ted
Hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Corona Panmedia konsernissa.
Lisää kuvaan vapaus!
Maailma on kova, elon taisto ankaraa ja useimmat ihmiset tylyjä. Minä en ole.
Kuka prostituoi prostituoidut?
Valehtelet minulle, enkä minä sano vastaan. Se ei johdu siitä, että uskoisin sinua, vaan siitä, etten näe syytä riidellä kusipäiden kanssa.
Ja sit mää keitän semmost kaffetta ku ylkämiästä!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 123 kommenttia
- Siteeraan presidentti Sauli Niinistöä: ei laki kiellä tappamasta. Se vain sanoo, mitä tappajalle tehdään. Miten siis lienee tuon rasismin kanssa? Pitäisiköhän vallan lukea, mitä lakikirja sanoo.
- Jos on pakko leikata, on pakko leikata. Kiusallisen vähän puhutaan siitä, kuinka helpottaa leikkausten kohteiksi joutuvien tilannetta. Olisiko olemassa keinoja alentaa heidän kulujaan? Tai onko olemassa kohtuullinen keino parantaa heidän ansioitaan?
Talouskeskusteluun näyttää juuttuneen sitkeästi muutama joustamaton näkökulma:
-Leikkaukset pitää kohdistaa johonkuhun muuhun.
-Kukin kannanottaja on sitä mieltä, ettei saa senttiäkään enempää kuin ansaitsee.
-Jos jonkun pitää säästää, niin mieluiten niiden, joille se on vaikeinta.
-Yhteinen hyvinvointi ei kumpua työstä vaan rahasta.
-Mitähän köyhä rahalla tekisi? (Tuhlaisi vain hyödykkeisiin, joita minä myyn!) - Kun joku liittyy kiihdytyskaistalta liikenteeseen, vilkkaaseen liikennevirtaan tulee joka tapauksessa muutoksia. Tavalla tai toisella tulijalle on annettava tilaa, joko se tapahtuu siinä liittymisen yhteydessä, kun joku ystävällinen hiukan keventää kaasujalkaansa, tai sitten se tapahtuu liittymisen jälkeen, kun liikenteeseen liittyneen auton takana oleva hidastaa hetkeksi jättääkseen turvavälin.
Näitä kylkeen tulemisia tai niihin liittyviä konflikteja syntyy aika ajoin. Arvelisin kyseessä olevan puutteellisen havainnoinnin. Liittyjä on ehkä tyytynyt vain vilkuilemaan peiliään, mutta ei ole katsonut katvealuetta. Kurjin vaihtoehto on se, että liittyjä on kyllä muistanut katsoa myös katveen, mutta jostain syystä havaintoa ei synny tai se ei aiheuta johdonmukaista toimintaa. Hajamielisyys on kiusallisen tavallinen ilmiö ja vaivaa varmasti jokaista muodossa tai toisessa.
Joskus päätiellä ajava jostakin syystä jostakin syystä kiihdyttää samaan tahtiin liittyjän kanssa, mistä seuraa sitten kummankin kiihdyttelyä ja hidastelua. Pahinta on tietenkin kiusanteko, jossa liittyjä löytää itsensä jarruttelemasta kiihdytyskaistan lopussa tai pientareella. Yleensä kyse taitaa kuitenkin olla kommunikoinnin puutteesta: päätietä ajava saattaa ehkä kiihdyttää jättääkseen taakseen tilaa tulijalle, ja samaan aikaan liittyjä kiihdyttää ehtiäkseen pääväylää kulkevan eteen. Kumpikaan vain ei pysty osoittamaan aikeitaan.
Minusta tuota liikennevirtaan liittymistä ei opeteta tarpeeksi. ABC-kortin ajoin jo kauan sitten, joten voin sanoa muistikuvistani, että ne ovat varmasti puutteelliset. Bussikuskikurssilla kuutisen vuotta sitten asiaan ei minusta kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Sanoisin kuitenkin, että se on hankala liikennetilanne, jonka opetuksen ei pitäisi jäädä ainoastaan väistämisvelvollisuuksien luettelemiseen. Eikä sen oppimisen myöskään pitäisi jäädä siihen, että muistaa vain muiden velvollisuudet.
Ylipäätään kaikkien pitäisi tajuta, että maantieliikenne on olemassa siksi, että mahdollisimman moni voisi kulkea mahdollisimman joustavasti. Yllättävän paljon joustoa saa aikaan ylläpitämällä tilannetajua, olemalla tunnollinen ja kohtelias ja jättämällä turvavälin. Etenkin siellä mainitussa Pohjois-Karjalassa näihin pitäisi olla hyvin mahdollisuuksia. Niinä kertoina, kun olen siellä autoillut, en muista nähneeni varsinaista ruuhkaa missään. AP:kin voisi kiukun laannuttua pohtia, mitä olisi itse voinut tehdä toisin. Jos jokin rysäys liikenteessä päätyy rikostutkintaan asti, myös itsensä etuajo-oikeutetuksi kokeva voi joutua vastaamaan ikäviin kysymyksiin kuulusteluissa. - Jospa minäkin hämmentäisin tätä soppaa hiukan.
Yhtäältä huudetaan koronapassin puolesta, tai vastaan. Toisaalta, kävin toissapäivänä asioilla sairaalassa ja siellä hoitohenkilöön kuuluva korkeasti koulutettu persoona sanoi, että kannattaa se rokote ottaa, vaikkei sen antamasta suojasta näemmä voi olla varma. En tiedä, edustiko tuo lausahdus koko ammattikunnan kantaa, kahvipöytäkeskustelun näkemyksiä (toivottavasti sentään ehtivät kahville siellä edes lyhyesti) vai oliko se tämän ihmisen henkilökohtainen kanta. Tilanne ei kaikkialla näytä enää pelkästään joko-tai-kysymykseltä.
Rokotepassin kyseenalaistamaton kannattaminen perustuu näkemykseen, että rokotteen antama suoja merkittävä ja haitat minimaaliset. Näin kai on ainakin toistaiseksi, mitä tuo "merkittävä" tarkoittaakin. Poliittisen, tai oikeastaan suoran lainsäädännöllisen päätöksen tekeminen edellyttää lujia perusteita. Ensinnäkin valtiota ei johdeta haihattelemalla, siitä koituu tyhjän ideologian diktatuuri ja jossain vaiheessa paljon vahinkoa. Kun pakkokeinoja säädetään, on muistettava että ne pitää voida perustella pitävästi myös jossain määrin muuttuvissa tilanteissa. Muutoin päädytään ratkaisuun, jossa tapetaan hyttynen ohjuksella. Toisekseen, säädökset (eduskunta) ja niiden soveltaminen (hallitus) pitää pystyä perustelemaan niin, että oppositiokin pysyy edes verrattain tyytyväisenä. Jos omegle-muunnosta ja muuta koronaan liittyvää pitää vakavana uhkana, ei pidä käyttää eduskunnan ja hallituksen aikaa välikysymystaisteluihin.
Rokotepassin vastustamiselle on käsittääkseni useampia perusteita. Ehkä merkittävin on demokratian ytimenä olevan valinnanvapaus. Ihmisen pitää voida ja saada päättää itse terveyteensä vaikuttavista asioista itse valitsemillaan perusteilla. Ihmisellä pitää siis olla oikeus tehdä myös järjenvastaisia, jopa tyhmiä päätöksiä. Seuraavat syyt ovat itse rokotukseen liittyviä: jotkut eivät luota rokotteen turvallisuuteen ja äärimmäiset näkemykset perustuvat oletuksiin, että rokotuksen mukana väestölle annetaan sen tietämättä jotakin mitä se ei halua. (Eikö ollutkin kauniisti kuvailtu huuhaa-haihattelu!) Yleensä kai tällaisista monimutkaisista systeemeistä koituvat merkittävät haitat eivät ole niitä, joita osataan odottaa vaan jotakin yllättävää ja kenties välillistä. Salaliittoteorioiden yhteiskunnallinen painoarvo taitaa toistaiseksi olla aika vähäinen, vaikka ne saavat paljon huomiota. Päätöksenteossa ne voidaan varmaan jättää huomiotta vielä pitkään.
Reilun pelin nimissä minun on varmaan hyvä kirjoittaa tähän oma kantani. Sen mukaan niissä töissä, joissa kohtaa paljon ihmisiä, alkaa olla aika vaatia sitä passia. Esimerkiksi rekkakuski ei sitä ehkä tarvitse, mutta bussikuski kenties jo hyvinkin. Ajatukseni perustuu aavisteluun, ei epidemiologiseen tutkimustietoon. Ja lopulta pakkokeinotkin säädetään, jos säädetään, asiantuntijatietoon perustuvan intuition ja mielipidemittelyn perusteella. Oma kysymyksensä on vielä se, että jos pakkokeinoista nyt piakkoin päätetään, niin koska ne voivat astua voimaan - ja mikä tilanne silloin on? - Tuohan on maltillista. Koulutussosiologian proffa mainitsi 90-luvulla, että 2/3 väestöstä tullaan korkeakouluttamaan, koska Suomesta tehdään hienojen ajatusten vientimaa. Mitä tapahtui? Kymmenkunta vuotta myöhemmin putkimiehiä piti tuoda ulkomailta asti, koska Suomesta ei löytynyt duunareita. Mitä tulee politiikkaan, niin erilaisten asioiden ja puolueiden välisten yhtäläisyysmerkkien kiskominen on melko turhaa hommaa. Vai mitä tuumaisitte siitä, jos väittäisin 90-luvun alun laman olleen Holkerin ja oikeiston syytä? Tai entä jos syyttäisin koko Keskustaa Jäätteenmäen toilauksista aikanaan - ja tahallani unohtaisin sen, että ei taida muidenkaan poliitikkojen kaikki edesottamukset kestää Suomi24:n raadin arvostelua. Jos ei muuta keksitä, niin lasketaan aamupaloja, taksikyytejä, lautakasoja ja tekstiviestejä.
- Nii-ih. Moralisoikaamme ja olkaamme oikeassa! Mummojen ja vaarien laskut ovat ulosotossa, mutta pankit syytävät tyhjästä tehtyä rahaa valmiiksi varakkaiden mielitekojen tyydyttämiseen.
- No mitä sinä parhaillaan teet, alkuperäistelijä?
- Kaikki varteenotettavat näkökulmat on jo esitetty, joten keskustelun voi päättää tähän. Uusia näkökulmia saadaan vasta, kun selviää, mitä covid-19-sairaudesta tai sen torjuntaan käytetystä rokotteesta lopulta koituu. Kannattaa muistaa, että jotkut joutuvat yhä riitelemään sairauksista, joilla ei ole mitään yhteyttä ammoiseen sikainfluenssarokotteeseen. Kaikki seuraukset ja seuraamattomuudethan ovat vain sattumaa tai korrelaatiota sen kannalta, jolta vastuuta perätään. Todisteita menneiden ja nykyisten rokotteiden eduista ja haitoista voi kyllä esittää, mutta siitä seuraa vain uusi kränä siitä, mikä todiste on relevantti ja mikä riittävä.
Oma kantani, rehellisesti sanottuna on, että koronaan kuolemisen todennäköisyys on pieni ja toisaalta, rokotteiden kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Ne eivät ole ilmenneet tai sitten tiedeyhteisö, rahamiehet ja poliitikot kiistelevät näkökantojen pätevyydestä. Niin että perusterve aikuinen ihminen ei välttämättä ole hakoteillä antaessaan hermoheikkojen toimia koekaniineina ja jätttäytyessään rokotejonon viimeiseen viidennekseen. - Kaikki naisethan tarvitsevat huomiota, joskin tarvittavan huomion määrä ja laatu tai sisältö riippuu varmaan monista asioista. En totisesti tunne Riinaa enkä Kallea, enkä aio selvittää. Jos Riina tuntee itsensä yksinäiseksi Kallen seurassa, koska ympärillä pärrää joitakuita, niin onko ihme, että hän pahoittaa mielensä?
Jos sitten taas julkkisten huomionkipeys ahdista teitä muita jotenkin, niin minkä ihmeen takia suotte heille huomiotanne? - 1970-luvun+alussa+liikennekuolemia+oli+toista+tuhatta+vuodessa.+Kun+huomio+väestön,+autokannan+ja+liikennesuoritteen+kasvun,+on+nykynäkökulmasta+suorastaan+kummallista,+ettei+liikenneahdistusta+koettu+kovinkaan+paljon.
- Se kantapää...
- Miksihän mieleeni tulee, että jossain vaiheessa lainat yksinkertaisesti jäävät maksamatta. Joku siitä mielensä pahoittaa, mutta lopulta kaikkien katsotaan olevan velkaa toisilleen. Muutama sijoittaja jää parkumaan. Sellaista se sitten on... Suurena maksun päivänä reaaliomaisuus on halpaa ja lainaraha kallista. Kuvitelkaa aikanne kuluksi, mitä tapahtuu, kun maailman rikkaat (kuten minäkin, noin suhteellisesti) haluaa realisoida omistamansa osakkeet, optiot ja mitä niitä kaikkia tulevien toiveiden kytkykauppapapereita on!
Ennen pitkää saamme muodostaa yhden kylän laajuisia talousjärjestelmiä, joiden ainoa käteisvaranto muodostuu yhdestä loppuunkuluneesta euron kolikosta. Kun se on roinaa omistavan henkilön hallussa, sillä saa asunnon ja viisi lehmää. Kun se on entuudestaan vähävaraisen ja -roinaisen hallussa, sillä saa pullon pontikkaa ja loppuunkuluneet, itäaasialaiset liikuntakenkimet. Ja sitten tämä sama hullutus alkaa taas kehittyä. - Muodossa tai toisessa tällainen on ollut odotettavissakin. Emme elää enää 90-lukua, jolloin sivustojen pitäminen helppoa ja harmitonta. Kunhan nyt oli serveri (mikä toki siihen maailman aikaan oli kallis.) Turvallisuusvaatimukset ovat koventuneet, käyttäjien vaatimukset ovat koventuneet ja. niin. edelleen. Tietynlaisessa vanhanaikaisessa suoraviivaisuudessa Suomi24 on mukava, jos vaikka vertaa tuohon Internetin etusivuksi itseään mainostavaan keskustelusivustoon.
- Niin no, käytännössä sinällään ahkera ja aikaansaava työväki kannattaisi ulkoistaa töineen ja toimineen jollekin, joka osaa johtaa. Kun ottaa huomioon, etten ole enää vuosiin tarvinnut Postia mihinkään ja Posti tuo minulle vain Postisia, voin kai todeta, että koko pulju on tiensä päässä. Samaan hengenvetoon voin ironisoida populääriä johtamisslangia: jos äijälle maksetaan kuukaudessa tuplasti se, minkä minä saan vuodessa rahaa kulumaan - enkä edes pidä itseäni köyhänä - niin aika hyvää palkkaa itsensä johtamisesta näemmä maksetaan.
Kaipa siellä on maksettu myös hyvät tulospalkkiot liiketoiminnan täydellisestä tärvelemisestä ja kaikenkattavasta epäonnistumisesta. Jos minä täällä yliopistolla mokailisin omat tutkimushankkeeni samalla tavalla, ei olisi mitään syytä enää hakea rahoituksia mistään ja ikinä.
Posti pitää palauttaa valtion toiminnaksi järkevänkokoisella organisaatiolla. Ei ole mitään järkeä, että olemattomien paperilippusten ja pienten kollien kuskaamisen hintaa nostetaan ja nostetaan ainoana tarkoituksena turvata sijoittajiksi itseään luulevien rahavirta. Homma skulannee, kun verovaroin ja kohtuullisin palvelumaksuin rahoitettu laitos jakaa ne harvat paperilaput vaikka pari kertaa viikossa. Nykyinen meininki on uskoakseni sellainen, että asiakkaat ja valtio maksavat noiden liikkeenjohdon asiantuntijoiden palkat ja osakkeenomistajien osingot - ja vielä optioita tai herra ties mitä siihen päälle. Se kaikki menee meidän rahoistamme. Ja mitä saamme? Postisen paperiroskiksen täytteeksi pari kertaa viikossa! - Ja lopulta tämä keskustelu vie lähinnä tavallisten netinkäyttäjien uskottavuuden. Miten olisi, varattaisiinko äänioikeus vastedes vain niille, joilla jokin vakuuttava näyttö ajattelun laaja-alaisuudesta, kuten nyt vaikka vähintään maisterintutkinnon suorittaneille. Tosin onhan heissäkin näitä yhden asian miehiä, joiden mielestä - Jarlaa mukaillen - epoksi pelastaa koko maailman.
- Älä valhettele. Mielikuvituksesi laukkaa nyt aivan suotta. Enintään se 70 vuotta vanha heteka vähän naukaisee, kun äijä saa hommansa toimitettua, kampeaa pois päältä, kääntää kylkeään ja pieraisee (!)
- Tähän nyt on hyvin yksinkertainen vastaus, joka kiertää meeminäkin pitkin nettiä: jos Maa olisi litteä, kissat olisivat jo kauan sitten pudotelleet kaiken irtaimen sen reunalta alas.
- Jotta kuvista viitsisi maksaa senttiäkään, niiden pitäisi olla studiolaatua. Siihen yltää lähinnä... studiossa, joskus luonnonvalossa ulkona. Harrastelijavälineillä tai kännykällä räpsittyjä kuvia on saatavissa ilmaiseksi miljoonamäärin. Kertoisitko vielä, miksi kuvistasi pitäisi maksaa!
- Kaikkein perimmäinen kysymys mielessäni on seksiammattilaisen työn ja oman uskonnollisen vakaumuksen aatteellinen ristiriita. Mutta pitää siis vääntää rautalangasta: uskovainen suomalainen nainen, joka tekee ilotytön hommia vapaaehtoisesti. Ja "löytyykö Suomesta" oli myös tuolla kysymyksenä. Onkohan maassamme paljonkin temppeliprostituoituja? Suomalaisista uskovista naisista pääosa on kristittyjä ja heistä useimmat evankelis-luterilaisia, mutta joukkoon mahtuu tietenkin myös vapaiden suuntien edustajia, ortodokseja ja katolisia. Koptilainenkin saa kernaasti osallistua. (Tiedätkö, mikä on katolilainen englanniksi? No se on catholiclic.) Edelleen jopa Irakissa syntynyt suomalainen musliminainen täyttäisi muut vaatimukset, mutta kieltämättä - ja ihan omaa typerää ennakkoluuloisuuttani - arvelisin, että musliminainen ilotyttönä kilpistyy tuohon vapaaehtoisuuteen. Sillä porukalla on tapana vahtia naisensa aika tarkkaan. Lähinnä mielessäni olivat kristityt, mutta en sulkenut muiden uskontojen edustajien mahdollisuutta osallistua tähän keskusteluun. Edelleen: en puhunut uskovista henkilöistä, vaan naisista. Jos nyt haluan olla pikkutarkka, niin omalta osaltani kelpuuttaisin tähän keskusteluun myös erilaiset transsukupuoliset, jotka kokevat naiseutta itsestään löytyvän. "Nainen" kuitenkin sulkee miehet ulos.
Juuri kuvailemiesi moraalisten seikkojen ihmettelemiseksi otin tämän asian esiin. Minä tiedän entuudestaan, että monissa uskonnoissa seksuaalisuutta pyritään sääntelemään tiukasti. Niin tietävät muutkin täällä. Tässä asiassa jopa konservatiivinen kristinusko on aika vapaamielinen: sehän säätelee lähinnä sitä, kenen kanssa seksiä saa harjoittaa, ei esimerkiksi sitä, mitä tuo seksi käytännössä on. Jopa itsetyydytyksen kielto on tulkinnanvarainen. Jos hiuksia halotaan, voin tehdä, kuten olen tehnyt eräälle uskovalle naispuoliselle ystävälläni ja pyytänyt häntä esittämään Raamatusta kohdan, jossa eksplisiittisesti kielletään naisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen.
Koska taas löytyi viisastelija, joka haluaa tehdä melko arkisesta keskustelusta jotakin sellaista, jonka käsitteleminen vaatisi väitöskirjan, minun on siis tarkennettava. Minä en halunnut tästä keskustelusta uskontojen seksuaalimoraalia käsittelevää akateemista julkaisusarjaa, vaan kuulla uskovien seksityöläisten ajatuksia. Koska kysymys esitettiin, niin siihen on kaiketi kohteliasta vastata.
Uskovalla tarkoitan tässä keskustelussa omalta osaltani tästä eteen päin uskonsa tunnustavaa kristittyä, joka osallistuu jonkin seurakunnan tai kristityn yhteisön tai järjestön toimintaan edes vähäisellä aktiviteetilla. Ilotytöllä tarkoitan naista, joka myy seksipalveluita: yhdyntöjä, eroottista hierontaa, fetissien toteuttamista, alistussessioita tai ylipäätään seksuaalisia palveluita, joiden päätarkoitus on tuottaa asiakkaalle seksuaalista mielihyvää ja erityisesti orgasmi. Ja ihan välttääkseni viime päivien sopan rajaan sugar babyt pois. Minua kiinnostavat myös ne edellämainitun uskovan määritelmän mukaiset naiset, jotka myyvät itsestään valokuvia avoimen seksuaalisissa tilanteissa, alastonkuvia joiden tarkoitus ei ole olla taidetta, käytettyjä alusvaatteita, eritteitä, vaginassa kostutettuja karamellejä, käytettyjä seksileluja, häpykarvoja, käytettyjä kuukautissuojia. (Ja mitä kaikkea olenkaan nähnyt joko tarjottavan tai kysyttävän!)
Kaipa minun on loppuun vielä painotettava, etten minä voi mitenkään kieltää ketään osallistumasta tähän keskusteluun. Moderointi on Suomi24:n valitseman moderoijan homma. Saanko silti kauniisti pyytää, että operoitaisiin arkisen kielenkäytön tasolla? Jo tämäkin viesti on liian pitkä ja pikkutarkka, ja pelkään sen kankeudessaan vievän monien mielenkiinnon. Jos haluan tehdä aiheest akateemisen artikkelin, minulla on siihen tarvittava koulutus. Julkaisukanava ja kollegiaalinen tukikin ovat saatavissa, mutta se ei nyt ole tämän tarkoitus. Haluan puhua tavallisten ihmisten kanssa, tavallisella kielellä ja tavallisella ajattelun tasolla. - Olisi mukava kuulla sellaisen ajatuksia ja kokemuksia tarkemmin. Siitä minulla on jonkinlainen käsitys, mitä kaupallinen seksi pitää sisällään, mutta millaisia ovat uskovan ilotytön henkilökohtaiset ajatukset työstään ja uskostaan. Missä tilanteissa työstään voi puhua seurakunnassa. Millaista kohtelua on saanut niiltä, jotka asiasta mahdollisesti tietävät. Tällaisia mietteitä mielessäni on.