waskihanska

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa.
- Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä.
- Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa.
¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin.
- Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado.
- Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee.
O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu.
- Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan.
- Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa.
- Siis:
o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina.
Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia
- Kun Emännyyteni ja minä käymme kaupassa eli lähi-Prismassa, valikoimme harkitusti ostoskärryn täyteen lähinnä elintarvikkeita ja muutakin tykötarviketta (mm. vessa- ja talouspaperia), niin olemme lähikontaktissa (metrin päässä) ainoastaan yhden kassahenkilön kanssa. Ostoksemme riittävät pariksi viikoksi. Pankista olemme nostaneet hygieenisen sileitä seteleitä koskematta yhteenkään ainoaan näppäimistöön, jonka joku rähmäkäpälä olisi voinut saastuttaa. Pankki- ja kauppareissun teemme vastapestyllä omalla autolla, johon kukaan muu ei ole tietääksemme koskenut. Emme halua mitään ostosten kotiinkuljetuksia, joissa yhteyksissä ties miten moni käsittelijä olisi tavaroita ja pakkauksia pyöritellyt. Hoitamalla itse asiamme vältämme ilmeisesti parhaiten mahdolliset pöpötartunnat. Mahtanevatko meidän ministerimme pystyä tämän tajuamaan?
- Periaatteessa kyse on siitä, onko oikein kohdella kansan viidennestä eli yli 70-vuotiaita eri tavalla kuin muuta kansaa? Jos nyt syntyy "pään avaaminen" 70-vuotiaitten kohtelulle muuta väkeä kovakätisemmin, niin entä sitten, mitä voimme odottaa jatkossa? Tuleeko seuraavaksi hallituksen esitys ajokorttien poisottamisesta yli 70-vuotiailta? Ja onpa nuoremman väen keskuudessa puhuttu äänioikeudenkin poistamisestä eläkeläisiltä.
- En tykkää siitä, että yli 70-vuotiaita kohdellaan erikseen kuin holhottavaa väestöryhmää. Jos tuo sama ukaasi kohdennettaisiin koko Suomen kansaan, silloin en asettuisi vastahankaan, jos vain koko kansa sen kansan kaiken karanteeniin asettamisen hyväksyisi, minkä idean läpimenemistä kyllä vahvasti epäilen.
- Odottelen huomattavalla mielenkiinnolla eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantaa yli 70-vuotiaitten karanteeniin asettamiseen vaikkapa sitten jonkinmoisen "tilanteen mukaan"-peräkaneetilla. Asetus tulee siis tiettävästi voimaan ylihuomenna keskiviikkona ja perustuslakivaliokunta voi sen myöhemmin kumota, mikä saattaisi perustuslakijuristien lausuntojen ryydittämänä kestää vähintään kuukausia, kun kerran sote-käsittelykin kesti vuosikaupalla. Lieneekö Marinin hallitus huomannut pitää silmällä ja muistaa Sipilän hallituksen kohtaloa, kun se innostuksen siivittämänä kokeili päätösten tekemistä pikavauhtia?
- Sipilän hallituksen "Osakesäästötili"-viritelmään en ole lähtenyt osallistumaan. Minulla ei ole erityisen suurta käteiskassaa ja vaatimattomat sijoitukseni hoidan arvo-osuustilin kautta. Tuo osakesäästötilin 50.000 euron yläraja on aivan turha ja se ympättiin siihen systeemiin tietämän mukaan sinisten puheenjohtaja Sampo Terhon vaatimuksena. Ei tuonut vaalimenestystä sen eikä muittenkaan sinistäkyjen äänestäjille tarjoaminen. Toisekseen osakesäästötililtä rahoja ulos nostaessa kaveriksi pompsahtaa likeisomainen nimeltään veroviranomainen.
Minun varallisuustasollani kyseessä on säästäminen ja sen hiukan tuottoja antavana muotona ovat osinkotuotot. Jos olisin varsinainen sijoittaja eli summat liikkuisivat vaikkapa sadoissa tuhansissa, niin se olisi sitten oma ja erilainen asetelmansa, jossa pitäisi vissiinkin harkita sijoitusyhtiön perustamista. Nykyisin pieneläjänä totuttuun tapaani jatkan arvo-osuustilin käyttöä niin kuin tähänkin asti olen käyttänyt. Jos tilanteen niin vaatiessa jotain myyn, niin makselenpa verot paragraafien mukaisesti.
Kyllä meneillään oleva kurssien lasku tarjoaa mahdollisuuksia osakehankintaan. Sekä jonkin yhtiön kohdalla tankkaaminen näyttää järkevältä että toisaalta jonkun uudenkin osakkeen ostaminen tanakoittaisi salkkua. Tässä vaiheessa annan vielä ajan kulua, josko kurssit jatkaisivat alenemistaan yhä edelleen. Aikaa arvelen olevan ainakin muutamia viikkoja eli ehkä Pääsiäiseen, Vappuun tai Äitienpäivään saakka. - Kun meillä Suomessakin viralliset tahot hehkuttavat Euroopan Unionia länsimaisen vapauden toteutumaksi, niin sitten kuitenkin jostain syystä brittien vapaasti ilmaisema tahto erkaantua EU:sta osoittautui käytännön toteutuksen tasolla tuiki työlääksi prosessiksi. Kieltämättä Brexit on toteutuneena EU:lle mittava arvovaltatappio. Bryssel ilmeisesti katsoo olleen aiheellista tehdä Brexit-prosessin niin hankalaksi, että se hankaluus toimii muille Eu-jäsenmaille varoittavana esimerkkinä. Miten sen vapauden kanssa oikein on? Tsekkoslovakia jakaantui vaivattomasti 1990-luvulla. Neuvostoliitonkaan hajaantuminen ei johtanut niin mittaviin sotilallisiin konflikteihin kuin sitten Jugoslavian kohdalla puolestaan tapahtui. Varmaankin EU-vallanpitäjien olisi aiheellista asennoitua niin päin, että ei EU ole sekään ikuinen niin kuin ei ollut Rooman valtakuntakaan.
- Merkittävänä opetuksena v:n 1918 tapahtumista on juuri tuo tasavertaisen ihmisarvon määritelmä ja sen hyväksyntä. Sinänsä sama tarkoitus sisältyy myös YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Käytännön toteutus onkin sitten jo vaikeampaa kuten olemme saaneet havaita.
Kieltämättä materialismi jyllää näinä aikoina ja ulkomailta tulevat vaikutteet ovat mukana siinäkin ilmiössä kotimaisten trendivirtausten kanssa yhtä aikaa. Sinänsä pidän kyllä erityisen tärkeänä myös tavallisen kansan vaurastumista kuten jo edellä totesin. Kun vähäväkiset ponnistautuvat taloudellisesti pärjäämään omillaan, niin laajana prosessina se tuo olennaisen myönteisen muutoksen yhteiskuntaan. Omillaan elämään pääseminen vaatii myös henkistä asennoitumista ja tietämystä, taitamista. Nimittäisin sitä valveutuvaisuudeksi. Ja ihmisarvoisuuden ymmärtäminen kuuluu sekin siihen mukaan.
Monenmoinen kilpailun korostus ja pärjäämisen keskeisyys ilmapiirissämme menee myös minun tajunnassani yliläikkymiseksi. Vähempikin riittäisi. Tyypillistä on television ohjelma, jossa heikoin lenkki tipauteaan pelistä pois ja lopulta löytyy vain yksi voittaja. Minä en mieltäni pahottaisi, jos moinen ohjelma jäisi kokonaan pois ohjelmistosta. Toisaalta viestinnän vapaus on arvo sekin.
Jotenkin nykymenosta tulee mieleen entisajan Rooman rappio, jossa sirkushupien korostuminen oli keskeistä ja kilpailussakin olivat mukana lahjonta, sabotaasi ja silloinen doping. Rooman valtakunta kukistui kansainvaellusten myötä. Toki Kontantinopoli-keskeinen Itä-Rooma säilyi laajana valtakuntana vielä senkin jälkeen pitkät ajat. Sieltä on puolestaan peräisin bysanttilaisuus arvoituksellisuuden ilmentymänä. - Myönnän kuuluvani hoipertelijoihin, jos täytyisi ryhtyä olemaan samaa mieltä siitä, että arvot meillä Suomessa ovat pinnallistuneet. Rohkenen kyllä arvella, että nykyään meillä esiintyy ilmapiirissä ja yhteiskunnassa monenlaisia arvoja ja niitten "vaikuttavuus" on varmaankin erilaista kuin aikaisemmin varsinkin, kun tutkaillaan tilanteita taakse päin riittävän pitkällä sihtauksella. Suomen ulkopuolinen maailma on sekin muuttunut ja maailmalla on liikkeellä monenlaisia aatteellisia ja arvolatauksellisia virtauksia. Nykyisenä tehoviestinnän aikana ulkomaisetkin menot ja meiningit kantautuvat myös tänne meille. Menneisyyden tutkimuskin, historiankirjoitus, tuo sekin meille uutta tietoa ja uusia tulkintoja
Esim. uskonnollisuuden ymmärretään varmaankin kuuluvan arvojen laatuluokkaan. Epäilemättä uskonnonnllismielisyyden merkitys on ainakin jonkin verran vähentynyt, mutta vaikuttaa silti edelleen yhteiskunnassa ja laajojen väestöryhmien suhtautumisissa. Onko muutos sitten pinnallistumista, niin semmoista päätelmää en rohkene tehdä.
Tuossa edellä on "raha" ollut esillä. Onko ihmisten ajattelussa rahan tärkeyden mahdollinen korostuminen sitten sekään pinnallistumista, niin enpä arvaa mennä niinkään väittämään. Pikemminkin asennoidun tilanteeseen sillä tavalla, että mikäli ihmiset, kotitaloudet, onnistuisivat vaurastumaan ja pääsemään, ponnistautumaan aikaisempaakin paremmin omille jaloilleen taloudellisesti, niin se olisi minun nähdäkseni myönteistä kehitystä. Kohtuus sopisi samalla sekin osviitaksi myös talousasioitten yhteydessä. Toki vauratta ja kohtuuttakin on ymmärretty ennenkin arvostaa.
Jos tässä yhteydessä tuumailtaisiin sitä, jotta olemmeko me suomalaiset viisastumaan päin, niin ainakin sitä suuntautasta kannattaisin ja jos siinä yhteydessä taustalla arvioitaisiin vaikuttavan arvojakin, niin kyllä se minulle kelpaisi. - Kyllä Kyösti Virrankoski tarkastelee tilannetta samaan henkeen kuin minäkin tätä nykyä Keskustan ulkopuolinen aprikoitsija arvioin. Erityisen olennaisena ja raskaana erehdyksenä pidän ankaraa keskittämistä maakuntien sisällä. Sitä keskitystä on toteutettu muutoinkin kuin sote-prosessissa. Muistamme hyvin jo 1990-luvulta mm. poliisihallinnon keskittämisen, kun nimismiespiirit lakkautettiin. Niin ikään oikeuslaitoksen toimintaa on keskitetty. Hallinto-oikeuksiakin on yhdistelty kovalla kädellä eli myös maakunnalisten rajojen ylitse. Se prosessihan itse asiassa alkoi jo rankassa lääninuudistuksessa Lipposen ja Backmanin toimesta. Läänien lahtaamista luonnehti mm. Matti Louekoski täysin turhaksi "uudistukseksi" eli vanhat läänit olisivat kelvanneet toimimaan jatkossakin aivan hyvin.
Kun maakuntien sisällä julkisen hallinnon työpaikkoja on keskitetty maakuntien keskuksiin, niin maakuntien pääkaupunkien ulkopuoliset kunnat ovat heikentyneet ja samalla koko maakuntien voimat ovat alkaneet ehtyä ja siitä tapausten kulusta kärsivät myös maakuntien keskuspaikat. Samalla tulevaisuuden usko horjuu. Esim. terveyskeskuksiin on tätä nykyä vaikea saada henkilökuntaa. Kyseessä on usein myös perheen toisen puolison työtilaisuuksien puuttumisesta. Tuskin tarvitsee enää edes mainita sitä tuhoa, mikä on tapahtunut aluesairaaloitten alasajamisen takia ja se tuhotyö on nimen omaan Sipilän hallituksen syytä. Murheellista. - Paljolti katteettomalta vaikuttaa meidän valtamediamme, suomalaisen vaikutusvaltaisimman mediajoukon kartteleva suhtautuminen Brexitin syntyihin syviin. Siis Lontoon ulkopuolisen Englannin työttömyys ja köyhyys on jäänyt silmäänpistävän niukalle huomiolle meillä, kun Brexitistä on uutisoitu. Hyvän journalistisen toimintatavan mukaisesti median kuuluisi mennä suoraan tapahtumien lähteelle eli Lontoon ulkopuoliseen Englantiin paikan päälle kansan keskuuteen ja samalla reissulla sikäläistä yhteiskunnallista ja taloudellista tutkimusta olisi hyödynnettävä eli siis jalkauduttava pois Lontoon Cityn ja pörssin kuplasta "Kehä Kolmosen ulkopuolelle maakuntiin" kuten meillä Suomessa sanottaisiin. Meidän mediamme ei ole niin tehnyt. Lieneekö tekemättömyys tahallista?
Kyllä tässä ajan kulun myötä todellakin vahvistuu näkemys, että Brysselin EU-käskytys vaikuttaa siihen, miten meidän valtamediamme suhtautuu Brexit-prosessiin. Olisiko tässä yhteydessä aiheellista tarkastella jopa sitä, että voitaisiinko meidän valtamediaamme luonnehtia peräti Brysselin käskyläiseksi? Tähän samaan aikaan meillä yleisesti hyreksytään suomalaisen median erinomaisuutta jopa globaalissa perspektiivissä. Sitä hyreksyntää suorittavat sekä meidän omat EU-uskovaisemme että Brysselin EU-vallanpitäjät suitsuttavat nekin suomalaisen viestinnän oivallisuutta ja vastuullisuutta. Siinä suitsutuksessa on jotain aikaisemmilta ajoilta tuttua. Miten se nyt olikaan suhtautuminen Natsi-Saksaan 1930-luvulla ja CCCP-valtakuntaan sodan jälkeisinä aikoina aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka? Kyllä meillä myötäsukailu osataan, kun on notkea selkäranka. Omat vallanpitäjämme pyrkivät tietysti huolehtimaan siitä, että äänestävälle kansalle ei tarjota kunnolla syvällistä tietoa. Tingeltangelia ja sirkusta sen sijaan kyllä mm. televisio syytää tuutin täydeltä. Vallanpitäjämme tajuavat, että tietäväinen kansa on uhka. Poliitikkomme ja Iso Rahamme ilmeisesti pelkäävät omaa kansaansa. - Tuoreimpana ryytinä Brexit-keitokseen nähtiin Irlannin vaalitulos eli vasemmistolaisen ja kansallismielisen Sinn Fein -puoleen nousu kolmanneksi mahtipuolueeksi maassa. Siinä mm. meillä suomalaisilla onkin hahmottamista, kun samassa paketissa ovat sekä vasemmistolaisuus että kansallismielisyys. Semmoista yhdistelmää ei voitane kuvitella esiintyvän meidän vihervasemmistomme poliittisessa kentässä, jossa ylikansallisuus jyllää ja suomalaiskansallisuus on kuta kuinkin kerettiläisyyden asemassa. Irlannissa eli Eiressä juuri Sinn Fein saattaa osoittautua kansalliseksi yhdistäväksi voimaksi, jonka johdolla tasavalta ja Ulster yhdistyisivät. Siis Brexitin hedelmänä.
- Aivan oikeaan osuvaa on myös minun käsitykseni mukaan meillä suomalaisessa valtamediassa linjeeraus, jonka mukaan Brexit on valtamediallemme mörkö nyt toteutumisvaiheessaan samaten kuin m eidän valtamediamme asennoitui Brexitiin mörkönä jo ennen tammi-helmikuun vaihdetta. Kyllä siinä meidänkin poliitikoillamme selittelemistä piisaisi jälkeen päin, jos ja kenties kun britit saavatkin asiansa parempaan kuntoon tulevaisuudessa verrattuna siihen mitä asiat olivat EU-jäsenyyden aikana.
Ainakin meillä Suomessa vihervasemmiston rinnalla myös Ison Rahan porvarit kaiken tietämäni mukaan ovat vankasti mukana EU-vakaumuksen rintamassa. On varsin aiheellista käyttää "rintama"-termiä, sillä niin armottoman ankaraa on suhtautuminen kaikkeen EU-kriittisyyteen meillä Suomessa. Siinä ulottuvuudessa barrikaadi sijaitsee tätä nykyä ahdasasenteisen EU-uskon ja ajattelun vapauden välissä.
Paikallaan on kartoittaa "valtamedian" koostumusta. Siihen kuuluvat selkeästi yksityisomisteiset mediayhtiöt Sanoma (Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat), Alma Media (Aamulehti ja Iltalehti sekä Kauppalehti ja Talouselämä) ja ilmeisesti myös Turun Sanomat. Edelleen Yle on ilman muuta olennaisena osana, jopa keskeisenä tukijalkana meidän mediamme EU-uskovaisessa mediakonklaavissamme. Samoin on ruotsalaisten (nykyisin Telia) omistama MTV3 eli MainosTV. Sen sijaan yksityispuolella taitaa olla niin, että Keskisuomalainen laajalti printtilehtiä omistavana mediatalona noudattaa kohtalaisen hyvin perinteistä hyvää journalistista toimintatapaa. Vai lienenkö väärässä? EU-uskovaisen median listalla sijaitsee luonnollisesti myös sosialidemokraattien äänenkannattaja Demokraatti. Tuo "luonnollisesti" johtuu siitä, että onhan lehden puoluetausta selkeästi EU-myönteinen jopa liturgisuuteen saakka. - Kun muutama päivä sitten tammi-helmikuun vaihteessa meillä Ylen tv-uutiset käsittelivät tilannetta eli Britannian eroa EU:sta, niin kommentoijiksi oli valittu Brysselin EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ja kokoomuslainen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen sekä Esko Aho, joka oli meillä pääministerinä silloin, kun Suomen EU-jäsenyydestä päätettiin. Siis kaikki EU-myötäsukaisia henkilöitä sekä samalla kielteisesti Brexitiin asennoitumiseltaan. Lisäksi Skotlannista oli Yle-uutisiin poimittu mukaan EU-myönteinen skottien itsenäisyyttä ajava puoluejohtaja. Lontoon ulkopuolista laajaa Englantia "edusti" Yle kommentoinneissa Yorkshiren tavallinen asukas. Tämä Yle-median valitsema uutisointi tukee brittien suurlähettilään toteamusta suomalaismedian yksipuolisuudesta Brexit-aiheen uutisoinnissa.
Mediamaksurahoilla toimivalta Yleltä voisi perustellusti odottaa nähtyä syvällisempää Brexitin tarkastelua. UK (Iso-Britannia ja Ulster) on merkittävä 60-miljoonainen sivistykseltään korkeatasoinen valtakunta. Sieltä löytyy runsauden pulaksi saakka huipputieteellistä asiantuntemusta niin talouden, yhteiskunnan kuin kansinvälisen vuorovaikutuksen suhteen. Jostain syystä meidän Yle-mediamme vaikuttaa karttavan Brexit-aiheen perusteellista käsittelyä. Kun asioita uutisoidaan, niin tasapainoiseen uutisointiin voisi odottaa kuuluvan myös Boris Johnsonin hallituksen kantojen kunnollisen tarkastelun, jota suurlähettiläs Dodd odottaa suomalaiselta medialta nykyistä paremmin hoidettuna. Ei Britannian hallitus ole mikään pilipalitaho. - Kuningaskunnan talouden jatkuvassa jokavuotisessa hoitamisessa on totta kai valittavana erilaisia painotuksia eli siis valintoja joutuu Boris Johnsonin kabinetti tekemään. Vaikka maat ovat kovin erilaisia, niin silti Britannian ja Suomen vallanpitäjillä on samansorttisia kysymyksiä ratkaistavanaan. Brittien elinkeinoelämän yksityissektori on sikäläisessä kansantaloudessa laajemmin painottunut kuin meillä ja vastaavasti meillä on julkisen vallan osuus koko lailla merkittävä. Markinatalousmaa silti Suomikin on. Joka tapauksessa elinkeinoelämä tarvitsisi lisäpontta niin meillä kuin Britanniassakin. Arveleisin, että Boris Johnson pyrkii luomaan edellytyksiä yksityisen elinkeinoelämän mahdollisuuksien parantamiseen. Niin olisi aiheellista tehdä meilläkin, mutta taitaa mennä niin päin, että Sanna Marinin hallitus tutkailee, josko valtiojohtoisuudella voitasiin saada aikaan jotain uutta pöhinää Suomen elinkeinoelämässäkin eli työpaikkojen lisäämisessä.
Kyllä Boris Johnson tiedostaa erityisen hyvin, että nimen omaan Lontoon alueen ulkopuolisen Englannin äänestäjät ratkaisivat Brexit-kansanäänestyksen. Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin (Ulster) äänestäjien enemmistö halusi jatkaa EU-jäsenyyttä. Englannin väestömäärä on kuitenkin niin suuri, että sen keskuudessa Lontoon alueen ulkopuolella vallinnut tyytymättömyys riitti kansanäänestyksen ratkaisemaan. Pitkän päälle Boris Johnsonin hallinnon kannalta olennaisinta on tyytymättömien englantilaisten elämisen ehtojen kohenemaan saaminen eli siis työtä ja toimeentuloa työttömyyden ja köyhyyden korjaamiseksi. En tiedä varmasti, mutta saattanee olla niinkin, että skotit seuraavat aitiopaikalla tilanteen kehitystä ja itsenäistymisidea voi mahdollisesti "jäädä pöydälle" heidän työjärjestyksessään. Meillä Suomessa media tosiaan tykkää sensaatioista lööppien materiaalina, mutta reaalitodellisuus ei aina mene sillä tavalla.
Brittien enemmistön tyytymättömyys muistuttaa meillä Suomessa vallitsevaa poliittista tyytymättömyyttä, jonka varassa Perussuomalaiset ovat voimistaneet kannatustaan. Poliittisten voimasuhteitten muutokset kuuluvat politiikkaan ja kansanvaltaan. Tyytymättömyyden mollaamisen sijaan olisi fiksumpaa tarkastella tyytymättömyyden syitä. - Varsin oireellista, että tuo vuoden 2014 syyskuulta oleva Ukrainan asetelman tarkastelu pätee edelleen nyt helmikuun alussa v.2020. Oireellista sikäli, että käytännössä kannanotoissa ei ole tapahtunut mainittavaa liikahtelua varsinkaan EU:n ja USA:n tahoilla. Tänään Brexitin voimaanastumisen ensimmäisenä päivänä myöskään UK (Iso-Britannia ja Ulster) ei liene suhtautumistaan muuttanut ainkaaan vielä tiedossa olevalla tavalla.
Muutosta väreilee kyllä ilmapiirissä Ukrainan itsensä taholla ja harkintakykyä näyttää ilmenevän myös Venäjän puolella. Jos Ukraina ja Venäjä saisivat aikaan naapuruksina rakennettua sovinnon, niin sitä kautta kriisi olisikin luontevinta ratkaista. Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa pääsemme kuulemaan myönteisiä uutisia. Linjeeraukseksi sopisi erinomaisesti juuri tuo yhdysvaltalaisen professori John Mearsheimerin hahmotteleman sisältöinen ratkaisumalli, josta Juha Ristamäki kirjoittaa Iltalehdessä 11.09.2014. - Luonnollisesti Kokoomusta jurppii, kun Keskusta on mukana hallituksessa, mutta kykypuolueeksi itsensä nimennyt Kokoomus ei ole. Tämän ajan asetelmassa on mukana myös porvarileirin hegemonia-asema, minkä Kokoomus mielellään omisi itselleen ja pysyväisesti, mutta nyt Perussuomalaisetkin ovat karanneet edelle, mikä tapahtui sekä viime huhtikuun vaaleissa että sen jälkeen mielipidemttauksissa vielä selkeämmin. Porvarihegemonian menettänyt Keskusta sopisi Kokoomuksen kaavailuissa mahdollisen Kokoomusjohtoisen porvarihallituksen täydennyspuolueeksi. Kovin lähellä menneisyydessä on myös Jan Vapaavuoren ja Petteri Orpon julistus, jonka mukaan Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset puolueena ei sovellu arvojensa takia laisinkaan Kokoomuksen yhteistyökumppaniksi. Ja tosiaan Katri Kulmunin puheenjohdolla Keskusta on kääntynyt punamultaisen yhteistyösuuntauksen kannalle. Silti Keskusta taisi tosiaan erehtyä kuuntelemaan liikaa Kokoomuksen ja työnantajien taholta Antti Rinteeseen kohdistunutta kritiikkiä Posti-jupakan yhteydessä. Kieltämättä Kulmuni on kokematon puoluejohtaja siinä kuin Antti Kurvinenkin noviisi eduskuntaryhmän johtajana. Tämä Itsenäisyyspäivän jälkeinen viikonloppu ja ensi viikko tuovat uutta faktatietoa tilanteeseen.
- Tuossa aloituksessani aprikoin semmoista mahdollisuutta, että Kokoomus olisi tosiaan työnantajaleirin visiona kehitellyt Keskustaa varten saumaa demareitten kurmuuttamiseksi ja silunhoidollista taustaahan löytyy vuoden 2003 alkukesältä, jolloin SDP toimi keskeisenä puuhastelijana, kun Anneli Jäätteenmäki joutui väistymään pääministerin paikalta. Ja nyt sitten Keskusta hotkaisi tuon Kokoomuksen syötin ja Antti Rinne luopui pääministeriydestä. Taustaksi saamme tuumailla jo vanhaa sanontaa, jonka mukaan politiikassa mikään ei olisi sattumaa. Juuri tänään (05.12.19) on uutisoitu tuoreimmasta gallupoinnista, jonka mukaan Keskustan kannatus olisi huvennut kymmenen prosentin pintaan. Eikä demareillakaan erityisen hyvin näytä menevän. Kokoomus sen sijaan porskuttaa ja Perussuomalaiset vieläkin paremmin.
- Jatkanpa vielä tätä omaa jorinaani. Jos SDP valitsee Sanna Marinin pääministeriksi, niin samalla hallituksen johtoporras tulisi koostumaan yksinomaan naisväestä. Siinä asetelmassa Hjalliskin jo erottuisi puoluejohtajien joukossa toisenmoisena henkilönä, vaikka varsinaisesti kauneuskilpailuissa ei taitaisi pärjäisikään. Eipä sen puoleen, että Jussi Halla-ahokaan catwalkilla olisi parhaimmillaan, mutta olennaisinta lieneekin pärjääminen yhteisten asioitten hoitamisen kenttäkisassa.
- Sosialidemokraattien johtoportaan taholla viestitetään parasta aikaa sen suuntaisesti, että Rinteen hallituksen puolueitten kimppa jatkaa taipalettaan uuden sosialidemokraattisen pääministerin johdolla kuka hän sitten lieneekään. Sinänsähän nyt olisi tarjolla tilaisuus puoluekoostumukseltaan kokonaan uudenlaisen hallituskoalition muodostamiseen. Sitä vaihtoehtoa SDP ei ilmeisestikään tule valitsemaan. Ajan myötä pääsemme sitten havaitsemaan, miten mm. puolueitten voimasuhteet menevät. Koska nyt tätä ajatusten vaihtamista kirjoitellaan Keskustan nimikkopalstalla, niin mieleen nousee aivan itsestään kysymys: Miten käy Keskustan kannatuksen tulevan vuoden 2020 kuluessa? Yhtä kiinnostava on myös kysymys SDP:n kannatuksesta kansan keskuudessa.
- Näennäisesti ilmastonmuutokseen liittyvät poliittiset päätökset ovat eri asioita kuin tavalliskansan vaurastumiseen yhteydessä olevat seikat. Kuitenkin on ilmiselvää, että ilmastonmuutoksen torjunnan merkeissä tehtävät polttoaineitten veronkorotuksetja monet muut tavallisväen elämisen ehtoja taloudellisesti ahdistavat päätökset ovat juuri sitä politiikkaa, mikä palvelee Kokoomuksen ja sen taustatahojen pyrkimyksiä pitää tavalliskansa kuuliaisena ja nöyränä juuri niin kuin työnantajat haluavat. Liikkumisen ja asumisen kustannusten ankaroituminen ei vaikuta äveriääseen kokoomuslaiseen väkeen mitenkään mainittavasti, mutta vähävarainen kansa joutuu ahdinkoon juuri niin kuin Kokoomukselle on erityisen sopivaa.