- ' maasta olet Sinä tullut
ja maaksi pitää Sinun jälleen tuleman '
se oli kaiketi se ydinajatus runossani,
vaikka siitä tahtomattani tulikin melkoisen
tummasävyinen. Lueskelin tässä parina päivänä
melkoisen monen runoilijan antologiaa ja
luultavasti niiden jättämä tunnelma jäi päälle.
En ole mitallista runoa kovinkaan paljon kirjoittanut,
mutta ei tämä lajissaan ainoa kohdallani ollut.
Paljon kiitoksia hienosta palautteesta ja omalla
tavallaan rinnastamisestakin Nurmioon ja Juiceen.
Paljon valoa elämääsi, kevättä kohti mennään. - kerrankin sellainen runo, jonka voi ihan tällainen
tavallinenkin tajuta suoraa päätä.
' en tahtonut tänne
tilastani pois
ja talvisin huulin '
ugh - upea säe ja loppu vain ryydittää ensimmäistä.
Tiedätkö, olisin erottanut toisesta säkeestä sanan Sinä
ihan omalle rivilleen, se olisi antanut jotenkin pontta,
erilaista särmää sille. Mutta viehättävä, kertakaikkiaan
on siltikin kokonaisuus.
Minä tykkäsin ja lujasti. - ja mystisten runojen kirjoittaja.
Mikähöhän tämän runosi synty oikein mahtaakaan olla,
mielenkiintoisesti kuljetat sitä ja pudottelet sanoja.
Jos kirjasta on pudonnut ensin tavu ja sitä ennen lintu
' nimesi mainittu ' niin ei hitto soikoon enää voi kyllä
kukertavammin kirjoittaa. Siis, kutkuttavasti ja mystisesti
edelleen, en voi sille mitään =)
Ihana paketti, kiitos. - taitaa olla niin, että pikkulinnut on hakeutuneet kylmän
kaupungin tuulista metsiin kylmältä suojaan. Meillä ainakin
on täällä tiaisia varmaan lähes joka sorttia, käpytikka, närhiä
( joista en pidä, vaikka ovatkin upeaa katseltavaa ) mutta
punatulkkuja en ole nähnyt tänä talvena, kuin yhden ainoan.
Niiden suhteen olen hieman ihmeissäni, kun niitä yleensä on
mahdottoman paljon. Mukavan yllätyksenkin koin tässä viikko,
pari taaksepäin nähdessäni ensi kertaa pikkutikan talipallojen
kimpussa.
Sellaista se on, lintujen elämä. Tulevat ja menevät, vaihtavat
maisemiaan.
Toivottavasti vielä talven aikaan tulee Sinunkin talipalloillesi
nakuttamaan tiaisia. Jos voisin, usuttaisin näistä meidän piha-
piiriläisten kymmenistä edes joitain iloksesi. - mutta myöskin ilo ja kaikki on omalla tavallaan kukkasia,
Sinulle, minulle - meille kaikille. Annamme aina kirjoittaessa
jotain itsestästämme, osia elämästämme muille luettavaksi.
Ja rakkaus on sekä elämän suola että sokeri,
monivivahteinen ja rikas.
Kaikki tuntemukset laidasta laitaan voi ikuistaa
runoiksi, niin kuin Sinäkin nyt teit.
Kiitos että sain lukea, olla mukana säkeidesi virrassa. - en usko, että näytät missään peilissä rumalta.
Mutta voin hyvin asettua kyllä asemaasi, ainakin
aamuisin. Silloinhan kaikki on kaikista kurjinta
ja tylsintä, ikävää. Ja täytyy sanoa, että niin
surumielisesti kuin runosi alkaakin, se paranee
vaan loppua kohti.
' Vanhat putket valittavat
mutta kuka niitä kuuntelisi
Sivelisi sinisen näkyviin '
Täydellistä, täydellistä ja upeaa !
Jään runosi tunnelmiin - kiitos. - onpa herkänkaunista ja väreilevää tekstiä,
jos tähän ei ihastu on kyllä lukijassa vika =)
Kun toinen tietää mitä tehdä, voi vapaasti
antautua käsipiirroksiin iholla ja nauttia.
Pidin minä ja paljon ! - mukava kuulla, että olen ainakin joten kuten onnistunut
riimittämään, se kun ei ole minulle sitä ominta aluetta.
Miellyttävä palaute, kiitos siitä ja ilon hetkiä poluillesi. - hienoa oli lukea palautettasikin.
- Tosihan se on, että vuodet tekee tehtävänsä
meissä kaikissa. Mutta kuka tahansa ei pysty
kuvaamaan vuosien jälkiä ihmisessä - miehessä
ja naisessa samalla tavoin, kuin Sinä. Menet
syvälle rakkauden alkuun, sen kasvuun ja sen
hiipumiseen. Miehen katumukseen ja anteeksi-
pyyntöön jossa kuitenkin on nöyrä pyyntö
' auttamalla minua
avaamaan itseni..niin tarvitsen Sinua '
Koskettavan kaunista, elämänmakuista runoutta.
Kiitos, se ei ole paljon, mutta tulee sydämestä.
Omassani hain erilaisuutta, pitkästä aikaa kokeilin
mitallista runoa - edellisestä on vierähtänyt aikaa jo tovi.
Mukavaa lauantai-iltaa Sinulle ja kiitos vielä. - miksi runosta muodostui niin suruvoittoinen,
se ei ollut alunperin tarkoitus. Mutta kaipa se
on se melankolisuus, joka minussa asuu.
Niin, onneksi emme huomisesta tiedä.
Kiitos Saaga palautteesta, lämmitti kovin. - http://www.youtube.com/watch?v=-An0pd2-STU
tuli ensimmäisenä runostasi mieleen.
Kaunis, tunteellinen ja herkkä runo Sinulta Saaga,
kiitos että sain kokea ja lukea sen. - niin melkein voisi tästä kuluvasta sanoa,
jonka Sinäkin olet runoosi ikuistanut.
Se on näämmä aihe kuin aihe mistä Sinä taiot
runon ja vielä muodosssa, joka lukijan silmää
viehättää.
Elämä maistui tässäkin. - ja kiitos runostasi,
hienoa ja tyylikästä työtä. - todella upeaa jälkeä olet jättänyt.
' seisot hymyni reunalla '
jees, siinä yksi poiminta runostasi,
josta vaikutuin.
Kiitos lukuhetkestä. - Onpa vahvatunteinen runo,
tätä ei voinut mitenkään ohittaa RistoS.
Taito kirjoittaa, se Sinulla toden totta on. - että piipahdit ja jätit lyhyen, mutta kovasti
kannustavan viestin.
Kiiiitoooooos. - kuu keltainen, juustoinen ja nauravainen.
Sinä sen taas runoksi puit,
säkeiksi sävelsit ja riopottelit sekaan myös
romantiikkaa. Mutta mikäpä sen parempi
innoittaja onkaan, kuin kuu keltainen. Vaikka
olit toki saanut tummaakin sävyä siihen, silti
siitä jäi hyvä maku suuhun.
Kiitos. - naisista ja on ikävää, ettet ole kokenut kirjoittamisen arvoista
rakkautta koskaan. Väittäisinpä, että miehistä löytyy satavarmaan
samaa laskelmoivuutta ja kylmyyttä, kuin mihin liität naiset.
Ja kyllä, kyllä rakkausrunojen onnea ON olemassa.
Toivottavasti löydät vielä joko runoilevan tai runoilemattoman
naisen ja rakkauden, jolloin voit kirjoittaa sydämesi kyllyydestä. - niin se on, hiertynein jaloin ja känsäisin varpain
on jatkettava matkaa. Luultavasti on sekä kevät-
että kesäihmisiä, mutta varmasti myös syksyn tummia
kaavuissaan, melankolialla sävytettyjä. Taidan kuulua
tuohon viimeksi mainittuun ryhmään.
Runosi on kerrassaan syvällinen omaani vasten, upeaa
sanojen ja lauseiden kirjoa alusta viimeiseen säkeeseen
joka on lohdullisen kaunis.
Sinua kiitän, olet runomaailman parhaimmistoa.