Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Tuossa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa,ottaa yhteyttä johonkin pätevään alan ihmiseen saamaan kokonaisvaltaiset neuvot,tai antaa koira pois... Ja katsoa sitten,että menee varmasti pätevään kotiin,ja kertoa rehellisesti omat kokemukseset.
    Ja noin olisi pitänyt alunperin mennä,kerrottu rehellisesti koirasta ja sitten mietitty tarkkaan omia resursseja,pärjääkö vai ei...Noita kiertokapulaoita,ja hetken huuma,on aivan liikaa.

    Pikajuttuna voisi tehdä,että koiran ei ole lapsen kanssa samoissa tiloissa.Onhan noita muitakin.Eli toimii vaan tilanteen mukaan.
    Ei käydä koirapuistossa.Tai silloin,kun siellä ei ole useampia koiria,ja tarvittaessa vaan kielletään.Jos ei kieltoa osaa,niin opetetaan.
    Eroahdistukseen,tai mitä lie,pitää aloittaa yksinjättämisen opetus,kuin pennulle.
    "Koira ei tunnu omalta".Noh,tuota olisi pitänyt miettiä jo ennen ottoa.

    Mutta kuten sanoin,parhaat ja suosittelemani vaihtoehdot kirjoitin jo heti alkuun.Ja jos kyse isosta koirasta,niin olisi ihan hyvä pistää mahdollisimman nopeasti toimeksi.Itseasiassa kyllä muutenkin.
  2. ;D
  3. "Eli lajityypillinen..." No nythän sinä jo kirjoitat pitkälti kuin omalta näppäimistöltäni :D,eli jyvät on jo löytyneet :D

    Eli aina pitää erottaa geenien aikaansaannos ja kasvatuksellinen/koulutus.Jälkimmäinen ei periydy,joten kun rodusta puhutaan,niin sitä ensimmäistä pitää painottaa vielä enemmän.Toisella sitten ensimmäisen tuotosta ohjaillaan,kuka siinä sitten onnistuu paremmin,kuka huonommin.Pääasia,että otettaessa mitä vain rotuja,tiedetään mitä ollaan ottamassa kunnolla,niin sitten voidaan myös miettiä,tai noh,järkevä ihminen ainakin,riittääkö rahkeet niihin vaativimpiin piirteisiin,ja myöskin,osaako ja haluaako aina tiedostaa ne.
    Oli sitten kyse suhtautumisesta lajitoveriin,tai hyvistä tai vähemmän hyvistä koulutusominaisuuksista (hyvä harrastuskoira...) ym.

    Ja kakkoskappale.Ja siinäkin se jyvä löytyi :D.Eli nimenomaan rotuominaisuudet pysyvät,tulevat hyvinkin kaaaaaaukaa,ei siinä pysty muuttamaan edes pittiä,kuten muitakaan,muutamalla sukupolvella.
    Ja jos linjauksia on käytetty,saati sisäsiitosta,niin se niiden linjattujen koirien ominaisuudet VIELÄ entisestään saattaa korostua.Niin hyvässä kuin pahassa.Eli kun lähtee koiraa hommaamaan,heposista en taaskaan puhu mitään,koska sen lajin geeniperimää ja käyttäytymistä en tunne,niin varsinkin jos halutaan hakea tai vähemmässä määrin jotain ominaisuutta saada,niin kannattaa tuo puoli myös tsekata ;)

    Mutta lopetetaan "inttäminen".Ei edes pahemmin tarvi enää :D .Kohta muuten kirjoitat jo kokonaan kuin minun näppäimistöltäni.Tosin oma lehmä tietty ojassa, sanon,että ei ollenkaan paha asia... :DDD

    By the way,en minäkään halua rotujen leimaamista,enkä että niitä nimenomaan leimattaisiin.
    Siksi se onkin tärkeä jakaa mahdollisimman realistista kvaa,ettei vääriä ostopäätöksiä tulisi,ja toki,mikä ei ollenkaan huono juttu myöskään,tuoda niitä omia koissuja (jos tapetilla olevan tapaisia omistaa),jos mahdollista,positiivisesti näkyviin ;).Jokainen koirakko on aina oman rotunsa yksi "mainos",hyvässä ja pahassa sitäkin.
  4. Eihän tuossa tarvi mitään muuta kuin tutustua rodun historiaan,sieltähän ne tulee...

    Eli ihan simppelisti nenätyöskentely.Haku/ja tai jälki.Vähän sen mukaan,"kumpaa nenää" mieluummin näyttää,maa vai ilmavainuista,tosin kumpikin saattaa hyvinkin onnistaa.Jos riittävää sosiaalisuutta löytyy,niin siis haku myös,ja ajatella voi myös vaikka pelastuskoirapuolta.Jälkimmäiseen sitten vaan pitää miettiä,onko itsellä siihen motivaatiota,aikaa ja toki muut siihen vaadittavat (esim.erittäin hyvä koiran hallinta ym.) pitää pelittää niin ohjaajassa kuin koirassa.
    Se kun harrastuksena sisältää monenmoista,ja on usein hyvin sitovaa.

    Tuolle roduille rodunomiaisimmat jutut.

    Jos sitten enemmän haastetta haluaa,ja kaikille koirille aina suositeltava on sitten toko.Siinä vaan sitten vaaditaan ohjaajalta paljon ko.rodun kanssa,koska motivaatiota pitää saada tyypillisellä tehtyä melkoisesti,koska rotu ei ole pahemmin miellyttämishaluinen...

    Agility on ok,jos luusto on kunnossa (mitkä on kyynärät? ),mutta nykypäivänä se on hyvin tavoitteellista ja raskasta raskaalle koiralle,että en välttämättä suosittele.Paitsi jos löytää ryhmän,jossa voi ottaa vähän rennommin,valkata esteitä ym.

    Kaikissa noissa (noh jäljessä ei niinkään) perusedellytys on,että jos hommaa aletaan tehdä myös muitten kanssa,eikä pelkästään "yksikseen",niin bullmastiffin pitää olla joko poikkeuksellisen sosiaalinen tai sitten jos ei nyt ihan sitä luokkaa,niin kunnolla hanskassa,ettei turhia ruttujen syvenemistä tule suhteessa muihin koissuihin.
  5. No otetaan vaan vielä kerran :D

    Ei,ei tosiaan ole sama kuin hevosilla,jos ymmärsin viesteistäsi,että suurinpiirtein yhdessä sukupolvessa voi ihmeitä tehdä.Koirilla se ei mene niin,taustat tulee enemmän tai vähemmän myös esiin ja on otettava huomioon.Vaikka monta sukupolvea olisi laitettu tietynlaista,niin silti taustosta voi jotain omaansa tupsahtaa ja tupsahtaakin.
    Myöskin mitä enemmän on samoja koiria,sen enemmän ne taustat myös vaikuttaa.Tähän sitten kun vielä sitten lisää,mitä aikojen alussa on rodun luonnissa tehty,vahvistettu,hävitetty luotu "uutta" ym.Ja osaltaan ne lajieläimelle tyypilliset piirteet,ja mitä aikojen alusta siis tullut.

    Ja nyt olisi hyvä pitää ne vellit ja puurot erikseen,niin on helpompi keskustellakkin ;)
    Eli puhutaan jalostus jalostuksena,genotyypit sinä itseänsä ja mitä se tekee,ja fenotyypppi ja esim,koulutus oma osanaan.
    Alunperinhän oli puhe koirien (rotujen),ainakin minulla, perusluonteilla,niiden realistisena näkemisenä ja sellaisena niistä puhuttaen.Eli yksi tärkeimmistä asioista ehkäistä ongelmia,JA estää sitä negatiivisuutta,mikä syntyy,kun asioita ei katsota ja tietoa anneta realistisesti ;)

    "Ja nyt kun kyseessä... Mistä rodusta puhut?Hyvä tietää tässä yhteydessä ;)
    Jos puhut nykypäivänäkin ei-sosiaaliseksi lajitovereita/omaa sukupuoltapuolta mainittavasta rodusta,niin toivon todella,että tuo mainitsemasi harrastaja ei koskaan päättäisi alkaa kasvattajaksi...
    Sen verran on nyt tieto koirien kasvattamisesta ja periytyvyydestä hakusessa,ja varsinkin jos vielä on vaativista koirista kyse,niin o_O

    " Joten tuossa pitin yleistäminen..."Kenelle tuo oli osoitettu? Jos minulle,niin miten olen yleistänyt ja mitä?
    Yhä edlleen,rodunomaisuudesta ja tyypillisistä piirteitä puhuminen ei ole yleistämistä,vaan realismia,ja niin normaalisti tehdään kuin puhutaan rodusta,ei yhdstä tai muutamasta yksilöstä.Tyypillisen rodunomainen ei siis ole poikkeus,vaan se,mitä yleisesti ottaen rotu on,ja vielä tarkemmin,aina parempi,myös rotumääritelmän mukaisia myös...

    Ihan kiva,jos olet eläinpuolen koulutuksia käynyt,koirienkin,niin minäkin :)
    Jotain myös jalostuspuoleltakin on tarttunut,ihan käytännössäkin,myös se,että genotyyppi ja fenotyyppi on eri asia,ja mitä tarkoitetaan,kun puhutaan roduille tyypillisistä piirteistä ;),joka siis ei ole sama kuin "yleistäminen",miten joku sen ymmärtää,tai haluaa ymmärtää(kö) :D
  6. Kyllä minä ainakin luen ihan vaan tekstit... :D

    Ja se perimä on laitettu,jokusen kertaakin,koska se on se oleellisin asia.Ja nimenomaan koirien.Minähän en ole muitten perimistä mitään laittanut ;)

    No mstähän se "halu" esim.vetokoirille on tullut? Eiköhän se ole sieltä perimästä.Ja perimään tullut geeneistä,ja se taas jalostettu.Eli ei se siellä ihan itsestään ole tullut ja pysynyt rodunomaiselle tasolle varsinkaan.

    Ja sitten rautalankaa.Otetaan nyt vaikka ei-sosiaaliset koirat.Sen lisäksi,että jos mennään alkukoiraan,jolle on ollut jo hengissä säilymisen vuoksi tärkeää olla kaveeraamatta muitten laumojen kanssa,niin ihan samoin tässä tulee jalostus.Otetaan nyt vaikka taistelukoirataustaiset rodut.Niille ei ole ollut tärkeää olla sosiaalisia muita kohtaan.Tietyissä tehtävissä,riippuen kuinka kauas,tai mistä on kyse,se on ollut jopa virhe.Toisinsanoen jalostukseen on valittu hyvinkin ääripäitä,ei siis mitään "koirapuistokoissuja".
    Kun on lähetty joitain rotuja sitten pehmentämään näissä asioissa,ja muokkaamaan esim.rotuja tiettyihin tarkoituksiin,niin niihin käytetään mahdollisimman sopivia.Esim.vaikka ne molossirodut,jotka on taistelukoirista jalostettu lähinnä seuralaisiksi (myös vahdeiksi,mutta ei näitä ominaisuuksia ENÄÄ haettu nimenomaan),niin lähdetty jättämään ne ääripäät pois.Mutta,jos olisi haluttu ominaisuuden (lajotoverin,käytännössä sivistyneessä päässä lähinnä oman sukupuolen yrmimisen)kokonaan pois,niin silloin olisi melkein poikkeuksetta pitänyt käyttää pelkästään vaan täysin sosiaalisia yksilöitä.Ja siltikään tuskin voi sanoa,etteikö sieltä pitkältä perimältä niitä vanhoja vaistoja geeneistä pukkaisi.
    Toisinsanoen,jos koiraa on jalostettu aggressiiviseksi,eikä sitä ole sataprosenttisesti saatu pois,ja varsinkin mitä LÄHEMPÄNÄ ja enemmän on hyökkäyksiin pyrkiviä yksilöitä käytetty,niin sen herkempi on sen kynnys ottaa yhteen toisen kanssa.Ja kun siis puhutaan tietynsorttisista roduista,niin se sosiaalisuus on monesti sitä pintakiiltoa,eli pohjalla on ne vanhat vaistot.Ja kun tämäntyypin rodut pääsee toteuttamaan itseään (siis ne yksilöt,joilla on hyvin vahvana agret),niin kyllä ne vaan ihan aikuisten oikeasti saattaa "haluta" sen kohteen hengiltä ottaa.
    Mitä enemmän on tehty/saatu/haluttu ym. tehtyä rotua sosiaalisemmaksi,niin sen vähemän kuitenkin näitä yksilöitä löytyy,ja toisinaan homma saattaakin pysyä pelkästään pörhistelynä.
    Eli otetaan nyt ne vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä,eikä inhimillistetä koiria tyyliin " en minä halua tapella".
    Niin,ja jos haluat vielä selkeämpää tekstiä miten jalostus vaikuttaa myös aggressioiden kohdalla,sen periytyvyydestä,"halusta niitata toinen" vielä lähemmin ja suoremmin,niin otapa vaikka yhteyttä vaikka niihin pittikasvattajiin,jotka noita luonteenpiirteitä oikein hakevat...

    Äläkä nyt sotke tähän mitään koulutuspuolta,koska nyt on kyse nimenomaan NIISTÄ perinnöllisistä taipumuksista,JOTKA siis pitää ottaa huomioon roduista puhuttaessa.
    Koulutuksella sitten voidaan vahvistaa/hakea ominaisuuksia esiin,tai sitten häivyttää niitä pysymään siellä pinnan alla,MUTTA ei niitä voi poistaa.Jos käytetään vaikka koiraa jalostukseen,joka on hyvin aggressiivinen omaa sukupuoltaan kohtaan,javielä tälle rodulle se on tyypillistä,niin koulutuksella ja oikealla ohjaamisella se pidetään kurissa,mutta se ei poista sen periytyvyyden mahdollisuutta yhtään mihinkään.

    Saksanpaimenkoira rotuna ei lueta perinteisiin lajisosiaalisiin rotuihin myöskään.Itse en pahemmin ole tutustunut mihinkään "suojelu tai paimenlinjaiseen" käsitteeseen pahemmin.Lähinnä käyttö/näyttölinjaiseen...
    Mutta en ota sen enempää tuohon kantaa,koska en ole paremmasta päästä tuohon rotuun erikoistunut.Mutta täällä on niitä muutamiakin,kuten perheenisä,jolta voit enemmän saada faktaa tuosta rodusta ja linjoista.

    Ja sitä koirarasismia on aina.Minkäs sille voi.Mutta kuten olen jo sanonut,jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen,lisääkö sitä vai toisinpäin.Ainakin siis omalta osaltaan.Kyllä minäkin olen näinä vuosikymmeninä,jona olen koissujen kanssa tepastellut,monennäköistä nähnyt,ja vähän kokenutkin.Mutta turha niitä on ihmetellä,korkeintaan miksi moista on,ja voiko sitä jotenkin vähentää.
    Tosin sanottava on,että "huonoja"kokemuksia on melkoisen vähän,muttaa niiiin paljon pikemmin ihan toisinpäin :)

    Ja muuten,jos sitä muailmaa haluaa parantaa,niin mikä estää tosissaan vaikka siitä tekemästä kongreettista.
    Vaikka opiskelemaan koirien kouluttamista,ja jakamaan sitä tietoa eteenpäin ;)Se on yksi kongreettinen tie myöskin asioitten eteen tehdä ;)
    Ja mikä estää sitten vaan pistämään treenejä,vaikka mitä koulutuksia pystyyn,tasapuolisesti kaikillekin ;)

    Mutta kuten sanoin,en minäkään mistään "syrjinnästä" pidä,todellakaan.Ja todella valitettavaa on,jos sellaista vielä nykypäivänä kentiltäkin löytyy.