Vapaa kuvaus

Tuuli väreilee meren pinnalla,

auringon viimesäteet kohtaavat rannanhiekan,

kalan hyppy vedessä rikkoo hiljaisuuden,

olemme yhtä, sinä ja minä.

Yön hiljaiset hetket kanssasi,

linnun siipien kahahdus taivaalla,

koivunlehdet liikumattomat yllämme hetkellä kun saan pitää sinua lähelläni,

rakkaus on tämä hetki.

Kuva minusta, löytyy linkistä "tuo komea mies"

Jos et itse saa aikaan hankaluuksia elämääsi, älä sure, aina löytyy henkilö joka tekee sen puolestasi.

Ja lisää; Pullukka, hyväntuulinen ja yksoikoinen eläkkeellä oleva keittiömestari.

Ammattiani harrastelen edelleen.

Juttelen mielelläni mistä tahansa aiheessta, mikään ei ole vierasta, synnyttämisestä hevosen kenkien laittoon, minulla on mielipide josta pidän kiinni.

Kerran minut valtasi epäilys että saattaisin olla väärässä jossain asiassa, onneksi heräsin huomasin ajatuksen olleen vain unta.

Tyttärieni mielestä olen aina väärässä, niiden, siis tyttärien kohdalla kävi kasvatusfipa jonka voi laittaa kokemattomuuden tiliin.

Ne opetettiin puhumaan eivätkä sen jälkeen ole lopettaneet.

Jos voisin aloittaa alusta uudestaan niiden kanssa sulkisin ne pimeään kellariin siihen asti että ne voi siirtää koulun harteille kasvatusosion ajaksi.

Lainaus Lassi ja Leevi sarjiksesta:

"Kaikki mikä ei ole pakolla tehtyä voidaan laskea huviksi".

Muuten jos et jaksa lukea tätä tekstiä loppuun niin tuskin jaksat jutellakaan koska minä käytän mielelläni pitkiä lauseita.

Ja EHDOTTOMASTI puhun mieluimmin punaisilla, jossain poikkeustapauksissa myös ylellä, mutta vieroksun sitä.

Ja myös huomioitavaksi; olen huono keskustelujen aloittelijaksi, mutta erittäin hyvä kuuntelijaksi ja puhumaan.

Luonteeni uteliaspuoli on aina liikkeellä katsomassa minkälaisia ihmisiä lankoilla pyörii, jos se häiritsee jotakuta, bannaa tai ilmoita s.postiin että tiedän pysyä poissa sivultasi.

Se minkä ikäisten ihmisten kanssa keskustelu luonaa ei ole rajaa, jokainen voi itse päätellä haluaako jutella vaiko eikö.

Yön pehmeä satiini kietoutuu ympärillesi, tuulenvire liikuttaa hiustesi kruunua, kuvajaisesi kimaltelee virrassa kilvan tähtien, mä untasi valvon.

Kuu syleilyynsä meidät ottaa, tähdet polkuamme valaisee, puut metsän meille kuiskii, linnut tarinaansa kujertaa, yö unten usvaisten harsoon meidät peittää.

On vain 2 täydellistä ihmistä, toinen kuollut, toinen syntymätön. Kiinal. sananlasku

Suosikkibändit/artistit: rock, Blues, pop, country

Ruoka & juoma: kaikki mikä itse teen, ja valikoiden muiden tuottamat nautinnot

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Ase tai siviilipalvelus: laivasto

Yhdistykset/kerhot: Päin mäntyä vaikka sattuis kerho

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Jos haluat nähdä pärstäkuvan, niin loikkaa treffi sivulle, siellä se toljottaa odottaen sinua!

Aloituksia

273

Kommenttia

534

  1. Ihminen elää vain hetken, ja lopussa tietenkin musiikkia;

    1 Ihminen, naisesta syntynyt,
    elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
    2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu,
    on kohta poissa, kuin varjo.
    3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi,
    hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
    4 Voiko saastaisesta tulla puhdas?
    Ei koskaan!
    5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,
    lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.
    Sinä olet pannut hänelle rajan,
    jota hän ei voi ylittää.
    6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
    7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:
    sen kanto työntää versoja,
    niiden kasvu ei lopu.
    8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa,
    vaikka sen tyvi kuolee,
    9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.
    10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.
    Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
    11 Meren vesi haihtuu,
    virta kuivuu, sen vedet häviävät.
    12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.
    13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan,
    piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,
    panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
    14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on
    kuollut?
    Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,
    minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
    15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,
    sinä kaipaisit jälleen
    sitä, minkä oma kätesi on luonut.
    16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani
    mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.
    17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.
    18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon
    kallioiden murtuessa,
    19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet
    ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan,
    niin sinä murrat ihmisen toivon.
    20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee
    täältä,
    hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet
    pois.
    21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa --
    hän ei siitä tiedä,
    ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti --
    hän ei siitäkään mitään tiedä.
    22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.