suistonvaltaaja
Pohdiskelija, sivustatarkkailija
Coctail: sisäisesti kristittyä&ulkoisesti maailmasta tartuntaa saanut
Habitus: pienehkö (172), mutta sopusuhtanen
Ikä: mieli nuorempi kuin numerot
Harrastus:luonto, lukeminen, koti-illat, musan kuuntelu
Luonne: ujo, kai?, mä ehkä pelkään enemmän sua kuin sä mua
Omia teitään vaeltava lepattava sielunriekale,
joka etsii elämää, totuutta ja jotain muutakin ja
joka haveilee olevansa suuri-pieni soturi.
Ihmisen on löydettävä tiensä ja tapansa kuinka sovittaa yhteen usko ja maallinen vaellus, sillä:
Emme voi lähteä täältä ennenaikaisesti pois
"Mä tunnen mun ystävän
tiedän yrittää pysyä hän
kolme vuodenaikaa täällä yli kesän.
Oli kuumetta syntyessään
sai oudon vian sydämeensä
neljä tuulta rakensi sinne pesän"
Joillekin vaan ystävyys on vaikeempaa kuin yksinäisyys...
Ja synkät pilvilautat valuvat etelästä... tännekkö?
Jos uskot, on olemassa käsikirjoitus; ajasta, maailmasta, ihmisistä...
Ihminen ei tiedä koska hänen sielunsa vaaditaan pois!
Etsin itseäni ja paikkaani tällä planeetalla. En ole sitä löytänyt, en tiedä löytänenkö sitä koskaan?
Enkä myöskään kaltaisijani vaeltajia ole täällä maailmassa tavannut.
Mihin tekin olette kadonneet?
Lienenkö siis syntynyt väärään aikakauteen? Tai väärälle planeetalle?
En tiiä mut joku sanoo...
"Tunnet olevasi yksin keskellä mustaa maailmaa
jokainen sun yrityskin olla iloinen vain masentaa.
Älä silloin menetä uskoa parempaan huomiseen
juuri sinun täytyy kulkea läpi tuskaisten hetkien
kukaan muu ei voi sua auttaa,
kukaan ei voinut mua:
Olen kokenut tuskan masentavan
elämänhaluni lannistavan
aina voima rakastava
on mut vapauttava"
Lainaukset: -P-
Positiivisuus on syvältä, mutta syvemmältä on nega.hapatus
Ei kaikkea tarvii vakavasti ottaa
Tsemppiä erityisesti niille vierailijoile, joilla elämä välillä tuntuu olevan enempi ja vähempi "hukassa", ajatuspohjasta riippumatta!
Me kaikki olemme matkalla jonnekkin... tulevaisuuteen
Ja mitä tulevaisuus tuokaan mukanaan?
Kiitos kun tutustuit!
Suosikkibändit/artistit: Pöllö, talitintti, hömötintti, kirjosieppo
Suosikkileffat: Mad Maxit, Tanssii susien kanssa
Lempikirjat: Raamattu, jännitys kuten Jack Higgins, aku
Vapaa-aikanani: luontoon, lukemaan, lepäämään..
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Profetia, yksinäisyys
Katson tv:stä mieluiten: luonto-ohjelmat, elokuvia erityisesti jännitys
Kotieläimet: villakoiria on aikas paljon nurkissa ja sängyn alla, mut on ne helppohoitosia
En pidä: No ne hyttyset!
Parhaat matkakohteet: lande
Kotimaa: ---
Koulutus: Ammattikoulu
Ammatti: Muu
Työskentelen: vaki duuni
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: ---
Messenger: [email protected]
Hakusanat: Usko, yksinäisyys
- jos Obama pyrkii saamaan rauhan Lähi-itään. Toivottavasti onnistuu siinä ja tuo rauha kestäisi enemmän kuin kolme ja puoli vuotta. Toivottavasti saisivat rauhan myös Afganistaniin, Somaliaan ja muille vihamielisille alueille.
Olis se hieno juttu jos maailmassa vallitsisi rauhan aika! Onko sillä niin väliä mitä uskontoa rauhan rakentaja edustaa, jos hänen tekonsa ovat niin kuin kristinuskokin opettaa ( siis esim. rauhantekijöistä). Pystyisi jenkitkin suuntaamaan edes osan nyt sotilasbudjettiin menevistä rahoista omien kansalaistensa auttamiseen, sillä autettavia sielläkin taitaa aikalailla olla.
Rauhanrakentajia ylistetään ainaskin eräässä kirjassa korkealle, samoin sieltä löytyy muitakin ohjeita kuinka lähimmäisiä tulisi kohdella.
Joskus mulla tulee sellainen tunne, että palstan kristityt toivovat pahaa maailmaan ja suvaitsevaisuus on nollassa. Onkohan epäilykseni väärä? Joskus tulee myös tunne , että ateistit näkevät jotakin sellaista mitä palstan kristityt eivät näe.
Rauhan aikaansaaminen vaatii suvaitsevaisuutta, kunnioitusta ja halua tehdä hyvää kaikilta osapuolilta. Niin juutalaisilta, islamilaisilta, sekä myös kristityiltä. - nyt saa monen päässä mielen järkkymään ja näkyjä muka näkemään.
Raamattupalstalla on nimim."sirppisiirin" kirjoitus aiheesta "Narsistinen persoonallisuushäiriö ja usko".
Samankaltainen aloitus voisi yhtä hyvin tälläkin palstalla olla. Monelle profetiapalstakin tarjoaa otollisen maaperän kertoa omista näkemyksistään AITOINA kokemuksina ja varmoina merkkeinä lopunajan läheisyydestä tai ainakin siitä Venjän tulosta karkoittamaan meitsi ym.täältä idästä pois. Niin tämänkin ketjun aloitus (tosin tää aloitus haiskahtaa tekaistulta).
Usko ja mielenterveys tuntuvat olevan aika usein yhtä. Ihminen voi olla päällepäin terve, eli hän voi käydä töissä, olla perheellinen ja ulkoisesti kuten muutkin. Kuitenkin hänellä saattaa ilmetä vainoharhaisuutta (paranoia) tai jopa vakavampana muotona skitsofreniaa. Kun tuo sairaus ilmenee ihmisen uskonnon osa-alueella syntyy näitä humpuukikirjoituksia.
Tietysti jos asiaa katselee sinun näkökulmasta, niin tää maahan on vielä aikas pullollaan erilaisista harhoista kärsiviä tyyppejä (kuten mä) kun uskovat esim. johonkin "Herraan". - loppujen lopuksi syyllistää ketään? Olen uskonut pikku skidistä saakka Jumalaan, silti oikeestaan koko mun elämä on ollu yksinäisyyden hunnun verhoamaa taaperrusta. On tullu syytettyä siitä itteesä, kun en löydä ulospääsyä siitä. On tullu syytettyä siitä Jumalaa, kun ei ole luonu musta sosiaalisempaa ja sanavalmiimpaa ja ties mitä muuta parempaa ja on tullu syytettyä myös yhteiskuntaa (siis ihmisiä), kun ne ei tee mitään auttaakseen yksinäisiä. Ne aattelee vaan itteesä, mutta kuitenkin mä olen myös osa tätä kaikkea.
Syttelemällä ei asiat siitä kumminkaan parane. Se syventää vaan katkeruutta johonkin noista kolmesata kohteesta tai kaikkiin niistä. Mutta sitten kun ei kuitenkaan saavuta sitä mitä toivoisi vaikka yrittäiskin korjata asiaa, niin ei aina tiiä miten olisi ja mitä tekisi.
Vähän samaan tapaan kuin sinäkin olet joskus ajatellut, niin masentuneena mä taas usein toivon et olisi voinut jäädä syntymättä ja joku jolla on parempi suksee elämässä olisi voinut syntyä mun sijaan.
Elämässä on paljon hyviä asioita, mutta mä taas en koe et olisin elänyt hyvän elämän, jos nyt kuolisin. Aika turhan pikemminkin.
Itte oon siis 25 vuotta elänyt silleen tiedostaen yksinäisyyden ja kokenut sen ahdistavaksi, toki joskus on tuntenut sen mukavaksikin ja olen ajoittain nauttinutkin yksinäisyydestä.
Uskon avulla oon varmaan jaksanut tänne asti.
Varmaan tuo hengissä pysyminen on vielä vaikeempaa, jos ei usko mihinkään yliluonnollisen olemassaoloon ja on vaikeuksia elämänhalun kanssa. Vaikee se on ulkopuolisen väkisin yrittää ketään käännyttää.
Tekstisi piti sisällään sen verran tuttua paatosta, että piti vastata.
Jaksamista sinulle siis ja samoin näille parille muulle jotka oli vastanneet ennen mua!!! - jos olet kokenut Jumalan läheisyyttä, saamalla häneltä apua ongelmiin.
Varmasti ihminen joka kokee saavansa Jumalalta huolenpitoa, tuntee itsensä tarpeelliseksi ja rakastetuksi. Niitä tuntemuksia varmasti kaikki haluaisivat! - potaskaa. Sen huomaa sanavalinnoistasikin, vaikka ehkäpä olet hiukan oikeassakin siinä mielessä, että suomi näyttää saaneen poliittiselle suomenkartalle uuden staran. Tuo nouseva tähti tunnustaa punaista väriä ja tottelee nimeä "Paavo". Ehkäpä hän saa "paksumpaa punaista väriä" leviämään suomenmaan ylle tai ainakin tuonne Hesan suuntaan.
Profetiosta, niin miksi Herra haluaisi tuhoa suomelle juuri nyt? - näkemiset enempi naisten ja lasten juttuja, kun tuntuu että he niistä ainakin enemmän puhuvat?
- sitä pitäs noista ominaisuuksistasi tietysti etsiä. Niin olet varmaan tehnytkin. Lääkärille sitä voisi käydä valittamassa omaa oloaan. Ne taas sanoo, että pitäisi yrittää vaan rohkeasti hakeutua ihmisten pariin ja harrastuksia löytää. Ehkäpä ne antaa sitten jotain pilleriä, jotka on alkuun, tietty, niin pienellä annostuksella, ettei niistä ehkä ole hyötyä, mutta lääkkeillä kyllä nykyisin saa oikeesti apua pahaankin oloon.
Sanojakin sitä voi sitte rustailla vaikka suomi24 palstoilla tai muualla. Ystävänhakupalstojakin voi kokeilla.
Sinulla on ilmeisesti ongelmana tuo itsetunto. Eli koet ittes mitättömäksi ihmiseksi, jossa ei juuri ihailtavia ominaisuuksia löydy. Löytyy niitä sinustakin, jokaisessa on paljonkin hyviä ominaisuuksia.
Itsetuntoa vaan pitäisi saada jotenkin kohennettua vahvemmaksi. Esim. rohkeesti vaan kirjoittelemaan ja tekemään itseään julki. Vaikka jotkut tuleekin sitten heittään lokaa niskaan, niin ei niistä tartte senkummemmin välittää. Ihmiset purkaa pahaa oloaan täällä kuka mitenkin. Toiset pyrkii purkamaan pahaa oloaan asiallisesti kirjoittaen ja toisilla on rumempi tapa ilmaista itseään. Sitä ei kannata ottaa itteensä.
Se että on hiljainen ei ole mikään huono ominaisuus mun mielestä. Joku laulaakin et "hiljaisuus kauneinta musiikkii on".
Kirjoitan näin kun samoja asioita kuin sinäkin olen itsestäni löytänyt ja niitä yrittänyt vuosien saatossa pois karistaa. Keskinkertaisella menestyksellä (korkeintaan) olen siinä onnistunut, mutta elämä jatkuu... - siunauksesta! Niitä mie saankin harvemmin.
En tosiaan ole lukenut tuota Pekka Reinikaisen kirjaa, mutta en usko että mielipiteeni lajien kehityksestä muuttuisi, vaikka kirjan lukisinkin. Oletan siinä puolustettavan Raamatun mukaista luomiskertomusta kuudessa päivässä, koska haluat kyseenalaistaa darwinismin?
Itsellä on oma näkemys siitä kuinka Jumala on maailman luonut ja se on juuri tuo, että Jumala ei ole maailmaa kuudessa ihmisen päivässä luonut, vaan kaikki tapahtuu pikkuhiljaa.
Darwinismi on yhä olemassa. Lajeja kuolee yhä sukupuuttoon, koska ne eivät pärjää kilpailussa vahvemmille lajeille.
En tiedä lasketaanko ihmisen nyky kehitys darwinismin piiriin, mutta ihminen jatkaa yhä omaa kehittymistään, mistä on todisteena ihmisen luoma teknologia, lääketiede ym. tieteenalat.
Uskon koko ihmiskunnan kehittyvänkin aikanaan siihen pisteeseen, että tulee aika jolloin ihmisen kehitys menee niin pitkälle, että se ajautuu vääjäämättä törmäyskursille Jumalan lainalaisuuksien kanssa. Tämä taas johtaa sitten aikanaan Jumalan vihaan ihmiskuntaa kohtaan ja siten Jeesuksen takaisintuloon.
Todisteena tästä on tuo Raamatun ilmoittama yli-ihminen joka asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala vieläpä pystyen todistamaan sanojaan tunnusteoilla ja ihmeillä (toinen tessal.2-luku). Tähän ei vielä nykyihminenkään pysty.
Tälläisen superihmisen syntyminen on juuri se darwinismin huipentuma. Ainakin minulle tuo ihmisen kehitysprosesin jatkuminen on selvä juttu. Kaikki kehittyy ja on kehittynyt pikkuhiljaa vahvemman lajin voittaessa heikomman. - tietoisesti tuon Pietarin kirjeen tekstin asiayhteydestä, koska siinä on sama sanoma kuin psalmi 90 kohdallakin, kun puhutaan kuinka Jumalan silmissä yksi ihmisen päivä tarkoittaa jotakin paljon pitempää ajanjaksoa. En usko että Jumalalla ylipäätään on mitään vakiota ajanlaskusysteemiä. Eli esim. 1 Jumalan pv.=1000 ihmisen vuotta. En usko tuohon kaavaan varsinkaan joka asiayhteydessä. Pietarin kirjeen kohdan yhteydessä se voi olla lähellä oikeaa, mutta ei maailman luomiskysymyksessä.
Sulla on hyvä otsikko, olen samaa mieltä sen sanomasta. - seurakunnat, siis tarkoitan nyt eri lahkoja ja uskon eri suuntauksia, levittävät ja tuovat julki sanomaa Jeesuksesta ja Jumalasta.
Tarkoitin aloitukseni loppu-osalla sitä, että nuo eri lahkot voivat kuitenkin pelastaa uskosta piittaamattomia herättämällä heidät uskomaan Jumalaan.
Jatkossa kukin yksilö toivottavasti jatkaa omaa kasvuaan uskossa kahlehtimatta itseään senkummemmin mihinkään seurakuntaan (lahkoon), mutta lahkon julistustyön kautta ihmisyksilössä on herännyt kiinnostus ja kaipuu etsiä Jumalaa ja uskoa häneen. Levittäähän eri lahkot kuitenkin yhä sanomaa Jeesusken sovitustyöstä, joka on se kristinuskon ydin sanoma. Se taas tarkoittaa sitä, että Jumala voi yhä käyttää näitä lahkoja hyväkseen herättämään itselleen uusia eläviä sieluja.
Kokonaisuutena vuosien vieriessä eteenpäin maailma ja seurakunnat sen myötä kulkevat kohti auringonlaskua. Se yksilön pitää tajuta. - tulon jälkeen ihmisen tulisi kasvaa uskossaan niin, että oppisi tuntemaan Jumalaansa entistä paremmin.
Maailman synnyn voi selittää kumoamatta Darwinin oppia, joka on aikalailla oikea. Jumalan silmissä yksi päivä on "niinkuin tuhat vuotta" ja tuo "niinkuin" sana paljastaa sen että yksi päivä ei ole just se 1000-vuotta vaan se on vertaus vain koko lause. Muutoinhan olisi kirjoitetto "yksi päivä ON tuhat vuotta" Eli yhtä hyvin olisi voitu kirjoittaa vaikka esim. niinkuin kymmenentuhatta vuotta.
Nuo kohdat löydät Psalmista. 90 ja Pietarin toinen kirje luku 3.
Jumalalla on oma ajanlasku ja ihmisillä samoin omanlaisensa.
Omaa henkilökohtaista kokemusta ei välttämättä muut ihmiset usko aidoksi. Jumala ilmoittaa itsensä jokaiselle, mutta kaikki eivät vain kertakaikkiaan usko.
Ei ihmiset aikanaan uskoneen Jeesukseen, ei opetuslapsiin, Paavaliin tai muihinkaan todistajiin vaikka osa heistä teki ihmetekoja, jotka myös todistivat Jumalasta. - tietty pelottaa, kun ei ehkä ole sitten ketään auttamassa. Nytten ehkä vielä enemmän pelottaa oma jaksaminen syksyn ja talven yli. Jos ei enää jaksa oottaa uutta kesää, vaan romahtaa henkisesti. Siinä jää sitten työ ja siten iso osa elämän mielekkyyttä pois elämänrytmistä.
- ennustelevat mitä ennustelevat ja kun ei asiat toteudu, ennustellaan taas. Tästä on surkuhupaisana esimerkkinä syntynyt sivusto: http://www.ilmatar.net/~np/misc/maailmanloppu.html
Onnetonta, silti Jumalako ei omilleen ilmoittaisi millon aika on lopun ja uuden alun?
Sananvapaus on hieno asia. Vastuunottaminen omista sanoistaan vielä hienompaa. - salaisuus on jo vaiikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää..." Olet kasvavaa jengiä. Te tulette menestymään, teissä tulee olemaan "voimaa ja viisautta", joka saa aikanaan kaikki kansat puolelleen. Teidän kautta luopumus tapahtuu ja saavutatte voiton uskonnoista. Oman supersankarinnekin te aikanaan saatte. Saavutuksenne seuraukset ovat jotakin mihin te ette usko, koska tiede ei voi kaikkea todistaa.
- tuon ketjun, joka sai alkunsa tästä vastauskirjoituksestani sinä aikana kun olin poissa netin äärestä. Monenlaisia ajatuksia se myös mieleeni toi ja niistä jotakin haluan kirjoittaa.
Te näköjään tunnette toisenne jo pitkältä ajalta, joten onko niin, että teille joillekin on jäänyt kaunaa toisianne kohtaan joistakin aiemmista ketjuista, kun joku on sanonut jotakin ei niin miellyttävällä tavalla?
Itse olen vieraillut tällä palstalla tämän vuoden puolella joitakin kertoja, joten en teitä niin tunne.
Ihminen haluaa sanojensa tueksi Raamatun tekstejä pönkittääkseen siten varmuutta oikeassa olemiselleen. Itselläkin tuli ketjua lukiessa mieleen ensimmäisenä Paavalin opetus eka korinttolaiskirjeen kolmannen luvun alussa kun hän toteaa; "kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?"
Palvelijoita itsekukin vain on sen kyvyn mukaan mitä on lahjaksi saanut.
Tosiaan, nauraakohan Saatana, kun "kristityt" riitelevät?
Voi toki myös kysyä milloin keskustelu ja opetus muuttuu riidaksi?
Samoin tuli myös mieleen Jeesuksen sanat kun hän jättää tuomitsematta langenneen naisen sanoen; "joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
Kun opettaa toisia, niin saa olla tarkkana sanoissaan, jotta lukija tajuaa sen mitä toinen todella tarkoittaa.
Kuten todettiinkin, niin jos olen Jumalan oma, niin ei minua eikä ketään muutakaan voi ihmiset käännyttää. Pahudelle on sallittu paljon valtaa ja voimaa se pitää tiedostaa, Hyvälle kuitenkin vielä enemmän.
Ihminen on juuri niin suuri kuin ne asiat, jotka antaa häiritä itseään. Jos häiritsevät tekijät tulevat Saatanasta, onko silloin niin väliä. Jos mieltä häiritsevät tekijät tuleekin Jumalalta, silloin on väliä. - voidaan tulkita monin tavoin, eikä yksikään niistä tulkinnoista välttämättä täysin väärin ole.
"Sumu" tässä tapauksessa nousee oman elämän kadottamiseta tässä maailmassa. Sillä oikeastaan minulle maailmassa ei ole mitään miksi täällä olen. Kuitenkin se minkälaiseen rooliin ja tehtävään Jumala haluaa minut kasvattaa on utuinen, epäselvä, sillä omat toiveet ja taas Jumalan tahto ovat olleet eriävät.
En ole vielä valmis luomus johonkin. Onko ihminen sitä koskaan? Ihminen kasvaa ja oppii Jumalasta uutta tai niin ainakin tulisi olla.
"Lapsi", lapsenmielinen olen sisimmässäni aina ollut, vaikka se ei nyt näissä kolmessa kirjoituksessani näy.
Totta on myös se että eksytys on ollut olemassa jo kauan. Ei ihmiset sitä huomaa, koska se on lukittu niiltä, jotka ei ole arvolisiksi katsottu totuutta tietämään.
Mutta niin kuin ei opetuslapsetkaan jaksaneet kaikkea oppia kerralla kantaa ja oli asioita, jotka olivat heiltä tiettyyn hetkeen asti salattuja, niin samoin on nyt niiden laita jotka Jumalaa etsivät. - sinä vastasit, en voi näitä sanojasi kiistää. Kirjoituksesi alun voi myös tiivistää paradoksiin: "Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen".
Raamattu palstalla on erinomaisesti toteutunut Jeesuksen sana: "Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta." Luuk.12:51 - ajatuksia herättävä aloitus. En tiedä meneekö tämä nyt saivarteluksi, mutta itse kiinnitin huomiota tuohon kun sanoit, että "Evankeliumin ydinsana on 'anteeksi'.
Se on ydinsana mutta ei tärkein. "Rakkaus" sana menee senkin edelle. Ensin pitää syntyä rakkaus, joka synnyttää anteeksiannon.
Niin kuin Raamattu opettaa lyhyesti ikuisen elämän perinnän: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Hiihtokilpailussa hyväksytyn suorituksen ja maaliin pääsyn edellytyksenä on hyväksytyllä reitillä pysyminen. Jos joku tätä sääntöä ei noudata, on järjestäjällä oikeus diskata kilpailija. Kaikki varmaan myös muistavat, että kaikki kilpailutkin loppuvat joskus. - huonoista puolista itse olen myös huomannut sen, että yksinäinen on helppo maalitaulu tai jopa tavallaan "kaatopaikka" niille jotka haluaa syystä tai toisesta purkaa omaa pahaa oloaan johonkin. He vaistoavat yksinäisen puolustuskyvyttövämmäksi ja siten helpoimmaksi kohteeksi loan heittoon, kun kukaan ei meitä puolusta.
Tuon tajuaminen on tarkoittanut omalla kohdalla sitä, että on pyrkinyt kovettamaan itseään, ettei välitä siitä mitä muut minusta ajattelee ja puhuu. Eli on entistä itsenäisempi ja vapautuneempi muiden kritiikistä.
Mun mielestä kavereiden lukumäärästä on tullut nyky-yhteiskunassa eräänlainen status mittari. Eli mitä enemmän sulla on kavereita, niin sitä parempi ja onnistuneempi muka olet. Samoin sua sitte arvostetaan enemmän ja yksinäinen on sitten joku luuseri.
Facebook on yksi todiste siitä. Ehkä mä oon sitten luuseri, mutta mitäs mä siitä.
Mua harmittaa ja ehkä joskus pelottaakin se kun jos sattuu sairastumaan, niin eipä kukaan auta. Safkat on silti käytävä ostamassa ja muut pakolliset asiat hoitaa, jos kuitenkin jotenkin vielä pystyssä pysyy. - tuo on mitä sanoit, mutta kun se tuntuu mukavalta kun saa valittaa ja purkaa sielunsa ahistustaan.
Parhaimmillaan kun valittaminen saattaa nostaa hetkellisesti omaa egoa korkeammalle ja tuntee olevansa jotenkin parempi kuin joku muu, vaikka ei sitten olisikaan.
Ystävän puutetta ei kuitenkaan luonto, kahvi, tv, radio tai hiljaisuus voi poistaa, mutta mainitsemasi asiat ovat kyllä ihan hyviä korvikkeita.