qotd
Ohjelmoija ja kirjailijanalku. Blogaan kirjoittamisesta ja kustannusmaailmasta osoitteessa: https://www.kirjailija.blog/
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 228 kommenttia
- Olen tämän joskus aikaisemmin palstalla maininnut, mutta hyvänä standardina yhdelle sivulle pidetään 30 riviä joilla jokaisella on noin 67 merkkiä. Tämä merkitsee suunnilleen 2000 merkkiä per sivu. Siitä voi siis sanalaskurin avulla laskea, että suunnilleen kuinka pitkä siitä omasta tekeleestä olisi painossa tullut.
- Uskoisin, että ellei ihan luentoa pyydä, vaan lyhyesti yksityiskohtia, monet voivat hyvinkin ystävällisyyttään vastata. Uskoisin vastausprosentin olevan korkeampi julkisissa viroissa, kuten esimerkiksi poliisissa.
- Helpoimpia vaihtoehtoja löytää realismia on tutkia ihan oikeita tapauksia. Googlettaa (mielellään englanniksi) aiheeseen liittyen ja ottaa uutisten perusteella selvää miten asia voisi tapahtua. Ja tämähän tietty pätee muuhunkin kuin identiteettivarkauksiin.
Monet kirjailijat myös tukeutuvat ammattilaisten apuun. Jos yrittää kirjoittaa poliiseista, pyytää sähköpostitse poliisia kertomaan miten homma toimii, jos historiasta, ottaa yhteyttä yliopistoon. Vaikkei kirjailijan ehkä tarvitsekaan olla lukenut, lukeneet kaverit ovat aina tarinankertojan aarreaitta. - En ole itse vielä saanut lähetettyä mitään, mutta olen kuullut usein neuvottavan, että hylätystä teoksesta pitää ottaa opikseen. Jos siitä saa palautetta, sitä voi parantaa, jos ei, voi aina yrittää toiselle kustantajalle. Tässä mielestäni J.K. Rowlingin tarina on lohduttava: hän lähetti Harry Potterin käsikirjoituksen kahdelletoista kustantamolle, eikä yksikään näistä tunnistanut tarinan potentiaalia. Vasta vuotta myöhemmin kustantaja löytyi ja loput tiedämmekin.
Neuvoisin kirjoittamaan riippumatta siitä, mitä kustantaja ajattelee. Jos itse todella pidät tarinastasi, joku muukin varmasti pitää. Itse aina koen jonkinlaisen kriisin saatuani pienen osan kirjaa loppuun. Yleensä paras ratkaisu on odottaa, antaa itsensä levätä hetken ja sitten pureutua taas uuteen ideaan. Jo luonnostelu tai lyhyet tekstipätkät pitävät luomistyössä kiinni. Pääasia on, että nauttii kun saa kirjoittaa. - En ole samaa mieltä siitä, ettei mitään kiusallista ole olemassa vapaamuurarien ja mormonitemppelien välillä. Olen omakohtaisestikin huomannut vapaamuurari-yhteyden aiheuttavan kiusallisuutta jäsenissä, mihin lienee syytäkin. Vapaamuurarius nousi 1600-luvun taitteessa ja levisi nopeasti seuraavalla vuosisadalla. Ensimmäinen suurloossi perustettiin Lontoossa vuonna 1717. Vaikka vapaamuurarien tarkkaa syntyhistoriaa ei tiedetä (itse pidän sitä selvästi keskiaikaisena keksintönä), lienee syytä mainita etteivät vapaamuurarien syntymyytit käy kovin hyvin yhteen arkeologian kanssa. Tästä syystä on epäuskottavaa, että vaapaamuurarit olisivat säilyttäneet jotakin juutalaisen temppelin salaisuuksia, mitä usein Smithin puolustukseksi väitetään.
Tämä johtaa hyvin nopeasti siihen, että käsitykset temppelirituaalien ilmoituksellisuudesta täytyy punnita uudelleen. Koska käsittääkseni kirkko opettaa (tai jättää jäsenet siihen käsitykseen) että temppelin toiminta on suoraa jatkumoa paljon vanhemmalta ajalta, syntyy pähkinä, jota voi olla vaikea purra - ja on näinollen varsin kiusallinen.
Liitän tähän vielä linkin yhteen vapaamuurarirituaalien variaatioon, jonka kanssa Smith saattoi hyvinkin olla tuttu. Linkin takana voi piillä yllätys - jos sen ylipäänsä uskaltaa avata.
http://www.ephesians5-11.org/handshakes.htm - Omassa Wordissani (2003) on oletusasetuksena että kaksi viivaa muodostaa ajatusviivan. En usko että ne ovat muuttaneet sitä seuraaviinkaan versioihin.
- Tarkoitan, että on parempi kokeilla onneaan kuin kulkea jatkuvasti pohtimassa, että mitä sille tekstille lopulta olisi käynyt. Nykyään kun yrittäminen ei maksakaan mitään, kun useimmat kustantamot ottavat vastaan käsikirjoituksen sähköpostina. Pessimistinen periksi antamineen taas ei tietysti johtaisi mihinkään.
Lisäksi päästettyäsi käsikirjoituksesta irti voi olla helpompaa siirtyä seuraavaan. - Olettaen että idea nyt sattuisi ylittämään julkaisukynnyksen siirryn suoraan painovaiheen ongelmiin. Aivan aluksi on syytä muistaa, että kirjoittamasi sivut käyvät koneella läpi vielä monta muokkausvaihetta. Sinulla on sanasi sanottavana kirjan koosta, mutta todennäköisesti lopulliset päätökset tekee joku toinen. Luultavasti sivusi skannaa joku graafikko erityisasetuksilla, joista et ole tiennytkään, käsittelee ne huolellisesti ohjelmilla poistaakseen paperista ikävän näköisiä virheitä ja asettelee ne sen jälkeen paperille. Yllätyksenä sinulle kenties voi tulla, että etenkin sarjakuvat piirretään yleensä pari kolme kertaa isompina, kuin minkäkokoisina ne painetaan. Suosittelenkin hylkäämään A5-ajatukset suoraan ja siirtymään A4- tai vielä mieluummin A3-ajatteluun. Paperilaadun kannattaa olla sellainen, että siinä skannausvaiheessa ei näy mitään muuta kuin olennainen. Kuvat, jonka olet ajatellut menevän sivun reunan yli, kannattaa myös piirtää muutaman centin pidemmälle niitä leikkuuvaroja varten.
Väreistä vielä sen sen verran, että taiteilijalle ja sille pahamaineiselle graafikolle "kolmivärinen" merkitsee kahta eri asiaa. Painossa tunnetaan neljä väriä: cyan (sininen), magenta (punainen), keltainen ja musta, joista kaikki muut värit sekoitetaan. Tämä huomio lähinnä sitä varten, että esitellessäsi työtäsi kolmivärisyydestä puhuminen voi olla harhaanjohtavaa. - On se minusta lohdullisempaa yrittää kuin itse tuomita itsensä.
- Ymmärtääkseni monet kirjailijat kirjoittavat ensin pätkän, korjaavat sen seuraavana päivänä ja kirjoittavat sitten lisää. En kuitenkaan takertuisi yksityiskohtiin niin aikaisessa vaiheessa, vaan pitäisin juonen kulusta huolta ja myöhemmin palaisin antamaan loppusilauksen. Olen itse jo kauan sitten lopettanut laskemisen, monettako versiota kirjoitan. Toisinaan olen luullut olevani valmis, mutta huomannut sitten etten olekaan.
- Sanoisin että kaikki ja ei mikään. Raamattu on tärkeä osa länsimaista kulttuurihistoriaa, ei enempää eikä vähempää. Monet kirjassa esiintyvistä väitteistä ovat myös olleet kirjoittajalleen totta. Useammin kyllä eivät. Aikaisemmin myytit yleensä osattiin pitää myytteinä ja tarinat tarinoina. Raamatusta tuli myös hyvin pian politiikan väline. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi kuningas Josian tekemiin muutoksiin ( http://en.wikipedia.org/wiki/Josiah ).
- Heh, en sen enempää kuin se joka lainaa tarinan babylonialaisesta Enuma Elishistä, esitellen täydellisesti Lähi-Idän senaikaista maailmankuvaa. Kyseessähän on muutenkin kirjallinen jekku: ensimmäinen ihminen adām syntyi kun Jahve puhalsi hengen maahan, adāmahiin. Edes kirjoittaja ei tarkoittanut sitä tulkittavaksi kirjaimellisesti.
- Olen vakaa lainausmerkkien kannattaja. Viiva vaatii yleensä aina oman kappaleen, mikä vaikeuttaa tekstin rytmittämistä. Sitaatteihin repliikkien sisällä käytetään yksinkertaista heittomerkkiä ' kaksoismerkin sijaan. Käsittääkseni ne myös vuorottelevat, mikäli jostakin äärimmäisen harvinaisesta syystä tarvitset monta sitaattia sisäkkäin. Ikään kuin näin:
"Hän sanoi 'se on nimeltään "kissa", luulen'. Hassua." - Minulla on to..:n viestiin hyvin vähän lisättävää. Mainittakoon vielä, etten ole ateisti, mutten myöskään minkään monoteistisen kirkkokunnan jäsen. Etuni Raamatun suhteen on se, ettei minun tarvitse tehdä jotakin tiettyä tulkintaa sitä lukiessani; se on juuri sitä minkälaisena se näyttäytyy. Suosittelen itse asiassa jokaista kristittyä lukemaan kirjan ilman ennakkotulkintoja. Jos se sanoo valtamerten olleen olemassa ennen valoa (1. Moos. 1:2), hyväksy se. Jos se tuntuu omituiselta, tutustu aikalaiskirjoittajien maailmankuvaan. Raamattua näin lukevien ei tarvitse kuluttaa energiaa vaivalloiseen mielen akrobatiaan, vaan voivat arvostaa sen sisältöä sellaisenaan: arvokkaana katsauksena tuhansien vuosien takaiseen kulttuuriin. Samalla Raamatun ristiriidoilla on kummallinen tapa aueta, eikä selitysteosten ansiosta, vaan arkeologian. Suosittelen kokeilemaan, mikäli pahamaineinen kognitiivinen dissonanssi ei astu väliin.
Lyhyesti: minun ei tarvitse tulkita mitään, koska voin lukea Raamattua sellaisena kuin se on. - Olet tainnut lukea ketjun postaukset huolimattomasti, mikäli olet ohittanut sekä minun, to..:n että R. Sitian viitteet ja lainaukset. Kritisoin Lehin valmiutta ohittaa tutkijoiden havainnot virhetulkintoina, mikä minusta todellakin on ignoranssia. Olen tietty tietoinen siitä, ettei uskovaisilla ole juurikaan vaihtoehtoja, koska he muuten saattavat päätellä palvelevansa sittenkin väärää (tai keksittyä) jumalaa.
- Jaksan hämmästellä maallikkojen valmiutta huitaista arvostettujen tutkijoiden vuosikymmenten työn suoraan romukoppaan. Koska todisteet eivät vastaa maailmankuvaasi, ohitat ne arvottomina. Ironista asenteesta tietenkin tekee sen, että uskoa epäsuorastikin tukevia väitteitä käytetään oman näkemyksensä tueksi. Vastauksesi on kuitenkin tähänastisista johdonmukaisin - vaikka näyttääkin minusta pohjaavan tieteelliseen ignoranssiin.
- Olet siis sitä mieltä, että myös juutalaisten palvomat jumalat Baal ja Ashera ovat todellisia, vaikket itse heitä palvokaan? Entä mitä mieltä olet kanaanilaisesta ylijumalasta Elistä, jota on palvottu rinnakkain sotajumala Jahven kanssa? Monet juutalaiset käsittivät myös Asheran Jahven vaimona. Onko tässä siis mormoniteologiassa pilkottava taivaallinen äiti, josta palstalla on väitelty? En ajatellut tehdä tästä aivan niin yksinkertaista, että hyväksyn noin helpon vastauksen. Käsityksessäsi juutalaisten polyteismistä nimittäin näyttää olevan laajentamisen varaa.
- Oma postauksesi kyllä pursuaa väärää tietoa, minkä vuoksi halusin sen korjata. Näen kuitenkin, että haluat pitää kiinni omista näkemyksistäsi, joten annan sen olla tässä vaiheessa. Loukkaavan materiaalin poistuminen välistä olisi kuitenkin suotavaa.
- Kuten luulin jo käyneen ilmi, ongelma on pienempi Suomessa, koska täällä naisilla on varsin vähän mistä valittaa. Samoin täytyy ymmärtää etteivät kaikki ole onnettomia mormonismin piirissä, mutta sillä on potentiaalia olla haitallinen. Halusin osoittaa, ettei ihmisten uskonnon synnyttämiä ongelmia kannata vähätellä, koska myös ammattilaiset ovat havainneet niitä. On hyvä, että vaimosi on tyytyväinen elämäänsä. Toivottavasti hän on jatkossakin.
- Uskoakseni voit myös itse vastata niistä väitteistä, joita palstalle postaat, oli ne lainattu joltakulta tai ei. Toivon, että postaukseni saa ihmiset jatkossa tarkemmin ajattelemaan, mitä kanssaeläjistään uskovat tai sanovat.