhän Hengen omillensa oppaaksi ja valoksi. Hänen omansa muodostavan odottavan ja taistelevan seurakunnan.
Mihin uskoon onkaan sellainen itsekseen tullut, joka näkee ja kokee toisen uskovaisen lähestymisen, siunaamisen "vain sanoman viejänä"?
Jumala voi Kaikkivaltiaana toki herättää uskon missä, milloin ja miten vain Hän haluaa. Mutta se ei tarkoita, että Hän välttämättä tekisi niin. Jumala on ilmoittanut Raamatussa selvän pelastuksen tien, joka tulee evankeliumin kuulosta ja vastaanottamisesta. Palvelijalla armosanoman viejänä oma paikkansa Jumalan suunnitelmassa, se, että herännyt Jumalan vetämä sielu saa rauhan ja liittyy Jumalan perheväkeen, Pyhä Henki muuttaa sydämeen asumaan. Evankeliumin saarnaamisessa ei siis lainkaan ole kysymys ihmisten välisestä paremmuudesta ja jonkinlaisesta "lihasten pullistelusta". Evankeliumin saarna on palvelutyötä, pyytää suostumaan sovintoon Jumalan kanssa. - No nytpä kirjoitit mielenkiintoista: "Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Herrana on minulle tärkeämpi kuin usko häneen, joka tiedottaa minulle Kristuksen armosta ja syntien anteeksisaamisesta."
Ajattelet, että evankeliumin julistaminen on vain tiedottamista eikä niinkään vaikuttavuuden välittämistä?
Mitä mieltä olet mm. näistä raamatunkohdista?
1. Piet. 1:12
Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Tess. 2:13
Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa. - Erittäin mielenkiintoinen raamatunkohta! Kiitos aloittajalle asian esiin nostamisesta.
Suomalaiset ja muutkin pohjoismaiset raamatunkäännökset puhuvat seurakunnan kokouksista, joita uskovan siis ei tulisi laiminlyödä.
Mutta mitä tarkoitetaan sanoilla "seurakunnan kokoukset"? Juutalaisen temppelijärjestyksen mukaisesta seurakuntamallista taikka nykyaikaisesta kirkollisesta organisaatiomallista ei tässä jakeessa puhuta. Edes sanaa 'seurakunta', sillä tavoin kuin se usein ymmärretään, ei käytetä, nimittäin Bysantin tekstilaitos käyttää sanoja
επισυναγωγην εαυτων = kokoontuminen, meidän/keskinäinen
Samoin kaikki englanninkieliset raamatut kääntävät 'assembling ourselves' puhuen siis uskovaisten keskinäisistä kokoontumisista.
Mikä näiden kokoontumisten perustana sitten olisi? Ei vero, ei jäsenmaksu.
Vaan Jeesuksen lupaus olla läsnä siellä, missä kaksi ja kolme Hänen nimessään kokoontuu. Eikös se olekin silloin todellinen seurakunta? Kokoontumisen perustana on siis yhteinen usko ja toivo ja rakkaus, julkinen tunnustautuminen Herran Jeesuksen seuraajaksi sekä Pyhä Henki, joka tämän kaiken vaikuttaa.
Eri asia on, että kokoontua voi kyllä niin taivasalla kuin toimitalollakin. - Juu ilman muuta olet oikeassa. Minulla tuli kirjoitusvirhe. Tarkoitin, että Jeesuksen ensimmäinen tuleminen tänne ei ollut maailman tuomitsemista vaan armoevankeliumin ja Taivasten valtakunnan kuuluttamista, kutsumista pelastukseen, iänkaikkiseen elämään ja sovintoon Jumalan kanssa. Toki Jeesuksen, joka on valo, tulo tänne itsessään valaisi pimeyden, ja näytti meille mitä on vanhurskaus ja tuomio.
Aikojen lopulla, viimeisellä tuomiolla, Herra Jeesus tuomitsee kaikki sielut, toiset iänkaikkiseen elämään, toiset iänkaikkiseen kadotukseen.
Päämotiivi kirjoitukseeni tuli Kesitaksen ihmettelystä, liekö häneltä ilkikurista retorista kysymistä vai mitä, että miten ajatus "Jumala on elämän ja kuoleman Herra" on lestadiolaisuudessa perusteltu ja miten tämä on löydettävissä UT:sta. - Morjens Kesitas!
Näin VT:ssa
5. Moos. 32:39
Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.
Huomaa, että Jumala joka puhuu, sanoo, että hänen vallassaan on KAIKKI.
Näin UT:ssa
Luuk. 12:5
Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.
Jaak. 4:12
Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
1. Tim. 6:16
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.
Maan päällä Jumala antoi vallan Pojalleen
Matt. 28:18
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Mutta Jeesus ei vallallaan tullut maan päälle tekemään lopullista tuomiota, jonka tekee Isä aikojen lopulla, vaan Poika tuli kutsumaan syntisiä ja pelastamaan heidät
Joh. 3:17
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Joh. 15:10
Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan - Helt rätt. Men om man nu sedan vill översätta tillbaka till finska meningarna 'Är han troende' eller 'Jag är troende' så blir de hellre "Onko hän uskovainen?' respektive 'Olen uskovainen'.
Nämligen, formen 'olla uskomassa' är i sig ganska dålig finska anser många. - "Ei ollut Jeesuksen aikana viuluja eikä rumpuja."
Nytpä sanoit aivan väärin. Kieli- ja lyömäsoittimia oli monenlaisia jo antiikin aikana. Otapa selvää. - Raamatun sanoja lainaten:
"Mitä se sinuun koskee?" - Lankalauantaita.
Kyllähän Joonan kirjoitukset yhä roomalaiskatolilaisemmilta näyttävät.
Minulle pyhittyminen ei ole prosessinomaista vanhurskauttamista, johon ihminen olemuksellaan ja toiminnallaan itse toisi jotakin lisää.
Silti en pidä noista Joonan persoonaan käyvistä rumista heitoista, liekö niiden kirjoittava vl ollenkaan? - No tarkasti ottaen lainausmerkit pitäisi laittaa näin: "Pelkonenkin sanoi, että Jumalan valtakunta on näkymätön valtakunta, jonka rajat kulkevat Jeesukseen uskovan sydämestä toisen uskovan sydämeen."
Siihen päättyi Pelkosen sanomana. Muualla puheessaan Pelkonen muistaakseni lisäksi mainitsi, että emme voi nähdä toisen ihmisen sydämeen. Ja sehän onkin Raamatussa sanottu. Minun omaa jatkoani tähän ajatukseen oli tuo, että muita ihmisiä arvioidessamme ja toistemme kanssa toimiessamme "nojaamme siis suun tunnustukseen".
Pelkosen puheesta sai sen käsityksen, että vanhoillislestadiolainen käytäntö nojaa aina Augsburgin tunnustukseen (ja muihin tunnustuskirjoihin) sekä Raamattuun. Ja vieläpä niin, että jos tunnustuskirjat ovat ristiriidassa Raamtun kanssa, Raamattu on ylin auktoriteetti.
Sitten voidaan tietysti kysyä, että kuka raamatuntulkinnan silloin valitsee? Tunnustuskirjat vai vanhoillislestadiolainen oma tulkintaperinne? - Pelkosen alustus oli hieman laajennettuna se, minkä voi lukea jokaisen rauhanyhdistyksen nettisivulta kohdasta "näin opetamme".
Alustuksen mukaan Jumala ei millään muulla tavalla anna ihmiselle syntejä anteeksi kuin äänellisen, suullisen evankeliumin ja synninpäästön kautta, pyhän hengen omistavan uskovaisen ihmisen (palvelu)työnä.
Lisäksi opetetaan, että anteeksiannossa kaikki on Jumalan työtä, ihmisen puolelta siinä ei ole mitään. Jumala antaa synnit anteeksi Jeesuksen ansion tähden ja on "uskonut meille sovituksen sanan". Joka uskoo pyhässä hengessä saarnatun sanan, saa kaikki synnit anteeksi. Raamatun mukaan ihminen tarkastelee ulkokuorta mutta Jumala näkee sydämeen. Pelkonenkin sanoi, että Jumalan valtakunta on näkymätön valtakunta, jonka rajat kulkevat Jeesukseen uskovan sydämestä toisen uskovan sydämeen. Kuitenkaan me ihmiset emme voi nähdä toisen uskovan sydämeen. Nojaamme siis suun tunnustukseen.
Ja silti minulta on sen jälkeen kun Jumalan vetämänä tulin parannukseen (tai kuten myös sanotaan: parannuksen armon saaneena) usemman kerran kysytty, kuka oli se (vl-)henkilö, joka saarnasi minulle synnit anteeksi? Mitähän tällaisella tarkisteella on tavoiteltu?
Ja tässä tullaan siihen etsivä-xxx:n kysymykseen, että kuinka Jumalan armotyö (saarnavirka) olisi rajattu vain vl-seurakuntaan? Pelkonen sanoi, että Jumalan lapsen nimellä kulkevista Jumalan seurakunnan jäsenistä puolet on mädänneitä kaloja.
Pelkonen sivusi myös kastetta, vain lyhyesti. Kaste Jeesukseen on evankeliumia. Vl-kristillisyydessä opetetaan, että lapset uskovat. Opetetaan, että lapset syntyvät Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudesta osallisina ja siis taivaskelpoisina. Koska lapset uskovat, heidät kastetaan.
Minua ei kastettu lapsena. Kuitenkin Raamatun sana puhutteli, ja elämäni eräiden tapahtumien kautta koin Jumalan vetävän minua tykönsä. Suostuin kasteelle kastekoulun käytyäni aikuisena, luterilaisin menoin. Nyt tarkasti ottaen, olen ymmärtänyt, että vl-opetuksen mukaan minut onkin kastettu "epäuskoisena". Vl-uskonkäsityksen mukaan en uudestisyntynytkään luterilaisessa kirkossa, vaikka vastasin sydämelläni kutsuun "suostukaa sovintoon Jumalan kanssa" ja vastasin myöntävästi kysymykseen halusta uskoa Jeesukseen, sain myös synninpäästön ja ensiehtoollisen - vaan uudestisynnyin vasta erään suviseurasaarnan kolahdettua eli sain "käsittää armon" ja synninpäästön, n. 15 vuotta luterilaisen kasteen jälkeen. Tänä aikana en kuitenkaan koskaan ole tavannut ketään vl-pappia, joka olisi ollut valmis kastamaan minut uudelleen. Itse en ole koskaan ajatellut, että oma ja oman lapseni kasteen perusta olisi eri.
Ja uudelleenkastajille aikuiskasteeni ei tietenkään kelpaa, koska muoto on väärä.
Olen siis väliinputoaja.
Hmm, vaikeaksipa on Jumala minulle uskonmatkan valmistanut - vaiko ihmiset? - 18.3.2018 klo 18 H:gin ry:llä alusti Ari Pelkonen aiheesta "Vanhurskauttaminen ja seurakuntaoppi". Minäkin kuuntelin netistä.
- Sekä Pertti Telkin että Niilo Rauhalan tunnen aivan henkilökohtaisesti.
Mihin tämän Pauliina Rauhalaan liittyvän taustatiedon pitäisi näissä keskusteluissa johtaa?
Ei kai tällainen fakta nyt Pauliina Rauhalan henkilöä huonommaksi eikä paremmaksi tee?
Keskustelisit mieluummin uskosta ja lestadiolaisesta uskonkäsityksestä kuin henkilöistä ja heidän ominaisuuksistaan. Kyllä henkilöiden nimiäkin tietenkin esiintyy, vaikutammehan ihmisten keskellä, ihminen ihmiselle.
Mutta ihmisissä riippuminen helposti saa keskustelun fokuksen sivuraiteille. Tämäkö se on ydinajatus: kyylätä muita ihmisiä, heidän sanomisiaan ja tekemisiään. Entäpä se kunkin oman sydämen tila?