ted

Vapaa kuvaus

Hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Corona Panmedia konsernissa.

Lisää kuvaan vapaus!

Maailma on kova, elon taisto ankaraa ja useimmat ihmiset tylyjä. Minä en ole.

Kuka prostituoi prostituoidut?

Valehtelet minulle, enkä minä sano vastaan. Se ei johdu siitä, että uskoisin sinua, vaan siitä, etten näe syytä riidellä kusipäiden kanssa.

Ja sit mää keitän semmost kaffetta ku ylkämiästä!

Aloituksia

1

Kommenttia

120

  1. Pitääpä myöntää, että rantasauna olisi oikein mukava. En minä siinä hyisessä vedessä viitsisi monta kertaa suvessa pulikoida, kun olen vilukissa ja hyväksynyt itseni sellaisena. Eräällä ystävälläni on mökki, jossa poikkean heitä tervehtimässä ohi purjehtiessani ja jossa olen mielelläni käynyt talkoilemassa. Näkyyhän tuosta vaivaakin olevan, mutta puuveneen omistajana alan ymmärtää, miksi ihmiset mökkeilevät. Ei se kunnossapidon vaiva nyt niin valtava näytä olevan. Rahaseikkoihin en ota kantaa. Itselläni ei ole varaa hankkia mökkiä ja vene riittää. Välimatkat nyt ovat hiukan suhteellinen kysymys. Sata kilometriä ei ole aikuiselle kummoinenkaan matka, mutta pienten lasten kanssa reissatessa tilanne voi olla toinen. Ensinnäkin naisilla näyttää olevan tarpeena kuskata mukaan syöttötuolia myöden kaikki mahdollinen ja toisekseen, ovathan pitkät automatkat lapsille tylsiä ja raskaita.

    Satunnaismökkeilijänä näkökulmani on toki hiukan sivullinen ja ulkokohtainen, mutta arvostan suomalaista mökkikulttuuria. Minä en viitsisi kantaa vastuuta omasta mökistä, vaikka talkoilen mielelläni. Niin muodoin totean vain, että mökki näyttää olevan monelle henkireikä jopa kuluineen ja vaivoineen. Eipä siis muuta kuin morjestellaan iloisesti kun seilaan ohi!
  2. No iltalukiossahan niitä on, nuorehkoja miehiä ja naisia vaikka kuinka! Eikä haittaa, vaikka olisikin jo lukionsa suorittanut. Todennäköisesti opetusohjelmasta löytää jonkin kielen, jota ei vielä osaa. Tunneilla tapaa säännöllisesti selväpäisiä ihmisiä, jotka sitä paitsi ovat lähtökohtaisesti sen verran fiksuja, että uskovat suoriutuvansa lukion kursseista. Huvittavaa muuten on se, periaatteessa siellä voi olla samaa porukkaa kuin baareissa. Tilanne vain on toinen.

    Pikapanojahan sieltä ei irtoa, mutta kontakteja ei voi olla syntymättä, kun kahtena tai useampana ehtoona istuu samassa luokassa. Kurssien alkaessa useimmat ovat vieraita toisilleen, joten on mahdollista, ettei joudu kohtaamaan mitään kuppikuntia, joihin pääseminen voi olla hankalaa. Selväpäisten ihmisten tapaan on tietenkin hyvä harjoittaa jonkinlaista yleistä sosiaalisuutta ja jutella valikoimatta kaikkien opiskelukavereiden kanssa. Potentiaaliset kumppaniehdokkaat kyllä huomaavat, että kuka voisi ollenkaan kiinnostaa. Kehtaan suositella, vaikka sattuneista syistä itse pikemminkin pidän hiukan etäisyyttä naisiin venäjäntunneilla.

    Ja jos ken nyt muisteee kouluvuosien kamaluutta, niin törkätköön menemään ne muistot. Iltalukiossa opiskellaan (ja tutustutaan ihmisiin), ei kiusata oppilaita tai mielistellä opettajaa.
  3. Ei tässä optimismi paljon auta. Karu tosiasia on se, että töitä on vähemmän kuin tekijöitä. Ei auta yrittäminen eikä firmoihin soittelu. Ihan pätevääkin väkeä on kilometritehtaalla kymmenin ja sadoin tuhansin.

    Olen itse hakenut kaikenlaisia töitä vaativista hallinnon tehtävistä - jollaisista minulla on kokemusta ja jotka vastaavat koulutusta - niihin paskaduuneihin, joita tehdään vain se aika, että parempaa löydetään. Ei ole tärpännyt, ei. Tästä päättelen, että eläkeikäisen mahdollisuudet lienevät vielä huonommat etenkin, jos työuran aikaiset henkilösuhteet jo ovat jääneet taakse.

    Tulee mieleen kuitenkin sellainen, että jos osaa jonkin teknisen, käsityöpainotteisen taidon, saattaa tekijämiehelle tai -naiselle puuhaa löytyä. Jos pärjäilee puuseppänä tai maalarina tai osaa tapetoida niin että jälki on ammattimaista, puuhaa saattaisi löytyä, kunhan pääsee alkuun. Ikämies voi itse yrittäessään tehdä työpäivänsä jaksamisensa mukaan. Kyse olisi kai lähinnä pienimuotoisesta yrittämisestä jonkin osuuskunnan kautta. Silloin touhu pysyy laillisena.

    Jos jostakin syystä pääsee käsiksi puuhiin, joista maksetaan kulukorvauksia, ne kannattaa hyväksyä riemusta kiljuen! Kulukorvaukset, kuten matkakorvaukset, ovat ainakin johonkin verrattain korkeaan rajaan asti verottomia eikä niitä taida ulosottokaan rokotella. Tuntemani kirjailija kertoi, että noin kolmannes hänen tuloistaan on nimenomaan matkakorvauksia, eikä tämä sananiekka ole tyhjätasku. Olen myös itse saanut vaivaan nähden kohtalaisia korvauksia erilaisista reissuhankkeistani. Vaan eihän näitäkään puuhia tyhjästä aloiteta.

    Syrjäytyipä mistä syystä tahansa, nykyään todella syrjäytyy. Apua ei tule. Viranomaiset eivät todellakaan auta. Työvoima ei työllistä vaan hallinnoi työttömyyteen liittyvää paperisotaa. Kela etsii perusteita olla maksamatta lakisääteisiä tukia. Lääkärit etsivät syitä olla hoitamatta. Olen melkoinen pessimisti, mutta se perustuu kokemukseen. Eivätkä auta myöskään läheiset ihmiset. Heillä ei ole mahdollisuuksia tai he eivät välitä. Lähimmäisenrakkaus tarkoittaa nykyään tunnetta, ei konkreettista apua, saati sitten yhteistyötä.
  4. Näiden nettikeskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että viranhaltijoiden kanssa on vaikea keskustella ja vielä hankalampaa on vaikuttaa heidän toimintaansa. Edellä mainitaan mm. lastentarhaopettaja, joka tarjoili vanhemmille kotikutoista psykologiaansa.

    En tiedä onko siitä mitään apua, mutta auttaisiko keskustelujen nauhoittaminen. Kun kummankin osapuolen sanomisesta jää todisteet, on pakko harkita, mitä suustaan päästää. En tosin tiedä, saako esimerkiksi päiväkodin tiloissa nauhoittaa vai yritetäänkö se kieltää jonkinmoisen rauhan rikkomisena. Puhelun kuitenkin saa nauhoittaa. Koska monet viranomaiset pyrkivät toimimaan mielivaltaisesti, ne myös kannattaa nauhoittaa, jos puhelimellaan voi sen tehdä.
  5. Minua kiusattiin ala-asteella - ja jälkikäteen melko törkeästikin. Kyse oli melko karkeasta väkivallasta. Se loppui kuin seinään, kun siirryin yläasteelle ja uuteen luokkaan, josta en tuntenut ketään. Kiusaaminen on siis jonkinlainen sosiaalinen kierre, jolla ei välttämättä ole vähääkään tekemistä kiusaton persoonan kanssa. Joissain porukoissa erilaisuutta siedetään paremmin kuin toisissa.

    Aikanaan tein sitten pikavisiitin ammattikouluun, ja ryhmän oppilaista kaksi oli jotenkin hiukan hitaalla käyviä. Porukan lapsellisimmat kiusasivat toista; toista eivät. Tässä porukassa kiusaajat tunsivat toisensa jo koulun alkaessa ja olivat kohtalaisen varakkaista perheistä. He olivat myös naapurilinjojen tyttöjen suosiossa. Kusi taisi olla kihahtanut nuorten miesten päähän. Kiusattu poika lopetti amiksen melko nopeasti. Muutoin tekisi mieli sanoa, että se porukka oli harvinaisen motivoitunutta ja asiallista. Olen tavannut sittemmin vain yliopistossa vastaavaa yhteishenkeä ja intoa opintoja kohtaan. Mikä oikku lieni sekin...

    Itse olen ollut jälleen työelämässä kiusattu.

    Kehtaan siis väittää, ettei kiusaaminen yleisesti ottaen lopu, mutta ehkä vähenee sentään. Ja paskiaisten hampaisiin joutuminen riippuu siitä, millaiseen porukkaan elämän eri käänteissä joutuu.
  6. Onhan noita ostoshelvettejä jo joka paikassa. Nykyinen palvelutaso on riittävä tai kaipaa enintään hienosäätöä. Ja mitä hittoa niillä parvekkeilla tekee näissä sääoloissa? Kesälläkin hienohepenematkustajat enintään käväisevät kannella. Lisäksi ne tuottavat ilmanvastusta, mikä lisää polttoaineenkulutusta, mikä lisää ympäristökuormaa. Laivan rakenteidenkaan kannalta ne eivät ole mitään unelmia. PIelet ja nurkat keräävät ruostetta, jota joudutaan maalaamaan umpeen ja aikanaan korjailemaan.

    Minä kaipaisin hiukan paluuta siihen suuntaan, että laivalla tuntisi olevansa laivalla. Meri saisi näkyä ikkunoista, äänimaisemakin voisi olla jotakin muuta kuin kassakoneiden piipitystä ja jumalatonta popin pauhua.

    Melkeinpä sanoisin, että laivoissa ei ole mitään vikaa. Ymmärrän toki uutuudenviehätyksen ja käynhän minäkin mielelläni laivoilla, joilla en vielä ole matkustanut. Minä kun pidän lähes kaikesta, mikä merta pitkin seilaa. Sen sijaan jotkut kanssamatkustajat voisivat opetella olemaan rennommin. Kun palvelut ovat oikein mitoitettu, kaikki ehtivät ostaa haluamansa palvelut. Enpäs tiedä, kumpi tuo enemmän rahaa varustamon kassaan, viihtyisyys vai kiiltävä tingeltangel. Jos puntit menevät taloudellisesti tasan, toivoisin viihtyisyyttä ja jonkinlaista kodikkuutta - tai laivakkuutta!
  7. Asioita ei pidä padota sisäänsä. Ja mielialansakin saa näyttää. Kiukuttelulla on silti rajansa. Sen seuraaminen ja kuunteleminen rassaa, vaikka kiukuttelun syyn tietäminen toki helpottaa myötäelämistä.

    Yleensä ihminen, aikuinen tai lapsi, kai kiukuttelee, kun ei pysty käsittelemään jotakin asiaa rakentavasti tai ei voi vaikuttaa johonkin. Pomo on paskiainen, ope tylsä, hormonit heittävät häränpyllyä ja taloudesta on tiukkaa. Elämä on perseestä, ja joillekin asioille voi jotakin, toisille ei. Mies ei silti ole naisen tunteiden kaatopaikka. Parisuhteesta ja sen osapuolista kai riippuu, mikä on kohtuullista kiukuttelua. Varmaa on, että minä pistäisin parisuhteen jatkon harkintaan, jos nainen alkaisi vaatia sukupuoleensa vedoten oikeutta käyttäytyä huonosti. Sen sijaan voisin sietää tuittuilun toisinaan, kunhan sitä ei erehdy pitämään jokanaisenoikeutena.

    Joskus siis voi kiukutella. Aika usein on viisainta kiukutella niin, ettei kuormita puolisoaan sillä liikaa. Esimerkksii se ei ole miehen vika, että pomo on paskiainen. Aiheesta voi kuunnella kiukuttelua kaksi kertaa vuodessa. Muulloin asiaa pitää kotona käsitellä asiallisesti. Kun kiukku on mennyt, on viisainta puhua asiaa eikä vedota sukupuoleensa. Jos pomo kiukuttaa jatkuvasti, on kai syytä ruveta hakemaan uutta työpaikkaa, vaikka se nykyään voi olla pirullisen vaikeaa. Jos hormonit tekevät inhimillisen käytöksen kerran kuussa täysin mahdolliseksi, lienee syytä mennä vastaanotolle. Jos elämä on ylipäätään niin perseestä, että pitää usein kiukutella ja vedota sukupuoleen, lienee asiaa terapeutille. Usein ihan muutamakin käynti auttaa hahmottamaan, mikä kaikki oikeastaan on poskellaan.

    Sanoisin niin, että jos naisella on oikeus kiukutella suorastaan lapsellisesti, miehellä tulee olla oikeus kohdella naista kuten kiukuttelevaa lasta. Arvelen, ettei tällainen monessa parisuhteessa kauan toimi. Kyllä kiukuttelun pitää olla poikkeus ja sitä pitää seurata asioiden käyminen läpi ja anteeksipyyntö.
  8. Mulla oli oikein mahdottoman kaunis tyttöystävä lyhyen aikaa. Hän kertoi usein yksinäisyydestään. Tokihan hänellä oli varsin rikkinäiset kotiolot, jotka varmasti olivat vaikuttaneet hänen koko elämäänsä, nuorihan hän vielä oli. Itsenäistyminen oli selvästi kesken.

    Jotensakin kiintoisa näkökulma ulkonäkökeskusteluun oli, että hän ihmetteli, miksi ihmiset aina katsovat häntä. Samoin hän kummasteli, että miksi baarissa ympärillä olevat kaverit aina saivat miesten huomion, mutta hän sai olla yksin. "Koska olet niin huomiotaherättävän kaunis" ei mitenkään kelvannut vastaukseksi. Eikä näkemykseni liene ihan yksinomaan subjektiivinen, koska huomasinhan minäkin, kuinka miesten lisäksi myös naiset katstoivat hänen peräänsä.

    Kuriositeetti: minä tutustuin häneen netitse. Ajatuksemme ja juttumme kävivät hyvin yksiin. Näin kyllä hänestä valokuvan ennen ensi tapaamista, mutta siitä huolimatta meinasin seota talvikenkiini, kun näin hänet ensimmäisen kerran oikeasti.

    Kyllä. Halusin seksiä hänen kanssaan. Halusin myös jutella hänen kanssaan kaiken maailman asioista, koska hän älykäs ja taitava keskustelija. Nautin myös hänen ihmeellisestä rauhallisuudestaan, vaikka hänen elämänsä oli ollut aika rajua.

    En tiedä, mitä muut naiset hänestä ajattelivat. Hänen lähin ystävänsä, josta näin vain kuvan, oli myös varsin kaunis. Ja kun liikuimme kaupungilla asioilla, hän mielestäni kohteli toisia ihmisiä hyvinkin ystävällisesti, suorastaan kohteliaasti.

    Kehtaan väittää, että kyllä metsä vastaa kaunottarillekin, kuten he sinne huutavat. Jos haluaa seksin lisäksi tai sijaan käydä keskusteluja, kannattaa varmaankin antaa itsestään sellainen kuva, että on halukas juttelemaan kaiken maailman asioista. Ja kertoa suoraan, mistä on kiinnostunut. Senkin voi sanoa, että seksiä on odotettavissa vasta kun suhde on jotensakin vakiintunut. Mies voi sitten päättää, mitä haluaa ja toimia sen mukaan. Vaikka kieltämättä oikein härjissään oleva mies on aika hidas tajuamaan asioita!
  9. No mutta! MInäpä kutsun sut treffeille! Saat tulla ihan sellaisena kuin olet, koska en minäkään ole sellainen mies kuin sinä luulet. Ja minuunkin pitäisi varmaan liimata ei kannata -kyltti.

    Ehkä ne miehet tosiaan pyytävät sinut treffeille tutustuakseen sinuun. Jotenkin sitä paremmin tutustuu, kun voi olla kahden.

    Ja koska treffit tulivat torjutuiksi jo käytännön syistä, toivottelen ihmeellistä loppuelämää, koska juuri tuon tason ihmeitä tapahtuu. Toivon vain, ettet ajattele, että miehesi pitää olla juuri sellainen tai tällainen, koska itse olet millainen olet. Varaa itsellesi oikeus ja mahdollisuus myönteisiin yllätyksiin. Kielteisiä tulet kohtaamaan joka tapauksessa.
  10. Minäkin olen kaiketi jotenkin erikoinen. En oikeastaan tiedä miten, mutta erilaisia sopeutumisongelmiahan minulla on läpi elämäni ollut. Ympäröivät ihmiset ovat pyrkineet korjaamaan minua kiusaamalla, halveksimalla, ylistämällä, opastamalla, terapialla, lääkkeillä, sairaslomilla, pakottamalla, vaatimalla, kannustamalla ja yrittämällä tukea.

    Kaikesta huolimatta en kuulu joukkoon. Olen sosiaalinen, mutta minulla ei juuri ole ollut läheisiä ystäviä sisaruksiani lukuunottamatta. Nykyään ystäväpiirini rajoittuu noin yhteen henkilöön, joka ei ole lähisukua. Ajattelen usein jotenkin eri tavoin kuin muut. Muiden on vaikea seurata ajatukseni kulkua ja minun taas on usein vaikea sovittaa ajatuksiani muiden odotuksiin. Ihan tyhmä en voi kuitenkaan olla, koska olen pitkälle koulutettu ja menestynyt opinnoissani ja opin yhä, yli nelikymppisenä, helposti uusia asioita. Sen sijaan työelämässä en ole menestynyt erikoisemmin. Siellä kun tarvitaan kaiketi niitä asioita, joista minulla on puute. Enkä minä kuitenkaan mikään nero ole, joka kehittelisi käden käänteessä huikean hienoja ratkaisuja erilaisiin pulmiin.

    Yksinäisyys on tuttu tunne. Viihdyn kyllä yksin, mutta en rajattomasti. En toisaalta viihdy ihan kaikkien seurassa. Koska tiedän, että on ihmisiä, joiden kanssa ajatukseni juoksevat jotenkin samaa rataa, kaipaisin nimenomaan heidän seuraansa. Vaan kanssani samalla tavalla kieroon kasvaneet yksilöt tuntuvat olevan harvassa ja vaikeasti tavoitettavia. Tämä on kuitenkin minun elämäni ja tässä iässä jo tiedän, että vaikka voin jatkuvasti jonkin verran opetella sopeutumista, minulla ei ole resursseja muuttua kaikkien silmissä hyväksi jätkäksi. Se vain pitää sietää puolin ja toisin, koska se ei ole kenenkään maailman loppu.
  11. Palautetaanpa keskustelu aiheeseen, jota Suolikakkosnelosen etusivullakin mainostetaan. Jätetään nuo palstailijoiden persoonat arviointeineen syrjään.

    Haluaisin tavata Vladimir Putinin. En totisesti tiedä, auttaisiko tapaaminen ymmärtämään, mitä sen miehen päässä liikkuu. Median luomat henkilökuvat tuntuvat kuitenkin olevan kovin riippuvaisia siitä, mitä kunkin toimittajan tai kirjoittajan mielipide on. Länsimaitahan Putin ei totisesti ole kohdellut silkkihansikkain, mutta jos hänen länsikriitisyytensä pysyy edes jonkin maltin rajoissa, hänen näkemyksiään kannattaisi edes hiukan kuunnella ja puntaroida ennen kuin tuomitsee. Tosin epäilen, että Putin on niin paljon minua älykkäämpi, että tavattaessa hän puhuisi minut ympäri joksikin aikaa. Vasta tutkailtuani joskus ajan kanssa, mitä hän sanoi, voisin kyetä jälleen arvioimaan. Vaan mistäpä tiedän, kun en ole tavannut...
  12. Edelliseen täydennys: valtion tukitaakkaa pitää keventää, eikä muheva kansalaispalkka auta siinä. Sen sijaan on ruvettava miettimään - JA KIIREESTI - miten niitä elannon mahdollisuuksia saataisiin aikaan. Se ei käy niin, että satoja tuhansia ihmisiä jätetään oman onnensa nojaan. Sillä ei saada aikaan kuin edellä mainitsemani rettelöinnit. Vaan ettehän te tyhmät tajua sellaista, kun ette tajua kuin rahan arvon, kunnes jokin elämän koukero pakottaa avaamaan silmät...
  13. Jälleen on menossa ikuinen kiista siitä, kuka saa pitää nykyisen asemansa ja keneltä muulta otetaan pois. Onko ihan liikaa vaadittu, että mietittäisin, mitä pitää muuttaa kohtalaisen radikaalisti, kun nämä nykyiset poliittiset idiootit eivät saa aikaan muuta kuin lisää syrjäytymistä? Ja miksi on niin vaikea ymmärtää, että ihmisiä ei voi jättää oman onnensa nojaan? Jos nyt tuet lakkautettaisiin, saataisiin nähdä sellaista yritteliäisyyttä, jota opportunistit eivät osanneet odottaakaan. Siinä saattaisi muutama bemari ja mersu palaa...

    Jos haluamme pitää rauhallisen ja kehitykselle suotuisan yhteiskunnan pystyssä, pitää lähteä siitä, että kukin on valmis panostamaan siihen. Ja nyt ei enää auta vässyköidä itse maksamiensa verojen perusteella. Niiltä, joilla ei ole, ei voi enää vaatia. Niiltä, joilla on, pitää vaatia enemmän tai lähettää heidät pois. Pärjäilemme mukavasti ilman wahlrooseja ja elopeja.

    Miksi, miksi ette tajua, etteivät muille esitetyt tyytymisen vaatimukset johda mihinkään, jos ei itsekin ole valmis tinkimään eduistaan? Mikä tuossa on niin vaikeaa? Kuvitteletteko todella ryömineenne maailmaan siitä pilllusta, jonka läpäistyään saa elää elämänsä vain vaatimalla vielä vähän lisää?

    Olemme jokainen lukeneet historiaa. Jos pidimme korvamme auki historiantunnilla, tiedämme mihin eriarvoistuminen johtaa. Väkivaltaan ja epävakauteen. Ja epävakauden uhriksi voi joutua myös ne, jotka tällä hetkellä ajattelevat olevansa vahvoilla. Vaan eipä kuulu kahvipöytä kovin tutisevan siellä, missä perse on lapsuudesta asti pyyhitty silkkiliinoin.
  14. Mistä näitä kärjistyksiä tulee ja miksi ihmiset ottavat ne niin vakavasti, että niitä pitää täällä kysellä... etenkin kun kuka tahansa voi vastata mitä tahansa.

    Tässä kuitenkin yksi miehen kirjoittama rehellinen vastaus: ulkonäöllä on merkitystä. Olen aikanaan kuitenkin seurustellut sellaisen nuoren kaunottaren kanssa, jonka perään eivät tuijottaneet yksin miehet, vaan myös naiset. Vaikka yhä kaipaan hänen kauneuttaan, muistan varsin selvästi kaksi asiaa: hän ei näyttänyt ihmistä kummemmalta läheltä katsottuna. Lisäksi hän oli sosiaalisine ongelmineen melko hankala tapaus, vaikka pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja myös ilmeisen älykäs.

    Ei riitä pelkkä kauneus. Toisaalta, useimmat naiset olisivat riittävän kauniita minulle. Ennen pitkää olennaisemmaksi käy se, että on ajatuksineen samalla aaltopituudella, innostunut saman suuntaisista asioista, luontaiselta vuorokausirytmiltään edes hiukan samankatainen, huomaavainen... jne... tällaisia asioita arvostan, kun luettelen niitä tässä.

    En minä kuitenkaan ole koskaan pitänyt mitään haastatteluita naiselle selvittääkseni, millainen hän joltain mystiseltä sisimmältään on, eikä minua ole mitenkään avoimesti arvosteltu parisuhdemarkkinoilla ikinä. Arvelen, että ihmiset ihastuvat intuition perusteella ja puolivieraisiin. Tuttuihin ihastutaan harvemmin ja aika tavallista on sekin, että nuorena asetellaan kovia vaatimuksia, mutta lopulta joku odotusten vastainen vie jalat alta.
  15. Myöhäisyysvastaus: useimmat lakat tarttuvat paremmin mattapintaan. Pienoismallihommissa lakkakerrokset ohuita, joten viimeistä kiiltolakkausta edeltävää hiontaa ei voi tehdä esimerkiksi karkeudella 240. Sopiva karkeus on vaikkapa 1000. Monet akryylilakat tosin sietävät huonosti hiontaa. Ne vain kaapiutuvat irti.
  16. Järjestä korkintallaajaiset koko suvulle. En tosin tiedä, millainen moinen tilaisuus olisi, mutta liekö sillä väliä.

    Niistä saisi minirysän kellukkeita. Vain verkko ja sitä sun tätä pientä puuttuu.

    Ennen vanhaan käytettiin pelastusliiveissä korkkia. Liivit tai pelastusvyö olivat sellaista mallia, että veteen pudonnut tajuton kellui varmasti naama vedessä. Ehkä jonkinlaisen parodian tästä aiheesta saisi aikaan.

    Liivejä sanottiin korkkiliiveiksi. Ehkä 2000 korkista saa aikaan korkkiliivin, jota ei oe tarkoitettu merihädässä käytettäväksi.

    Voisiko niitä ammuskella jotenkin? Siis joko niin, että ne olisivat maalitaulun virassa tai että ne olisivat jonkin jouskarin tai muun luomuaseen ammuksia?

    Niitä voi liimailla kehystetylle alustalle. Saapi ilmoitustaulun. Liittämällä niitä langalla toisiinsa saisi verhot, jotka minusta tosin olisivat mauttomat. Mauttomuutta voisi tosin korjata ryhmittelemälllä korkit värisävyn perusteella niin, että syntyy kuvio.

    Paremmalla hahmotuskyvyllä siunattu muodostelee korkeista vaikka Kekkosen näköispatsaan. Tai miksei Jenni Haukion... tai Vartiaisen.

    Teki mitä teki, joku hiton tilataideteos siitä kuitenkin tulisi!
  17. Olisihan se näillä main mukavaa, kun kaikki hauvelit päästettäisiin takaisin luontoon. Vaan kuinkahan niiden kävisi, tappaisiko talvi ne vai muodostaisivatko ne laumoja, jotka ryöstelisivät asutusten nurkista, mitä syötäväkseen löytävät. Viihtyisivätkö koirat laumassaan lähimetsissä paremmin kuin isäntäväkensä luona. Millainen oikeastaan on koiran muisti? Voisiko käydä niin, että aluksi hurtalla olisi kavereidensa kanssa hauskaa, mutta kun luonnon karu arki olisi kohdattava, lähtö kaduttaisi. Vesi ja ruoka ei enää tulisikaan eteen säännöllisesti ja nukkumaankin joutuisi jossain puskan katveessa. Tohtisiko koira lähteä uudesta laumastaan ja osaisiko se kotiin? Ja jos ei, niin katuisiko se?

    Tuossa liki on seudun merkittävin metsäalue, jolla on asustellut susia jo joitakin vuosia. Eiköhän sudelle koira maittaisi, mutta saattaisi se kiimaiset nartut pukata paksuksi. Saataisiin muutama koirasusi joukkoon.

    Entä tasaantuisiko kissojen määrä vähitellen? Isäni luona on sellainen neljännesvilli kissa. Kyllä se sisällä käy monta kertaa päivässä, vaikka saa olla ulkona niin kauan kuin haluaa. Eiköhän se pikkueläimiä siellä syö, joten otuksella on kissanpäivät. Saa syödä jyrsijöitä tai kissanruokaa ja pääsee kylmällä säällä sisälle.

    Akvaariokalat voivat tietenkin pissailla uiskennellessaan miten tykkäävät. Velipoika asuu järven rannalla. Kauanko kultakala pärjäilisi siellä ja ilahtuisiko veliies, kun katiskassa olisi moinen?

    Jos nyt oitis kävisi vapahtamassa kaikki matelijat, niin ne eivät taitaisi kauan tehdä kiusaa. Mitkähän lemmikkeinä pidetyistä tuontiluikertelijoista pärjäisivät talven yli?

    Ehkä myös ihmisen pitäisi palata vähän lähemmäs luontoa. Lopettaa nyt ensin vaikka pörssikeinottelu ja maanviljelys. Onhan siellä metsässä syötävää, kuten äsken totesimme...
  18. Kun on tätä karvoitusta pitkin kroppaa, niin jotenkin näyttäisi mölliltä kokonaan ajeltu. Mutta siistiä toki passaa. Eikä vallan vähäisin peruste ole (lue: olisi) se, että kumpikaan osapuoli ei joudu kakomaan karvoja kurkustaan tai edes nyppimään niitä hampaidensa välistä.
  19. Itse tuota tutkijan työtä tehneenä tiedän, kuinka pirullisen vaikeaa tuo tieteily ylipäätään on. Kehtaan jopa väittää, että omalla, pienellä erityisalueellaan kukin tieteentekijä tuottaa etupäässä erehdyksiä, eikä tieteen itseään korjaaviin mekanismeihin aina ole luottaminen. Olen itse kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että kollegani ja työtäni ohjaava professori mielummin sallii yrityksen ja erehdyksen kuin tyrmää ajatuksia auktoriteetillaan. Näin ei ole kaikilla laitoksilla.

    Tiedettä käsittelevän journalismin ongelma taas on se, että tieteelliseen työhön liittyvä epävarmuus jätetään huolella huomiotta. On niin paljon mukavampi kirjoitella hämmentävistä ja järisyttävistä löydöistä ja keksinnöistä. Toisinaan siinä käy sitten niin, että uutiseksi nousee jokin tieteilijän raportissaan kirjoittama sivulause tai kuriositeetti. Parhaat tiedetoimittajat eivät onneksi näytä sortuvan tällaiseen ja kaikkein paras tiedejournalismi on itse asiassa hyvinkin lähellä itse tieteen tekoa. Itse olen innostunut tällä saralla vaikuttavan Tor Nørretrandersin kirjoista. Homo Generosus esimerkiksi kannattaa lukea, jos vallitseva nettikirjoittelu sukupuolikumppanin löytämisestä ahdistaa. Kirja on suomennettu, joskaan ei yhtä helppolukuinen kuin Tekniikan Maailma tai pubin vessanseinäkirjoitukset.

    Johtavilla tiedemiehillä todella on valtaa ja käytännön tieteessä on jossain määrin pakko turvautua auktoriteetteihin siitä yksinkertaisesta syystä, että esimerkiksi väitöskirjan laajuiseen työhön ei millään mahdu jokaisen pikkuasian kyseenalaistus. Ongelmiakin tästä seuraa. Kun oma lisensiaatintyöni oli valmistumassa, sen tarkastajaksi pyydettiin muuan suomalainen tiedenainen, jonka tutkimuksiin olin viittaillut monin kohdin omassa työssäni. Koska hänen näkemyksensä olivat keskeisiä oman työni lähteitä, olin tietenkin punninnut hänen väitteitään ja kirjoittanut lisuriini kritiikkini ja sen, millä ehdoin tuon tiedenaisen tekstit soveltuvat käyttööni. Hän kimmastui kritiikistäni niin että kieltäytyi tarkastamasta työtäni. Enkä minä edes mitenkään moitiskellut hänen työtään, halusin vain osoittaa kriittisyyttä ja omaan työhöni liittyvistä teknisluontoisista syistä osoittaa, miltä osin hänen näkemyksensä soveltuvat tai eivät sovellu minun työhöni. Onnekseni toinen tarkastaja työlleni löytyi hyvinkin vaivattomasti eikä tutkintoni valmistuminen venähtänyt kuin muutamalla viikolla.

    Sanoisin, että kyllä varttuneimmilla tieteentekijöillä on valtaa, eivätkä he kaikki käytä sitä erityisen viisaasti. On myös valtava määrä viisaita ja suopeita tieteen veteraaneja, jotka ovat yhä innostuneita työstään ja tavoittelevat vilpittömästi tieteellisen työn ihanteita. Usein nämä jälkimmäiset ovat myös hyviä työkavereita ja taitavia esimiehiä ja ohjaajia.
  20. Määäääkin haluan iskeä lusikkani tähän soppaan! Mummini aikanaan käytti usein sielu-sanaa paljon. Minä kuvittelin lapsena, että se on jokin saippuapalan näköinen sisällämme, johon elämän myötä kertyy tylsän puukon viiltoja.

    1) Tieteen yksi ongelma on, että kukaan ei ole määritellyt riittävää todistetta. Pragmaattisesti asiat tietenkin on testattavissa, mutta pragmaattisen päättelyn ongelma on se, että teoria voi näyttää toimivalta, vaikka sen perusteet olisivat väärät.

    2) Sielu on minustakin sana, kuten nimimerkille "niin se vaan on". Sielu on minusta sana, joka kuvaa sitä, mitä emme (vielä) tunne, mutta joka tekee ihmisen ihmiseksi. Ehkä kyseessä tosiaan on vain hiukan muita eläväisiä nokkelampi hermostomme, joka tuottaa tietoisuuden harhan. Väite on tosin hiukan ongelmallinen. Pragmaattisesti voimme todeta, että poikkeamme apinoista, delfiineistä ja muista kohtalaisen fiksuina pitämistämme otuksista. Mutta miksi?

    3) Tieteen ja sielun ongelma piilee minusta juuri tuon pakonomaisen ja etenkin liian varhaisen todistelun vaatimuksessa. Todella kova tiedeuskovainen ei usko, ennen kuin uskoo todisteiden uskottavuuteen. Periaate on jalo mutta kahlitseva. Siitä johtuu, että tiedeuskovainen ei voi uskoa mihinkään, mitä tiede ei ole jo esittänyt. MIkään muu ajattelu ei ole rationaalista. Ja kuitenkin joku on ensimmäisenä uskonut elektronien olemassaoloon edes hypoteettisesti. Nykyään aiheesta vallitsee kohtalainen akateeminen yksimielisyys. Sielu-kysymykselle ei siis löydy vastausta, ennen kuin joku tiedemies uskoo aiheen tutkimisen arvoiseksi. Nykytiede kuitenkin pärjää aika hyvin ilman sielua. Vaan toisiko jonkinlaisen sieluksi kutsutun ilmiön löytyminen sittenkin jotakin hyötyä, jota emme vielä osaa edes odottaa. Varmaa kuitenkin on, ettei perustutkintotasoisiin opintoihin perustuva nihilismi johda mihinkään muuhun kuin tieteen kangistumiseen uskonnoksi. Luovuus jopa sielun suhteen on pakko sallia, vaikka kaikkein todennäköisimmin aiheen tutkailu tuottaa vesiperän.
    21. 6 / 6
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt