belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Virallisesti sinun koirasi on sekarotuinen, jos sillä ei ole papereita. Jos sillä on paperit, se on varmasti puhdasrotuinen ja sinulla on jotain, jolla todistaa se.

    Onko koirasi vanhemmilla paperit? Oletko nähnyt ko koiria? Jos koiran vanhemmilla on paperit, koira on ehkä puhdasrotuinen, mutta niin kauan kun koiralla ei ole papereita, se on virallisesti (kennelliiton ja kilpailulomakkeiden silmissä)sekarotuinen.

    En tiedä, onko koirasi puhdas geeniperimältään, koska en tunne rotua enkä ole nähnyt koiraasi. Geneettisesti se voi olla puhdas jos sen vanhemmat ovat geneettisesti puhtaita, mutta jos ei papereita, koira esimerkiksi kilpailee agilityssä sekarotuisena.

    Toisaalta, tosi sekarotuinen koira voi näyttää vaikka kuinka puhtaalta jonkun rodun edustajalta. Tapasin kesällä seropin, jossa oli ties mitä rotuja, mutta niin oli komea ja tasainen brindleväri ja jalo ilme, että olisi voinut käydä jostakin tuntemattomasta rodusta. Ja, tuttavallani on kaksi koiraa, jotka ovat sisarukset ja toinen rotuunoton kautta rekattu, toinen ei, koska ylikorkea.
  2. Keljua, että on alöettu karjua. Ei ihmiset halua myöntää omia virheitään koiransa kasvatuksen suhteen, luulen että siksi se nainen karjui.

    Mulle on käyny vähän samoin, mutta toisen koiran omistaja oli ihan järkevä ja oma koirani samankokoinen kuin toinen. Olin aikuisen narttukoiran kanssa koirapuistossa, kun sinne tuli nuori urostolleri. Ei siinä mitään, aattelin, että siinä tulee hyvää leikkiseuraa koiralleni. Tollerilla oli ilmeisesti kovakin hormonimyrsky, kun yritti narttuni selkään saaden vastaukseksi tiukan väistöliikkeen ja ärähdyksiä. Ei uskonut enkä tiedä, olisiko uskonutvaikka koirani olisi näyttänyt sille vähän enemmänkin hampaita. Sitten sinne tuli toinen nuori urostolleri ja ne alkoivat nyhjätä keskenään ja mun koira sai rauhan.

    Sen jälkeen koirani tuntuu kattoneen tollereita kieroon, mutta ei siitä haittaa ole, kun ei niitä paljoa täälläpäin liiku. Ja koirapuistoihin se on aina suhtautunut nuivasti, ainakin päätellen siitä, että se riemastuu kun otan hihnan käteen tai se jopa hakee hihnan itse sieltä aidan luota.
    Vapaudesta ja leikkimisestä koira kyllä tykkää, mutta ei pysähtelystä.
  3. Noin hatarilla tuntomerkeillä ei voi sanoa, mitä rotua, tai edes mihin ryhmään ne koirat oli. Alle kaheksankilosia pieniä koirarotuja ja niitten sekoituksia on pilvin pimein.

    Minkä näköinen koira oli? Lyhyt vai pitkä karva? Lupat vai pystyt korvat? Minkä värinen? Hoikka vai tanakka rakenne?

    Minäkin annan saman neuvon kuin muut. Lue viimesin Koiramme, Siellä on paljon kuvia koirista (kun on jotain voittajia kuvattu aina vuoden kaan numeroon), ainakin saat viitteitä, minkä tyyppinen koira se oli, jos ei ihan täsmälleen samanlaista siellä ole. Selaa myös nettiä.
  4. Se on pyreneittenpaimenkoira siinä mainoksessa. Olisin kuullut, että ei olisi ihan aloittelijan rotu, varmaan aika vilkas koira. Laita googleen ja etsi rotuyhdistys sekä kasvattajia ja rodun omistajia.
  5. Iteläni on koira, joka voi säikäyttää haukullaan ja liikkeillään lapsen tosi pahasti, vaikka ei todennäköisesti pure.

    Onneksi olen törmännyt vain sellaisiin lapsiin, jotka kysyvät, saako koiraa silittää. Ja vastaan: Ei, kun se voi pelästyä. Toisaalta. Olen useammin kuin kerran nähnyt iltakymmeneltä nuorehkon naisen ulkona kahden pienen tytön kanssa. Tytöt tahtovat tulla tervehtimään koiraani ja äidillä on täysi työ pitää lapset hallinnassa. Mitä kummaa ne tekee ulkona siihen aikaan päivästä?

    Toinen ongelma on, että kuinka pienelle lapselle koiran voi antaa esimerkiksi ulkoilutettavaksi. Täällä on ollut siitäkin paljon juttua. Meilläpäin liikkuu noin kymmenvuotias poika, joka ulkoiluttaa flexissä sekarotuista vaaleaa tanakkaa pystykorvatyyppistä koiraa. Koira menee minne lystää, poika perässä, onpa nykäissyt hihnankin pojan kädestä.
    Koira on kiltti, mutta entä jos toiset ei? Tämä koira tuli surutta tervehtimään omaani, joka alkoi murista. Eikun koira nuuskimaan omani takamukselle vaan. Nappasin koiraa kaulapannasta ja yritin pitää omani käskyn alla. Sanoin pojalle ystävällisesti, että olisi vähän huolellisempi.
    Toisen kerran parivaljakko oli meidän pihoilla, en tiedä asuuko poika tai hänen kaverinsa siellä. Ja taas koira oli mun lahkeita nuuskimassa.
  6. Enhän mä ees sanonu, harrastanko mitään. Vai oliko tarkotuksesi vastata jonkun mun viestiin?

    No, koiran suhteen mä en käy missään harjotuksissa. Lenkkeilen tuon nuoremman nelijalkaisen kanssa mielelläni ja opetan sille temppuja. Halua kyllä olisi enempäänkin, mutta ei rohkeutta ja mahiksia. Lisäksi luen koira-aiheisia kirjoja ja lehtiä.

    Ulkopuolella käyn laulutunneilla, olen kiinnostunut kuvataiteesta, lueskelen, seikkailen netissä (lähinnä keskustelupalstoilla ja sätissä) ja joskus ratkon ristikoita ja sudokuja.
  7. Näin kerran tv:ssä sellasen viiden minuutin ohjelman, jossa villakoira värjättiin jollain spraylla (jos oikein muistan) neonväriseksi, ihan vain omistajan iloksi. Ei ollut Suomesta, ohjelmassa puhuttiin ranskaa tai englantia.
  8. Ei järjestystä. Mun suosikkeja ovat ainakin:

    4 x BELGIANPAIMENKOIRA (Se eka rotu, johon olen tutustunut. Vaativa. Erinomaiset harrastus- ja käyttöominaisuudet, uskollinen, erittäin kauniita. Miinuksena joidenkin koirien arkuus ja tuhoamisinto.)
    jackrusseli (tutulla on niitä ja ne on tosi pirteitä)
    collie ja shetlanninlammaskoira (ihana ulkonäkö ja mukavia harrastuskavereita)
    kroaatti tai mudi (hauskan näköisiä, luonnne varmaankin melko vaativa, kun on käyttökoira alkujaan)
    Lapinkoira ja porokoira (suomalaisia paimenkoiria, hyväluontoisia)

    Muista onkin sitten huippuvaikee päättää. Mä tykkään keskikokoisista, kevyehkörakenteisista paimensukuisista roduista. Pystyt korvat ja tuuhea häntäkin ovat ulkonäössä plussaa. Luonteesta sen verran, että koiran pitäisi kiintyä omistajaansa, olla oppivainen ja omistajan läheisyydessä viihtyvä, eikä mielellään semmoinen jokaisen vastaantulijan sylissä pörrääjä.
    Mitä enemmän koiralla voi harrastaa ja menestyä, sen parempi, pitää vain muistaa, että kaikki esim. belgit, ei oo huippuluokan palveluskoiria, mutta tästä rodusta löytää todennäköisemmin hienon koiran pk-lajeihin tai agilityyn kuin vaikka suomenpystykorvista. Je menestys on myös ohjaajan taidoista ja viitsimyksestä kiinni.

    Tärkeintä on kuitenkin se, että rakastaa koiraa varauksetta, vaikka sillä olisi hylätty näyttelystä ja koulutuskentällä se olisi ihan hyytelönä.
  9. mä olin aikoinani Tampereen eläinlääkäriasemalla. Rohkeesti vaan kysyyn esim. paikallisesta trimmaamosta, koirahoitolasta, eläinlääkäristä, eläinkaupasta...
  10. Olisikohan joku karkeakarvainen? Niitä trimmataan muutama kerta vuodessa ja koiran voi maksua vastaan viedä trimmattavaksi alan yritykseen tai koiran kasvattajalle, mutta muuten ne lienevät helppohoitoisia turkin puolesta. Lyhyt- ja sileä/kova karva tarttuu kuin liimattu mattoihin ja vaatteisiin, pitkä ja villava taas jää nurkkiin pyörimään. Muuten lyhyt ja jotkut tietyt pitkäkarvat ovat tosi helppoja hoitaa. Kaljut koirat ja monet alusvillattomat koirat palelevat ja tarvitsevat takkia kylmillä ja märillä ilmoilla.

    Kaikista koirista lähtee jonkinlaista karvaa, kuolaa ja pölyä. Allergiavapaata rotua ei ole, vaikka jotkut allergiset eivät saa oireita joistakin tietyn rodun edustajista.

    Mieti myös, minkä luontoisen ja kokoisen koiran haluat. Ja jos karvat ja siivoaminen meinaa viiä sut hermoromahdukseen, hanki se posliinikoira tai Aibo-robotti. Oikea koira tuo aina mukanaan sotkut, se on kuin pieni lapsi, ei se ymmärrä mitä "lika on.

    Sekarotuisen kanssa toi karvanlähtö, koko ja luonne voivat olla tosi arpapeliä. Rotukoirasta tietää, millanen karva sille tulee. Ja kyllä rotueläimestäkin voi saada terveen, jos malttaa vähän tutkia.
  11. Meiän koiria luullaan millon erilaisiksi collien ja/tai saksanpaimenen sekoituksiksi. Heh. nykyään ihmiset tietävät koirani rodun paremmin, ollut ilmeisesti sen verta medioisssa, tai, usein tuntuu, että ihmisten "siskon serkun tädin kaverilla" on samanrotuinen.

    Ja kesällä näin yhen kauniin lyhytkarvaisen luppakorvaisen brindlekoiran, jolla oli vähän valkoista rinnassa, muistaakseni. Koira olisi hyvin käynyt jonkin harvinaisen uuden täysin tuntemattoman rodun edustajasta, niin elegantti ja "rotukoiramainen" se oli.
  12. En sano mitään siitä, onko kirjat hyviä, mutta ite oon lueksinu seuraavia:

    Tuire Kaimio: Pennun kasvatus

    Ian Fennell: The Dog Listener

    Bielakiewicz: Pieni koiratemppukirja

    Koira, joka rakasti liikaa

    Hihnan toisessa päässä (tai jotain sinnepäin)

    Viitala: Klikkerikirja

    Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit

    Koiran älykkyys

    Anders Hallgrenin kirjoja monet suosittelevat

    Noi ei ehkä kaikki liity suoraan koiran koulutukseen, mutta koiran koulutus tukeutuu paljon sen kotioloihin ja sen öö oppimistapoihin yms..
  13. Meillä koira osaa kaikenlaisten tavaritten tuomisen käskystä, mutta en ite oo sitä alunperin opettanut, niin en tiä, miten se on sille opetettu.

    Mutta joskus koira jää hidasteleen pallon kaa, silloin alan juosta poispäin ja koira tulee viivana, tai sitten kyykistyn ja on tutkivinani jotain mielenkiintoista maassa. Koira tulee pallo suussaan kattoon, et mitä kummaa mä oon löytäny. Ja jos koira tuo pallon hyvin, niin uus heuitto palkaks, koira kun tykkää paljon pallo- ja repimisleikeistä.

    Mä ehkä opettaisin sillain, et antaisin pallon koiralle suuhun ja sitten ottaisin sen siltä ja palkkaisin. Ja sitten kun sujuu, askel taaksepäin ja pyytää koiraa tuomaan. Jos tuo ja antaa käteenkin vielä, nii palkka. Pitempiä matkoja ja välillä' pallo maasta suuhun. Kai kopira sen tajuis.

    Toi keino todennäköisesti toimisi mun koiraan, jos sitä opettaisin. Sä tunnet omas koiras parhaiten ja sovellat löytämiäs ohjeita sen mukaan. Naksutinkin voi olla noudos ja tuomisessa iso apu.
  14. Itelläni ei oo kokemusta, mutta just neuvoin jollekin kyselijälle, jonka koiran kanssa oli käyny samoin. Oli otettu koira, söpö ja pienikokoiseksi jäävä, mutta koiralle oli kehittynyt ongelmia, kun perheen äiti piti koiraa lellivauvana eikä ymmärrä, mistä koiran käytös johtuu!!! Noitten äitien pitäisi kyllä lukea joku hyvä koirakirja, niitä saa ihan ilmaiseksi ja vähällä vaivalla lainata kirjastosta.

    Koiralle on varmaan tosi ressaavaa, jos jokainen perheenjäsen vaati siltä eritasosia ja erilaisia asioita. Ja on meilläkin niin, että mä reagoin koiran käytökseen äitini mielestä joskus liian voimakkaasti tai sitten mun mielestä äiti kieltää koiralta jotain ihan turhaan.

    Tuskin nää ihmiset ihan tahallaan koiraa "pilaavat", he vain eivät miellä koiraa eläimeksi tai tiedä, miten sitä pitäisi kasvattaa. He eivät tiedä sitä yhtä pikkuasiaa, joka on monelle koiraihmiselle itsestäänselvyys: Kerran lupa, aina lupa. Kerran kielletty, aina kielletty. Ja vielä: sellasesta toiminnasta, josta kerran tulee palkka, voi tulla koiran mielestä toisenkin kerran palkka.Eli se toistaa käytöksen. Sama juttu pahan rangaistuksen suhteen. Palkalla ja rangaistuksella meinaan nyt niitä asioita, jotka koira kokee miellyttäväksi ja tavoittrelemisen arvoiseksi tai vastaavasti pelottavaksi ja välteltäviksi.
  15. En tiedä, mutta oliskohan vielä belgianpaimenkoira laekenois, olisin kuullu, et niitäki nypitään, mut en tiä, kun ne on aika harvinaisia. Ja kai kaikkia karkeekarvasia nypitään.
  16. Mä en oo sä, sä valittet ite oman rotus, ei sitä toiset voi sun puolestas valita.

    Ite ottaisin noista vaihtoehdoista sheltin ekaksi ikiomaksi (oon sitä jopa vakavissani harkinnut, mutta se aika ei oo vielä, kun asun kotona ja on kaks muunrotusta "ei ihan ikiomaa") Sheltti siksi, että se on suht pieni, helppohoitonen, kaunis ja sen kanssa voi harrastaa kaikkee kivaa, kuten agilityä, tokoo, pelastuskoiraa (jos ei koko oo tiellä), jälkee, koiratanssia.
  17. Turvallisin tapa on kääntää koiralle selkä, kun se koittaa hyppiä. Selän kääntäminen on rauhoittava signaali ja samalla myös koiran maali "katoaa" hetkeksi. Kun koira on kiltisti maan pinnalla, sitä kehutaan rauhallisesti.

    Tee kotiintulosta ja kotoa lähdöstä eleetön ja mitäänsanomaton asia. Kuin koiraa ei olisikaan. Älä puhu sille mitään. Sitten kun se on kiltisti, rauhallisesti "hyvä" ja jos koira sen kestää, ehkä silitys.

    Mitä rotua/rotuja koirassasi on? Minkä ikäinen se on? Koska se aloitti käytöksen?
  18. No, tota ei satu kovin usein, et se pääsee "hyökkäämään". Siinä oot oikeessa, et belgin pitäis olla itsevarma ja rohkea. Vielä parempi, jos se on avoin ja ystävällinen, mutta mun mielestä koira voi olla pidättyväinenkin (pidättyväinen meinaa mulle sitä, että koira ei erityisemmin pidä, että vieraat tulee lähelle, mutta se sietää sen kyselemättä.)

    Ja luuletko, että mä tänne raapustelisin, jos toi koira olis oikeesti noin hullu. No, mä ehkä usein liioittelen koirani käytöstä suuntaan tai toiseen. Mutta iltalenkeillä kyllä tietää, kun joku tulee vastaan. Koira valpastuu heti ja saattaa nostaa hännän pystyyn. Haukkumaan rupeaa ehkä paksuissa haalareissa liikkuvalle mieshenkilölle tai humalaiselle tai muuten omituísesti liikkuvalle ihmiselle. Tossa ei siis ole kysymys siitä, mitä koira tekee kun tulee uhka, vaan mitä se kokee uhaksi. Ja tuon koiran saa aika helposti hallintaan.

    Hermoheikoksi sitä ei mun mielestä voi sanoo. Ei pelkää minkäänlaisia paukkuja, ei kuuna päivänä purisi (paitsi ehkä todellisessa kuolemanpelossa), yksinolossa ei koskaan ollut ongelmia. Mutta nyt mulla onkin ongelma: Mitä mun koira pohjimmiltaan on? Toimintakyky: olematonko? (tappelutilanteessa lamaantui ja alistui)Toisaalta, väkijoukossa se pärjää, jos pidän silmällä, ettei kukaan astu sen varpaille, kerran pari poikaa rossaili pyörillään meiän ympärillä ja koira vaan toljottaa.

    No, joka tapauksessa tuo on ihana kotikoira, mutta enpä tiä, olisko siitä ny ihan mikskään käyttökoiraks ollu. Ei varmaan. Kiltti ja ystävällinen se tietty on. Eikä mun mielestä koiran tartte suhtautua suopeasti kaikkeen, mutta koiran ja kaikkien muiden eduksi sen pitäisi edes suhtautua siihen välinpitämättömästi.
  19. Eläinsuojelijaniuho, mutta en käskisi koiraa paikalleen ja sitten niskasta kiinni. Syy: Entä jos koira oppii, että paikallaolosta tulee rangaistus? Tai lähestyvä ohjaaja aikoo kurittaa? Ennemminkin kokeilisin pitkää ohutta narua, joka on niin vahva, ettei katkea, mutta niin ohut, että koira ei ees huomaa sitä.

    Minäkin olen käskenyt koiran paikalleen, kun se ei ole totellut luoksetulokäskyä tai on ollut tilanne, että koira ei ehkä usko sitä. Kun koira on paikallaan, rauhallisesti koiran luo ja mahdollisesti hihnaan, jos koira on pitänyt ottaa kiinni. Muuten sivulle ja uusi luoksetulohrjoitus.

    Älä IKINÄ rankaise koiraa, kun se tulee käskystä luokse! Älä ota koiraa hihnaan aina luoksetulon jälkeen. Tai voihan hihnaanotostakin tehdä mieluisen, esim. välillä hihnaanjoutumisesta joku tosi herkku ja/tai kehu. Meillä on muuten koira, joka suorastaan kerjää hihnaan, vaikka ei sitä siitä mun mielestä oo koskaan palkittu muulla, kuin matkan jatkamisella, jos on oltu esim. koirapuistossa.
  20. Belgianpaimenkoiran luonteesta nykypäivänä en mene sanomaan mitään, mutta kyllä on aika provo teksti.

    Ensiksi. Sanot, että vietittömiä koiria kasvattavat huonosti koulussa menestyneet naiset. Onko tutkittua ja virallista tietoa? Vai kuinka monta vuotta sinulla on oman käden kokemusta asiasta? Koska koulumenestys ja sukupuoli ei vaikuta siihen, kuinka koiraa kouluttaa ja milaiseksi rotua jalostaa. Se on ihan kiinni omista ihanteistaja koirataidoista.

    Meillä on kaksi tervunarttua, 7- ja 9-vuotiaat. vanhempi koira on äksy jäärä, jonka todellisesta luonteesta mulla ei oo sen kummempaa hajua.

    Nuorempi koira on jokseenkin varautunut, mutta ei arka tai paukkuarka. En tiedä, mitä se tekisi tositilanteessa tai millaisen tuloksen se saisi luonnetestissä, mutta testasin kerran isäni kanssa koirien reaktiota hyökkääjään. Oli pimeä talvi-ilta ja olimme lenkillä jäällä. Koirat irti ja iskä hävisi pimeään. Hetken kuluttua hän "hyökkäsi" kimppuuni ja olimme tappelevinamme. Ensin koirat juoksivat sivummalle, mutta kääntyivät ja alkoivat haukkua. Kun hyökkäys jatkui, nuorempi kävi isän takinhelmaan kiinni. Tässä vaiheessa minä karjaisin: "Riittää!" Tilanne laantui heti ja jatkoimme kävelyä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koira ei ole käyttölinjainen. Pimeällä se murisee kaikelle epäilyttävälle. Uhkaavia asioita se alkaa haukkua ja syöksyy kohti pysähtyen parin metrin päähän uhoamaan, epäluuloisuuttaan ja jonkinlaista arkuuttaankin, kai, mutta se ei siis mene paniikkiin. Ei koske uhkaajaan ja se on nyky-yhteiskunnassa hyvä, sillä koiranomistajahan siinä syypääksi joutuu ja sitten maksamaan.
    Se tykkää taisteluleikeistä.

    On totta, että rotu on mennyt huonoon suuntaan. On ylisäheltäjiä, pelkopurijoita, turkkihirviöitä ja puikkopäitä, ainakin jos huhuihin on uskominen. Mutta kuinka suuri on huhun todenperäisyys? Täytynee minunkin jalkautua kentälle.
    21. 18 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt