- Kiitos vastauksista. Maanantaihin on enää vähän aikaa. Tulee nyt jo ikävä lapsia ja lastenlapsia. Mutta jos mies antaa ottaa tän kannettavan mukaan niin voin heidän kanssaan olla Skypellä yhteydessä. Loppuu ainainen tappelukin. Ehkä aika rauhoittaa tilanteita ja eihän sitä tiedä vaikka armas Suomen maa osoittaisi vihreää valoa työn suhteen kun ensin saan työkokemusta.. kun ei olisi velkaa, olisi niiiiiiin paljon helpompaa tämä elämä. Mutta oppirahan yrittämisestä on maksettava, ei auta. Vielä neljä vuotta ja rapiat päälle
- on tärkeä osa parisuhdetta. Minä tiedän kun olen elänyt huonossa parisuhteessa vuosia. Parisuhteessa jossa käydään valtataistelua. Akka työtön ja saa kuulla jatkuvasti olevansa elätti. Ei se oo mukavaa. Vaan nytpä akka sai työtä ja saa ihmisarvonkin. Harmi vaan että pitää muuttaa kauas kotoa. Eteenpäin elävän mieli sittenkin..harhauduin tässä näihin omiini... siis silloin kun kunnioitetaan toinen toistaan, niin eikö silloin myös toimita niin, että itsellä ja toisella on hyvä olla
- Innokkaana ja reippaana ilmoittaudun tähän tupakoinnin lopettajien joukkoon. En oisi sitä itsekään oikein uskonut mutta viimesen savukkeen olen tumpannut jo viisi vuotta sitten...vai kuusi...no kumminkin. tumpattu on
- raamatun on kirjoittanut. Ihminen. Sen avulla on pidetty meitä tavallisia tallaajia herran nuhteessa ja nujerrettu ajattelemasta omilla aivoilla. Raamattua voi lukea niin kuin sanotaa, lukee kuin piru raamattua. Ajattelematta ollenkaan että kirjahan on täynnä vertaiskuvia. Tai sitten lukea niin, että löytää siitä hienoja tapahtumia.
- kannattaakin surra tätä vanhenemista ja sitten unohtaa koko ikäjuttu ja antaa palaa, Frank, tie on vapaa....
Onnea anopille. Aika kuluu nopeaan ja me pysytään aina samanlaisina. Hitaampina ehkä mutta samanlaisina. Ryppyisempinä mutta samanlaisina. Elämänkokemusta omaavina, silti niin samanlaisina. Hymyä huuleen vaan ystäväni - hymystä, jonka reseptisi sai aikaiseksi. Tämän osaa jokainen tehdä ja varmasti onnistuu
- vastauksista. Tänään vielä pohditaan ja luin vastauksianne ajatuksella. Olen päätynyt siihen, että meillä on molemmilla paha olla. Niin miehellä, joka hakee syyn juomiseensa ja pessimismiinsä minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni eikä ota vastuuta omasta käytöksestään...ei ole selkärankaa. Ja minä voin huonosti kun en enää jaksa olla syntipukkina milloin mihinkin. Kymmenien vuosien takaisia luulotteluja kun vedetään esille, niin jo on hankalaa. Ei kannata jatkaa tällaista liittoa. 33 vuotta olisi tätä avioelämää tullut 12.7 täyteen. Harmittaa kun täytyy aikuisen viiskymppisen sossun avustukseen tukea, kun ei oo töitä...mutta jos saisin töitä ja tulisin itekseni toimeen. Kumminkin
- kovin pelkuri noiden koirasusien suhteen. Ennakkoluuloinen asenne, tiedetään. Meillä oli cockerspanieli ja se oli sellainen lutunen pikkanen koira. Mutta ne isot tarvii niin ison auktoriteetin että ei meikäläisestä oo sellaseen. Miten sinä olet niihin koiriin ihastunut alunperin. Onko jollain tutulla ollut vai oletko nähnyt ensin kuvan ja ajatellut että tollanen pitää koiran ollakin. Anteeksi, kun tähän mielipiteitäni laitoin vaikka aloituksessasi et niitä pyytänytkään.
- lankapuhelimen johto riittää pitkällekään kun otat puhelimen mukaan. Meillä ei edes toiseen huoneeseen saa sitä kapulaa kiikutettua. Paras on äänijänteitä harjottaa niin, ettei tarvii minkään sorttista puhelinta kun asioita hoitelee. Huutamalla vaan asiat selväksi..
- Kiireinen ja kiukkuinen siivoamisesta väsynyt akka tässä vastaa. Ei ole kiitos-suudelmista puhettakaan. Kiitokseksi riittää tieto että koti on puhdas ja ruokaa tuotu kaupasta. Minä olen tehnyt mieheni elämästä elämän makuisen. Siihen kuuluu myötä-ja vastoinkäymisiä. Minä en kiillottele perhekalleuksia, ne saa isäntä itse pestä juhannus saunassa ja juhannus saa tulla pieneen tupaamme
- Ja nyt Essolaiset kotiin ja puolison kanssa juhannusta juhlimaan. Tai sitten puolisoa etsimään ja yrttejä tyynyn alle keräämään. Ei ehdi olla juhannuksenkaan aikana toimeton, jos on sinkku.
- Laihaksi en itseäni luullutkaan ja on mukava lukea monenlaisia kommentteja. Meitä on joka junaan ja kaikkia meitä tarvitaan...sinuakin.
- Vanhempaa pitää kunnioittaa...teitittely sen sijaan on muinaisjäänne josta on päästävä kiireen vilkkaa eroon. Eihän kovin moni osaa teititelläkään niin että se olisi luontevaa.
- Minä en koskaan niihin kukkasiin uskaltanut, kun pappani sanoi että siellä missä ne kasvaa, on iilimatoja. Kattelin vaan niiden kauneutta. Minä olin muuten oikein vesipeto. Mummolan mökin rannassa oli jouhimatoja. Pitkiä mustia, kuin hiuksia. En niitä osannut kammoksua, mutta nytpä alkoi kiinnostamaan, mitä ne semmoiset mahtaa olla.. Tiedätkö sinä?
- 17 vuotias kun olen mennyt naimisiin, 18 vuotiaana syntyi poikani ja 19 vuotiaana syntyi tyttäreni. Sohaistiin sanojasi mukaillen paksuksi kakarana. Se on ollut elämäni ihanin asia. olen tullut 39 vuotiaana mummuksi ja nautin lastenlapsistani täysillä. Minä olen ollut valintoihini tyytyväinen. Sama ukko mulla vielä käsipuolessa roikkuu, joten luovimistaitojakin olen oppinut
- on minun kännykkäni ääni johon oma lapsenlapseni on äänittänyt Mamma, vastaa, sulle tuli puhelu, vastaa jo. Sitä kehtaa soitattaa paikoissa joihin kännykässä puhuminen sopii. Kumpa tietty lapsellisuus säilyisi meissä kaikissa. Minä opin tänä kesänä vislaamaan kovaa ja korkeelta.
- minkälaista miestä sinä itse olet hakemassa. Minkälaisen matkaan lähtisit ja minkälaiselle antaisit pakit. Kai sitä jokainen viisikymmenvuotias haluaa kiihkeästi vielä rakastaa ja näitä onnettomia on niin miehissä kuin naisissakin.
- Mulla oli kouluikäisenä muut harrastukset päällimmäisenä kuin opiskelu. Meidän lapset tietävät sen ja olenkin varoittava esimerkki...Mutta olen vanhemmiten alkanut opiskelun riemun löytämään. Sanotaan että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
- tapahtui paljon silloin. Jäin auton alle. Tapasin tulevan mieheni. Menin naimisiin. Sain pojan. Sain tytön. Ostettiin oma koti. Niihin vuosiin mahtuu paljon itkua ja naurua...kiva niitä on muistella mutta empä haluaisi elää uudelleen...Paljon voisin tehdä toisin ja muuttaa tämän hetkistä oloani paremmaksi, jos kaikki olisi mahdollista. Voin kyllä rehellisesti sanoa että olen ELÄNYT
- kuntolenkillä Turussa. Voi kun olisin sinut tunnistanut niin olisin kyllä lohduttanut ja sanonut että aika aikaa kutakin. Uusi kaveri löytyy jos sellaisen haluat. Nauti nyt siitä että saat lukea lehden vaikka päälläsi seisten, ja juoda kaffeet koska sinulle itsellesi parhaiten sopii.
Niin se on että pitkässä liitossa voi joku aivan mitätön asia olla se viimeinen niitti.
Mutta olen aivan varma että tämä asia kääntyy voitoksesi. Usko pois virtuaaliystäväni