kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. No äänimäärät eivät todellakaan ole osa adventtikirkon virkailijavalintaa siksi, että kirkko ei salli minkäänlaista vaalikampanjointia eikä ehdolle asettumista. Valmistelevan komitean osallistujat saatetaan valita äänten perusteella mutta kaikki sen jälkeen on suurempien ryhmien eli koko valintakomitean ja yleensä koko virkailijalistan äänestys kerralla. Yksittäisten virkailijoiden ääniä ei Adventtikirkossa koskaan lasketa ei Kuusamossa eikä missään muuallakaan. Jos todistettavasti muuta on tapahtunut niin ansaitsevat nuhteet...

    No voin hyvin kuvitella, että jossakin joku kymmenykset mainitsee puhuessaan virkailijavalinnasta... vaikka, niinkuin kerroin, en ole siitä koskaan kuullut mitään hallinnon tasolla (mistä aloituskirjoitus lähti liikkeelle) ja paikallisseurakuntatasollakin, jos joku niistä on puhunut, se on minun kokemukseni mukaan tapahtunut muussa kuin julkisessa tilaisuudessa. Tiedän myös, että monet seurakunnat eivät ole olleet turhan tarkkoja sääntökirjan kanssa ja ovat valinneet tehtäviin henkilöitä, jotka eivät ole aktiivisia kymmenysten maksajia. Nykyään kymmenysten merkitys virkailijavaloinnoissa on vähentynyt myös siitä syystä, että monet maksavat kymmenyksensä suoraan pankkisiirtoina, eikä paikallisseurakunnilla ole tietoa siitä kuka niitä maksaa ja kuka ei, eikä adventtikirkon perinteeseen kuuluu jahdata sitä, kuinka paljon joku maksoi tai jätti maksamatta.

    Ehkä juuri tästä syystä, joku on Kuusamossa vedonnut niihin, joita on seurakunnan tehtäviin pyydetty ja halunnut sanoa, että kieltäytykää tehtävästä, jos ette sen vertaa arvosta seurakuntaa, että olisitte valmiita sitä myös taloudellisesti tukemaan.

    :) Kai
  2. Voihan se olla... paitsi että adventtikirkon virkailijavalinnoissa valittaville tarjotaan tehtävää tai heidät kutsutaan siihen. Mihinkään kirkon hengelliseen tehtävään, oli kysymyksessä sitten hallinnollinen virka tai vapaaehtoinen tehtävä, ei voi asettua ehdokkaaksi.

    Kai
  3. Oletan, että tämä on näitä huumorijuttuja, koska eihän tätä muuten voi ymmärtää.

    Ensinnäkin olen ties kuinka monta kertaa ollut valiokunnassa (demokraattisesti valitussa?) joka ehdottaa virkailijoita kirkon hallintoon (tai paikallisseurakuntaan) enkä muista, että olisi koskaan kysytty mahtaakohan tämä maksaa kymmenyksiä... Hmmm... ehkä paikallisseurakuntatasolla joskus 30 vuotta sitten, mutta se olikin vanhojen sääntöjen aikaan eikä yhdyskuntajärjestys sitäpaitsi määritelekään paikalliseurakunnan valintaprosessia.

    Eli kymmenykset eivät ole sen suurempi ehto kuin vaikkapa terve järki tai hengellisyys, joita johtajilta edellytetään ja joita ei myöskään ole erikseen virkailijoiden ehtoihin kirjattu.

    Sitäpaitsi yhdyskuntajärjestyksessä on muistaakseni viittaus kirkon sääntöihin, eli seurakuntakäsikirjaan, eli kuka tahansa, jota kiinnostaa tarjota leveämpää leipää muuten niin köyhille lakimiehille voi aivan rauhassa viedä asiaa oikeuteen kunhan pitää mielessä, että sitten jutun hävinneenä taitaa langeta maksettavaksi myös kirkon juristien laskut.

    Eli kyllä ne kymmenykset vieläkin ihan vapaaehtoisia ovat ja täysivaltaisia jäseniä kaikki, maksavat kymmenyksiä tai eivät. Turha kuitenkin yrittää johtajaksi, jos ei ole asiasta innostunut.

    :) Kai
  4. Monettakohan kertaa tätä samaa jankutetaan. Adventus ei tarkoita tulemusta vain kirkkolatinassa vaan latinassa... eli kauan ennen paaveja ja 1500 -lukua. 200 -luvulta alkaen kirkkoisien joukossa oli latinaksi kirjoittaneita... siis sekin ennen edellä mainostettua paavia.

    Ja sitäpaitsi kieleemme kuuluu paljon latinasta lähtöisin olevia sanoja. Jos on vaikea puhua adventista on yhtä lailla vaikea puhua testamentista (Uusi tai Vanha testamentti) tai pastorista tai kappalaisesta... tai muutamasta kymmenestä muusta asiasta, jotka kaikki ovat alkuaan latinan kielestä.

    Asioiden, myös adventtikirkon arvo tai arvottomuus määritellään aivan muin perustein kuin käytettyjen sanojen etymologian mukaan.

    Kai
  5. Omasta mielestäni juttuni ovat samoja kirkon sisällä kuin tällä palstallakin. Eihän tässä muu tulisi kysymykseenkään... tarinat kuitenkin kulkevat.

    Keskusteluissa ja opetuksessani olen yrittänyt irroittaa seurakuntaa niistä fundamentalismin lonkeroista, jotka siihen viime vuosisadan alkupuoliskolla tarttuivat. Tämä on ollut pieni osa missiotani 80 -luvun loppupuolelta alkaen ja onhan se hauskaa, kun voi opetuksessa tai keskustelussa kiusata ihmisiä uudelleen aktivoimaan Jumalan heille antamat aivot ja yrittää auttaa heitä näkemään, että Jumalan armo ja rakkaus ja huolenpito näkyvät Raamatusta entistä selkeämmin, jos kirjan ympäriltä heitetään pois se fundamentalistirekvisiitta, johon usko yritetään miltei väkisin pakottaa.

    Vaikka adventismi alusta lähtien on edustanut konservatiivistä Raamattukäsitystä, varhainen adventismi vastusti tarkkoja (tai mitään) oppimäärityksiä samoin kuin hallinnollisia rakenteitakin ja edusti ihan kunnioitettavaa uustestamentillista vapautta. Antifundamentalismia!!

    Valitettavasti vuosisadan vaihteen (1800/1900) ajan fundamentalismimyönteinen henki nappasi adventtikansankin vangikseen ja sai kirkon luomaan varsin tiukat oppimääritelmänsä ja vielä raskaan organisaation vaalimaan opin puhtautta.

    Adventismissa fundamentalismi yhdistettynä EGWhen tekee tietenkin vielä omat mutkansa... ja on muuten aivan tappava yhdistelmä.

    Olen muuten pitänyt itsestään selvyytenä, että olet henkilökohtaisesti puutunut juuri tähän fundamentalismiadventismiin. Kaikki fundamentalismihan on ankaraa, tuomitsevaa, tekstejä valikoivaa ja siksi epäloogista. Se on myös epärehellistä väittäessään ottavansa kaiken kirjaimellisesti ja joutuessaan sitten selittämään ja uudelleen selittämään sitä, mikä ei oletettuun muottiin istunutkaan.

    Ei minulla sinun ajattelussasi tähän aiheeseen liittyen ole ongelmia paitsi ihan pikkuisen kahdessa asiassa. Ensinnäkin siinä, että jostakin syystä vieläkin pidät aatteen lähtömaata tärkeänä. Minun mielestäni fundamentalismin eurooppalaiset, afrikkalaiset, tai aasialaiset versiot ovat aivan yhtä vammaisia kuin amerikkalaisetkin (vaikka arvelen sinun tuntevan paremmin niitä amerikkalaisia... niinkuin itsekin tunnen).

    Toiseksi, vaikka adventismissä onkin vielä vahva fundamentalistinen maku, en ole myöskään varma siitä, että sinun sen enempää kuin muidenkaan, kannattaa leimata koko liikettä samalla leimasimella. Löytyy, ehkä enemmän kuin luuletkaan, elävää ja toimivaa ja ajattelevaa adventismia, joita tämän palstan adventismin tuntomerkit pedon merkkeineen ja alituiseen EGWn nimeen vannomisineen vain naurattavat.

    Iloa!

    Kai
  6. Pikku kommentti tänne ankaraan juupas eipäs vääntöön... vaikka veli Bushman tapansa mukaan esittää asiansa kärjistetysti ja edustaa sellaista Raamattukäsitystä, jota en itse allekirjoittaisi, täytyy kuitenkin myöntää, että hänen kommenteissaan on ollut monta asiaa, joista kannattaisi keskustella.

    Ensinnäkin Raamatun itse pitää saada määritellä, miten sitä tulisi lukea ja ymmärtää. Fundamentalismin demonisuus on juuri siinä, että se tietää, mitä Raamattu sanoo ennen Raamattua on edes avattu.

    Fundamentalismiin liittyy usein sokeus nähdä Raamatun tekstien todellinen tarkoitus ja historiallinen konteksti ja koska normaalille fundamentalistille Raamattu (tai erityisesti muutamat fundamentalistisen perinteen mukaan valitut Raamatun tekstit) ovat auktoriteetti niin historian kuin luonnontieteen kuin terveen järjenkin yläpuolella. Se tyrehdyttää keskustelun ja asioiden järkevä pohdinta käy vaikeaksi. Täälläkin aika moni on tyytynyt julistamaan tuomion Bushmannille keskustelematta itse asiasta.

    Toiseksi minäkin olen ihan kokemuksesta vakuuttunut siitä, että elävä Kristususko voi löytyä ihmisiltä, joilla on hyvin erilaisia käsityksiä Raamatusta. Vaikka en omia arvioitani ihmisten uskosta tai uskottomuudesta pidä kovin tärkeinä, olen kuitenkin tavannut mielestäni elävää ja lämmintä uskonkokemusta fundamentalisteilla... yhtä lailla kuin hengellisestä tyhjyyttäkin (eikä tämä koske vain adventistifundamentalisteja). Ja sama pätee niihinkin, jotka eivät ota Raamattua kovin kirjaimellisesti. En kylläkään ole tavannut elävää (kristillistä) uskoa sellaisella, joka ei Raamattua alkuunkaan arvosta.

    Mitä tulee sitten aiempaan kommenttiin patriarkkakertomuksista, on tietenkin totta, ettei historiallinen tai arkeologinen tutkimus ole vahvistanut kuin sen, että monet kertomuksissa heijastuvista tavoista sopivat patriarkkojen oletetun elinajan maailmaan. Muuta eihän muuta voisi odottaakaan. Olisi aivan käsittämätön löytö, jos yhtäkkiä saataisiin historiallinen vahvistus tai kumoaminen jonkun liki 4000 vuotta sitten eläneen suht tavallisen ihmisen tarinaan. Eli arkeologia ei ole kumonnut mitään patriarkkoihin liittyen... se ei vain ole voinut näitä kertomuksia historiallisesti vahvistaa.

    Egyptistä lähtö ja Kanaanin maan valloitus ja Daavidin ja Salomon valtakunta ovatkin sitten haastavampia historiallisia kysymyksiä... Raamatun hengellinen sanoma ei kuitenkaan siitä muutu, jos Israel tai Juuda olivatkin jonkunverran pienempiä tai vaatimattomampia (tai monimutkaisempia) kuin se yleinen fundamentalistinen tulkinta edellyttää. Onhan Raamatussa monia tekstejä, jotka viittaavat Israelin pienuuteen tässä vaiheessa. ... ei Jumala valinnut teitä siksi, että olisitte suurin kaikista kansoista, vaan... tai ette voi valloittaa koko maata kerralla, koska villieläimet lisääntyisivät... jne. Eli Finkelsteinit ovat tuskin osoittaneet Raamattua vääräksi. Sen sijaan he voivat antaa suuntaa, mihin Raamattua tulisi tulkita ja ehkä he myös (aiheesta?) ovat halunneet vähän tökkiä fundamentalistista historiakäsitystä.

    Kaikkia Raamatun kertomuksia pitäisikin minun mielestäni lukea ennen muuta Jumalan rakkauden ja armon valossa. Niin Jeesus luki Vanhaa testamenttia... kirjana, joka kertoi hänestä. Samoin Paavali. Jeesuksen kirjana. Armon pelastuksen ja anteeksiannon sanomassa on Raamatun voima.

    Ja ettei kukaan luule minun jo jättäneen adventtiuskoa, täytyy lisätä, että kiitollisuuus pelastuksesta antaa sitten halun elää Jumalan tahdon mukaan, minkä Raamattu myös osoittaa - ainakin niille, joilla on riittävästi tervettä järkeä laittaa hullut ennakkokäsitykset syrjään. Ja ehkä pitäisi vielä vaatimattomana kantanani lisätä, että ne ennakkokäsitykset ovat aivan yhtä vaarallisia tulevat ne sitten amerikoista tai vaikka ihan täältä rakkaasta kotisuomesta.

    :) Kai
  7. Noinhan se suurin piirtein meni, mutta seitsemännen päivän adventisteihin ei Wendellillä tai Russellilla ollut mitään suoraa yhteyttä. Eli adventistejakin voi olla montaa lajia... vaikka nimi Suomessa liitetään yleensä seitsemännen päivän adventisteihin ja Adventtikirkkoon.

    Kai
  8. pitää Raamattua tunnustuskirjanaan eikä perustele asioita EGWllä tai yritä johdattaa ketään luottamaan EGWhen Raamatun sijaan.

    Historiallisesti katsottuna EGW ei ole yhdenkään kirkon perusopin takana... no ehkä hän jonkunverran vaikutti pariin kolmeen. Kolminaisuuteen, terveysperiaatteisiin... ja tietenkin siihen, että hänet mainitaan yhdessä opinkohdissa. Voi kuitenkin myös olla adventisti ilman, että uskoo EGWhen ja kyllä sellaisiakin adventisteja on.

    Onhan joku harva adventisti, joilla on eri EGW kuin kirkon enemmistöllä, sama kuin Veli Kantolan EGW, ilman yhtään virhettä ja sellainen, jota lainataan enemmän kuin Raamattua. Normaalit adventistit arvostavat (toiset enemmän toiset vähemmän) sitä toista EGWtä, joka totesi, ettei mitään Raamatuntulkintaa saa määritellä hänen kirjoitustensa mukaan ja joka piti Raamattua ainoana opin lähteenä ja myönsi ettei hän tiennyt kaikkia asioita.

    :) Kai
  9. Kyllähän tieto kiinnostaa ja kunhan ehditään niin luetaan.

    Epäilen kuitenkin etteivät mainitut eepokset pysty ensimmäisen vuosisadan sapatinvietosta tekemään muuta kuin sitä aiemmin mainostettua eri kommenttien punnitsemista koska aiheesta ei vieläkään liene löytynyt ratkaisevia historiallisia todisteita. Ja kunnes ne löytyvät et sinä (eikä kukaan) voi olla yhtään varma siitä Hakolat, Riekkiset tai Sollamot käsittelevät sapattiaihetta puolueettomammin tai objektiivisemmin kuin minä.

    Epäilen kaiken lisäksi sitä, ettei vakavammassa suomalaisessa teologisessa kirjoittamisessa ole ollut mitään kunnollista varhaisen kristillisyyden sapattidepattia, joka olisi saanut kirjoittajat todella tutkimaan aihetta ja siksi (oletan, koska en ole lukenut,) heidän mahdollisten sapattia koskevien kommenttiensa olevan ennemmin yleisiä ja ylimalkaisia kuin yksityiskohtaisia ja asian kaikki puolet mukaan otttavia.

    Arvostan kyllä suomalaista teologiaa ja pidän sitä suht neutraalina ja laadukkaana. Ei Helsingissä turhaan ole yksi maailman suurimmista teologisista tiedekunnista. Kun sitten mennään edellämainitun ryhmän ulkopuolelle useimmilla aihetta tutkivilla niin adventisteilla kuin heidän vastustajillaankin (mm. sillä ensimmäisen linkkisi kirjoittajalla) on työssään demoni, tausta, ennakkokäsitys, joka helposti ja huomaamatta värittää tuloksia. Parhaat yrittävät katsoa asiaa sen kaikilta puolilta, myös omaa kantaa vastaan kirjoittaneiden puolelta... ja niin minäkin (vaihtelevalla menestyksellä) yritän tehdä.

    :) Kai
  10. Sanot minun hyvin tietävän, miksi lepopäivä vaihtui... En valitettavasti ole asiasta yhtään varma, mutta saanen kertoa, mitä epäilen syyksi.

    Varhainen kristillisyys syntyi juutalaisuuden helmoissa. Ensimmäiset käännynnäiset olivat juutalaisia, joko ihan oikeita juutalaisia tai sitten hellenistisiä (vähän maallistuneita ja kreikkalaistuneita) juutalaisia. Jos epäilet niin käy läpi ne kymmenet nimet, jotka UTstä löytyvät Apostolien teoista, Paavlin kirjeistä jne... ja suuri osa on juutalaisia nimiä ja lopuistakin varmaan suuri osa näiden kreikkalaistuneiden juutalaisten nimiä.

    Historia osoittaa varhaisimpien kristillisten kirkkojen olleen juutalaisgheitoissa (monet roomalaiset kaupungit oli jaettu eri etnisten ryhmien asuttamiin osiin, jotka paikoin, kahakoiden estämiseksi, oli jopa eristetty toisistaan muurein...) Kristityt hyötyivät juutalaisuuden saamasta keisarinpalvontadispensiosta, mutta niinkuin Apostolien teot jo osoittavat, juutalaiset eivät pitäneet siitä, että kristityt olivat käännyttäneet niin monia ja hyväksyivät pakanoita mukaan ilman ympärileikkausta ja saivat etuoikeuksia heidän siivellään.

    Tilanne kuitenkin vaikeutuu huomattavasti kun juutalaiset ryhtyivät kapinaan ja joutuivat sotaan Roomalaisia vastaan vuonna 66. Osana tätä sotaa Jerusalem ja temppeli tuhottiin vuonna 70. Juutalaiset eivät olleet erityisen suosittuja ja tilanne vain paheni kun Tituksen jälkeen hänen jostakin syystä juutalaisvihamielinen veljensä Dominitianus tuli keisariksi vuonna 84. Juutalaiset yrittivät saada lupaa tehdä jotakin Jerusalemille ja Domitianus lähetti Turnus Rufuksen repimään maahan rippeetkin temppelistä ja hänen väitettiin tehneen työ sillä perusteellisuudella, että pystyi vetämään kyntöauran Jerusalemin yli.

    Ensimmäisen vuosisadan lopulla pakanakristittyjen määrä oli noussut. Heillä ei ollut suurta intoa joutua kokemaan yhteiskunnan juutalaisvastaisuutta ja ajoittaista juutalaisvainoa... juutalaiset tekivät myös parhaansa heittääkseen kristityt ulos siipiensä alta. Tässä pääsyy sunnuntain yleistymiselle. Kun sitten Hadrianus nousi valtaan joskus 110 paikkeilla alkoi pitkä Bar Kokhba kapinaan liittynyt sota ja vaino juutalaisia vastaan, ja tämä oli ratkaiseva tekijä kristittyjen innossa vaihtaa lepopäivä valtakunnan yleiseen vapaapäivään.

    Ylösnousemuspäivä oli vaihdolle sekundäärinen syy.

    Kai
  11. Onhan tuo linkki ihan hyvä yritys. Alku on sitä mainitsemaani punnintaa niistä Raamatun teksteistä...

    Nostan hattua kirjoittajalle vaikka vieläkin itse panisin tekstit toiseen järjestykseen... ja ehkä myös olisi aihetta lisätä tai käsitellä selkeämmin sapatin puolesta puhuvia tekstejä.

    Kirjoituksessa mainitut historialliset todisteet sunnuntaista alkavat toiselta vuosisadalta eikä minulla tai useimmilla adventisteilla ole mitään riitaa sen väitteen kanssa, että sunnuntainvietto oli yleistä toisella vuosisadalla. Edesmenneen Samuele Bacchiochin tutkimuksen jälkeen (julkaisty myös Suomeksi) ei tästä asiasta pitäisi kenenkään paitsi tietämättömien ja ajastaan jälkeen jääneiden adventistien käydä kierroksilla.

    Sunnuntai on yleinen lepopäivä toisella vuosisadalla, mutta kirjoittajan yksipuolisisuus näkyy kuitenkin siinä, ettei hän tulkitse huolella Ignatiuksen tekstiä eikä edes yritä tarkastella, mitään kristillisen sapatin puolesta puhuvaa historiallista todistetta, joita on.

    Toisin sanoen se, mikä oli alkuperäinen Kristillinen lepopäivä ei ole ratkaistavissa nyt tiedossa olevilla historiallisilla lähteillä. Ainoa käytettävissä oleva lähde on Raamattua ja koska aiheesta ei ole selvää UTn tekstiä se on tehtävä harkitsemalla UTn antamat historialliset viitteet ja kommentit sapatista ja sunnuntaista, ja tietenkin analysoimalla UTn opetus laista ja evankeliumista, siitä tarvitaanko mitään lepopäivää jne...

    Eihän tuo nyt vaikeaa ole... sen kun hymy huulessa ja nöyrällä mielellä lukee satakunta tekstiä. Ja jos sitten päätyy siihen tulokseen, että sapatti on alkuseurakunnan leopopäivä niin pitää mielessä, että sapatti on ihmistä... ei ihminen sapattia varten.

    Kai
  12. Kyllähän adventtikirkon piirissä on kunnollista historian tutkimusta yhtä lailla kuin pseudohistoriaa... varsin monet kirkon evankelistoista ovat luoneet tai käyttäneet jälkimmäistä niin profetioiden kuin joskus sapatinkin suhteen.

    Olen aivan samaa mieltä siitä, että on höpöteologiaa perustaa uskonkohtia historiallisiin kuvitelmiin. Olisi kuitenkin mukava tietää missä se "käsittämätön määrä" todisteita ensimmäisen vuosisadan sunnuntainvietolle on.

    Uudessa testamentissa ei ole lepopäivästä yksiselitteistä kaiken ratkaisevaa tekstiä. Siellä on joku harva teksti, jolla voisi sunnuntaita puolustaa... muutama teksti, joilla voisi sanoa, ettei alkuseurakunnalla ollut mitään lepopäivää... ja tietenkin myös kourallinen tekstejä, joita voi käyttää puolustamaan sitä, että sapatti oli lepopäivä. Eli mikään yksi teksti ei asiaa ratkaise vaan siinä on pantava vaakakuppiin eri vaihtoehtoja ja ratkaistava, mitkä perustelut tuntuvat painavimmilta. Minun mielestäni sapatti on tässä vertailussa ylivoimainen voittaja, mutta ei tämä mikään yksiselitteinen matematiikan MOT formula ole.

    Sama koskee varhaista patristiikkaa. Ensimmäiseltä vuosisadalta ei löydy mitään mikä olisi yksiseilitteistä puoleen tai toiseen. Toisella vuosisadalla on alkuun muutama epäselvä teksti mutta on aivan ilmeistä, että vuoden sata paikkeilla tai pian sen jälkeen enemmistö kristityistä, varsinkin suurissa kaupungeissa ja lännessä piti sunnuntaita. Siis selkeät todisteet sunnuntain vietosta kuuluvat toiselle vuosisadalle vaikkakin on myös todisteita siitä, että syrjäseudulla ja varsinkin Rooman itäosissa ja juutalaistaustasta kääntyneet pitivät sapattia lepopäivänään.

    Esimerkiksi Smyrnan piispan Polykarpoksen (69-155 jKr... joka muuten ei tule juutalaistaustasta) marttyyrikuoleman kuvaus (Raamatun jälkeen vanhin kristitystä marttyyrista kertova teos) puhuu sapatista 86 vuotiaan Polykarpuksen vangitsemispäivän yhteydessä. Itse asiassa idän kirkon sapatinviettokäytäntö (myöhemmin varsin yleisesti pidettiin kahta lepopäivää, lauantaita ja sunnuntaita) oli yksi idän ja lännen kirkon eroon johtaneista syistä.

    Kai
  13. Tässä lienee joku väärinkäsitys... Paulsenilta otettu lainaushan ei sano mitään siitä, mitä hän uksoo Jeesuksesta. Hänhän vain toteaa, ettei usko maallistuneiden ihmisten piittaavan tuon taivaallista siitä, miten uskovat määrittelevät Jeesuksen... eli yritykset tavoittaa syntisiä teologisilla saivarteluilla eivät tuota tulosta.

    Paulsen ilmeisesti viittaa Adventtikirkon vanhaan kahtiajakautumaan koskien Kristusta. Enemmistö on sitä mieltä, että Jeesus oli täysin ihminen kuitenkin ilman taipumusta syntiin... tai Uskova1 sanaa käyttääkseni, ilman perisyntiä. Hän oli tietenkin nyös Jumala sanan täydessä merkityksessä.

    Olen aikanaan istunut Paulsenin systemaattisen teologian peruskurssin ja Paavalin kirjeiden eksegeesin ja olen varma siitä, että Paulsen kannattaa edelläesitettyä näkemystä.

    Nk. historiallinen adventismi, perfektionistinen ryhmä pitää myöskin Jeesusta täysin ihmisenä, mutta sillä erolla, että väittävät hänellä olleen sama taipumus syntiin kuin meilläkin... (perisynti??) ja sitten myös, että Jeesus oli täysi Jumala. Tämä käsitys juontaa ML Andreasen nimisestä adventistiopettajasta, joka kehitti perfektionistisen viimeisen sukupolven opin (koska Jeesus vaikka oli heikko ja kiusattu samoin kun me, pystyi olemaan synnitön, tulee meidänkin olla synnittömiä!!). Andreasenin kannattajajoukko on pieni, mutta valitettavan äänekäs ja saamme kiittää häntä siitä, että Adenttikirkossa on kulutettu paljon aikaa Jeesuksen luonnosta keskusteluun - kun sama aika olisi voitu käyttää paljon paremmin veren evankeliumia tutkien.

    Minun nähdäkseni Paulsen vain toteaa, että lopettakaa tämä saivartelu, koska se ei ketään pelasta... linkki ei kuitenkaan toiminut, joten en voinut alkuperäistä tekstiä tarkastaa.

    Sanotaan nyt vielä sen verran, että tuo mainittu Andreasen on tärkeä osasyy siihen, että Adventtikirkossa, usein niilläkin, jotka eivät hänen täydellisyysteorioihinsa usko, on lattea ja lainomaninen käsitys synnistä, armosta, anteeksannosta ja uudestisyntymisestä.

    Asia lienee kuitenkin niin, ettei mikään käsitys Kristuksesta tai pelastusksesta ketään pelasta. Vain Kristus pelastaa... mutta hän voi pelastaa vain syntisiä, ei koskaan puolipyhiä ja vielä vähemmän kokopyhiä.

    Kai
  15. Alex esitti aivan oikein adventistisen käsityksen syntisten lopusta.

    Eli kyllähän kunnon adventisti helvettiin uskoo... vaikkakin niin kuumaan sellaiseen, että se tekee synnistä lopullisen lopun.

    Asian ymmärtäminen ei vaadi kovin suurta mielikuvitusta. Raamattu sanoo aivan selvästi, että synnin palkka on kuolema. Ne, jotka uskovat ikuiseen kidutukseen joutuvat selittämään, ettei kuolema tässä tarkoitakaan kuolemaa... Tietenkin myös ne (ja onhan niitä monia muitakin kuin adventistit, myös herätyskristillisyyden piirissä) joutuvat selittämään, että kreikan sanalla ikuinen on laajempi merkityskenttä kuin suomen vastaavalla sanalla.

    Jutun ydin on kuitenkin siinä, että Raamatun mukaan Jeesus kärsi pahimmankin syntisen rangaistuksen ristillä. Ne, jotka uskovat ikuiseen helvettiin eivät siis oikein usko, että asia on näin tai heillä on vaikeus selittää, miten vaikkapa joku uskosta osaton nuorena kuollut siivosyntinen saa kärsiä miljardeja vuosia, kun Jeesus selvisi muuamalla tunnilla???

    Kai
  16. Eihän se nyt mikään kumma juttu ole, ettei tähän paljon vastauksia tule. Useimmat adventistit ovat sitä mieltä, ettei vuosi 1844 ole maailman tärkein asia. Jeesus pelastaa eikä mikään vuosiluku.

    Toiseksi adventistien perinteinen 1844 selvitys on sen verran monimutkainen ja pitkä, ettei se tänne mahdu. Netistä löytyy kiinnostuneelle monia asian selityksiä, esim adventtikirkko.fi osoitteesta ja tietenkin muista osoitteista myös tämän selityksen vastaväitteitäkin.

    Lyhyt versio on seuraava:

    Asian ydin ja koko adventtikirkon olemassaolo lähtee siitä, että nyt on lopun aika. Ei sillä ole oleellistä väliä löytääkö Raamatun lukija tämän Danielin 8. luvusta, Matteuksen luvusta 24 tai mistä muualta Raamatusta tahansa.

    Ydintekstejä adventiselle käsitykselle lopun ajasta (ja vuodesta 1844) ovat Jeesuksen vertaukset kymmenestä neitsyestä ja kuninkaan pojan häistä. Viideltä morsiusneidolta suljetaan hääsalin ovi, koska heillä ei ollut Pyhän Hengen öljyä ja hääjuhlasta ulos heitetty mies ilman hääpukua kuvaa niitä, joilla on uskon ulkokuori, muta ei Kristuksen lahjavanhurskautta.

    Nämä vertaukset olivat keskeisiä vuoden 1844 Jeesuksen tulon odotuksessa samoin kuin täällä paljon negatiivistä mainosta saaneissa Ellen Whiten aihetta koskevissa kirjoituksissa.

    Alukeperäisessä kysymyksessä tiedusteltiin myös sitä, mitä tapahtuu niille, jotka elivät ennen vuotta 1844. Vastaus on tietenkin, että aivan samaa kuin niille, jotka elävät mainitun vuoden jälkeen. Jos uskoivat ja antoivat Pyhän Hengen
    vaikuttaa elämässään he pelastuvat... jos eivät... too bad.

    EGWn hyvyyteen tai pahuuteen en tällä palstalla ole halunnut suuremmin sekaantua. Jokainen tutkikoon ja pitäköön sen, mikä on hyvää.

    Fundamentalistien ei kuitenkaan yleensä kannata edes tutkia...

    Jos jotakin tähän aiheeseen liityvää vastustan, se on sitä, että tutkimatta tehdään johtopäätöksiä. Jos ei välitä katsoa muuta kuin jotakin nettihuuhaata on paras olla aiheesta hiljaa.

    No eihän tämäkään ole maailman tärkein aihe. Jeesus pelastaa, ei Ellen. Raamattu kertoo, mikä on oikein, ei Ellen... ja vaikka täällä mitä väitetään, adventtikirkon perinteinen kanta on se, että voi hyvin olla myös adventisti ilman, että arvostaa EGWtä.

    Kai
  17. lastenlasten kanssa touhuaminen on paljon hauskempaa kuin teidän kanssa nyhjääminen. Ja juuri sattuu olemaan muutakin kiirettä tälle illalle.

    En asu enää Thaimaassa enkä siis vastaa siellä mistään. Olen Suomessa, siirtymässä eläkkeelle ja vapaalla ainakin syyskuuhun asti. En silti aio enemmälti palstan juttuihin sekaantua. Minulla sattuu olemaan normaali elämäkin ja siksi jatkan tapaani kirjoittaa, kun haluan ja olla kirjoittamatta, kun on muuta tekemistä.

    Olen useasti ilmoittanut, etten tällä palstalla aio suuremmin EGWhen sekaantua enkä näe mitään syytä muuttaa kantaani. Jos minun EGW tulkintani kiinnostaa, katso palstan vanhoja juttuja, joissa esitän muutamia EGWhen liittyviä periaatteita tai kirjoita sähköpostia tai tule johonkin tilaisuuteen, jossa olen puhumassa, ja kysy henkilökohtaisesti.

    Täällä on puhuttu EGWstä ajoittain niin paljon, että koko palsta siitä vääristyy, enkä aio sitä lisätä ryhtymällä täällä opettamaan EGW hermeneutiikkaa. Paras seurata Paavalin neuvoa: tutkikaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää.

    Kai
  18. Muutamia vahvoja luonnotieteiden osastoja löytyy Adventtikirkonkin kouluista. Loma Linda ykkösenä, LaSierra ja Southern ovat myös vahvoja. Jopa pienellä Mission Collegella Thaimaassa... on sikäläisittäin katsottuna vahva luonnontieteellinen tiedkunta (dekaanina yksi LaSierran opettajista :) )

    Adventtikirkon kouluilla ole minun mielestäni ole mitään suurempia ongelmia opettaa luonnontieteitä sen enempää kuin kasvatustiedettä tai käyttäytymistieteitä. Kirkko on perinteisesti pitänyt lääkärinkoulutusta tärkeänä ja tarvitsee myös opettajia kouluihinsa.

    LaSierran rähinät ovat vain viimeisen kihara prosessissa, jota kirkko on käynyt siitä lähtien, kun alkoi hakea virallista hyväksyntää kouluilleen. Missä kulkee akateemisen työn ja uskon välinen raja.

    Tärkein syy siihen, ettei luonnontieteen opetusta ole enempää on se, että luonnontieteissä tarvittavat labrat maksavat tuhottomasti ja oppilasmäärät ovat suht pieniä. Uusiin bioteknisiin opetusalueisiin voi siirtyä vain, jos koulussa jo on vahva luonnontieteiden osasto. Esim Thaimaassa opetusministeriö piti täytenä hulluutena sitä, että yksityinen korkeakoulu perustaa luonnotieteiden osaston, kun valtionkin yliopistoilla on vaikeuksia pitää labransa ajan tasalla, eikä kukaan ollut yrittänyt moista noin 30 vuoteen, vaikka maahan oli sinä aikana perustettu kymmeniä yliopistoja.

    Kai
  19. No kyllähän sitä siellä toistellaan muutamaan kertaan, mutta ei itse opinkohdassa vaan sen selityksessä.

    Kuten aiemminkin olen sanonut, on tehtävä ero itse opinkohdan ja sen selityksen välillä. Jälkimmäiset ovat paikoin hyviä, paikoin eivät kovin laadukkaita.

    Kai
  20. että ne pastorit, jotka seuraavat minun kantaani ovat vähemmistönä, en tiedä. Mutta loppujen lopuksi on kysymys siitä uskooko EGWhen vai ei.

    EGW itse samoin kuin miehensä tietääkseni sanovat, ettei usko EGWhen ole jäsenyyden ehto!

    Kai
    21. 60 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt