Hajoitettu psyyke

Miten kauan olet käynyt terapiassa? Millaisessa terapiassa käyt, onko kognitiivista, psykodymaanista vai mitä?

Taidat viettää liikaa aikaa koneella kenen vaan mieliala laskee ellei päivään kuulu mitään muuta normaalia toimintoa. Uskon, että menneet eivät ole se tekijä ja syy alakuloosi vaan sinulla ei ole normaalia elämää johon kuuluu ihmissuhteet ja kaikenlainen ympäristön antama virikkeellisyys. Netti on koukuttava ja se vie elämästä paljon enemmän kuin aluksi tajuaakaan. Tunnit vierähtävät ja huomaa olevansa väsynyt, kiinnostumaton, innostumaton, iloton ja tylsistynyt.

Kun on luonteeltaan eristäytyvä ja ihmisten seura tuntuu rasittavan ja silti haluaisi jonkun kanssa keskustella, niin helposti sitä päätyy koneen ääreen ja kierre on selvä. Tämä on helpompi tapa saada yhteys ihmisiin kuin vaivautua lähtemään neljän seinän sisältä ulos.

Ensimmäinen askel on päätös, jossa päätät tehdä elämästäsi nykyisyyden, jossa menneillä et enää mässäile. Hankit jotain uutta tekemistä tilalle, lähdet ihmisten pariin, teet sitä mistä tunnet että tulee hyvä fiilis. Yritä välttää koneella istumista, rajoita sen käyttö ja tee itsellesi aikataulu. Elikkä aikatauluta aluksi elämäsi niin, että siinä on mahdollisimman paljon vaihtelevuutta.

Lopeta turha murehtiminen ja märehtiminen ajattele, että sinulla on vielä mahdollisuus, joka monelta muulta puuttuu. Älä tuhlaa aikaasi vaan käytä se oikein ja tarkoin sillä aikaa ei ole tuhlattavaksi asti meille annettu.

Uskon, että ei ole helppoa tuntea noin, mutta sen yläpuolelle on pakko päästä saatava siitä niska ote, muuten se vie yhä syvemmälle, jos annat periksi.

Entä jos on niin ettei pysty, pelot estävät. Jos tuntee olonsa väsyneeksi ja kurkkua kuristaa. Sitten yrittää pinnistellä että jaksaa esim. käydä kaupassa.

Kuitenkin pärjää mutta pelkää lähes kaikkea.

Pelot syntyvät juuri siitä, että on alkanut liikaa eristäytymään normaalista elämästä. Elämän ulkopuolelle jäävä todellisuus alkaa tuntua liian pelottavalta, koska siihen ei enää ole normaalia kosketusta. Kokemukset jäävät vain abstraktisiksi ja vaille aitoa kosketusta, jolloin ei tiedä tarkoin, mitä seuraa mistäkin ja minkälaiset ovat vaikutukseet. Mieti lasta, joka vasta opettelee tuntemaan ympäristöään, elämää, ihmisiä ja itseään, eikö häntä pelotakin kaikki uusi ja tuntematon ja vieras. Aikuinen vieraantuu yhtä helposti ympäristöstään ja todellisuudesta jos hän jättäytyy sen ulkopuolelle ja jää elämään vain omien ajatustensa ja oman itsensä ja sisäisten tuntemustensa kanssa.

Pelko on vain pelkoa, tunne jota sinä pelkäät et pelkää itse tapahtumia vaan sitä tunnetta, jonka pelko sinussa saa aikaan. Paniikkihäirön taustalla voi olla sairaus, joka tuon pelon aiheuttaa, mutta se voi myöskin olla opittua käytöstä, jossa ahdistuneisuushäirö on päässyt kasvamaan liian suureksi ja siitä on lähtenyt kierre syntymään.

Mieti mitä pelkäät eniten ja mieti mikä sen pelkosi takana on. Paniikkihäiriöstä ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää auttaa puhuminen, kun hän saa jollekin kertoa peloistaan ja tuntemuksistaan. On hyvä jos sinulla olisi sellainen ystävä tai tuttu, johon voisit satasella luottaa. Pelon kanssa elävällä ahdistuneelle ihmiselle on tärkeä löytää sellainen ihminen, josta hän saa tukea ja turvaa. Kaikenlainen mitätöiminen, lannistaminen, ymmärtämättömyys toisten ihmisten taholta lyö alas ja vie ahdistusta syvemmälle ja lisää pelkoa.

Pelon kanssa on vaikea elää ja se vie äärettömän paljon voimia, se turhauttaa, se eristää, se vie ilon elämältä ja ihminen on kuin sieluton tai elävältä kuollut. Kaikesta mistä on apua, terapia, ystävän tuki, lääkkeet, terveyden kohentaminen, ulkoilu, luonto, harrastukset, musiikki tai ihan mikä itselle on hyvä ja tuntuu hyvältä kannattaa ottaa mukaan. Parasta on jos ei jää yksin tai ainakin on se ihminen jonka kanssa on hyvä olla ja johon voi täysin luottaa, että hän ei petä eikä jätä ja ymmärtää sinua. Ahdistushäiriöstä kärsivä ei jaksa juurikaan suuria ihmismääriä kerralla tai tapahtumia, jossa on meteliä, hälinää, sekasortoinen olo, koska se on jo hänen sisällään eikä sitä kykene hallitsemaan, joten ulkoa tulevia sterssitekijöitä tulee välttää.

Mikä kullekin on pärjäämistä se varmasti on yksilöllistä. Pelot haittaavat silloin elämää, kun niiden kanssa ei enää tunne pärjäävänsä ja ne estävät normaalin toiminnon, kuten kaupassa käynnin tai omasta turvasatamasta (kodista) ulos lähtemisen.

Paras on jos pystyt nimeämään mikä pelkosi on, mitä sinä pelkäät, miksi pelkäät kaikkea, miksi olet ahdistunut. Paniikkihäiriö on vihelijäinen ja tuskainen sairaus ja monille ymmärtämättömille väheksyjille sen tunteen kuvaaminen on mahdotonta ja lisää tuskaisuutta ja epätoivoa.

Tiedän miltä sinusta tuntuu usko pois, tekisin mitä vaan että voisin elää normaalia elämää vaikka näyttääkin siltä että sitä elän, mutta se ei ole täyttä elämää vain säästöliekillä elämistä ja se harmittaa suunnattomasti. Rajoituksia ja stop-merkkejä on liian paljon ja aina joutuu miettimään kiertoteitä ja suunnittelemaan, se vie äärettömän paljon energiaa ja joskus haluaisi vaan antaa periksi ja paskat välittää mistään. Itselläni ei ole kysymys pyykkisestä sairaudesta, vaan paniikkihäiriöni on täysin fyysisen puolen aikaan saamaa, johon psyykkinen puoleni joutuu reakoimaan.

Halaus ja rutistus. Rakkautta päivääsi tuhansin