ted
Hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Corona Panmedia konsernissa.
Lisää kuvaan vapaus!
Maailma on kova, elon taisto ankaraa ja useimmat ihmiset tylyjä. Minä en ole.
Kuka prostituoi prostituoidut?
Valehtelet minulle, enkä minä sano vastaan. Se ei johdu siitä, että uskoisin sinua, vaan siitä, etten näe syytä riidellä kusipäiden kanssa.
Ja sit mää keitän semmost kaffetta ku ylkämiästä!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 123 kommenttia
- Jonkin mystisen käytösnormiston mukaan veistä pidetään oikeassa ja haarukkaa vasemmassa kädessä. Sitä en sitten tiedä, kuka sellaisen etiketin on mennyt kirjoittamaan ja ketkä hyväksyivät sen kyselemättä. En näe mitään käytännöllistä syytä sille, miksi haarukkaa ei saisi pitää oikeassa ja veistä vasemmassa kädessä.
Äitini yritti minulle tolkuttaa tätä etiketin mukaista tapaa hamaan siihen asti, kunnes 18-kesäisenä muutin kotoa. Sittemmin, jo omillani asuessani olin äitini luona viikonloppua viettämässä ja katsoimme telkkarista ohjelmaa, jossa joku australialainen huippukulinaristi söi ateriaansa. Hän piti välineitään samoin päin kuin minä, ja pääsin sanomaan äitilleni, että ähäkutti.
Paljon, paljon myöhemmin olin syömässä eri puolilta maailmaa tulleiden kollegoideni kanssa. Panin merkille, että jotkut söivät suomalaisen etiketin mukaisella tavalla, toisen päinvastaisella. Uskallan päätellä, että tämä meidän etikettimme on enemmän tai vähemmän paikallista niuhotusta. Ja ainakaan minun ateriaani ei mitenkään tärvele se, vaikka söisi pihviään lusikalla, kunhan ei mässytä ja örise syödessään ja siivoaa leukansa edes toisinaan. - Onhan tässä riskinsä. Logomon sillan piti maksaa viitisen miljoonaa ja lopullinen hinta oli yli 21 miljoonaa. Ymmärrän, että kustannuslaskelmat joskus heittävät jonkin verran, mutta että hanke myytiin päättäjille neljänneksellä tulevasta hinnastaan.
Sitten sitä tekniikkaa: montako kertaa funikulaaria on korjattu? Ja kauanko toimivia funikulaareja on maailmassa rakennettu? Saatiinko Turussa edes kampilossia toimimaan? Siinähän ei monta liikkuvaa osaa ole.
Eiväthän nämä esittämäni perusteet mitään välttämättömään syy-seuraus-suhteeseen perustuvia argumentteja ole. Hankkeen onnistuminen ei ole täysin mahdoton ajatus. Pohdin kuitenkin, että kenen pitää sanoa - ja mitä - että epäilykseni haihtuisivat. - Tuleepi mieleeni, että tällaiset järjestelyt toimivat siellä, missä kuljetustarve on maltillinen. Mikään tekoälytaksien määrä ei taida tyydyttää Varissuon tai Runosmäen kuljetustarvetta. Mutta ehkä syöttöliikenteessä tai itseään parempana pitävien ihmisten nurkilla...
Eiköhän ne ratikatkin saada kulkemaan ilman kuljettajia.
Mitä muuten itse teet työksesi? Tuli vain mieleeni kysyä.... - Ilmiö on tuttu. Olen ollut kummankin miesosapuolen osassa. Asiaan voi suhtautua nii, että jos nainen lähtee mukaan ääliön juttuihin, he muodostanevat keskenään hyvän parin. Toisaalta, siellä lähiöhiekkalaatikon reunoilla on niitä katkeria yksinhuoltajaäitejä, jotka parjaavat lastensa isiä, ja yliopistot ovat puolillaan vihaisia feministityttöjä, joilla ei ikänsä puolesta pitäisi vielä edes olla kovin laajaa kokemusta seurusteluista ja parisuhteista.
Naisten on täysin sallittua mollata miehiä. Mutta kun aloittajan kuvaaman ilmiön kohtaa aika ajoin, niin lienevätkö kaikki hamehelmatkaan niin kovin välkkyjä. Me miehet tosin emme saa sanoa sitä ääneen, koska moraalipoliisi iskee, tai ainakin asia vieräytetään miesten syyksi vaikka kuinka kaukaisen aasinsillan kautta.
Ymmärrän, että tällainen "naisenryöstö" on kitkerää, kun monilla miehillä on syvällinen tarve löytää kumppani ja joidenkin on vaikea päästä ystävällisiin jutteluväleihin yhdenkään naisen kanssa. Vanhana pieruna pyytäisin siis muistamaan, että vakka kantensa valitsee. On myös rauhallisia, jopa syrjäänvetäytyviä naisia, jotka vain katselevat, kun ystävät viedään ympäriltä. Sattumoisin tiedän, että kaikki heistä ei ole ulkonäöltään mitenkään seinästä repäistyjä tai mieleltään tylsiä.
Voisiko tätä tilannetta kokonaisuudessaan helpottaa jonkinlainen tietoinen sosiaalisten taitojen opettelu ja ihan tarkoituksellinen paneutuminen siihen, että ylipäätään kiinnittää huomiota myös porukan laitimmaisiin? Ehkä sieltä porukan keskiön ulkopuolelta löytyvät ne tyypit - sukupuolesta riippumatta - jotka eivät ole ihan joka tuulen käänneltävissä. - Chattiin systeemi, joka estää saman viestin toistamisen kokonaan, riippumatta siitä, käykö käyttäjä (oikea ihminen tai botti) välillä poissa chatista. Systeemi voisi olla niinkin fiksu, että se estäisi useamman samankaltaisen viestin jankkaamisen. Jos vaikka toistelee viittä eri lausetta, niin ulos vain.
Tietäen omat sosiaaliset ongelmani, toivoisin silti, että luotsit pistelisivät väkeä jäähylle huomattavasti herkemmin. Tällä hetkellä Sex Barissa sallitaan jatkuva solvaaminen ja valehtelu. Ehdottaisin, että Suomi24:n lakimies kävisi läpi päätoimittajan vastuun sosiaalisessa mediassa ja antaisi sen perusteella napakammat ohjeet, jos perusteita vain löytyy.
En myöskään pidä ihan huonona vaihtoehtona koko chatin sulkemista. - Kulttuurialalla on niin paskat palkat, että kun ihmiset pistetään kilometritehtaalle ja itse työstä aiheutuvat menot loppuvat, työttömyyspäivärahojen ja asumistukiaisten maksaminen tulee yhteiskunnalle kuitenkin kalliimmaksi.
- Se on se itsepalvelulisä.
Sitä paitsi rahasi ei ole sinun, vaan pankin tai valtion tai... saat sen vain hetkeksi lainaan raadettuasi aikasi.
Tai tältä minusta vaikuttaa.... - Tutkimuksessa haastateltiin 16 - 29 -vuotiaita nuoria, ja lopputulos on, että keski-ikäiset miehet eivät pidä Marinin tyylistä. Ja toisaalta, etenkin feministit ovat äkeitä siitä, että valtaa eivät käytä he, vaan yhteiskunnallisen asemansa vakiinnuttaneet miehet. Jos en nyt ota huomioon mahdollisia muita näkökulmia, Sanna Marinin pukeutuminen oli ongelma, jos keski-ikäiset miehet todella arvelevat hän pukeutumisensa jäytäneen hänen poliittista uskottavuuttaan.
Kuinka uskottavia ovat tämä artikkeli, sen perusteena oleva akateeminen julkasu ja näistä käytävä keskustelu täällä Suomi24:ssä.
Reilun pelin hengessä on kai syytä esittää oma kantani: Sanna Marinin hallituksen kausi oli raju. Se käsitti koronapandemian ja Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Sitten sotien yhtä vaativia poliittisia tilanteita ei ole tainnut olla kovin monta. Koronan suhteen Suomi pärjäsi hyvin. Ukrainan-politiikassa Suomi saisi mielestäni olla avokätisempi, mutta joka tapauksessa Suomessa reagoitiin selvästi ja oikean suuntaisesti. Mikä osuus näihin liittyvistä ratkaisuista on Sanna Marinin ja hänen hallituksensa ansiota, mikä Suomi24:n viisaiden? - Minulla on jossakin valokuva, jossa skuuttipojat kaksi päällä ohittavat henkilöautoa vasemmalta ja ovat kaartamassa sen editse oikealle. Auto on pysähdyksissä yhä, mutta valo on jo vaihtunut keltaiseksi. Jos pojat olisivat olleet sekuntia myöhemmin siinä kaartelemassa, vahinko olisi ollut ilmeinen.
Joskus ajoin lähiön katua noin neljääkymppiä, joka siis oli paikallinen aluerajoitus. Skuuttipoika päästeli pyörätietä ohi, eikä kypärää tai muutakaan suojavarustusta näkynyt. Siinä ei kummoista yllätystä tarvita, kun ollaan paitsi lanssikyytiä.
Onkohan jossakin jokin tilasto onnettomuuksista, joissa nämä vehkeet ovat osallisina? - Ei, lapset eivät ole turvassa missään. Joka paikassa, missä on nuoria, on myös ahdistelijoita: partiossa, urheiluseuroissa, koulussa, kotona...
Kirkkoherrakaan ei siis ota kantaa, että onko tapahtunut rikos. Hän vain toteaa tietävänsä, mitä tapahtui. Eli mitään kovin vakavaa ei sattunut. Joku flikkalapsi keksi pompottaa poliisia ja oikeuslaitosta jostakin hartialle koskettamisen vertaisesta tapahtumasta. Kirkkoherran kykenisi sanomaan, tapahtuiko rikos, jos tapahtuma olisi ollut jotenkin merkittävä.
Nyt sitten joku neitonen kaino, armainen on kuluttanut poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja jonkin mitättömän asian takia; asian joka olisi voitu hoitaa kenties paikan päällä. Korvauksiahan siitä ei toki olisi saanut, se on totta. Mutta samalla tällainen juttu kulutti poliisin ja oikeuslaitoksen rajallisia resursseja. Mitä jäi käteen: lapsonen sai rahaa päihteisiin ja muotirääsyihin, vakavien rikosten uhrit joutuivat odottamaan asioidensa käsittelyä kauemmin ja huonommalla tuurilla myös heidän uskottavuutensa oikeudessa laski.
Ja sitten Yle ja taivastelijat: lakatkaa lässyttämästä ja keskittykää omaan elämäänne. Pitäkää nyt ainakin omat näppinne erossa muista ja muiden hyvästä. - Ongelmaa pompotellaan ja pompotellaan. Sormilla osoitellaan, syyllisiä etsitään ja kun oikein väkisin haetaan, niin myös löydetään. 60-luvun tyyliin voisin sanoa, että systeemi haisee. Hiukan paremmalla maltilla pitäisi ehkä vain esittää kysymyksiä: kuinka tähän on tultu, mistä kiikastaa, mitä voitaisiin tehdä. Oikeisto-vasemmisto kiistely näyttää melko hedelmättömältä, mutta on tietenkin helppoa propagandaa. Oletettavasti myös tehotonta. Oma kantani, jotan en ole vielä sen kummemmin jalostanut on, että työstä pitää koitua mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään. Muu on orjuutta.
- Aivopesee?
Jotta voisi väittää jotakin toimintaa aivopesuksi, on kai kyettävä esittämään omat näkemyksensä oikeiksi ja todellisiksi. Olettamus ei riitä, niitä meille tarjotaan nyt enemmän kuin koskaan. Enemmän kuin katolinen kirkko tai Neuvostoliiton kommunistinen puolue tai kansallissosialistit kuvittelivat olevan mahdollistakaan. Jos ihminen ei enää jaksaa propagandaa, kyllä tekoäly pyörittää hevonpaskabingoa.
Jos jossain tapahtuu onnettomuus tai puhkeaa väkivaltaisuuksia, meidät voidaan muutamassa hetkessä upottaa kuviin, tilastoihin, koskettaviin tarinoihin, akateemisiin artikkeleihin ja haastatteluihin. Meistä kukin joutuu oman intuitionsa perusteella tekemään huteran päätöksensä siitä, mihin uskoo. Ja johonkinhan meidän on pakko uskoa. Silkkojen omien totuuksien varassa tässä maailmassa ei voi elää. Otetaanpa esimerkki muutaman vuoden takaa: koronakeväänä monet ihmiset tiesivät, olivat varmoja, että vessapaperi loppuu kaupoista. Niinpä he juoksivat ostamaan kaappinsa täyteen. Kun seuraavan polven vessapaperiuskovaiset totesivat, että paperit tosiaan hupenevat kaupoista, hekin ostivat kaappinsa täyteen. Jotkut hamstrasivat varastonsa täyteen myydäkseen paskapaperia voitolla. Kävi vain niin, että vessapaperi ei loppunut. Ei ainakaan meiltä. Lisäksi kehtasin arvella, että jos paperi loppuu, herkät paikkansa voi pestä. Tällä kertaa kuuluin sattumalta vessapaperipropagandan voittajiin. Mutta ei minulla oikeasti ollut tietoa, paljonko sitä paperia oli keskusvarastoissa tai tehtailla valmiina. Tein puolitietoisen päätöksen olla uskomatta propagandaan ja huhuihin - joita siis on lopulta mahdoton erottaa toisistaan.
Ymmärtäkää: jo nyt joku voi poimia sinun tai minun kuvani jostakin netistä ja antaa tekoälyn tehtäväksi kuvan, jossa kasvojen omistaja tekee törkeän ja hävettävän rikoksen. Tähän asti olemme uskoneet, että kuviin yleensä voi luottaa. Tilanne on muuttunut. Niihin ei enää voi. Jos näet kuvan naapurin kauniista tyttärestä alastomana, ensimmäisen ajatuksen ei pidä olla, että hän siinä tieten tahtoen poseeraa, vaan että joku tekee törkeää kiusaa, levittää väärää ja vahingollista informaatiota. Jos näet oman naamasi väkivaltarikosuutisessa, saat tuta: jotkut uskovat selityksiisi feikkaamisesta, toiset eivät. Ja ne, jotka eivät usko, voivat valita kantansa jollakin muulla kuin rationaalisella perusteella: esimerkiksi vain siksi, että herätät heissä antipatioita tai he sattuvat jotenkin tuntemaan sinut, tai minut, mutta tuntevat myös jonkinlaista vihaa tai katkeruutta.
Ja tässä maailmantilanteessa, jossa minkä tahansa uutisen tai tiedon uskottavuus alkaa olla kyseenalaista, joku edustaja katsoo voivansa syyttää jotakuta muuta aivopesusta. Ja jotkut muut vissiin vielä uskovat kritiikittä. - Tämä on jossain määrin mielenkiintosta, koska liikennettä koskevassa säännöstelyssä uskotaan vahvasti tilastoihin: tavoitteena on, ettei kukaan kuole liikenteessä. Jos säädöksestä on odotettavissa tilastollinen hyöty, se säädetään. Periaatteessa tilanne on hyvä: liikennekuolemat ovat vähentyneet vuosien ja vuosikymmenten mittaan.
Entä alkoholi: alkoholin aiheuttamista kuolemista on tilastonsa, mutta ehkä ne ovat hiukan tulkinnanvaraisempia. Joka tapauksessa alkoholin, ja kohta kenties muidenkin päihteiden, saatavuutta on helpotettu vuosikymmenten mittaan. Perimmäistä perustetta en tiedä, mutta kertokaapa, viisaammat, onko kyse äänten kalastelusta, verokertymän kohottamisesta vai mistä oikein.
Kun Venäjä, Venäjä ja Venäjä ovat yksi kuumimmista puheenaiheista vuosikymmenestä toiseen, voimmeko olettaa, että alkoholiasioista kiinnostuneet poliitikkomme - edes ne varteenotettavat - eivät tiedä, kuinka venäjän kansaa hallitaan? Pidetään riittävästi viinaa saatavissa, kännikalat ja krapulaiset eivät protestoi ja tekevät edes jotakin saadakseen lisää viinaa. Jonkin arvion mukaan noin puolet tuon ihmemaan miehistä on alkoholisteja. Olisiko poliitikkojemme hyvä oivaltaa varottava esimerkki? Minä kuitenkin pidän selvänä sitä, että moni ihminen ei tee juomispäätöstään vapaan tahdon perusteella, vaan riippuvuuttaan. - Biologisesti ihminen on joko mies tai nainen. Lisäksi on harvoja interseksuaalisia tapauksia, joissa henkilöllä ilmenee kummankin sukupuolen ulkoisia piirteitä. Siihen se helppous sitten loppuukin. Kaikilla meillä on kummankin sukupuolen piirteitä vaihtelevassa määrin. Useimmat meistä voisivat sanoa olevansa enimmäkseen naisia tai enimmäkseen miehiä.
Sosiaalisesti asia on mutkikkaampi. Hormoneista, aivojen tasapainosta, psykologisista ja sosiaalisista syistä johtuen monet ajautuvat jonkinlaiseen ristiriitaan: pitäisi olla mies, tai nainen. Mutta ei oikein tunnu siltä. On kyllä sukuelimet, jotka vastaavat sitä sukupuolta, joka syntymän yhteydessä on määritelty, mutta eipä vain silti oikein mene kohdalleen. Ei tunnu siltä, ei näytä siltä, ei käyttäydy kuten monet kaiketi odottavat. Saa kuulla homottelua vaikka ei olisi ikinä rakastunut oman virallisen sukupuolensa edustajaan ja niin edelleen. Ei vain sovi mihinkään sukupuolinormiin.
Mitään muuta sukupuolta ei ole. Se on biologinen fakta, tai ainakin lähes. Eikä oikein sosiaalisestikaan: odotamme ihmisten olevan miehiä tai naisia. Mutta jokin määrite niiden ihmisten pitää antaa itselleen, jotka eivät mitenkään sovi annettuun lokeroon. He eivät tunne sopivansa siihen, heidän ei anneta sopia siihen ja heitä jopa loukataan sopeutumattomuuden vuoksi. (Vitun ääliöt!) Muunsukupuolinen-sana ei pyri olemaan biologisen asiantilan kuvaus. Se on henkilön sosiaalisen ja psyykkisen tilan kuvaus, ja siihen liittyy toisinaan myös aivan ilmeisiä anatomisia seikkoja.
Erilaisia trans-ihmisiä on jokunen prosentti väestöstä. Osuus vaihtelee määritelmien perusteella: jos määritelmä on kovin tiukka, osuus on pieni, jos hyvin avoin, sekaan mahtuu huomattava osa väestöstä. Missään tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole mistään harvinaisesta ilmiöstä. Jos koululuokassa on 20 oppilasta, joukossa on todennäköisesti yksi trans-nuori, mutta kuten sanoin, tilastoja voi manipuloida määritelmiän muuttelemalla.
Euroviisut on tietyllä tavalla oma lukunsa: esiintyjä voi kertoa olevansa muunsukupuolinen tai ihan mitä vain. Se voi olla silkka markkinointikikka tai sitten esiintyjän aidosti itsestään antama määritelmä, jota käytetään esityksessä. Kyse voi olla tasa-arvopoliittisesta ratkaisusta ja yhtenä vaikuttimena voi myös olla aloittajan kaltaisten ihmisten provosointi. Sitä emme saa tietää, eivätkä kaikki tällaiset yksityiskohdat liene aivan selviä tuottajien porukallekaan. Intuition varassa sielläkin monet päätökset tehdään.
Sveitsiä on pidetty patavanhoillisena maana. Tällaiset tempaukset voivat olla osa maan imagon muuttamista. Emme me sitäkään aivan täsmälleen voi tietää.
Lopulta pitää vielä ihmetellä AP:n kiukkua: millä tavalla Eurovision laulukilpailu vaikuttaa hänen arkeensa. Bensa maksaa minkä maksaa, voittipa viisut kuka tahansa. Vaikka viisuesitys olisikin osa jonkin valtion brändäilyä, sen vaikutus on rajallinen ja näemmä pätee lähinnä niihin, joiden mielipiteillä ei ole kummoista vaikutusta. - Nykyään sitä sanotaan raiskaukseksi, paitsi joissain harvoissa poikkeustapauksissa.
- Kyllä siisti koti on mukava. Mutta jos siitä jatkuvasta imuroinnista tulee elämän päätarkoitus, ja kaikki muut vaihtoehdot ovat paskassa ja kaatopaikalla elämistä, lienee syytä harkita omia näkemyksiään. Siivoaminen ja huushollaaminen ovat siitä pirullista huvia, että niiden oikeutusta on vaikea kyseenalaistaa. Liiallisen kotityön rajaa ei voi määritellä, mutta jotkut tapaukset ovat selvästi kohtuuttomia: raivoisaa siivousmaniaa tai liiallista piittaamattomuutta. Valitettavasti siivousmaanikot eivät aina kykene ymmärtämään, että turha rehkiminen ja joustamattomuus ovat taakka parisuhteelle ja myös itselle. Yksittäinen pölyhippu tai hiekanmuru lattialla ei ole paskassa elämistä. Yksin elävä siivotkoon vaikka itsensä hengiltä, mutta parisuhteessa on kyettävä muodostamaan yhteinen näkemys kodin tavoiteltavasta siisteydestä. Jos tähän ei mitenkään pysty, sitten ei kai passaa asua samassa huushollissa.
- Niin että ei aikaa harrastuksille, mutta nainen pitäisi silti olla? Yksittäiseen harrastukseen menee useimmilta ehkä muutama tunti viikossa, keskimäärin. Ainakin alkuvaiheessa parisuhteen virittely ja hoito vie helpolla enemmän. Monikohan haluaa parisuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, jonka kaikki aika menee työhön? Ehdotan ihan vakavasti, että tuollaisessa tilanteessa harkitaan elämäntilanne uudestaan: olisiko syytä vähentää työntekoa ja kenties tehdä muitakin muutoksia elämässä.
Puhun siinä mielessä kokemuksesta, että itse surin nuorena, kun ei ollut tyttöystävää. Pari karua elämäntapahtumaa pakottivat muuttamaan toisella paikkakunnalle, luopumaan vanhasta harrastuksesta ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että opinnot eivät viekään kaikkea aikaani, vaikka opiskeluni etenivät paljon muita nopeammin, ja että minulla oli jopa jonkin sortin hinku järjestää aikaa treffeille.
Jos siis taloutesi on jo kunnossa, ehdotan että harkitset kohtuullista irtiottoa. En millään usko, että olisit niin tärkeässä työssä, että koko maailma makaa harteillasi. 7 -8 tuntia työtä päivässä, ja pari tuntia jotakin sosiaalista päivässä. Kerran viikossa voisit pohtia sitäkin, miksi edellinen parisuhteesi kariutui. En tarkoita itsesi tai edellisen kumppanisi syyttelyä, vaan rauhallista pohtimista, että mitä kaikkea tapahtui ja millainen suhde oli.
-Ilmaiset moraalisaarnat tediltä nyt puoleen hintaan- - En lainkaan ihmettele aloittajan turhautumista. Pankkiasioiden hoitamisesta voin todeta, että nuorena kävin pankissa kerran tai kahdesti. Yleensä asiointiin meni muutama minuutti. Joskus joutui toki hetken jonottamaan. Internetin piti olla tiedon valtatie, mutta ulkoistimme tietämisen Googlelle ja ymmärtämisen tekoälylle. Seksinkin siirsimme nettiin. Puhelimet vinkuvat joutavia viestejään tauotta. Ja koko ajan joku kehityspaskiainen keksii uusia jekkuja ohjelmiin, joita muka tarvitsemme. Nuoret eivät enää osaa vastata puhelimeen, jotkut eivät edes puhua, mutta ehkä heidät tavoittaa Snapchatilla. Tai Messengerillä. Tai jos ei silläkään Discordilla. Miksi Accord olisi minusta mukavampi? Tai ehkä hänellä onkin Kik auki, tai sitten jokin muu kymmenistä höpöohjelmista, sikäli kun hän nyt mitään Minecraftilta tajuaa. Nerokkaimmat rustaavat kapulansa kanssa ajaessaankin, ja onnettomuuden jälkeenkin luurin löytyminen on tärkeintä, vaikka naama olisi veren peitossa - minkä seikan olen ihan itse nähnyt.
- Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun alaikäinen tekee maassamme henkirikoksen. Ainakin yhden tapauksen tiedän henkilökohtaisesti menneen niin, että tapahtuman jälkeen nuori sijoitettiin lähiseudulla olleeseen erityislastenkotiin. Kun elämä siellä ei asettunut minkäänlaisiin uomiin, matka jatkui Muhokselle, jossa ainakin siihen aikaan oli käytettävissä keinot äärimmäisen väkivaltaisten tapausten varalta.
Kyseisen nuoren kannalta on yhdentekevää, minkä nimisessä laitoksessa hän on. Hänen kannaltaan on olennaista, että mahdollisuudet tuollaiseen toimintaan lopetetaan. Meillä muilla ei ole tässä asiassa saatavaa. Vaikka hän tekikin vakavan rikoksen, meidän on turha esittää mitään henkilökohtaista kiukkua tai vaatimuksia. Hän ei ole velkaa meille. Yleisen turvallisuuden kannalta asia on tietenkin toinen: voiko tuota tyyppi päästää enää koskaan vapaalle jalalle? Vankeustuomio loppuu aikanaan. Aikanaan nuoria henkilöitä on tuomittu esimerkiksi 12 vuodeksi. Mahdollisuus koevapauteen tullee paljonkin aikaisemmin. Tämä ei tietenkään sovi niille, joita aivan ilmeisesti ei voi päästää vapaiksi. Rikoslaki ei kuitenkaan anna sellaisia mahdollisuuksia. Sen sijaan psykiatrinen pakkohoito on mahdollista, kunnes rikoksen tekijä joko muuttuu yhteiskuntakelpoiseksi tai kuolee. Niitäkin tapauksia lienee, jotka eivät kuntoudu ikinä. Kaikista ei ole ikinä elämään itsenäisesti. Pitkät laitosjaksot eivät sellaisen opettelua edes mahdollista, mutta minkäs tekee. Siellähän on sitten. - Niin... paljonko se parran ajeleminen maksaa elämän aikana?