pertti.e
Olen uskis,ev.lut..naimisissa.
Harrastan kuntoilua, lukemista, penkkiurheilua.
"Ei uskonmäärä pelasta vaan uskon kohde".
Sanal.11:25:"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu."
Koulutus: yo, laborantti
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 6913 kommenttia
- En näe mitään syytä miksi Suomessakin ei kävisi näin. Suomi seuraa tätä(kin) "kehitystä" perässä. Onhan meillä jo piispoja, jotka antaisivat kirkkotiloja Islamin käyttöön.
- Tähän annettiin jo tuolla aiemmassa ketjussa selitys. Oli ilmeisesti jäänyt aloittajalta huomaamatta.
Luetellussa listassa puhutaan ihmisistä, olisikin eriskummallista jos listaan poimittaisiin sattumanvaraisesti yhtäkkiä yksi eläin.
"Koirat merkitsee usein Raamatussa pahoja ja jumalattomia ihmisiä. Vrt. Psalmit 22:17 ja 5.Moos.23:18". Lainauksen lähde: Novum-4 s.973. - Olet oikeassa siinä, että eripuraisuus repii kirkkoa hajalle. Itse näen että "pienet opilliset erimielisyydet" kuuluvat asiaan siellä missä ihmisiä on koolla. Vajavaisia kun mekin uskovaiset ihmiset olemme. Ei tule valmista tässä ajassa.
Silloin ollaan hakoteillä kun aletaan vesittämään Raamattua ja tuomaan kirkkoon uusia, vieraita oppeja. Sama kuin Nokialle tulisi uusi insinööri, joka ilmoittaisi että kolmena päivänä viikossa tuotantolinja tekee Samsung kännyköitä, kehuu ja markkinoi niitä ja ohessa haukkuu Nokian kännykät kelvottomiksi. Montakohan päivää olisi kyseinen insinööri Nokian palveluksessa?
Samaa mieltä olen myös siinä että se Jumalan Sana on hyvä laittaa elämään elävässä elämässä, eli tekoina ja käytöksenä. Eli juuri sinne käytännöntasolle vireänä toimintana.
Jumalan Sanaa tutkien poistuu myös se ylemmyydentunne, jos on taipumusta sellaiseen sortua, meitä vajavaisia ihmisiä kun houkuttaa milloin mikäkin lankeemuksen muoto. Mutta onneksi on Jeesus ja armo, aina voi mennä Jeesuksen luo lankeemuksineen sieltä ei ajeta pois. - Toisaalta viisaimmankin ihmisen järki on vajavainen. Se ei kykene selittämään kaikkea tässä maailmassa. Onhan ihminenkin jo aika ihmeellinen olento. Työmuistimme prosessoi n.40 b/s informaatioita kun puolestaan tiedostamaton mieli prosessoi 11,2 miljoonaa b/s. (Lähde: Lauri Järvilehto: Tee itsestäsi mestariajattelija). Aikamoisen iso ero. Paljon käytämme intuitiota järkemme sijaan.
- Itse tarkastelen asiaan Raamatun valossa kuten kadotustakin. Kaikkivaltiaalle Jumalalle ajankäsitys ei ole haaste, Hän voi muokata sitä mielensä mukaan.
Sanotaanhan 2.Piet.3:8:"8 Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä".
Tätä taustaa vasten emme tiedä kuoleman jälkeisen ajan kulua tai kulumattomuutta. Toisaalta onhan jo iäisyys käsitteenä tietyssä mielessä yli ymmärryksen menevä hahmottaa. - Onhan se hyvin erikoista. Mutta Raamattu on tosiaankin ennustanut tämänkin asian. Luopumus tulee ja se on jo alkanut.
- Käsittääkseni myös kirkon patriarkaalisuus aiheuttaa närää ja kitkaa. Jos Isä, Poika ja Pyhä henki riisutaan kirkosta ja kristinuskosta pois mitä jää jäljelle?
Kyllä se vahvasti vaikuttaa siltä, että kirkon alasajo jatkuu ja kiihtyy vaan. Sinällään surullista, mutta onneksi ilman "maallistuvaa" ev.lut kirkkoakin voi uskoa. Jumala pelastaa edelleen yksilöitä ei kirkkokuntia, onneksi näin.
Itse olen miettinyt, että kun kirkko luopuu kristinuskon ydinopeista, missä vaiheessa ev.lut kirkko lakkaa olemasta kristillinen kirkko. Tulee mieleen "Theuseuksen laiva"-paradoksi eri muunnelmineen. - Varmaan näkökulma asiaan vaikuttaa. Missä valossa kyseisen asian, tässä tapauksessa kristinuskon, näkee ja kokee. Itse puolestani koen, että Jumalan olemassaolo tuo järkeä ja merkitystä tähän ihmiseloon tällä planeetalla.
- Ei sanana löydy, käsitteenä kylläkin. Esim. 2. Tess. 1:9:"
9 Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta". - Joitakin Martti Lutherista kertovia kirjoja on tullut luettua. Jonkin verran myös hänen omaa tuotantoaan. Martti oli moni ilmeinen ihminen. Hänessä yhdistyi monia asioita.
- Kadotus onkin yksi kristinuskon haastavimmista aiheista. Miten esimerkiksi aikakäsitys muuttuu ikuisuudessa vai pysyykö se samana? Einsteinhan jo todisti että aika on suhteellista.
Raamattu ei kerro kadotuksesta kovinkaan paljon. Joillakin se saa mielikuvituksen laukkaamaan. Näin Jumala on kuitenkin parhaaksi nähnyt, kertoa vain sen mitä Raamattu sisältää aiheesta.
Kadotusta on yritetty lieventää sillä että se olisi ajallinen. Itse en tähän usko. Tosin juuri tuo aikakäsitys voi muuttaa käsitystä kestosta.
Kadotus on ennen kaikkea eroa Jumalasta. Siinäkin on näin uskovaisen näkökulmasta jo rangaistusta tarpeeksi.
Toisaalta yksikään ihminen ei ole myöskään ansainnut ikuista taivasta. Siinäkin jäämme hyvin vajaamittaisiksi. - Kun kohdan lukee vertauskuvallisesti kuten se on tarkoitettu, niin ei tule repiä käsiä eikä jalkoja pois. Kyllä järjen ja loogisuuden käyttö myös Raamattua lukiessa ja tulkittaessa on sallittua jopa suotavaa.
- Pääpaino kyseisessä kohdassa on viettelyksissä ja niihin suhtautumisessa. Jos asiaa ajattelee ihan "maalaisjärjellä", niin ymmärtää että käsien ja jalkojen irti repäiseminen ei tarkoita konkreettista repimistä.
- Ihan totta, en ole oikeen ikinä innostunut tuosta "mannalappu-systeemistä". Vaimo ne meille aikoinaan hankki (impulsiivisempi luonne kun on ). No, hetken huuman jälkeen hänkin niistä luopui, kun huomasi ettei se ole käytännöllinen tapa tutkia Jumalan Sanaa.
Loppupeleissä se asiayhteydestä irrottelu on itsepetosta ja tosiaankin vaarallista kuten kirjoitat. Asiayhteys kunniaan. - Näinhän se juuri on. Se että tulkitsee Raamattua on sama kuin että ymmärtää lukemaansa tekstiä. Eli se tulkintakin on eräänlainen prosessi, jonka lopputuloksena on käytännön sovellus asiasta.
- Juurikin näin, olen samaa mieltä. Juuri tuo sanoman ajattomuus tekee niistä käyttökelpoisia tänäkin päivänä. Hyvä ja osuva vertaus tai opetus ei vanhene.
- Sinänsä hyviä ajatuksia. Ketään ei pidä syrjiä ja kirkon ovet tulee olla avoinna ihan kaikille. Jos jätät jonkun ovien ulkopuolelle, olet jättänyt Jeesuksen hänessä kirkon oven ulkopuolelle.
Uudistaminen on myös haastavaa, me ihmiset kun olemme erilaisia mieleltämme ja persoonaltamme. Esim. minä pidän rauhallisista ja perinteikkäämmistä kirkonmenosta, se sopii minun luonteelleni erinomaisesti. Vaimoni puolestaan pitää enemmän karismaattisimmista kirkonmenosta ja onkin siksi Vapaakirkon jäsen. Vaikka olemme erilaisia käymme myös toistemme kirkoissa. Myös musiikkimaut voivat olla yksilöllisiä.
Erilaisuudesta huolimatta kykenemme uskomaan samaan Jumalaan :) - Onkin hyvä neuvo asettua sen aikaisen kuulijakunnan asemaan. Miten he asian ymmärsivät ja kokivat. Tässä tullaan mielestäni siihenkin, että on hyvä lukea "haastavia kohtia" kokonaisuutena. Silloin tulkinta saa niin sanotusti "lihaa luiden ympärille", ja vaara harhaan menosta vähenee.
Yleisesti ottaen sen aikaisen maailmankuvan ja kulttuurin, jossa Jeesus eli ja vaikutti ymmärtäminen parantaa ja syventää Raamatun sanoman tuntemusta. - On myös olemassa retorinen tyylikeino nimeltään hyperbola, siinä kerrontaa liioitellaan. Jeesuskin käytti kyseistä keinoa aika ajoin.
- Yleisesti ottaen vertauskuvan kyllä tunnistaa vertauskuvaksi. Tässä suhteessa pidän Ilmestyskirjaa haasteellisempana Raamatun kirjoista.
Ehkä asiaan vaikuttaa se että Raamatun aikaan vertauskuvauksellinen kerronta oli enemmän arkipäivää kuin tänään. Jeesuskin esitti paljon maanviljelyyn liittyviä vertauksia, koska ne olivat kuulijakunnalle tuttuja asioita.
Nuorempana uskovaisena pidin tärkeänä, että "kuulun ja sopeudun porukkaan", nykyään pidän tärkeänä, että "tarkistan uskon kompassini sunnan Raamatun ja Jumalan mukaan", jos joku pitää minua kerettiläisenä tai harhaoppisena ei se minua enää haittaa.