belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Koira voi kokea kumartumisen ja silmiintuijottelun, yms. ihmiselle luontaisen käytöksen, uhaksi ja olla siksi tosi varuillaan.miten suhtautuu, jos vieras seisoo niinkuin koiraa ei olisikaan? Entä jos henkilö kyykistyy ja tuijottelee muualle?
  2. Mun tietääkseni merleväri tai muukaan koiran väri ei ole sidoksissa koiran sukupuoleen. Onko merleväri muuten resessiivinen vai dominantti geeni? Me ollaan just koulussa puhuttu geeneistä.

    Mä luin jostain lemmikkipalstojen shelttikeskustelusta näistä väreistä ja niitten jakautumasta. Siellä oli linkit joihinkin englanninkielisiin värilaskimiin. Niihin syötettiin vanhemopien värit ja mahdollisesti niiden ulkoasujen takana piilevät geenit. Sitten laskuri (calculator) antoi joko teoreettisen todennäköisyyden saada minkäkin värinen pentu tai arpoi jonkun pentuevaihtoehdon.

    Koiran väriin voi vaikuttaa kai montakin geeniparia, tai ainakin geenit ovat multippeliallelisia. (Pakko olettaa, että te muut tiedätte ees jotain geeneistä?) Eläimellä (niin ihmisellä, kuin koiralla) on jokaista geeniä kaksi kappaletta (siis yleensä) Geenit ovat siis pareja. Esimerkiksi voidaan puhua mustaa väriä aiheuttavasta geenistä, jota voi merkitä esim. T:llä. Se on dominantti ja siitä on kehittynyt mutaatioita, joita kutsutaan alleeleiksi. Nämä muuttuneet t-geenit tekevätkin eläimen jonkun muun väriseksi, esim. valkoiseksi tai ruskeaksi. Koska T on dominantti, eläin on aina musta, vaikka sillä olisikin ruskeaa aiheuttava alleeli t parinaan (Tt)(myös yhdistelmä TT on musta). Sen sijaan yhdistelmä tt onkin ruskea. Alleelia kutsutaan multippeliksi, jos on T ja t ja t1 ja t2 ja niin edelleen. Muistinkohan nyt oikein?
  3. Mieleeni juolahti ainakin muutama kirja, joita sinä ja perheesi voisivat lukea:

    Koira, joka rakasti liikaa

    Tuire Kaimio: Pennun kasvatus (hyviä neuvoja aikuistenkin koirien kouluttamiseen ja kasvattamiseen, vaikka puhutaankin pennuista)

    Hihnan toisessa päässä

    K. Viitala: Klikkerikirja
  4. Millä tavalla sun koiras on ongelmakoira? Kyllä meilläkin koirat röhnää sohvilla ja kerjää ulos, tosin vain silloin, kun niillä on tosi hätä eli niiden maha on kuralla.
    Tolla ongelmakoiralla viittaatkin ehkä siihen, että koira ei oo aina hallinnassa, rähisee muille ja on ehkä jonkinlaisia johtajuusongelmia.

    Jotta pahat tavat saa pois, pitää koko perheen, etenkin kaikkien, jotka koiraa hoitavat, olla sitoutunut hommaan, koska muuten koira oppii, kuka antaa periksi ja kuka ei. Eli äitisikin pitäisi saada kyytiin.

    Ensiksi, harjoittele kontaktia koiran kanssa ja ota se ruoka pois sieltä lattialta, koska koira ei pidä koko ajan tarjolla olevaa ruokaa minkään arvoisena, eikä siksi ehkä myöskään syö sitä. Koira saa ruokaa kerran tai kaksi päivässä. Ota täytetty ruokakuppi käteen, ja vasta sitten kun koira ei hypi, vaan odottaa kiltisti (voit pyytää sitä istumaan) annat kupin sille. Jos koira ei ala heti syödä, kuppi pois ja kaappiin. Ei se koira kuole, jos se on päivän ilman ruokaa. Illalla voi sitten yrittää uudestaan, eikä välissä herkkupaloja, paitsi koulutuksen yhteydessä. Jos koira alkaa syödä, se saa syödä niin kauan kuin syö, mutta heti kun se lopettaa syömisen, kuppi pois. Tarkista myös, että ruokaa ei ole liikaa.

    Ihminen päättää, koska leikitään, syödään tai ulkoillaan. jos koira yrittää komentaa, siihen suhtaudutaan välinpitämättömästi tai ääritapauksessa komennetaan tiukasti EI. Jos koira ei vieläkään tottele, sen voi laittaa pariksi minuutiksi jäähylle toiseen huoneeseen.

    Vetämiseen. Pysähdy aina, kun koira vetää, liikkeelle saat lähteä, kun koira löysää hihnaa. Tämä voi vaatia aikaa ja hermoja, etenkin, kun koira on saanut ylivallan perheessä. Treenaa myös tokoa ja kontaktia.

    Kontaktia voi treenata sillä tavalla, että ota koiran lempilelu tai nami käteen nyrkkiin, niin että koira huomaa. Älä reagoi, jos koira koettaa raapia tai purra. Aluksi voi vain vaatia, että koira odottaa rauhassa, sitten nami tulee vasta, kun koira kattoo silmiin. Naksutin voi olla tosi hyvä apu tämän opettamisessa. Myös kaikenlainen oleskelu ja touhuilu koiran seurassa parantaa suhdetta ja kontaktia.

    Vielä. Sun äiti pitää EHDOTTOMASTI saada pois siitä uskosta, että koira on kuin vauva. Sillä koira ei sitä ole! Koira, oli kuinka söpö ja pieni tahansa, on kuitenkin vain eläin, joka käyttäytyy ja suhtautuu maailmaan kuin eläin. Se ei saa uskoa olevansa pomo, koska se ei ole kenellekään hyväksi. Ihmismaailma vaatii koirajohtajalta liikaa, siksi on parempi, että ihminen on lauman johtaja.

    Vielä pari vinkkiä:

    Älä jätä koiran leluja lattioille. Ne otetaan esiin kaapista vain silloin, kun sinä tai joku toinen ihminen haluaa leikkiä koiran kanssa, ei silloin, kun koira tahtoo.

    Tee itsestäsi mielenkiintoinen koiralle. Koulutus on hauskaa leikkiä. Muista, ettet kuitenkaan ole mikään namimaatti, koiran pitää tehdä työtä (=miellyttää sinua), että saa namia tai lelun.

    Teeenaa koiran kaa ja opeta sille temppuja. Ja mee sinne tottelevaisuusloulutukseen. Se voi maksaa jonkun verran ja vaatia seuran jäsenyyden sekä jonkun kyyditsemään, mutta se kannattaa. Tottelevaisuuskoulussa koiraa saa kouluttaa hihnassa ja voi myös reenata vähän kauempana toisista, ettei oma koira häiriinny tai häiritse muita. Tai sitten ihan vaan totuttaa koiraa ilmapiiriin.

    Laita äitisi lukemaan joku hyvä koirakirja (niitä löytyy kirjastosta) ja ehkä juttelemaan jonkun koiraihmisen kanssa.

    Minä en ole ekspertti, joku voi neuvoa toisinkin enemmän tai vähemmän. Sun pitää poimia joukosta ne järkevimmät ja parhaiten itsellesi sopivat. Meillä on kaks koiraa, niillä kans omat ongelmansa, muttei kovinkaan pahat. Ja nää siis väistää, kun mä haluun sohvalle istuun. Mutta yleensä istun koiran viereen ja sitten ollaan yhdessä tv:n ääressä. Näin siksi, että koira tietää, kuka on kenen pomo. Ja tämä pomohomma ei siis meinaa sitä, että koiraa pitäs lyödä, nykiä hihnasta tai selättää. Pomo vaan tietää kaiken paremmin kuin koira.
  5. Meidän koirilla on valjaat arkikäytössä. Sopii hyvin lenkille, mutta koiran hallinta ja kouluttaminen on vaikeampaa. Vapaaksipäästäminen on helppoa ja koiraa voi helposti pitää tukevasti valjaista kiinni. Heijastimille löytyy pintaa.

    Vetämiseen en usko valjaitten vaikuttavan. Koira pitää joka tapauksessa jo mahdollisimman varhain opettaa kävelemään kauniisti hihnassa, oli se sitten valjaassa, missä tahansa pannassa tai kuonopannassa. Luullakseni valjaat tuntuvat koiralle sen vetäessä miellyttävämmälle kuin panta, mutta ei se veto tavallisissa t-valjaissa suotavaa ole, etenkään lenkeillä.

    Erityistilanteissa, esim. jos reenaisin agilityä, tai tilanne, jossa koiran pitää olla vuorenvarmasti hallussa, panta ja mahdollisesti ote läheltä pantaa tai jopa itse pannasta käyttöön. Ja kyllä se koira niistä valjaistakin pääsee luikahtamaan irti, ainakin, jos ne on väärin säädetty.

    Meillä nuorempi koira kiskoi aikanaan kuin hullu, mutta se helpotti iän myötä ja ehkä se myös alkoi tajuta, kenen kuuluu oikeesti määrätä suunta. Ei sille silloin tajuttu mitään vedonestoa opettaa, se vaan oli niin nuoruuttaan innoissaan. Nykyään se kiskoo vain jonkun tosi mielenkiintosen hajun, pissihädän, tutun tai lauman läsnäolon takia.
  6. Mä väsäsin joskus pieni iäisyys sitten meidän vanhalla tietokoneenromulla hienon bordercollien pään ja siihen kului paljon aikaa. No, mä halusin sitten tallettaa sen levykkeelle, kun en mokoma ymmärtänyt, ettei sellaiset pikselikuvat millän mahu millekään levykkeelle, tosin sillä lätkällä oli jo ennestään tavaraa. Levykehän sitten vänkäs, että se on täynnä. Seuraavaks kone kysy, et haluutko tallentaa ja mun hiirikäsi oli nopeampi kuin lukusilmä. Paioin "Ei" ja seuraavaksi tajusinkin, että kuva pyyhkiytyi hitaasti pois ruudulta ohjelman sammuessa. Se oli kamalaa.

    Onneksi myöhemmin sain väsättyä uuden ja paljon hienomman kuvan. Nytten perheellä on uudempi kone ja mulla aika hyvä piirustusohjelma, jolla mä pystyn teoriassa tekeen melkein oikeen näkösiä koirankuvia.
  7. Ite en oo tohon vuorokaudenaikaan ollut koiran kaa ulkona, mutta itamyöhällä kylläkin. Pari kertaa on näitä jotain ottaneitakin tullut vastaan. yksi kysyi bussipysäkkiä ohitaesani, onko koirani mahdollisesti susi. Se on tosin tosi punaruskea belgianpaimenkoira ja varmasti paljon pienempi kuin oikea susi, tosin juttu saattoi olla ihan vitsikin.

    Yhden kerran kadunvarressa puun alla loikoili joku mies. Koirani tuijotti sitä melkoisen epäluuloisena ja kun äijä liikahti, se räjähti haukkumaan. kerroin tapauksesta kotona ja äitini lähti häätämään äijää pois sieltä puun alta.

    Ja sitten nää taputtelijat. Olin kerran poikennut koiran kaa kaupalla ja kääntynyt jo kotimatkalle, kun törmäsin johonkin naiseen. Olen varma, että hän oli juonut jotain maitoa vahvempaa, päätellen koirani reaktioista. Nainen vain tuppas siihen keskellä kirkasta päivää ja yritti silittää täysin tuntematonta koiraa. Koirani ei päästänyt ääntäkään. Se reagoi täsmälleen sillä viisaalla rauhallisella tavalla, jolla koiran tulisi tilanteet kohdata. Se väisti kättä, mutta ei perääntynyt. Se vain ikään kuin sanoi omalla koiramaisella tavallaan, jos koiran ilmeitä nyt voi "ihmiseksi" kääntää: "Olen pahoillani, minun pitää nyt mennä, lenkki jäi kesken." Piilomerkityksenä: mene pois siitä! Tai minä alan murista ja jos et sitä usko, puren! Itse en tajunnut sanoa mitään, olen ehkä liiankin kohtelias täysin tuntemattomille. Onneksi koirani ei alkanut uhkailla ja se nainenkin tajusi, ettei koira tahdo seurustella. Onneksi siksi, että uhkaileva (=haukkuva, muriseva, ehkä jopa näykkivä) koira leimataan usein ties miksikä raivohulluksi ja arvatpaaka, kenen on syy, jos se oikein ärsyttämällä ärsytettynä tekee jotain! Koiranomistajan.
  8. Jack Londonin koirakirjoista on filmattu ainakin Valkohammas (kirjana Susikoira-nimellä)

    Ja toi toinen vois olla Bim, mustakorva? sekin kirjana.
  9. Eihän se ole se turkin pituus vaan sen koostumus. Lyhytkarvainenkin koira kestää pakkasta, jos sillä on kunnollinen pohjavilla ja se on terve.

    Meidän perheeseen kuuluu kaks belgianpaimenkoira tervuerenia ja ne eivät palele. Niillä on riittävä pohjakarva. Oikeantyyppinen turkki käyttökoiralla ei mielestäni edes takkuunnu tai likaannu kovin helposti, sietää myös jonkin verran vettä. Meidän koiramme toteuttavat tämän ehdon, mutta tassut ovat keljut. Kun tulee tarpeeksi kylmä, -20 astetta C, koirien tassut alkavat palella, turkki tuntuu kyllä kestävän.

    Ja nuo etelän maissa kehittyneet seurakoirat, joiden turkki ei eristä kylmää koiran ulkopuolelle ja pidä lämpöä sisällä, voi ihan hyvin pukea villapaitaan tai fleecehaalariin tai millaisia lämpimiä vaatteita onkaan. Myös vanha koira, joka ei ennen ole palellut, voi alkaa tarvita takkia.
  10. En oikein meinaa uskoa, että bortsu tulisi toimeen pelkällä liikunnalla. Henkilökohtaisesti mulla ei oo rodusta kokemusta, mutta oon nähny ja kuullu niistä jonkun verran ja se lienee aktiivisuudeltaan aika sama kuin belggari. Tosin meidän belgit on tällä hetkellä ihan sohvalemmikkejä, mutta kyllä niidenkin nuoruusvaiheeseen kuului agility ja toko ja ehkä nää on niitä kuuluisia poikkeuksia...

    Bortsun kaa voi harrastaa tokoo, agilityy, vepee? pk-lajeja, hakua, jälkee - mitä nyt mieleen noita lajeja tulee. Ja päänkäyttöharrastus on sille ELINEHTO. Se tulee rakastamaan sitä lajia, minkä ikinä valitsetkin. Jos palvelusrotuisella koiralla ei ole tarpeeksi henkistä tekemistä, se keksii sen itse ja se ei välttämättä miellytä omistajaa, Esim. huonoa käytöstä, ylivilkkautta, tavaroitten tuhoamista...
  11. Mun kuva borderista on, että se on erittäin vilkas ja toimelias palveluskoira. Se tarttee jotain toimintaa eli varaudu siihen, että kalenteriin ilmaantuu rivi treeniaikatauluille.
  12. joku spitzi hyvä? siis klein- mittel- tai grosspitz? Itelläni ei oo kyseisistä roduista mitään kokemusta, tuli vain mieleen, kun tutulla on kleini, joka on ihan seurakoira, tosin se tykkää räksyttää.
  13. Käyttäisin ite kans nameja, mun koiralle parhaita nameja olisi varmaan murennetut frolicit.

    Leluissa ja riehumisessa on se vaara, että koira kuumenee liikaa.
  14. Meidän belgianpaimenkoiran karvaa (taisi olla enimmäkseen sitä alusvillaa)joskus pyörittelin märin sormin ja kyllä siitä pieni pallo tuli, tosin aika pörröinen. En sitten tiedä, sopiiko koirankarva mihinkään huovutustyöhön, ainakaan sellaisenaan.
  15. Ja kaupungilla kävellen on tosi vaikee välttää näitä itsekkäitä keuhkonkäristäjiä, mutta siellä keskustassa kun on vielä ne autotkin, jotka ovat varmasti yhtä epäterveellisiä!
  16. Mua tupakansavu häirittee. Se tulee naamalle ja haisee pahalle ja on vieläpä myrkyllistä!
    Ja kun niin moni sauhuttelija jättää ne tumppinsa ja askinsa ihan vain kadulle, niin kuin koira läjänsä. Ei ole kivaa!

    Tosi on, että tupakoitsijat ei pääse mihinkään, kun mun kaltaiset alkaa vaatia oikeuksiaan. Enkä aina meinaa ymmärtää, miksi ne ei voi vaan lopettaa, mutta tavasta onvaikee luopua, vaikka ei olisikaan ruumiillisesti riippuvainen. Mun puolestani sauhuttelijat saisivat savuttaa kaikessa rauhassa, jos siitä ei olisi vaaraa mun terveydelle ja haittaa mun herkille aisteilleni, vaikka en ite polta ja pyrin välttämään paikkoja, joissa voin joutua alttiiksi savulle.

    Parasta olisi, jos kaikki polttajat lopettaisvat, mutta se taitaa jäädä haaveeksi vain. Jos nyt edes saisi niin, että ne nuoret ei ees aloittais. Mutta ei ne ajattele ja alkavat polttaa.
  17. Molemmat tosi kauniin punaruskeita belgianpaimenkoira tervuereneita
  18. Missäs nää koirat on, kun emmää oo nähny niitä missään? Saiskos siis vähän niitä lisätietoja, kiitos!

    Ja mihin kummaan unohditte mun parhaan kaverin, tuliturkkisen superkoiran, joka inhoo huonostikäyttäytyviä ihmisiä ja arkailee itteensä isompia, mutta jonka kiintymys, uskollisuus ja rakkaus on aukoton ja tottelevaisuuskin mitä parhain? Ja paperitkin löytyy, joskaan hienoja meriittejä ei, kun ei oo kokeissa käyty :(.

    Ja tämä tuliturkki on siis belgianpaimenkoira tervueren, narttu, jota lapset tahtoo aina silittää ja aikuset pysähtyvät ihastelemaan. Osaa pitkän liudan temppuja, tokoliikkeistä ja agilityesteistä aina sirkustemppuihin ja käytännön isäntää (tai siis emäntää) auttavia pikku askareita, kuten erilaisten tavaroitten nostelu ja valojen sammuttelu.

    Mutta munkin ongelma on kotiinpäin vetely, suosittelisin jonkun muunkin koiraa listalle, jos tuntisin yhdenkin.
  19. joka kirjoitteli tuolla belgipalstalla.

    Collien vanha nimi on skotlanninpaimenkoira, lempinimenä myös elokuvan myötä tullut lassie. Eli collie ei ole sama kuin belgianpaimenkoira. Jos katsot kuvia em. roduista, huomaat kyllä, että ovat ihan eri näköiset. Molemmat kyllä paimenkoiria ja jossain määrin samantyyppisiä keskenään. Belgianpaimenkoira, erityisesti käyttömalinoisilla (yksi belgin neljästä muunnoksesta), on selvä palveluskoiran ja alan harrastajan koiran maine, kun taas collie on seurakoiramaisempi, joskin collieta voi käyttää myös palveluskoirakokeissa.
  20. Älä ota koiraa noihin oloihin, EIkä AINAKAAN BELGIN TAI COLLIEN KALTAISTA PALVELUSKOIRAA!!!

    Tämä on kyllä tosi ilkee provo. Siis toivottavasti tämä on provo...

    Belgianpaimenkoira on isäntäväkeään kohtaan äärimmäisen seurallinen ja uskollinen koira, joka viihtyy parhaiten, kun se saa olla perheen touhuissa mukana. Eli se EI sovi yksin tarhaan räksyttämään. Sen lisäksi, että sen pitää saada asua ihmistensä kanssa, se tarvitsee paljon muutakin, kuin ruokaa ja kunnon lenkityksen (enemmä'n kuin kolme vartin pissikävelyä kioskille), se on palveluskoira, jonka elämään kuuluu joku sellainen harrastus kuin toko, agility, jäljestys tai muu vastaava. Todella moni belgi isäntineen harrastaa useampaa kuin yhtä lajia hyvällä menestyksellä.

    Kyllä belgi lapsista tykkää, ainakin oman perheen, jos se on niihin kunnolla nuorena totutettu ja lapsille on tehty äärimmäisen selväksi, että koiraa ei sörkitä, kun se nukkuu, syö tai tahtoo olla muuten rauhassa, tai muutoin kiusata. Lullakseni useimmat belgit eivät kuitenkaan ole erityisen tykästyneitä lapsiin, koska lapset ovat niiden mielestä kovin arvaamattomia. En suosittele belgiä lapsiperheeseen, jos omistaja ei tiedä mitä tekee.

    Kait se belgi tykkäis päivät olla tarhassa, jos se saa kaiken muun ajan olla perheensä kaa ja se on totutettu tarhaan. Pentua ei saa tarhaan jättää. Nää on nuorena kovan luokan tuholaisia.

    Kehottaisin vielä ottamaan selvää eri roduista ja harkitsemaan: palveluskoirassa on oma vaivansa (ne pitää peruskouluttaa ja sitten tarjota niille aivovoimistelua, esim. jäljestystä), nuorina ne ovat vilkkaita ja turhautuvat, jos niillä ei ole tekemistä, tai joskus harvoin niillä on liikaa tai vääränlaista tekemistä.

    Eli pisteenä iin päälle sanon:

    Belgianpaimenkoira vaatii kokemusta, tai vastaavasti rutkasti perehtymistä, aikaa ja vaivaa sekä valtavasti vastuuta ja intoa.


    PS. "lassie" = collie, erityisesti soopelivärinen, vaikka alkuperäinen kirjan koira oli mustaruskeavalkoinen.
    21. 19 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt