jarmokaksi
Omien palstasankarittarieni muistokirjoitukset muuttuvat mielessäni melkein poikkeuksetta kertomuksiksi, kun muistelen miten kovan työn olen tämän alla olevan kanssa tehnyt.
Aavistin jo kauan sitten että meidän vanhojen kirjoittajien joukossa oli joku meille muille tuntematon kirjoittaja joka vieläpä kulki kanssamme palstoilta toiselle. Hän ilmestyi kuin tyhjästä ketjuihini sanoakseen jotain, sitten taas katosi ajattomiksi ajoiksi jäljettömiin. Alussa epäilin jonkun tutun kujeilevan kustannuksellani, mutta aikojen saatossa sain varmuuden ettei näin ollut.
Näin hänen osallistuvan kirjoituskilpailuihin siten että kirjoitusasu oli yleensä runon muotoon tehty ja aina hän unohti palstalla tunnustaa nimimerkkinsä. Ihastuin tavallani tähän puskakirjoittajaan ja aina avasin sivun etsiessäni hänestä merkkejä. En ollut koskaan sanottavammin perustanut mistään nikittömän kirjoituksista enkä liioin koskaan viitsinyt edes lukea puskien kirjoituksia, mutta tämä tapaus kuulostikin joltain muulta. Niin muulta, että tuntui melkein välttämättömältä selvittää kuka siellä piileksi, sillä olihan hänellä oltava rekisteröity nimimerkki ja sen selville saamiseksi oli oltava kärsivällinen.
Miltei kaikki hänen kirjoitukset olivat kevyimmilläänkin surullisen haikeita, kujeilevia, ei koskaan ilkeilyä vaan rivien välistä näin että siellä jossain oli mukava ihminen. Hän oli täysin vilpitön, aito ja ihastuttava, ensi riveistään alkaen. Olkoonkin romanttinen mielikuva, mutta hänen sanomisissaan löytyi aina raastavuutta ja umpisurullisuutta, juuri sellaista josta minä sytyin.
Muutama vuosi taaksepäin näin ketjun jossa vilahti harvoin nähty nimmari. Tuntui uskomattomalta ajatella, että tuossa hän nyt oli, oli pakko olla, sillä kirjoitustyylistä en erehdy.
Samana iltana jo vaihdoimme viestejä privana ja kuukautta kahta myöhemmin kysyin suoraan olitko se sinä. Hänen vastauksensa tuntui viipyvän ikuisuuden ja hetken aikaa mielessäni kävi epäilys, mutta aatokseni olivat turhia. Pitkän odotuksen kokemus oli myös niitä hetkiä, jolloin ymmärsin olevani jonkin erityisen ja ainutlaatuisen äärellä.
Hänen vastauksensa oli: Kyllä, minä se olen..:))
Tässä kaikessa erikoisinta sekä samalla haastavinta oli että kaikki sai alkunsa jo kauan sitten ja välissä oli tosin pitkiä taukoja jotka eksyttivät minua täysin. Lopuksi kaikki oli vaivan arvoista, ja voit kuvitella minkälaisen tunnekuohun koin kun kaikki lopulta selvisi.
Itse kutsuisin tätä omien palstakokemusteni klassikoiden klassikoksi sillä hän asetti heti lähtöviivalla riman päätähuimaavalle korkeudelle. Hänhän tiesi minut, ja minä en saanut mistään kiinni. Mitä tulee tekstiini hänestä ja kaikesta kokemastani, ylipäätään on helppo kuvitella kuinka käytin nostalgiaa avittavana huumeena jakaessani tämän erikoisen, minua sykähdyttävän, kokemukseni täällä.
Toiset vain kokee tapahtumat, sattumat, ne kaikki pienet tekstien nyanssit erilailla, ja niiden takanahan voi piilleksiä se paras pala kakusta:)
*vilkuttaa sinne yhdelle*;)
Waffe
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Entä sitten kun tämä kaikki aikanaan loppuu?
Useimmat meistä eivät ehkä enää koskaan tapaisi. Tämä palstalla eläminen on ollut kuitenkin yhteinen kokemus. Mutta ehkäpä vuosien kuluttua, kun aika on sopivasti hämärtänyt väittelyiden katkerat muistot. Kun aika on kullannut kaiken sen kauniin ja merkityksellisen mikä sai meidät syttymään.
Silloin me saattaisimme kokoontua yhteen lyhyeksi hetkeksi. Aivan samoin kuin toiset menevät luokkakokouksiin, kokeakseen miltä tuntuu istua vanhassa pulpetissa.
Menisimme sinne samalla paikalle, mistä kaikki aikoinaan alkoi. Silloin me viimeisen kerran laittaisimme tutut nimimerkit ruudulle. Sanoisimme ne lauseet toisillemme, jotka joskus jäivät lausumatta. Muistelisimme poissa olevia, miettisimme missä he nyt ovat ja mitä heille kuuluisi
Ehkä silloin, viimeistään silloin, olisimme valmiit myöntämään. Että meidän kaikkien keskuudessa vallitsi aikoinaan sanaton ennakkoluulo, kaikkia yhdistävä salainen vakaumus, että elämä sellaisena kuin me sen täällä näimme, olikin vain pelkkä vääristynyt peilikuva todellisuudesta. Ja sen merkitys meille, oli vain yhdistää.
Katsoisimme silloin toisiamme viimeisen kerran ja hyvästelisimme, ja ehkä lupaisimme pitää yhteyttä. Painaisimme virtuaalipeukaloitamme yhteen, valan merkiksi, jonka pitäisi sitoa meidät muistamaan. Kuitenkin sisimmässämme tietäisimme, ettei se tulisi olemaan helppoa.
Vuosia myöhemmin kirjautuessamme verkkopankin sivuilta pois, ohimennen vilkaisemme tyhjää galleriasivua, joka ei ole päivittynyt vuosiin, sen jälkeen onkin aika unohtaa…Vai onko?
Waffe
--------------------------------------------------------------------------------
https://keskustelu.suomi24.fi/t/7083077/sorre
- Olen työskennellyt muinoin naisen kanssa joka työpaikalla käytti plasmaleikkaus vehjettä. Se vaati vakaata kättä kuten hitsauskin. Kyllä monet työkalut kieltämättä sopii naisen käteen, useimmat ehkä paremmin kuin miehen.
- Kukkakimppu on varmana sellainen joka sopii naisen kuin naisen käteen. Onhan niitä varmasti muitakin, vaikka kuinka paljon. Ihan ekaksi tulee mieleen vaikka hiustenkuivaaja:)
Airot ei sovi, ei ainakaan mun mielestä. - Vinkkisi ovat ihan käyttökelpoisisa, eihän noissa mitään mutta katsos kun en ole mikään pikku poika enää. Tällä elämän kokemuksella jonka omaan, olen tähän asti omasta mielestäni pärjännyt. On kuitenkin olemassa niitä pieniä elävän elämän mysteerejä joita mielelläni selvittäisin ja tämä esille ottamani on yksi sellainen. En muuten yhtään epäile, etteikö antamaani s-posti osoitteeseeni tipahtele vastineita, taidankin testata ens kerralla.
PS: olen ensi lauantaina ideaparkissa;) - Olisin kaivannut tähän ruudulle ominaisuutta josta voisi tarkastella tekstiä kokonaisuudessaan ennen lähettämistä. Tähän kyllä tottuu ajan kanssa. On pakko.
- Palattuani juuri ostoskeskuksen kahviosta jossa jouduin juomaan kupin jos toisenkin olen erityisen tyytyväinen siihen, etten jäänyt kotiin tuijottamaan sadetta ikkunasta kuten sinä. Ei sillä etteikö ikkunastasi avautuisi mielenkiintoisia näkymiä, mutta vaihteluahan se on välillä istuskella ostarilla silmä tarkkana. Suosittelen kokeilemaan.
Et sitten nostaisi teltaa pois ja laittaisi tilalle vaikka tinttilautaa?:) - Jos ensiviikon kuponkia täytät, niin silloin olen mukana. Mun numero on 10.
- Kyllä niitä ostosieniä uskaltaa syödä, ainakin minä olen syönyt ja vielä tässä olen naputtelemassa. Eihän tuolla metsässä ole kait kuin kahtasorttia myrkyllistä sientä.
- Ihan hyviä syötäviä ne oli, taas kerran. Oli pöydässä grillimakkaraakin ettei aivan ravuilla nälkää karkoitettu, eikä se olisi niillä edes lähtenyt. Sen verran vähän niitä oli tarjolla kun syöjiäkin ole neljä. Nokkaa kohti noin 10-14 saksiniekkaa.
Snapsit oli tällä kertaa lonkeron muodossa. - Pitäisikö tässä alkaa väsäämään jotain postmodernia eepposta joltain kansakoulupohjalta. Ei onnistu, koska se olisi tuuleen huutelemista ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta josta sinä, tai minä, ei saisi yhtään mitään irti.
- Ei kai me mihinkään sen pidemmälle lennetä, kuhan tapetaan aikaa. Muutens, onka aika kiva syksyinen yö. Jätin tuikut palamaan pihalle kun keräsin pihapöydältä kamat pois. Rapuja tuli syötyä ja vähän maisteltiin juotavaa.
- Tuntuu menevän ainavaan epämääräisemmäksi:) Kyllä..kyllä mä sua äänestäisin sillä olet jo melkein vakuuttunut sanomastasi:)))
Mikä se Teidän numero on?:) - Toki tuollaisen summan ottaa kuka tahansa vastaan. Mutta mitä se verotus sanoo jos oikein hilkulla kulkee veroasteikko. Käteen voisi jäädä loppupelissä plus miinus nolla.
- Mutta suurituloisethan maksavat aina enemmän veroa. Eihän tässä ole mitään uutta jujua. Toki luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa, mutta ei tälläinen lisäraha töissä käyville ole järkevää.
- Palkan lisänä 400 egee on aika paljon. Ainakin mun mielestä.
- Äkkiä ajatellen kuulostaisi hyvältä, mutta kun rahaa on jaossa ja sitä on liikaa liikkeella tuppaa hinnat nousemaan. Loppupelissä 400 egee olisi riittämätön raha mihinkään.
- Ettet vaan ole häirinnyt tietämättäsi naapuriasi:))
- Kuvat olen saanut eräältä sivustolta jonka aatemaailmaa on tullut seurattua jo vuosia. Fanitukseni alkoi vähän kuin vahinkossa tavattuani henkilön jolle nuo kuvat olivat erityisen tärkeitä.
- Jos sattumoisin sinun ikkunasi alla mopopojat tai muut metelöitsijät viettävät iltaansa etkä saa nukuttua. Mene ja osta rautakaupasta kanankakkaa ja ripottele sitä nuorison kokoontumispaikan lähettyville.
Tepsii myös jos haluat sabotoida naapurin viikottaisen grilli-illan. - Itse kurkaan satunnaisesti gallerioita miettimättä että sinne voisi jotain kirjoittaa. Mielluummin sitä kirjoittaa privana jos on olevinaan jotain asian tynkää. Huomasin viimeisimmän S24 uudistuksen tuoneen sellaisen ominaisuuden esille, että kirjautuessa oma gallerialuukku tulee jollakin viivellä etusivulle ja sen mukana on tullut sellaisia uusia vierailijoita omaankin galleriaan jotka eivät muuten eksyisi tänne palstalle. Aiemmin ei näitä satunnaisia vierailijoita juuri näkynyt, ellei sitten sattunut vierailemaan chatissa.
- Eheii, en vielä surffaa:)) Enhän tiedä mistä sellaisia juontajia edes löytyy, ja tokkopa niitä autourheiluohjelmissa esiintyy. Epäilen näin että olette saaneet väärä infoa moisista bikinijuontajista.:)