wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Pielisjärven Osuusliikkeen eli Osulan yläkylän puoleinen ensimmäinen puinen rakennus oli valmistunut vuonna 1917, mutta se paloi vuonna 1925 ja sen tilalle rakennettiin välittömästi nykyinen puurakennus. puisen osan ensimmäinen kerros on rakennettu pystyhirrestä, mikä on harvinainen rakennustapa.
Lieksassa on vielä toinenkin pystyhirrestä rakennettu talo ja se on Mönninkadulla K-Citymarketin vastapäätä sijaitseva nykyinen lääkärien talo. Se oli muinoin Metsähallituksen aluemetsänhoitajan virkatalo.
Vehkakankaalla sijainnut Rauma-Repolan kaksikerroksinen suuri pystyhirrestä rakennettu toimistorakennus on jo purettu.
Osulan kivinen osa on funktionalistisen suunnan omaksuneen arkkitehdin Erkki Huttusen suunnittelema luomus. Se valmistui loppuvuodesta 1937 ja otettiin käyttöön vuonna 1938. Koska rakennus edustaa funkkistyyliä, Museoviraston edustajatkin ovat sitä käyneet tutkimassa mahdollisessa suojelutarkoituksessa. Rakennuksen runko on teräsbetonia, joka on verhoiltu punatiilellä. - Rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille Lieksan palstan lukijoille ja kirjoittajille!
- Minä olen vieraillut kymmenen vuoden aikana Alkossa kaksi kertaa. Kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran ja tänä keväänä toisen kerran. Molemmat kerrat Lieksan Alkossa. Sain molemmilla kerroilla erään joukon vanhimpana tehtäväkseni hankkia Lieksassa vierailleelle henkilölle viinipullo. Kyseessä oli molemmilla kerroilla pullon saajana sama henkilö. Ehkä sama toistuu taas kymmenen vuoden kuluttua, jos hengissä pysytään.
- Ruunaalla on monta majoitusyrittäjää. Koskenlaskua tarjoavat monet majoitusyrittäjät. Savuasaunaa on siellä myös tarjolla. Pielisen museossa kuluu hyvinkin yksi päivä. Pikkukilissä on monia eläinlajeja. Useimmat ovat kotimaisia, mutta myös ulkomaisia eläimiä löytyy. Jos aikaa on, Koli täytyy kokea.
- Minä olen päässyt sukututkimuksessani 1700-luvulle. Esi-isäni Johanin ja minun välillä on seitsemän sukupolvea. Johan eli vuosina 1711-1786 ja hänen vaimonsa Agneta vuosina 1724-1760. Heille syntyi seitsemän lasta: Påhl, Olaus, Thomas, Clements, Erik, Göran ja Johan.
Sukunimeni muutettiin suomalaiseen muotoon 1940-luvulla. Esi-isäni eivät asuneet Suomessa. Omat, jo edesmenneet vanhempani olivat syntyneet Suomessa. - Aloituksessa mainittu postinkantaja oli nimeltään Ilma Janhunen. Hän asui Pielisjärven Sorsalassa. Postikonttori oli tuolloin Lieksan kauppalan rautatieaseman vieressä, josta Ilma haki postin polkupyörällä ja jakoi sen Rantalaan, Yrjölään, Sorsalaan ja Saavanniemelle.
Ilmasta on tällä palstalla kirjoitettu aikaisemminin. Hän ei ole taruolento, vaan hän oli ihan oikea ihminen. Legenda hänestä on toki tullut jo eläessään esimerkillisyytensä takia. - Ei ollut Mauroja koskaan apteekkareina eikä apteekin omistajina Lieksassa. Kauppiaina kylläkin. Apteekin omistaja on Suomen lain mukaan terveydenhuollon ammattilainen, proviisori. Proviisori on farmasian alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, farmasian maisteri.
- Taisi kylällä olla toinenkin taksiyrittäjä. Mieleeni on jäänyt nimi Kilpeläinen. En ole kyläillyt Hatunkylällä 60-luvun alun jälkeen, joten kylän myöhemmistä vaiheista en tiedä juuri mitään.
- Inkeri Ryynänen oli huijaustapauksen sattuessa 63 vuotias, eli ei vielä edes eläkkeellä, saatikka iäkäs. Työtään hän jatkoi tapauksen jälkeen vielä pitkään. Hän eli varsin iäkkääksi, eli 91 vuotiaaksi.
- Simo Hurtan patsasta ei Lieksasta löydy. Pietari Brahen patsas pystytettiin Lieksan kirkon eteen vuonna 1953, jolloin oli kulunut 300 vuotta Brahean kaupungin perustamisesta. Patsaan on suunnitellut taiteilija, kuvanveistäjä Eeva Ryynänen.
- Ehdotuksesi on mielenkiintoinen. Mutta... Noin 25 vuotta sitten ehdotin juuri sanomalehti Karjalaiselle, että voisin tehdä veloituksetta lehteen matkakuvauksia mielenkiintoisista kohteista valokuvineen eurooppalaisiin kaupunkeihin tekemiltäni työmatkoilta. Eipä uponnut ehdotukseni Karjalaiseen. Sain lehdeltä varsin tylyn vastauksen maininnalla, että ”eipä taida sellainen onnistua”. En ryhtynyt utelemaan syitä moiseen vastaukseen. Sen jälkeen ole enää kysellyt lehdiltä mitään.
Olen tehnyt toki matkakertomuksia kuvineen matkoiltani, mutta vain omaan käyttööni. Osan kertomuksista olen muuttanut jälkikäteen eläkkeellä ollessani kirjojen muotoon Ifolor Designer -ohjelmalla.
Ilman toimittajakoulutusta lienee turha kenenkään yrittää saada juttujaan lehtien sivuille ilmaiseksikaan! Meikäläisestä puhumattakaan! - Mainitsemani Anni-Rouvan elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Joensuu-Nurmes-radan suunnittelijana insinööri Kalle Korhoselle järjestyi kortteeri Lieksan kylän Hovilan talosta. Yksi talon tyttäristä, tarmokas Joensuun tyttökoulun juuri päättänyt 17-vuotias Anna sai 29-vuotiaan osastoinsinöörin vihille Hovilassa 23.12.1907.
Nuoren perheen elämä kerrottiin olleen hieman levotonta. Heille syntyi neljä lasta vuosina 1909 - 1916. Kesällä vuonna 1916 isä Kalle sairastui ja joutui loppuelämäkseen laitoshoitoon ja kuoli toukokuussa 1919. Anna Korhonen oli siis neljän lapsen yksinhuoltaja 29-vuotiaana. - Miksi et usko? Minä olen syntynyt vasta 1940-luvulla ja Lieksaan muutettuani 40-luvun lopulla, entisiä rautatien rakentajia vieraili kotonamme isäni luona. Minäkin opin heitä tuntemaan. Asuimme silloin rautatieaseman lähellä. Muutimme sieltä pois vuonna 1953. Arvioisin, että rakentajat olivat tuolloin vasta noin 70 vuoden ikäisiä. Minä olen nyt vanhempi, kuin he silloin.
- Hovilasta kun on ketjussa kyse, tuli mieleeni, että Hovilan tytär Anna Ryynänen avioitui insinööri Kalle Korhosen kanssa. Korhonen kuului rautatien Joensuu - Lieksa rakennusporukkaan. Korhoset rakennuttivat talon Pielisentien varteen. Talo tunnettiin muinoin Anni-Rouvan talona. Rakennus on nykyinen Retkiaitta, tosin äskettäin uusittuna ja suurennettuna.
- Muistan lukeneeni lehdestä, että suurin osa huijatuista rahoista saatiin takaisin. Mainittiin, että Hovilan kartanon henkilökunta oli ollut valppaana ja poliisi pääsi heidän tietojen perusteella varsin nopeasti huijareiden jäljille ennen kuin he ehtivät piilottaa tai kuluttaa saaliinsa.
- Isosta summasta markkoja oli silloin kyse, mutta huijarit joutuivat tiilenpäitä lukemaan. Tapaus järkytti Inkeriä, mutta hän kykeni kuitenkin jatkamaan praktiikkaansa vielä vuosia. Hän kuoli 91 vuotiaana ja haudattiin Lamminkylän vanhalle hautausmaalle sukuhautaan vuonna 1993.
- Hattuvaaran myymälän ensimmäinen myymälänhoitaja oli 50-luvulle saakka Paavo Nevalainen ja hänen poikansa Olavi jatkoi toimintaa sen jälkeen tien toiselle puolelle rakennetussa kiinteistössä. Kauppatoiminnan loputtua, rakennuksessa toimi Viisikon baari. Paavon poika, viime vuonna edesmennyt Martti oli taksiyrittäjä koko ikänsä ja hän oli myös kylän kantavia voimia. Kylällä oli toinenkin sekatavarakauppa, jota piti muistaakseni Pulkkinen. Jormanaisella taisi olla kylän viimeinen kauppa.
- Äitini sukua asui muinoin Lieksan Hattuvaarassa. 1950-luvulla vierailin siellä vanhempieni kanssa. Linja-autolla kuljettiin. Puhuttiin "Hatun linjasta". Auton reittikilvessä luki "Hattuvaara - Naarva". Se tarkoitti kuitenkin Ilomantsin Hattuvaaraa ja Naarvaa.
Virallisesti vierailimme Hatunkylässä. Lieksasta päin mentäessä vaara nimeltä Hattuvaara on tien oikealla puolella. Hatunkylästä käytettiin myös silloin nimeä Viisikko. Nimi juontuu Hatunkylän asukkaan Filemon Oinosen omistaman Viisikon talon nimestä. Hatunkylä sijaitsee Viisikkolammen rannalla.
Kylästä on käytetty ainakin nimiä Hatunkylä, Viisikko, Hattu ja Hattuvaara.
Muinoin Hatunkylällä oli pari kauppaa, pankki, posti, suuri koulu, taksi ja Viisikon baari. Taksipalvelu taitaa olla enää ainoa toiminnassa oleva yritys. - Tai saatat muistaa Inkerin ikävän tapauksen. Kirjoitin siitä viitisen vuotta sitten seuraavaa vastaten johonkin viestiin:
"Jos tarkoitat tabulla kiellettyä aihetta, niin muistelu ei ole lieksalaisille tabu. Hyvin mielellämme tutkimme vanhoja asioita ja kirjoittelemme niistä. Mainitsemasi oikeudenkäynnin muistamme ja syylliset joutuivat aikanaan vastaamaan teoistaan.
Inkeri Ryynänen oli tuolloin 63 vuoden ikäinen, väsynyt, stressin uuvuttamana ja seurauksena oli vuonna 1965 maankuulu mustalaisjuttu, jota Suomen Kuvalehden monisivuinen artikkeli piti Suomen silloisen rikoshistorian suurimpana huijauksena. Inkeri kuoli vuonna 1993.
Kartanon valtiatar Inkeri Ryynänen oli herkkä, taiteellinen ja kaikkeen innostuva. Musiikin ja maalaustaiteen ohella elokuva oli lähellä hänen sydäntään. Inkeri oli sukunsa tavoin etevä, ahkera ja velvollisuudentuntoinen.
Sellaisena naapurina minä hänet muistan. Taitavasti hän poisti myös yhden hampaani 60-luvun alkuvuosina ja hänen vastaanottonsa oli avoinna 24/7 kuten nykyään sanotaan." - Muistelet varmaankin Anni-Rouvaa, jolla nimellä hänet Lieksassa tunnettiin. hänen oikea nimensä oli Anna Maria. Myöhemmin hänestä tuli Korhonen. Anni-Rouvan omakotitalo on Pielisentien varrella nykyisenä Kauppakartanona. Myös Inkerin oikea nimi oli Aili Inkeri, mutta hän käytti toista etunimeään. Myös A:lla alkava Aina oli eräs sisaruksista.