Luomisen ja lunastuksen muisto

JUMALAN LAKI on hänen luonteensa ilmaus. Koko lankeamaton maailmankaikkeus on yhtä Jumalan lain kanssa. Ainoastaan langenneet enkelit (Ilm. 12:7-9) ja langennut ihmissuku pienellä planeetallamme (1 Moos 3:6)ovat luonnostaan vihollisuudessa Luojaa ja hänen lakiaan vastaan.

Ennen syntiinlankeemusta Jumalan kuvaksi luotu ihminen oli täydellisesti yhtä Jumalan lain kanssa. Rakkauden laki, kymmenen käskysanaa, oli pantu luomisessa heidän sydämeensä ja mieleensä.

YHDESSÄ LUOJANSA, Jumalan, ja koko luodun maailmankaikkeuden kanssa he pyhittivät luomisviikon seitsemännen päivän , sapatin.

Lankeamattomat enkelit viettivät Luojansa sapattia, jota taivaassa on vietetty heidän luomisestaan lähtien, Sapatti on siellä asetettu enkeleitä varten. Täällä maan päällä "sapatti on asetettu ihmistä varten" (Mark 2:27).

Kun noin 6000 vuotta sitten taivaassa päättyi erään viikon lopuksi enkeleitä varten asetettu sapatti, alkoi Isä Poikansa välityksellä luoda meidän maailmaamme: "Alussa loi Jumala taivaat ja maan..."(1 Moos 1:1). Kaikkiaan tämäkin luomistyö kesti kuusi päivää, alkaen ensimmäisen päivän illasta päättyen kuudennen päivän iltaan. Laskevan auringon viimeiset säteet ilmoittivat sapatin alkavan.
Jumala on luonut kaikki maailmat kuuden päivän jaksoissa, sillä neljäs käsky kuuluu erottamattomasti luodun maailmankaikkeuden parustuslakiin.

JUMALA SANOO itsestään: "Ihmisen Poika on sapatinkin Herra."(Mark 2:28)

Pyhä henki todistaa Paavalin kautta sapatin Herrasta: "Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa."
(Kol 1:16) Hän Jeesus, on kaikkien näiden luomiensa maailmojen sapatin Herra.

Kuollessaan ristillä, täytettyään työnsä langenneen ihmisen pelastamiseksi, sapatin Herra lepäsi sapatin haudassa ja nousi voittajana kuolleista viikon ensimmäisenä arkipäivänä (Matt 28:1-6).

JULISTIKO SAPATIN Herra sapatin pyhyyden loppuneeksi nosutuaan kuolleista? Lakkauttiko hän Jumalan lain? Käskikö hän seuraajiaan pyhittämään siitä eteenpäin auringonjumalan armollista päivää, sunnuntaita (engl. sunday), jota pakanallinen Rooma vietti pyhäpäivänään?
Silloinhan hän tunnustaisi saatanan voittajakseen.Ajatus on yhtä mahdoton kuin, että maailmankaikkeus olisi syntynyt alkuräjähdyksestä ja elämä alkanut ja kehittynyt itsestään miljardien vuosien kuluessa.

Jos Jeesus olisi ylösnoustuaan vaihtanut sapatin pyhyyden viikon ensimmäiselle arkipäivälle, olisi hän rikkonut Jumalan lain.

Tämä olisi aivan järjetöntä. Jeesus ollessaan ihmisluontoon pukeutuneena oli uskollinen Jumalalle hamaan ristinkuolemaan asti. Hän kesti lankeamatta kaikki saatanan hyökkäykset ja houkutukset. Miksi, noustessaan kuolleista voittajana, hän ensitöikseen mitätöisi Jumalan lain keskeisimmän käskyn ja säätäisi sijaan voittajansa vihollisen pyhäpäivän?

RAAMATUSTA ei löydy Jumalan hyväksyntää sunnuntain pyhittämiselle. Matt. 24-luvussa sapatin Herra ennustaa Jerusalemin hävityksen, jonka tiedämme tapahtuneen v. 70jKr, sekä useita merkkejä toisesta tulemisestaan. Kehottaako hän seuraajiaan näinä suuren vainon aikoina pyhittämään sunnuntaita?
"Laittomuuden päästessä valtaan useimpien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella, eikä sapattina." (Matt 24:12,13,20)
ELÄMME JUURI näitä aikoja, jolloin laittomuus on päässyt valtaan. Jeesus kehoittaa seuraajiaan pysymään uskollisina loppuun asti siinä liitossa, jossa hän on pannut lakinsa heidän sydämiinsä ja mieliinsä. Siksi hän kehoittaa omiaan rukoilemaan Jumalaa, että hän varjelisi heitä vainon aikana, voidakseen rauhassa viettää saapattia Luojansa kunniaksi.
Jeesuksen rakkain opetuslapsi, Johannes, sai vanhoilla päivillään vankina Patmoksella valtavan näkynsä sapattina;. Se oli Jeesuksen Kristuksen sapatin Herran, ilmestys, jonka Isä antoi hänelle. Näyn välitti Johannekselle sapattia viettävä enkeli (ILm 1:9,10).
Tuona merkittävänä päivänä sapatti yhdisti uskollisen Johanneksen taivalliseen perheeseen, Ja hän sai hengessä katsella tulevia.
Johannes vietti sapattia Jeesuksen ja toisten opetuslasten kanssa, Jumalan laki oli niin syöpynyt heidän uudeksi luotuihin sydämiinsä ja mieliinsä, että Jeesuksen kuoltuakin ja surun murtamana Johannes muiden opetuslasten tavoin vietti sapatin hiljaisuudessa lain käskyn mukaan (Luuk 23:56).
On selvää, että Johannes tarkoitti Herran päivällä sapattia. Muuta viikoittaista Herran päivää ei koko raamatussa ole, "seitsemäs" päivä on Jahven, sinun Jumalasi sapatti..."

Herättäköön tämä kirjoitus meidät pohtimaan sitä, miksi vietämme väärää lepopäivää sunnuntaita lepopäivänämme oikean lepopäivän sapatin, lauantain sijaan. Meillä on kuitenkin lupa uskoa nämä väärät pyhäinvietot anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan vapauteen sekä iloon asti. Sitten alkakaamme seurata Herraa Jeesusta myös kymmenien käskyjen; "muista pyhittää lepopäivä!" kohdassa.
Ei ole sama, minkä päivän pyhität. Ei ole sama, pyhitätkö auringon Jumalan pakanallista päivää sunnuntaita, vai alkuperäistä luojan sapattia lauantaita.
Lisää aiheesta löytyy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?
category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000015548017

http://www.uskontie.net/petterihaipola/sapatti.
shtml
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Valmistuspaiva

vihne