Sähelsin kaksosten kanssa... vai sähelsinkö?

Teinkö oikein vai väärin?

Tapasin eräät erittäin mukavat ja toisilleen todella läheiset nais kaksoset tässä taannoin. Toiseen rakastuin ja toinen oli todella hyvä kaveri. Se joka oli vain kaveri oli myös varattu. Pidin molemmista todella paljon, mutta toista myös rakastin. Lisäksi en halunnut edes sekaantua sen varatun kaksosen suhteeseen.

Työt ja harrastukset aiheuttivat sen, että vietin todella paljon arkipäivinä enemmän aikaa juurikin sen varatun kanssa, mutta kuitenkin aina, kun oli vapaata vietin aikaa sen kanssa, jota rakastin.

Jossain välissä se toinen jota rakastin, kysyi minulta tunteistani hänen kasoissiskoaan kohtaan. Sanoin, että pidän kovasti ja että vietämme luonnollisesti paljon aikaa yhdessä, edellämainituista syistä, mutta en ajattele meistä mitään sen enempää, enkä edes haluaisi yrittää sotkeentua hänen suhteeseensa. Sanoin nämä asiat myös tälle varatulle kaksoselle ja hän sanoi asian olevan ok eikä hänellä ollut asian kanssa mitään ongelmaa.

Jossain välissä sitten tämä toinen kaksonen siirtyi työtehtävien takia hieman toisaalle ja hänen kanssaan viettämä aika jäi vähemmälle. Sen jälkeen tottakai vietin enemmän aikaa rakastettuni kanssa verrattuna hänen siskoonsa, vaikka se ajan määrä ei varsinaisesti lisääntynytkään. Juttelimme joitain kertoja tuosta tilanteesta ja niin monta kertaa sanoin, että haluan hänet ja vain hänet, enkä hänen siskoaan. Sitäpaitsi heissä oli selkeää eroakin eikä ne erot juurikaan olleet sen varatun siskoksen eduksi.

Tällä toisella oli kuitenkin ajatuksia, että olisin mieluummin ollut sen varatun kanssa, jos hän olisi ollut vapaa ja että olen hänen kanssaan, koska hän muka olisi sen toisen siskon korvike. Ei todellakaan ollut näin ja yritin sitä niin miljoona kertaa selittää hänelle. Hän sanoi ymmärtävänsä ja uskovansa mitä sanoin.

Kanssakäyminen sen toisen siskon kanssa vähentyi todella paljon välimatkan takia, mutta myös sen takia, että en halunnut tietoisesti aiheuttaa mielipahaa tälle toiselle siskolle, jota rakastin todella paljon. Saimme viettää tämän toisen kanssa sitten muutaman kuukauden todella onnellista aikaa, kunnes sitten hänellä tunteet hiipui ja vaimeni kokonaan. Hän sanoi, että ei oikein tiennyt missä oli elämässään, mitä halusi elämältään ja minä en ehkä ollut sitä mitä hän halusi.

Suhe on ollut nyt ohi jo jonkin aikaa ja hiljalleen alan hyväksymään sen, mutta jotenkin minulla kalvaa takaraivossa ajatus, että hajosiko koko suhde oikeasti nyt kuitenkin tuon erikoisen tilanteen takia? Oon todella rikki tästä koko tilanteesta. Menetin kaksi todella hyvää kaveria, joiden kanssa viihdyin paremmin kuin kenenkään muun kaverini kanssa ja tämän lisäksi menetin ihmisen, jota rakastin ihan silmittömästi ja jonka kanssa todella halusin lähteä elämääni rakentamaan. Tuntuu niin pahalta.

Kaksi niin samanlaista naista, mutta silti niin erilaista. Molempia kaipaan, mutta rakastan ja rakastin vain ja ainoastaan sitä toista.