kaiarasola
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia21 aloitusta · 1511 kommenttia
- Asioista voi tietenkin olla montaa mieltä. Tämä keskustelu siitä, millainen adventtikirkko kunkin mielestä on, menee aivan eri suuntaan kuin v.aarin ansiokas ja mielenkiintoinen avaus siitä onko alkuperäisen kristillisyyden tavoittelu järkevää.
Veli adventtiairuen aiemmat kommentit adventtikirkosta ovat antaneet sen vaikutelman, että hänen käsityksensä heijastelevat muutaman vuosikymmenen takaista. Mutta jos olen tässä väärässä, niin korjataan kanta. Olen ollut väärässä ennenkin, enkä voi luvata, että tämä olisi viimeinen kerta.
Mikään yhteisö ei voi olla muuttumatta. Nipotus on vähentynyt, ystävällisyys lisääntynyt, mutta ehkä maailmallisuuskin on lisääntynyt. Vanha adventismi oli paljon itseriittoisempaa, mikä ehkä silloin vanhaan aikaan antoi suurta varmuutta, mutta näin jälkikäteen punniten oli epäkristillistä ja tuotti uhreja. Mutta ei tästä enempää, kun tämä ei varsinaisesti ole ketjun aihe.
Pastoreille kirkko ei minun näkökulmastani ole mukavampi paikka kuin ennen. Työolosuhteet ovat paljon hankalammat, palkka ei vieläkään rikastuta, työbudjetit heikot, lähes kaikki kenttätyössä olevat joutuvat hoitamaan useita seurakuntia jne.
Oikea pointti tässä olisi se, että kirkon tulkinta alkuperäisestä kristillisyydestä on ollut sellainen, ettei sitä kukaan muutama vuosikymmen sitten pystynyt tai uskaltanut haastaa, vaikka kirkon käsitykset uskosta olivat hyvin yksipuolisia. Nyt kuitenkin liki suuri osa kirkon jäsenistä näkee aiempaa paremmin uskon yksinkertaisten perusasioiden tärkeyden.
Kai - Osaisin kyllä vastata ihan kiemurtelematta, mutta jätän tekemättä, kun a) oletan, ettei kirjoittaja ole kiinnostunut aiheesta mitään oppimaan, b) olen täällä jo turhankin moneen kertaan kantani esittänyt ja c) olen tullut aiheelle tämän palstan osalta allergiseksi.
Juurihan pari päivää sitten kerroin, etten usko mihinkään EGWn 2000 näkyyn. Näkykuvauksia on muutama kymmenen, enemmän tai vähemmän selkeää viitettä näkyyn ehkä vajaat parisataa kertaa ja sitten tekstejä, joiden voi kuvitella lähteneen jonkinlaisesta karismaattisesta kokemuksesta tai unesta... Parhaassa asiaa koskevassa tutkimuksessa Arthur White muistaakseni esittää niitä olleen ehkä 400.
Ja Raamatussa, kun vastaavalla tavalla lasketaan mukaan myös ne tekstit, joissa ei puhuta näystä, mutta sanotaan sanan tulleen Herralta, on yhteensä tuhansia näkyjä...
Kai - Myönnän auliisti kantani olevan uskon asia, mutta siinä mielessä perusteltu, ettei meille ole annettu mitään helpompaa tietä lähemmäksi alkuperäistä kristillisyyttä kuin Raamattu. Raamatun jokaisen sanan ei tarvitse olla alkuperäinen, mutta kuitenkin esittämäni väite pitänee paikkansa.
Kyllähän esimerkiksi evankeliumien teksteistä näkyy, että Jeesuksen puheen ja evankeliumin kirjoittamisen välillä on prosessi, jossa Jeesuksen sanoja ainakin osin valitaan/toimitetaan seurakunnan sen hetkisiin tarpeisiin. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla ihan synoptikko vertailemalla. Raamatun lukua auttaa myös selkeästi Raamatusta itsestään vedettävissä oleva johtopäätös, jonka mukaan kaikkia Raamatun (mukaanluettuna UTn) kehotuksia tai käskyjä tai opetuksia ei ole tarkoitettu ikuisiksi, koska niitä muutetaan ja uudistetaan jo Raamatun syntyhistorian kuluessa. Onneksi on mahdollista myös, minun mielestäni helposti, nähdä kokonaisuudesta sitä, mikä on tarkoitettu pysyväksi.
Kai - Hyvä veli v.aari, en mielestäni sanonut, että Raamattu valittiin opin lähteeksi, koska se on korkein auktoriteetti. Sanoin, että Raamattu valittiin opin lähteeksi, koska se on yksinkertaisin lähde, josta saada tietoa alkuperäisestä kristillisyydestä. Mielestäni tämä on aivan eri asia, enkä oikein näe tätä kehäpäätelmäksi.
En myöskään sanonut Raamattua erehtymättömäksi tai ristiriidattomaksi niinkuin näytät olettavan. Raamattuhan vaatii huolellista tutkimista, tekstien vertaamista ja usein taustojenkin selvittämistä. Uskon kuitenkin siihen, että Raamattu on riittävän luotettava ja riittävän selkeä.
Kanonisointi on myös tutkimisen arvoinen prosessi, jota selvitettäessä huomaa ainakin sen, että olisivat voineet valita paljon huonommin. Sen verran hurjia juttuja oli päästä mukaan. Johdatusta.
Se, että kristillisyydestä tuli kirjan uskonto, on juutalaisilta perittyä. Ihan hyvä asia. Parempi kuin se, että oltaisiin kirkko-organisaation uskonto tai perinneuskonto tai kokemusten ohjaama uskonto. Raamatun tulee ohjata näitä, ei päinvastoin. Silloin on edes pieni mahdollisuus olla lähempänä sitä alkuperäistä.
Erilaisia tulkintoja löytyy tietenkin ziljoonittain, mutta Jeesuksen mukaan tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa.
Kai - Veli jymyuutinen tietänee aivan hyvin, ettei tässä uutisessa ole jymyä eikä uutista. Onhan hän kaivanut sen vanhasta uskovaykkösen postauksesta tällä palstalla ja ketjussa on myös oma vastauksena.
Olisin ihan mielelläni voinut ollakin jonkun White/seurakunnan historia tutkimuskeskuksen johtaja, tutkimushan on aina hyvästä ja vielä kerran todettakoon, että Paavalikin siihen kehottaa: Tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Mutta kun sellaista ei ollut. Siellä oli korkeakoulumme rehtorin omaksi sielunhoidokseen järjestämä kirjahylly. Alkuperäinen uutinen oli siis lähinnä valeuutinen. On valelääkäreitä, valesairaanhoitajia ja eilisessä lehdessä kerrottiin valepoliisista ja meillä Thaimaassa oli vale White keskus, ja jos keskusta ei ollut, oli vain valejohtajuus. Kuten sanoin, valitettavasti.
Keskipitkä versio jutun taustasta on seuraava. Saimme uuden seitsemänkymppisen australialaisen rehtorin. Hän halusi jättää puumerkkinsä kouluun. Oli huolissaan siitä, ettei silloin vielä college tasolla olleessa koulussamme juurikaan puhuttu EGWstä - eivät teologian opettajat, pastorit tai muut opettajat. Hän keksi, että laitetaan koululle White tutkimuskeskus niinkuin monessa yliopistossamme on. Vastustin hanketta, koska pidin sitä kalliina eikä meillä ollut maisteritason tai tohtoritason teologista koulutusta, johon tarvittaisiin se määrä materiaalia, joka tutkimuskeskuksissa on. (Kopio kaikista EGWn käsikirjoituksista, tuhansia sivuja muita kopioita, kaikki EGWn kirjat ja kopiot myös kaikista merkittävistä EGWstä kirjoitetuista kirjoista, myös EGW kritiikistä, lisäksi fyysisinä kopioina tai mikrofilmillä tuhansia niteitä 1800 -luvun uskontohistoriaa.)
Itse adventtikirkon historiaa harrastavana käyttäisin tuollaista keskusta mielellään, mutta katsoin sen aineiston laajuuden ylittävän meidän oppilaittemme tarpeet. Rehtori ei laantunut ennenkuin tajusi, että tuollainen keskus maksaisi pienen talon hinnan ja vaatisi kokoaikaisen hoitajan. Hän ei kuitenkaan luovuttanut. Hän hankki projektiin pari tonnia rahaa, osti tietokoneen, jolla EGW kirjat DVDllä (maksaa nykyään parikymppiä) ja pienen laatikollisen EGW säätiön monisteita ja kirkon uranuurtajien kuvia. Hän siirrätti kirjaston yleiseltä alueelta EGW kirjat kirjaston kolmannen kerroksen vähällä käytöllä olleeseen kirjansidontahuoneeseen ja laittoi oven päälle lapun: White Heritage Center. Oven eteen sitten nauhan, jonka joku vieraileva unionin virkailija leikkasi. Keskus oli valmis.
Rehtori varmaankin arveli saavansa tästä kruunuunsa uuden kiiltävän tähden, ehkä saikin, mutta operaation todellinen vaikutus oli se, että EGW kirjat siirrettiin yleisestä hyllystä hankalassa paikassa olevaan huoneeseen, joka kaiken lisäksi oli enemmän lukossa kuin auki.
Vaikka kävin kirjastossa päivittäin lukemassa lehden ja erityisen hyvä syy mennä sinne oli se, että vaimoni oli siellä työssä. Kolmannen kerroksen EGW hyllyä taisin seuraavan kerran yrittää käydä katsomassa kolme kuukautta avajaisisten jäölkeen. En päässyt, ovi oli lukossa.
Kyllähän oppilaat sinne halutessaan pääsivät, jos heidän naamansa eivät näyttäneet siltä, että olisivat käyttäneet huonetta kutunurkkana tai sen syrjäistä tietokonetta sopimattomiin. Mutta siinä tarvittiin kohtuullinen annos energiaa. Piti jaksaa kävellä kolme kerrosta alas hakemaan avainta ja sitten kiivetä uudelleen kolme kerrosta jyrkkiä portaita ylös.
Jos Whitea oli tuossa laitoksessa harvoin luettu ennen tätä, häntä luettiin vielä harvemmin tämän vastustamani keskuksen jälkeen. Eli tällaisen surullisen kirjahyllysiirron johtajaksi rehtori minut nimesi, kun ihan sielunhoidollisista syistä en rohjennut hänelle sanoa, mitä todellisuudessa hankkeesta ajattelin. Tarkoitti hyvää, mutta vaikutus ei ollut se, mitä hän oli odottanut. Mainittu rehtori lähti koululta pian jälkeemme ja ehkä joku on nyt ymmärtänyt repiä mainitun huoneen oven tai seinän irti niin, että hylly on palannut osaksi kirjastoa. Toivottavasti. :)
Kai - No yritetään uudelleen.
1. "Onko tälle periaatteelle [yksin Raamattu] joku perustelu?
Tähän yritin ilmeisen huonolla menestyksellä vastata. Sanotaan vaikka niin, että koska kristillisessä uskossa palvellaan sitä Jumalaa ja uskotaan siihen Kristukseen, josta Raamattu kertoo, on luonnollista pitää Raamattua parhaana lähteenä mahdollisimman aitoon tietoon kristillisen uskon sisällöstä ja soveltamisesta.
Näin ollen usko, kokemukset, kirkko, kristillinen historia ja perinteet ovat alisteisia Raamatulle, mutta Raamattu ei ole alisteinen millekään, vaan punnitsee kokemukset, kirkot, historian ja perinteet. Jos tähän kehäpäätelmää jää, niin jääköön. Eiköhän sellaisia liki kaikista maailmankatsomuksista löydy.
Ei Raamatun ydinkysymysten löytäminen vaikeaa ole. Riittää, kun lukee muutaman kerran läpi ja välillä huokailee ylhäältä apua. :) Jos tämä tuntuu liian raskaalta, on helpompikin tie: Lukee Uutta testamenttia. Se on kristillisyyden peruskirja ja riittävän selkeä. Todisteena tästä on se, että useimmat protestanttiset yhteisöt ovat päätyneet verrattain lähellä toisiaan oleviin tulkintoihin siitä, mikä Raamatussa on keskeisintä.
Jos tuo on liikaa, niin lukee vaikka Johanneksen evankeliumin ja Paavalin kirjeet Roomalaisille ja Efesolaisille. Niistäkin pystyy jo aika hyvin hahmottamaan ydinasiat. Ja jos voimat eivät riitä edes tähän, niin voi lukea Joh 3.16... koska sekin jo kertoo, mistä pohjimmiltaan on kyse. :)
Viittaat naisten puhumiseen seurakunnassa. Tässä kohdassa en pysty hahmottamaan, mitä tarkoitat. Miksi naiset eivät saisi opettaa? Ei siinä ole mitään Raamatun vastaista. On vain pari väärin tulkittua tekstiä. Voimme aivan hyvin tehdä niinkuin alkuseurakunta teki, jossa Priscilla opetti ja Foibe toimi evankelistana ja Juniaa kutsutaan apostoliksi ja todeta, että 2Tim tilanteessa Efesossa ja Korintissa oli ongelmia, joiden vuoksi Paavali antoi paikallisesti sovellettavaksi tarkoitettuja kieltoja naisten puheelle ja johtamiselle. Antoi hän muuten samanlaisia kieltoja myös joillekin miehille...
Mutta en oikein näe, miten naisten osallistuminen olisi jotenkin Raamatun arvovaltaan liittyvä kysymys. Se on vain esimerkki asiasta, joissa on tulkintaeroja, vaikka ydinkysymykset olisikin tulkittu samalla tavalla. Mutta on tietenkin epäloogista korostaa EGWn arvovaltaa ja samalla sanoa, etteivät naiset saa opettaa, kuten tiedän monien adventistien tekevän, mutta olemme ihmisiä ja siksi epäloogisia.
Kai - Yleensä v.aari ymmärtää oikein, nyt en ole ihan varma. Tai ehkä minä ymmärsin kommentin väärin, mikä ei olisi yllättävää... :)
Raamatun pitäminen ainoana uskon auktoriteettina on ihan hyvä juttu, koska ilman sitä on lähinnä mutua. Raamattu on sen verran iso eepos, että vaikka vanha onkin, sieltä löytyy aika moniin käytännön kysymyksiin vastaus ja jos ihmiset tulkitsevat Raamattua hullun lailla, Raamatusta löytyy kuitenkin jotakin vastakkaista, jonka avulla hulluuksia voi korjata.
Eihän Raamattukaan mikään helppo eepos ole, ei kai protestantismi ihan turhaan ole jakautunut tusinaan kohtuullisen kokoisia ja noin kolmeentuhanteen pieneen yhteisöön. Onneksi tätä nykyä useimmat, vaikka eri ryhmittymiin kuuluvat, ovat suurin piirtein samaa mieltä uskon peruskysymyksistä.
Jos Raamatun rinnalle tulee jotakin muuta, juttu menee heti solmuun. Montako prosenttia tai missä asioissa turvataan Raamattuun ja missä asioissa johonkin muuhun. Eri kirkoissa Raamatun auktoriteettia uhkaavat erilaiset asiat: Adventtikirkon kohdalla kaksi suurinta uhkaa ovat EGW ja opinkohdat. Jos EGWllä tai opinkohdilla on joku erityinen arvovalta niin, että opetusta ja uskon elämään liittyviä periaatteita ratkotaan näiden eikä Raamatun perusteella, ollaan melko pohjattomassa suossa. Kaikki opinkohdille tai EGWlle annettu arvovalta on heti pois Raamatun auktoriteetistä. Muita kirkkoja tässä asiassa vaivaavat toisenlaiset kysymykset. Vanhemmilla suurilla protestanttisilla kirkoilla on vaara nostaa jotakin historiallisesta perinnöstään tms. Raamatun rinnalle, tai esimerkkinä helluntailaisuuden joissakin versioissa voi Henki korvata Raamattua jne.
Jos Raamattu ei ole adventtikirkon elämän ja opin ainoa perusta, menetetään adventismin alkuperäinen idea ja ydinajatus ja koko homman voisi panna pakettiin ja lopettaa saman tien.
Kai - Kirjoituksessani oli muuten virhe. EGWn nimi ei tainnutkaan tulla kirkon opinkohtiin vuonna 1931 niinkuin väitin.
Yhdessä nettiversiossa nimi oli mukana, mutta ei esim White -säätiön nettisivulta löytyvässä. Ei tällä suurta merkitystä ole, mutta nimi lisättiin opinkohtiin todennäköisimmin 40 -luvun lopulla tai 50 -luvulla. Sopii hyvin tuon ajan aateilmapiiriin. Tämä osoittaa asian, jota useimmat adventistit (tai adventistikriitikot) eivät tiedä: kirkon ja EGWn "virallinen" liitto on myöhäsyntyinen lisäys varhaisen adventismin (tässä asiassa) parempaan ja selkeämpään kantaan.
Kai - Hmmm... minä oletin, että tässä ketjussa keskustellaan siitä, milloin adventtikirkko jostakin sanoutuu irti, ei siitä, milloin minä jotakin teen tai en tee...
Vitsejä voi tietenkin kertoa, White säätiön johdossa en ole ollut ja tuskin tulen koskaan olemaan.
Väärät tiedot lienevät anteeksiannettavia. Minun tietojeni mukaan Raamatussa on useita tuhansia näkyjä ja EGWllä parisataa, korkeintaan neljäsataa.
Fundamentalisti ei tietenkään voi koskaan ymmärtää sitä, että EGWssä on sekä hyvää että huonoa. Hänen ajatuksiaan voi käyttää oikein ja niitä voi käyttää väärin. Aika monet ajoittain lankeavat jälkimmäiseen...
Paavali esittää tähän ihan fiksun periaatteen: tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Laitan tähän oman lisäykseni: Mutta älkää sitä hyvääkään nostako Raamatun yli tai sen rinnalle.
Minäkin ehdotan, että kartatte sellaista adventismia, johon aloituskirjoittaja viittaa, mutta turha kuvitella, että se kuvaisi useimpien suomalaisten adventistien uskoa.
Kai - Vastaukset kysymyksiin kohtuullisen helppoja.
Adventtikirkko on virallisesti hylännyt sataprosenttisen uskonsa pedonmerkkiin jo kun kirkko ensimmäisen kerran kirjoitti "virallisia" opinkohtiaan vuonna 1931. Niissä ei ole mitään sunnuntaista tai pedon merkistä. Aiemmassa epävirallisessa Uriah Smithin 1872 laatimassa koosteessa, jota ei julkaistu kirkon oppina vaan esimerkkinä siitä, mihin monet adventistit uskovat, sunnuntai oli muistaakseni mukana. Smithin koostetta ei enää juurikaan käytetty 1900 -luvun ensimmäisten vuosien jälkeen.
EGW ei koskaan ollut "virallisesti" osa kirkon oppia ennen vuotta 1931. Itse asiassa kirkolla ei ollut mitään "virallista" oppia ennen tätä vuotta. Mutta sen jälkeenkin suhtautumisessa EGWeen kirkon uranuurtajien periaate, jonka mukaan kirkon opetus perustuu yksin Raamattuun, eikä EGW usko ole jäsenyyden ehto. Tässä ei siis voi puhua mistään sataprosenttisuudesta, vaikka EGWn nimi opinkohdissa onkin.
EGWn kirjojen polttamistilaisuutta lienee turha odottaa. Hyvin saattaisivat kuitenkin sytykkeenä toimia. Omista EGW kirjoistani luopumista olen väliin harkinnut, kun ne kaikki ovat tarvittaessa löydettävissä netistä.
Adventtikirkko tuskin pystyy omaa historiaansa jälkikäteen muunlaiseksi muuttamaan, joten turha odottaa muutosta vuoden 1844 kohdalla. Entistä järkevämpää ja Raamatullisempaa tulkintaa aiheesta kuitenkin odotamme aivan näinä päivinä.
Viimeisenä kysymys. Miksi juuri nämä asiat ovat jääneet herneenä sierainta hiertämään? Eihän näistä tavallisessa terveessä adventtikirkossa juuri puhuta. Uskoon liittyy paljon mukavampia ja tärkeämpiä asioita, niin sellaisia, joista iloitsemme yhdessä monien muiden kristittyjen kanssa kuin sellaisiakin, jotka ovat erityisesti adventisteille tärkeitä. :)
Kai - Rakkaan veli bushmannin tämänkertainen valitus ei oikein aukea. Oliko tuo väite nyt se, että a) uskonnonvapaus on huono, kun kaikki uskovat eivät sitä kuitenkaan haluaisi toisille suoda, b) se on huono, kun ihmiset voivat uskoa maahisiin tai aidanseipäisiin, c) se on huono, kun Jumala ei hänen mielestään sitä suosi, vaan sanoo, että ettei saa pitää muita Jumalia tai d) se on huono, kun 1800 luvulla piti käydä ehtoollisella viran saadakseen... hmmm... ja vielä e) se on muuten vain huono.
Kohdasta a) ajattelisin, että eihän laissa ole vikaa vaikka joku ihminen uskova tai ateisti sattuisi olemaan sen verran keskenkasvuinen, ettei sitä ymmärrä.
Mitä tulee kohtaan b) tarvitseeko tätä nyt sanoakaan: on paljon parempi, että ihmiset saavat uskoa maahisiin ja aidanseipäisin kuin että heidän olisi pakko uskoa maahisiin tai aidanseipäisiin...
c) on vähän yllättävä. Minä kun luulin, että uskonnonvapauslaki oli säädetty ihmisille. Jumalilla lienee oikeus pitää ihan omat lakinsa. Sitä paitsi kun Jumala sanoo, ettei saa pitää muita jumalia, se osoittaa hänen uskovan uskonnonvapauteen, koska hän selvästi sanoo tämän siinä toivossa, että joku epäjumlaliin uskova tai vaikka, näin oletan, veli bushmannin ateistiveljistä uskoaan vaihtaisi.
d) lienee esimerkki ajalta, jolloin Suomessa ei vielä ollut uskonnonvapautta kuin nimeksi. Onneksi tuo aika on melkein historiaa.
e) Tähän riittänee sanoa: ei kun se on hyvä juttu.
John Locke jo aikanaan naureskeli niiden idioottimaisuutta, jotka halusivat pitää kiinni vanhasta maailmasta, jossa kaikkien olisi pitänyt uskoa niinkuin kuningas uskoi. Pakotettu uskonto ei hänen mielestään voi koskaan pakottaa muuta kuin ruumista johonkin ulkonaiseen rituaaleihin, koska kukaan voi nähdä, mitä toinen todella ajattelee tai hillitä ja valjastaa ihmisen ajatuksia määräysten voimalla...
Kai - Muutaman kuukauden välein velikaikenkokenut viihdyttää palstalaisia adventistien Raamattuja koskevalla kommentilla. Nyt on muuten mennyt kohtuullisen pitkä aika, ehdinkin jo miettiä, mikä vialla.
Tavanomaiset korjaukset.
1. Kumpikaan mainituista kirjoista ei ole raamatunkäännös. Clear Wordin johdannossa todetaan, ettei kirja ole käännös. Se on J. Blancon alkuun itseään varten kirjoittama parafraasi, jossa käännökseen on lisätty selityksiä. Mielestäni todella huono idea. Paljon parempi pitää selitykset eri tekstissä, ettei kukaan ymmärrä väärin.
2. Clear Word ei siis ole Raamattu eikä myöskään adventtikirkon Raamattu. Kirkko on neuvonut työntekijöitään olemaan käyttämättä sitä jumalanpalvelusraamattuna... varmaankin juuri siksi, ettei kyse ole käännöksestä.
3. EGW Study Bible ei myöskään ole käännös. Siinä normaali on kuningas Jaakon käännöksen teksti ja alaviitteissä on EGWn kommentteja teksteihin. Kiinnostanee sellaisia, jotka haluavat tietää, mitä EGW jostakin tekstistä sanoo. En sitäkään pidä kauhean hyvänä, kun se helposti johtaa EGWn väärinkäyttöön. Esim Andrews yliopiston Study Bible on parempi.
4. Mitä merkitystä näillä on Suomen adventisteille? Ei mitään. Voinemme rauhassa jatkaa iloista uskon tien taapertamista. :)
Kai - Eihän eutanasia mikään tabu ole, on vain asia, joka ei tavallisia ihmisiä kovin paljon vaivaa.
Joku aiempi kommentti totesi kirkon hyväksyvän nk. passiivisen eutanasian, mutta vastustavan aktiivista eutanasiaa. Tämä pitää paikkansa. Kirkko julkaisi viimeisimmän, tai viimeisen minun tiedossani olevan, kannanoton kuolevien huolenpidosta 1992, ihan hyvä teksti, jossa todetaan maailman olevan täynnä fyysistä ja henkistä kärsimystä siksi, että maailmassa on syntiä. Syntiin ainoa lääke on Jumalan armo, mutta sekään ei poista ihmisiä, kristittyjäkään, niistä kärsimyksistä ja ahdistuksista, jotka ovat osa elämää.
Seuraavassa tiivistettynä muutama ajatus tästä dokumentista: Kuolevien hoitoon liittyvät eettiset kysymykset ovat lääketieteen vuoksi kehittymisen myötä tulleet paljon vaikeammiksi. Ennen ihmisen elämää ei kyetty keinotekoisesti ylläpitämään, mutta nyt se on mahdollista. Asiakirjan ensimmäinen kohta koskee sitä, että henkilöllä itsellään, jos hän on mieleltään kunnossa, pitää olla oikeus tehdä omaa hoitoaan koskevat päätökset. Tästä syystä ihmisille tulee antaa kaikki tarpeellinen heidän sairauttaan ja sen hoitoa ja kehittymistä koskeva tieto, eikä sukulaisten tai lääkärien kanta saa painaa enempää kuin henkilön oma mielipide.
Kristillisen rakkauden tulee olla käytännöllistä ja vastuullista. Tämä tulee huomioida, kun tehdään hoitoja ja kivun lievitystä koskevia ratkaisuja ja kuolevan omaa tahtoa tulee kunnioittaa. Erityistä huolta ja kunnioitusta tulee osoittaa tilanteissa, joissa henkilö itse ei pysty hoitoaan koskevia päätöksiä tekemään. Ydin on kaiketi aina etsiä, mikä on yksilölle itselleen parhaaksi.
Vaikka kirkon kanta ei vapaata eutanasiaa tuekaan, dokumentin ydin lienee kuolevan tahdon kunnioittamisessa. Olenkin tässä asiassa sen verran liberaali, etten näkisi mitään ongelmaa, jos Suomi päättää vapaamielisemmästä eutanasialainsäädännöstä.
Kai - Tämän+aloituksen+osalta+rakas+veli+Bushmanni+ansaitsisi+pienen+äidinkielen+oppitunnin.+Rikoslain+määritelmän+mukaan+vakuutuspetos+toteutuu+nimenomaan+sillä,+että+vakuutettu+omaisuus+sytytetään+tahallaan+§4.+Oletettavasti+sanaa+vakuutuspetos+voi+myös+käyttää+ylipäätään+petoksen+tuntomerkit+täyttävissä+tapauksissa,+joissa+vakuutusyhtiöltä+yritetään+hankkia+itselle+oikeudetonta+etua+vääristelemällä+tietoja+tai+erehdyttämällä+vakuutusyhtiötä.+
- Taidat elää viime vuosituhatta... ehkä 1970 -lukua. Sen ajan adventtikirkon henkeen moinen kuului - mutta silloin se kuului myös muiden yhteisöjen henkeen. :)
Kai - Veli CycleOne tarvitsee vähän oikaisua asiassa. Lohdutukseksi todetaan, että jatkuvasti joudun oikaisemaan ihmisiä kirkon opinkohtien väärästä lainaamisesta/tulkinnasta, joten ei tämä kovin vakavaa ole.
Sanoit opinkohdan 22 kieltävän kahvin ja oluen käytön. Kumpaakaan ei opinkohdassa taideta mainita. Perinteisesti adventistit eivät kahvia ole käyttäneet, mutta opinkohtaan asti tämä vanha adventistinen kahvinvastustus ei ole päässyt. Kahvin käyttö onkin lisääntynyt viime vuosikymmeninä.
Opinkohta varoittaa alkoholipitosista juomista, olut tietenkin voi olla alkoholipitoista tai ei. Itse aika usein käytän vähäalkoholista olutta saunajuomana. Jokainen normaalijärkinen, jos olutta mielii käyttää - ja onhan taatusti paljon limua terveellisempää, pystynee päättelemään millaista olutta voi hyvillä mielin juoda.
Ylipäätään en oikein usko sellaiseen adventismiin, joka haluaa koviin ahtaasti määritellä, mitä adventisti saa tehdä ja mitä ei. Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Luonteeltaan opinkohdat sisältävät paljon(?) asioita, jotka eivät ole jäsenyyden ehto ja joista seurakuntakäsikirjakaan mukaan (joka on opinkohtien virallinen lähde ja julkaisualusta) saa olla syy kirkosta erottamiseen.
On siis asioita, joihin adventistin odotetaan uskovan - kristillisen uskon perusopetukset pelastuksesta ja Raamatusta. Näitten lisäksi tulee sapatti (vaikka sapatinviettotavoissa voi olla suuriakin eroja), opetus kuolemasta, ylösnousemuksesta, Jeesuksen takaisintulosta jne, jotka kuulunevat kirkon ydinopetuksiin.
Sitten asioita, joita kirkko opettaa, mutta jotka eivät ole jäsenyyden ehto - luottamus EGWhen, kymmenykset, riittävä lepo ja liikunta.
Näiden lisäksi on asioita, joihin suhtautumisen jyrkkyys saattaa vaihdella suuresti yksilöstä tai paikallisseurakunnasta riippuen.
Tiedän useita adventisteja jotka ovat alkoholisoituneet (useimmiten ennen adventistiksi tuloaan, mutta jotkut myös adventisteina jonkun poikkeuksellisen elämäntilanteen myötä). Vaikka muutamat ovat onnistuneet tästä Herran avulla pääsemään kuiville, toisille alkoholi on jatkuvana ongelmana. Näin yhtäkkiä ajatellen mieleen tuli vain yksi tapaus, joka päättyi siihen, että henkilö erotettiin jäsenyydestä, mutta tapaukseen liittyi muitakin vakavia ongelmia kuin alkoholin jatkuva käyttö (alkoholismi onkin sairaus, eikä siksi mitenkään looginen perusta erottaa ketään jäsenyydestä).
Vaikka olisi herttaista, jos jokainen adventisti olisi toistensa klooni ja kaikki yhtä tarkkoja samoissa asioissa, se ei vastaisi Jumalan suunnitelmaa seurakuntaan nähden. Kovan linjan pakkopaitaadventismi ei ole kovin viehättävää varsinkaan, kun oikea tapa ajatella seurakuntaa on rinnastaa sitä sairaalaan, ei pakastimeen.
Kai - Totta, että Wilson kehotti eroamaan, mutta onko joku eronnut? Tuskin juuri muita kuin pari kolme proffaa LaSierra yliopistosta (jossa perinteisesti on ollut vahva biologian opetus), ja niidenkään ero ei tainnut tapahtua omasta valinnasta, vaan liittyi hypetykseen - johon kyllä Wilsonkin osallistui.
Ehkä vieläkin kannattaa muistuttaa palstalaisia siitä, että vaikka Wilson on adventtikirkon johtaja, hänellä ei ole hallintovaltaa mihinkään kirkon yksikköön. Esimerkiksi Suomen Adventtikirkko tekee, mitä Suomen adventtikirkko päättää. Yhdyskuntajärjestys määrittelee jopa niinkin pienen yksityiskohdan, että jos Wilson tulisi Suomeen, hänellä olisi kyllä puheoikeus kirkon hallituksen tai edustajiston kokouksessa, mutta ei äänioikeutta (koska Suomen adventtikirkon asioista voivat päättää vain ne, jotka ovat Suomen adventtikirkon jäseniä).
Toivonlinna varmaankin perustettiin alunperin kirkon omille lapsille. Suhdanteet ovat muuttuneet ja vähitellen koulukin muuttuu yleiskristillisemmäksi. Toivonlinna ei ole tässä yhtä pitkällä kuin Tampereen kristillinen koulu. Joka tapauksessa Toivonlinna, tai oikeastaan Suomen Kristillinen Yhteiskoulu, on nyt aivan erilainen kuin joskus 40 vuotta sitten, kun itse menin sinne opettajaksi. Yhteiskristillisyydestä muuten seuraa myös se, että vähitellen mukaan tulee muita kuin adventistiopettajia.
Onhan kirkolla muuten maailmalla kymmeniä kouluja, joissa ei juurikaan ole adventistilapsia. Muutamissa näistä suuri osa opettajistakin tulee kirkon ulkopuolelta, eikä niiden opetussuunnitelmissa juuri adventismia näy.
Kai - Wilson on syntynyt 1950, joten hän on 70 vuotias seuraavassa vaalissa. Mies kuulunee siihen suureen joukkoon, joka nuorempana on arvostellut pääkonferenssin harmaahiuksia siitä, etteivät ymmärrä jäädä eläkkeelle, ja joka keskustoimistoon itse päästyään, ei ymmärrä jäädä eläkkeelle.
Ei tässä kuitenkaan kovin montaa toimikautta liene odotettavissa. :)
En oleta Wilsonin koulutyötä koskevista kommenteista mitään suurta mullistusta. Kirkon koulut jo nyt opettavat, mitä akreditointi edellyttää ja sen päälle enemmän tai vähemmän selkeästi, mitä Wilson toivoo.
Tämä naispappeuskonflikti kuitenkin näyttää tällä hetkellä mielenkiintoiselta. Siinä voisi teoriassa olla ainekset kirkon jakautumiseen tai siihen, että Wilson pannaan viralta tai että keskustoimisto nykyisessä muodossaan tulee historiansa päähän. Oletan Wilsonin peräytyvän, kun hän tajuaa, että hänen aloittamansa kova kovaa vastaan linjan jatkaminen ei jaa hänelle kuin huonoja kortteja.
Tilanteen kehittymistä on helppo eläkeläisenä kiikkustuolista seurata. On myös oikeastaan mielenkiintoista nähdä adventtikirkossa kehitysmaiden ulkopuolella johtaja, joka kuvittelee, että hänen tehtävänsä on johtaa - kun kirkon säännöt/toimintamalli ei anna kirkon johtajille johtovaltaa, joka on jätetty johtokunnille. Viikon parin kuluttua varmaankin kuullaan, miten vuosikokous ja johtokunta ovat Wilsonia evästäneet.
Herra on kuitenkin hyvä - ja siihen varmaan Wilsonkin uskoo. :)
Kai - Täytyy tunnustaa, etten minäkään enää oikein usko, että se teksti koskaan tulee sellaisessa muodossa kirkon nettisivulle, ettei joku sitä ymmärtäisi väärin. Yritin, kun olin vielä päätoimittaja ja kävin kirkon toimistolla harva se viikko. Sen jälkeen sivuja on jo pariin kertaan korjattu, mutta tekijät eivät selvästi hahmota ongelmaa samoin kuin tämän palstan lukijat. Eikä se nyt niin kamalaa ole, kun pääsee kerran toisensa jälkeen räksyttämään arvostelijoilla, etteivät tiedä adventismista mitään, kun eivät osaa edes opinkohtia erottaa muista jaarituksista. :)
Kai - Hyvä veli v.aari, Miller oli ollut deisti (eli 1800 -luvun ateisti/raamattukriitikko) ja hän yritti ihan tosissaan saada deistejä mukaan käynnissä olevaan debattiin. Foorumi ei kuitenkaan ollut deisteille tarpeeksi houkutteleva ja ajatusten vaihtoyritykset siksi torsoja. Sen sijaan kristittyjä millerismin vastustajia haastettiin ja saatiinkin jatkuvasti mukaan, mutta nämä, niinkuin totesit, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä.
Olisi aika mielenkiintoista nähdä nyt sellainen adventistien julkaisu, johon kutsuttaisiin ateisteja tai muita kristittyjä kertomaan, mikä adventismissa mättää. Onneksi(?) on netti. :)
Kai