Vapaa kuvaus

"Two things are infinite: The universe and human stupidity; and I`m not sure about the universe."

Aloituksia

0

Kommenttia

69

  1. Sosiaaliset piirit. Se, että sulla ei ole 200 kaveria, ei tee sinusta mitenkään kummallista. Eikö riitä, että ne tärkeimmät ystävät ovat siinä ympärillä? Mieluummin muutama hyvä ystävä, kuin 200 "hyvänpäiväntuttua"

    Työttömyys. Olet TÄLLÄ HETKELLÄ työtön, mutta tuskin koko elämäksesi haluat jäädä kotiin? Tämän ei pitäisi olla este, etteikö kukaan voisi sinusta kiinnostua. Se on sitten asia erikseen, jos et jaksa tai halua olla töissä, mutta epäilen, ettetkö haluaisi.

    Seurustelemattomuus. Ei sekään ole rikos, ettei ole aloittanut jo 13-vuotiaana. Ja miksi se olisi jonkun mielestä turn-off, jos ei vielä 31-vuotiaana ole kokemusta 10 eri ihmisen kanssa ja takana jo mahdollinen avioero? Tämäkin taitaa vain olla jokin olettamus, että "kyllähän nyt tuohon ikään mennessä pitäisi jotain olla" No miksi pitäisi, kun kerkeää myöhemminkin.

    Ja kyllä meitä naisiakin on ketkä ei halua lapsia. Tässä yksi oiva esimerkki siitä ja en ole todellakaan ainut :)

    Tsemppiä :)
  2. Wau! Täällähän on paljon kohtalotovereita. Itsellä aivan sama juttu. Nähtiin yleensä viikonloppuisin, oli kivaa, juteltiin, yms ja kaikesta olis voinu jo päätellä, että tästähän vois tullakin jotain. Itse olin ainakin todella ihastunut ja kaikesta siitä mitä mies sanoi ja teki, päättelin myös, että hän oli ihastunut, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Sitten tässä taannoin tuli YKSI sellainen päivä, kun olin kerennyt suunnitella muuta menoa ja mies ehdotti tapaamista. Ei käynyt, kun olin luvannut jo kaverille. Ehdotin, että nähdään seuraavana päivänä. Sain vastauksen: "Katsotaan sitä sitten" Äänensävy oli ehkä jotenkin normaalia omituisempi, kun se sen sanoi ja hyvä, että kerkesin sanoa väliin mitään, kun oli jo lopettamassa puhelua :o Pyysin seuraavana päivänä käymään. Ei tullut. No se oli mulle ok, koska ajattelin, että ehkä sillä on muuta menoa. Tämän jälkeen nähtiin pikaisesti, kun kävi hakemassa lainaan antamansa kirjan minulta. Hassuinta tässä on se, että haki sen aamulla juuri ennen, kuin lähdin töihin. (Ei varmaan halunnut jäädä juttusille tai kahville.) Tämä sai jo mussa aikaan kummallisia tuntemuksia, että nyt ei oo kaikki ihan okei. Arvasin oikein. Laitoin sitten muutama päivä sen jälkeen viestin, että miten menee ja en saanut vastausta, vaikka normaalisti olisi siihen vastannut. Homma olikin sitten sillä selvä. Kerta tapaamista ei voi siirtää päivällä eteenpäin ja sitten, kun pyydän kahville, ei käy ja kysyn kuulumisia, muttei vaivaudu edes vastaamaan, niin mitäs muuta tässä enää pystyy tekemään, kun antaa asian olla. Mutta edelleen mun mieltä kaivaa se, että mitä tein väärin ja miksi yhteydenpito loppui? Vaikea saada vastauksia, kun ei suostu näkemään tai vastaa viestiin. Jos tämä kaikki johtui siitä, etten yhtenä iltana pystynyt näkemään, kun olin jo luvannut muuta, niin huh huh! Mutta elämä jatkuu :) Toivon kyllä, että vielä joskus saan ne vastaukset.
  3. Olet varmasti vahva ihminen ja pääset vaikean asian yli nopeammin, kuin uskotkaan :)

    Kyllä sinä tapaat vielä sen ihanan ihmisen, kenen kanssa olla onnellinen, kun pidät vain silmät auki. Se saattaa olla ihan lähellä, mutta et ole vain huomannut sitä :)

    Tuttua omallakin kohdalla tuo, että kun tarpeeksi tulee niskaan ******, niin muuttuu vain kokoajan kyynisemmäksi. Sitä kai jotenkin yrittää suojella itseään siltä, ettei sattuisi enää. Mutta eteenpäin on menty, vaikka välillä on koskenutkin. Nykyään vaan vähän varovaisemmin :)