a.juzka
Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää!
Sähköpostiosoite: [email protected]
Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 4262 kommenttia
- jep, ihan jonninjoutava
- Niin ja oikein rehellisesti kun kerron niin arvostan miehessäni eniten sitä piirrettä, että hän antaa minun olla juuri sellainen kuin olen. Saan olla meikkipossu ja turhanainen ja pikkutarkka niuhottaja ja tärkeilijä. Ja hän antaa minun pyntätä itseni ja kulkea hienoissa vaatteissa ja saan haaskata rahaa hömpänpömppään. Hän ei kiellä minulta mitään.
Entiset mieheni ovat kaikki alkaneet ajanmyötä pikkuhiljaa kieltää minua toteuttamasta itseäni ja hienoja ideoitani. Mutta se on väärin, ei toista saa yrittää muuttaa... - Nainen ei tee koskaan virheitä. ja jos se tekee on se väärinkäsitys joka johtuu siitä mitä mies teki tai sanoi tai mitä mies ei tehnyt tai ei sanonut.
- Nuo kaikki piirteet kuuluvat ihmisen perusominaisuuksiin, ja kaikissa meissä niitä kyllä on. Se että miten ne hyvät ominaisuudet tulevat esiin riippuu myös muista ihmisistä joiden kanssa me elämme...kauneus on katsojan silmissä... heh heh
- Sama täällä kaikki olen ostanut. Ja syy on sama. Asun isossa kaupungissa keskustassa, joten pitkä matka marjamaille. Toki muutama metsikkö löytyisi polkupyöräilymatkan päästä, mutta koirien pissatus metsikköjä ne ovat ja autojen pakokaasujen saastuttamia. Kalliksi tulisi bensat ja joutoaikaakaan ei meiltä löydy.
Välttelen pehmeällä alustalla kävelemistä, koska en halua pilata selkärangan hermoratoja, yhden vaurion olen saanut kuntoutettua ja virheestä viisastunut.
Aikaisempina vuosina olen ostanut kanttarellit ystävättäreltä joka on nyt perheineen muuttanut kauemmaksi.
Mustikat ostan valmiina pakasteina juhlapyhinä kun teen kermarahkaa ja nykyisin ostan kanttarellit kaupan kylmähyllystä ja siinä purkissa lukee Bon jour.
Mustikat ostan pikkuisina pakastepusseina kun teen kermarahkaa juhlapäivinä. - Joo, ei niistä huonoista puolista tässä kysyttykään mitään.
- Ystävällisyys, empaattisuus, yhtestyökykyisyys, työteliäisyys, ahkeruus, reippaus, lojaalisuus, luotettavuus, positiivinen asenne, hyvät kädentaidot, iloisuus, avuliaisuus ja avokätisyys....rahasta ei saa olla puutetta, pitkä, tumma, komea...heh heh...siinäpä muutama
- Jep, yritän keksiä töissä kaikkee kivaa tekemistä lasten kanssa...heh heh. Ja muuten harvinaista herkkua yksin oleilu, mieskin on töissä kesät ku hän on kirvesmies, lomailee talvella.
Muutama dvd odottaa katselua ja minulla on lapsenlapsen hoitoa lomallakin. - Pelkkä oleilu kotikonnuilla, ku ilmat niin surleat ettei pääse maauimalaan.
Oma perikunnan yhteinen kesämökki on senverta kaukana, että käymme yleensä vain kerran kesälomanaikana noin viikko putkeen. Torit ja teatterit ja festarit ei vapaalla kiinnosta, mutta työn puolesta kesäisin kyllä tulee teatteri- ja tori- ja huvipuistoreissuja tehtyä, ja silloin juoksee palkka.
Nyt on kaksi viikkoa lomaa vielä jäljellä ja ompelukset mitä olin suunnitellut on jo tehty, joten en tiedä miten sais ajan kulumaan. Sitä maauimalakeliä odottelen tai aloitan uutta mekkoa suunnittelemaan, mustalle olis käyttöä ku on senverta vanhoja sukulaisia... - Otan osaa.
Hylkäämisen kokemus on kuulema yksi ihmisen raskaimmista kokemuksista. On sanottu että hyljätyksi tuleminen on raskaampi kokemus, kuin jos rakkaansa menettäisi kuolemalle.
Minua säälittää kovasti sellaiset lapset joiden oma vanhempi hylkää perheensä, ja usein myös hankkii uuden perheen tilalle. Sen täytyy olla hyvin surullista ja pidän suurena ihmeenä kun siitä kokemuksesta ehjänä selviää.
Aikuinen selviää erosta vahvistuneena, mutta paljon se vaatii niin henkisiä kuin taloudellisiakin voimavaroja. Halit sulle. - Jos on omatunto puhdas niin mitäpä sitä muiden aiheuttamia murheita miettisi. Mutta jos omallatunnolla on jotain kun painaa, niin sitten olisi asiat pahemmalla tolalla. Näin minä tässä ajttelen, kun nyt kohta tyynyyn aion pääni painaa. Hyvä omatunto on hyvä tyynynalunen...
- Äidin jäämistöstä löytyi käsin kirjoitettu iso nivaska tekstiä. Paperit vietiin hänen pikkusiskolleen joka kirjoitti sen puhtaaksi. Se on sikäli harvinaisuus,että noita muistoja ei paljon kukaan enää osaa kirjoittaa. Nimittäin, sota-ajan lapsuuden muistoja syrjäisestä maalaistalosta ilman minkäänlaisia mukavuuksia. Kolme tyttöä 12, 10 ja kahdeksan, joutuivat huolehtimaan kahdesta pikkuveljestä ja karjasta ilman minkäänlaista aikuisen apua. Isä sodassa ja äiti taivaassa... He olivatkin aitoja oikeita Peppi Pitkätossuja.
Ja muuten vesi maauimalassa on lämmintä. Ja uimahallissa rentoutuu... - Työn perään sitä piti lähteä ennen, varsinkin kun oli nuorempia sisaruksia paljon. Ei sitä lapsuutta vietetty kolmekymppiseksi, kuin nykyään näyttää olevan tyylinä. Joku jäi lähemmäs kotipaikkaa toiset lähti kauemmaksi. Ehkä ne vanhemmat yrittivät jonkun sitoa itsellensä vanhuudenturvaksi, vai miten lienee kun toiset ei pääse niistä äidin helmoista oikein milloinkaan.
Meilläkin 11 lasta joista muutama asuu kotipaikkakunnalla ja olivat vanhempien apuna viimeiset hetket. Mutta kaikkia ei voi saada, jos haluaa maailmaa nähdä niin mentävä on, veri vetää. Itse vietin nuoruuteni, kuusi vuotta, ulkomailla.
Nyt vanhempien kuoltua olemme me sisarukset tulleet läheisemmiksi, toki pari nuorimmaista ei edes muista kun olen asunut kotona, lähes kuin vieras täti lienen heille aina ollut...
Taitaa vanhuuteen kuulua ne lapsuuden muistelot joten kannattaa yrittää alkaa hyvissä ajoin kaivella ja muistella niitä parhaita hetkiä, onhan niitäkin kait ollut. Raskaat muistot yrittää joskus vallata ajatukset, mutta sellaista se varmaan kaikilla on. Kaikkilla meillä on omat murheemme ja vaikeuksemme olleet, ja niihin omat selvityskeinot jokaisella.
Tsemppiä vaan ja aina voi itse ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti ystävyyttä ja sovintoa ja tarjota läheisyyttä. Välimatka ei ole nykyään enää este kommunikoinnille ja siksi läsnä voi olla välimatkasta huolimatta.... - Voi harmi että sulta loma loppui. Minulla justsa alkaa kolmen viikon loma, yhden viikon olen pitänyt jo kesäkuussa, kun kävin äidin kirjan julkaisutilaisuudessa kotipaikkakunnalla. Saa nähdä miten osaa lomailla, ompeluksia olen suunnitellut, coktailmekkoja ja poleroa, että sais ajan kulumaan.
Maauimalassa olen ollut yhden ainoan kerran ja odottelen niitä parempia säitä.
Ihana toi youtube, aatella että saa kuunnella musiikkia ihan ilmaiseksi. Tässä tämänpäivän löytö kun odottelen coktailmekkoinspiraatiota. Jotenkin ton miehen laulut puhuttelee, vaikken ymmärrä sanaakaan...
http://www.youtube.com/watch?v=ihzN5e_ZUVk&feature=plcp - Lapsille on kiva ostaa vaatteita, varsinkin vauvoille.
Itse hain alesta työkengiksi Riekereitä parit kappaleet, pakko lellitellä varpaitaan että jaksaa taas kipittää eteenpäin...
Tosta Summer kappaleesta tuli mielään tällainen kesälaulu. Kuulin tän viimeksi edesmenneen äitini kirjan julkaisutilaisuudessa siskon tyttären esittämänä.
http://www.youtube.com/watch?v=nC5O6BrXxTI - Vai semmoista siellä oli. Pysy täällä vaan ei kait se niin väliä mihin ikäryhmään kuuluu. Oletko oikeesti jo kohta sinne kuuluva?Mulla onneksi viisi vuotta vielä ja niin kauan joudutte mua kestämään....
- Tervetuloa joukkoon. Ja se on muuten niin, että kun on hauskaa niin aika menee siivillä...heh heh ja sulla on vissiin sitten ollut niin kivaa viimeiset kymmenen vuotta?
- Ihana juttu sulla sun dogista ja ihana video. Vaikka en muuten oikein pidä isosta dogista kun ne on pelottavia.
Minulla on ollut ruskea pieni villakoira ja joku sellainen josta ei lähts karvaa kiinnostaisi. Meillä on koirakuumetta. Mutta kun epäilyttää ettei ole aikaa, kun molemmat ollan töissä. snif snif... - Ai niin se Elli-neidin unelmat blogi tässä.
http://elli-neidin-unelmia.blogspot.fi/ - Täältä Elli-neidin blogista olen löytänyt paljon inspiraatioita omiin ompeluihin. Hänen blogistaan voi löytyä tietoa. Mistään yhdistyksistä tai tapaamisista en tiedä kun sellaiset ei mua kiinnosta mutta historiallisten pukujen ompeleminen kyllä kiinnostaa. Yhden kansallispuvun ja muutaman empiretyyppisen juhlapuvun olen ommellut.