Vihaan puolisoni sukua.

Harmittaahan se

Suku elää liiaksi mieheni ja perheeni kautta. Ovat kuin loisia, koko ajan sotkemassa meidän elämää. Miestä se ei haittaa, hän saa mainetta ja kunniaa läheisiltään. Mies antaa heille jatkuvasti mahdollisuuden tuppautua yhä lähemmäs perhettäni. Minulla ei ole mitään valtaa. Kelpaan ainoastaan töitä tekemään. Mielipiteilläni ja tunteillani ei ole merkitystä.

32

4411

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • J K

      VOI SINUA

    • harmaita hiuksia saa

      Suku voi todella olla pahin..Mieheni on täysin riippuvainen lähinnä olevasta suvusta.eikä koskaan tule muuttumaan sen verran iäkäs kun on.Siis neuvon hyvät nuoret menkää naimisiin ja asettukaa asumaan tarpeeksi kauas lähi suvusta

    • .

      Miten se on suvun vika että aikuinen ihminen, miehesi, on riippuvainen heistä? Syyhän on miehesi!

    • paha anoppi

      Anoppina voina kertoa, että miniäni suku on paras, heitä kestitään ja pyydetään kylään, mutta poikamme on niin tossun alla, että ei saa meitä kutsua kylään. Pikaisesti lapsia näytetään isovanhemmille, kun taas toisety isovanhemmat ovat jatkuvasti hoitamassa heitä. En ole tehnyt mitään pahaa miniälleni, ehkä vain emme ole hänelle mieluisia appivanhempia. Poikamme elää talutusnuorassa, mitä vain sivusta katselemme. Jokainen kuitenkin valitsee oman tiensä, eikä sille voim mitään, vaikka se pahalta tuntuukin.

      • Joo,o!

        Heippa syrjitty!
        Oletko koskaan kokeillut "minä-viestintää" miniällesi?
        Miniäsi saattaa olla arka ja ei uskalla kertoa Sinulle asioita?
        "Minä-viestinnällä" voisit kertoa, kuinka sinusta tuntuu tämä tilanne pahalta. Älä siinä jutussa lainkaan arvostele miniäsi sukua, ei myönteisesti, ei kielteisesti. Kerro vain omista tunteistasi.
        "En ole tehnyt mitään pahaa miniälleni" - mutta entäs hyvää? Asioiden normalisointia voi aloittaa vain pienin askelin, ole positiivisesti kiinnostunut hänestä, heistä ja lastenlapsista, ehkä yhteyttä tulee lisää tai sitten ei. Mutta Sinulla, kokeneempana, asioita enempi tietävänä on vastuu yhteyden rakentamisesta. Ellet ole sitten jo niin vanha, että olet muuttunut "lapseksi jälleen" - mutta sitten noilla lapsillasi, miniälläsi jne onkin sinusta hoitovastuu.
        Älä myöskään syyllistä poikaasi. Tai jos olet syyllistänyt jompaa kumpaa - anteeksipyyntökin voi avata solmuja.
        Poikanne elää "talutusnuorassa", näin miehenä voisin sanoa, että niin me useimmat. Toisaalta parempi tossun alla, kuin taivasalla.


      • 1.anoppi
        Joo,o! kirjoitti:

        Heippa syrjitty!
        Oletko koskaan kokeillut "minä-viestintää" miniällesi?
        Miniäsi saattaa olla arka ja ei uskalla kertoa Sinulle asioita?
        "Minä-viestinnällä" voisit kertoa, kuinka sinusta tuntuu tämä tilanne pahalta. Älä siinä jutussa lainkaan arvostele miniäsi sukua, ei myönteisesti, ei kielteisesti. Kerro vain omista tunteistasi.
        "En ole tehnyt mitään pahaa miniälleni" - mutta entäs hyvää? Asioiden normalisointia voi aloittaa vain pienin askelin, ole positiivisesti kiinnostunut hänestä, heistä ja lastenlapsista, ehkä yhteyttä tulee lisää tai sitten ei. Mutta Sinulla, kokeneempana, asioita enempi tietävänä on vastuu yhteyden rakentamisesta. Ellet ole sitten jo niin vanha, että olet muuttunut "lapseksi jälleen" - mutta sitten noilla lapsillasi, miniälläsi jne onkin sinusta hoitovastuu.
        Älä myöskään syyllistä poikaasi. Tai jos olet syyllistänyt jompaa kumpaa - anteeksipyyntökin voi avata solmuja.
        Poikanne elää "talutusnuorassa", näin miehenä voisin sanoa, että niin me useimmat. Toisaalta parempi tossun alla, kuin taivasalla.

        Hei Joo.o. Pakko vastata ja puolustautua asiassa. En ole mitenkään vanhus vielä, vasta vähän yli viiskymppinen, ja tunnen itseni nuoreksi ja nautin kuitenkin mummoudestani ja lapsenlapistani. Ja haluaisin olla enemminkin lasten kanssa, mutta sitä ei minulle sallita. Olen ihan tavallinen aikuinen nainen, en ilkeä suustani enkä pahansuopa. Minulla on kolme muuta miniää, jotka pitävät minua ihan mukavana anoppina. Tämä yksi miniä vain heitti minut ulos perheestä sen jälkeen kun pappi sanoi aamenen heidän suhteessaan. Olen yrittänyt kohteliaasti lähestyä miniääni, mutta saanut ain kylmiä vastauksia. Lämmöstä ei ole tietoakaan ja olen siksi mielummin vetäytyvä syrjään.
        Mutta itsekin olen sitä mieltä, että parempi tossun alla kuin taivasalla, mutta siihen väliin mahtuu paljon vaihtoehtoja. Itse olen ollut parisuhteessa poikieni isän kanssa yli 30 vuotta, eikä tulisi mieleenkään alistaa toista omaan tahtooni, eikä kyllä halua alistua toisenkaan tahtoon.
        Enkä myöskään toivo, että lapseni joutuisivat hoitamaan minua vanhana, mielummin laitokseen kuin lasten vastuulle. Itse hoidan omia vanhempiani, ja se on melko raskasta hommaa töissä käymisen lisäksi.


      • joo,o
        1.anoppi kirjoitti:

        Hei Joo.o. Pakko vastata ja puolustautua asiassa. En ole mitenkään vanhus vielä, vasta vähän yli viiskymppinen, ja tunnen itseni nuoreksi ja nautin kuitenkin mummoudestani ja lapsenlapistani. Ja haluaisin olla enemminkin lasten kanssa, mutta sitä ei minulle sallita. Olen ihan tavallinen aikuinen nainen, en ilkeä suustani enkä pahansuopa. Minulla on kolme muuta miniää, jotka pitävät minua ihan mukavana anoppina. Tämä yksi miniä vain heitti minut ulos perheestä sen jälkeen kun pappi sanoi aamenen heidän suhteessaan. Olen yrittänyt kohteliaasti lähestyä miniääni, mutta saanut ain kylmiä vastauksia. Lämmöstä ei ole tietoakaan ja olen siksi mielummin vetäytyvä syrjään.
        Mutta itsekin olen sitä mieltä, että parempi tossun alla kuin taivasalla, mutta siihen väliin mahtuu paljon vaihtoehtoja. Itse olen ollut parisuhteessa poikieni isän kanssa yli 30 vuotta, eikä tulisi mieleenkään alistaa toista omaan tahtooni, eikä kyllä halua alistua toisenkaan tahtoon.
        Enkä myöskään toivo, että lapseni joutuisivat hoitamaan minua vanhana, mielummin laitokseen kuin lasten vastuulle. Itse hoidan omia vanhempiani, ja se on melko raskasta hommaa töissä käymisen lisäksi.

        Moro vaan! Enhän syyllistänyt sinua, vai? Mä olen n saman ikäinen "vaari" ja olen joskus joutunut käyttämään joissakin läheissuhtautumisissa tuota "minä" viestintää - joka ei suinkaan ole tarkoitettu vanhusten käyttöön.
        Mutta, eihän neuvoja ole pakko kokeilla, ei. Joten anteeksi vain, että puutuin ja yritin keksiä Sinulle miten saisit normalisoitua asian. Tietysti paljon helpompi olsi liittyä kanssasi syyttelyn kuoroon, olla samaa mieltä - silloin tulee hyväksyttyä!
        Sillä, jos Sinulle tai minulle vanhempana ihmisenä siirtyykin osavastuu jonkun toisen rakentamasta huonosta suhteesta, eihän se tule meille kuuloonkaan, että minun, vähemmän väärässä olevan, tarttis nähdä vaivaa suhteiden parantamiseen, eihän?


      • 14+2

        että ei saa meitä kutsua kylään..hmm.onko vika miniässä vai miniän vanhemmissa?se kannattaa miettiä.


    • Family from Hell

      Itse en tahdo olla mieheni perheen kanssa missään tekemisissä. Se porukka on ihan toiselta planeetalta. Olen jopa harkinnut eroa perheen sekoilun vuoksi. Mieheni suvussa on alkoholismia ja viehtymystä muihin päihteisiin, mielisairautta, adhd:ta...

      Alusta asti jouduin hirveän arvostelun kohteeksi. Siis ulkonäköni joutui. Anoppi tiedusteli terassi-iltana yhtäkkiä olenko ajatellut hankkiutua kasvoissani olevista luomista eroon. Vastasin hänelle, että ne tuntuvat häiritsevän kaikkia muita paitsi minua. En pidä niitä kauneusvirheenä.

      Toisena kertana hän ällistyi, että sähän oletkin tosi kaunis, kun olin laittanut itseni nätiksi. Hän oli nähnyt minut vain arkilookissa. Ilmeisesti hän oli pitänyt minua aiemmin rumana...

      Joudun käymään paljon hammaslääkärissä purentaongelmieni yms. takia, joten hän on tyrkyttämässä hammashoito-ohjeita. Luulee kaiketi, etten osaa hoitaa hampaitani.

      Tyrkyttää minua urheilemaan sanomalla, etten ole nuori enää. Olen 27 ja silloin olin n. 25.

      Jos ei saa miestäni eli poikaansa kiinni, soittaa minulle, vaikka tietää minun olevan töissä. Ihan kuin voisin auttaa sieltä käsin jotenkin. Jos en vastaa, laittaa käskeviä viestejä, kuten soita HETI!, HÄTÄ! jne.

      Myös mieheni veli on omaa luokkaansa. Olen tavannut hänet kokonaista 2 kertaa ja molemmat ovat päättyneet katastrofiin. Hän on arvostellut ulkonäköäni, reisieni paksuutta, rintojani yms. Kun suutuin hänelle, hän laittoi törkyviestin minulle, jossa haukkui minua lihavaksi (170/65) jne.

      Tässä joitakin esimerkkejä, niitä riittäisi vaikka kuinka. En voinut uskoa tällaista olevankaan, ennen kuin olen sen omin silmin nähnyt. Ihan kuin jostain TV-ohjelmasta. Onko muita kohtalotovereita?

      • Melkein luovutin

        Ymmärrän Sinua täysin. Itse olen jo yli nelikymppinen ja kaikki on jo ohi. Mieheni lähisuku kuollut... Emme rakkaan mieheni kanssa saaneet biologisia lapsia. Yritettiin, tutkittiin ja vain ei. Emme tehneet ylitsepääsemätöntä ongelmaa siitä ja harkitsimme ottolasta. Meillä olisi ollut kaikki valmiudet ottaa adoptiolapsi. Sitten astuivat mieheni sukulaiset "kuvaan". He syyttivät minua mahoksi ja suosittelivat miehelleni vaimon ottamista Venäjältä. Siellä kun ollaan sikiävämpää sorttia! Ristiriitaisuudet ajoivat meidät avioeron partaalle, suvun painostuksen ollessa monta vuotta pääosassa suhteessamme. Nyt appivanhempamme ovat tuonpuoleisessa ja häijy suku sen verran kaukana, että voimme hengähtää ja omistautua täysin toisillemme. Rohkaisuna sanon, että uskalla pitää kiinni omasta elämästäsi. Sinulla on siihen oikeus! Minäkin olin liian kiltti tyttö ja se maksoi kymmeniä vuosia elämätöntä elämää. ROHKEUTTA!


    • Yksi kärsinyt

      On olemassa hyviä ja huonoja sukulaisia, eikä se katso onko ne miehen tai naisen puolella. Ne pahatkin ja arvostelevat on vain jotenkin puolison tai lasten takia vain hyväksyttävä. Tulee se toppi joskus näihinkin suhteisiin jollakin tapaa. Surullisesti vain joskus päättyy sota kuolemaan ja arkun ääressä ei edes kaivata lähtijää. pitäisi saada vaikeat asiat sitä ennen sovittua.

      • Tarpeeksi kärsinyt

        Sopimiseen, anteeksiantoon ja hyväksyntään tarvitaan aina kaksi osapuolta. Aina ei riitä, vaikka toinen kuinka yrittäisi. Toisinaan yrittäminen ja "mielistely" saa vain lisää vettä myllyyn. Ja vielä: surullista, "kun ei arkun äärellä kaivata lähtijää".... Eikö se miten elää vaikuta tähän? "Niin makaa, kuin petaa...."


    • paapuskaaa

      Mun ex-miehen suku oli kyllä pahin mahdollinen. Alkoholisti-lääkkeiden väärinkäyttäjä-anoppi joka yritti hallita kaikkea. Jopa mua. Kahteen poikaan napanuora vieläkin tiukassa otteessa. En ymmärrä miten 25-30-vuotiaat "miehet" voivatkin olla niin äitinsä tossun alla. Kun paha tyttöystävä tekee jotain väärää/tulee riitaa niin soitetaan ekana äidille ja juorutaan kaikki ja katala anoppi utelee miniän yksityisimmätkin asiat.

      No ainakin opin tästä että millainen äiti haluan olla pojilleni sekä anoppi mahdollisille miniöille.

      • mk

        Ne ovat niitä mammanpoikia ja itse miehenä sanoin äidilleni kun vahti liikaa teini-iässä että nyt minä teet niinkuin huvittaa kun 18 tuli täyteen ja niin edelleen. Sen verran meni välit että esim. kesämökille ei sovita samaan aikaan. Kun lapsemme oli pieni niin muutama joulu vietettiin vanhemmillanin mutta kun lapsi kasvoi niin tehtiin oma joulu ja onneksi välimatkaa on yli 150km. Itse olen aina ollut sanavalmis ja joskus nuorempana tuttöystävien äidit yritti määräillä niin sanoin aika hanakasti takaisin ja oppivat että minun silmille ei hypitä.


    • rakastunut iäkäs

      Niin myös meillä. Eivät he kylläkään ole loisia, mutta kaikki on vain niin itsestään selvää! = Tällainen iäkkäämpi onnellinen uusiopariskunta,,, - mutta omat työt ja tekemiset ja nyt sitten vain voimavarat aika vähissä. - kumpa multakin joskus kysyttäisi jotain? - esim. milloin voimme tulla ja kun tulemme, voisimmeko auttaa jossakin!

      - suhteemmekin on jotenkin tulehtunut! -onko se sitten niin, että suku on pahin

    • Vit´ valkonen

      Ongelmat puolison vanhempien ja sisarusten kanssa on usein

      -Toisiaan kadehtivien ihmisten pahansuopuutta,

      -toisaalta vanhempiensa napanuorassa olevien nuorten kipuilua itsenäisyytensä kynnyksellä, voi jatkua läpi elämän

      jos ärsyttää, muuttakaa kauas pois,
      menkää sellaisten sukulaisten luokse jotka ei ota aivoon, eli ei pahisten luokse.

    • Pera 3929

      En ole asunut lainkaan vanhempieni ruokakunnassa vaan 2-vuotiaasta alkaen tätini ja enoni luona. Kun tulin 10 vuotiaaksi biologiset vanhempani hakivat minut silloin tällöin luokseen tekemään palkatonta maatalous työtä, koska olen heidän poikansa. Kilttinä poikana meninkin heidän avukseen talkootöihin aina kun pyydettiin, pisin jakso oli 10 vuotiaana 4 kuukautta 2 vuotiaan siskoni hoitajana 10 tuntisin päivin,kavereiden luo en saanu mennä. Nämä talkootyöt jatkuivat 10 vuoden ajan muutaman viikon jaksoissa pelto- ja metsätöinä. Armeijan jälkeenkin olin vielä parina vuotena näissä talkootöissä. Poikana ei minua pidetty, olin pelkkä palkaton työmies.
      Sitten 23 vuotiaana löysin kivan tytön jonka kanssa perustin perheen.
      Hankin omin nokkineni hyvän ammatin, rakensin talon,sain elämäni hyvälle mallille.
      Sitten alkoi näitten lähisukulaisten ravaaminen meille. Ilman kutsua usein hyvinkin sopimattomina aikoina, itseoikeutettuina monta kertaa viikossa jatkuvasti.
      Vaimoni suhtautui heihin heti alunalkaenkin nuivasti, koska hän tiesi ettei nämä lähisukulaiset olleet hoitaneet minua lainkaan lapsena, silloin kun olisin hoivaa tarvinnut, vaan olleet pelkkiä hyväksi käyttäjiä yli 10 vuoden ajan. Mutta sitten kun poika itse omilla voimillaan ponnistaen saa elämänsä mallilleen se ravaaminen alkaa.
      Sitten kun kylältä kuului näitten sukulaisten levittämiä juttuja kuinka meillä ei heitä tarpeeksi hyvin passata, tarjoilu ei ole riittävän hyvää j.n.e.p., vaimoni sanoi jotta kyllä se ns. "tarjoilu" lopetetaan nyt tähän.
      Ilmoitin heille tämän, koska olen vaimoni kanssa samaa mieltä.

      Sitten alkoi puhelinhäirintä. Yöllisiä soittoja, joissa ei kuulu kuin läähätystä, päivisin haukkumasoittoja kotiimme,jopa työpaikallenikin. Kerrankin meni koko päivä siihen kun silloin 10 vuotiaana hoitamani sisko soitti koko päivän. Ei uskonu vaikka kielsin häntä soittamasta työpaikalleni. Soitti aina vaan. Kun löin luurin kiinni, pirahti puhelin heti uudelleen ja siellä oli taas se sama sisko haukkumisineen. Tätä jatkui kyseisenä arkipäivänä klo 9.30 - 16.00, jolloin lähdin kotiin. Kotana vedin töpselin irti seinästä, koska oletettavasti sama rumba olisi jatkunut sinnekin.
      Niin, että sellaisia "sukulaisia".

      • hmmmm.....

        "pisin jakso oli 10 vuotiaana 4 kuukautta 2 vuotiaan siskoni hoitajana 10 tuntisin päivin,kavereiden luo en saanu mennä. " 10 vuotias käy vielä koulua ja koskaan ei kesäloma ole ollut neljää kuukautta....


      • Pera3929
        hmmmm..... kirjoitti:

        "pisin jakso oli 10 vuotiaana 4 kuukautta 2 vuotiaan siskoni hoitajana 10 tuntisin päivin,kavereiden luo en saanu mennä. " 10 vuotias käy vielä koulua ja koskaan ei kesäloma ole ollut neljää kuukautta....

        Vastaus hmmm:lle:
        Tätini ja enoni asuivat niin syrjäisessä paikassa jossa lähin koulu oli 6 km päässä. Tiet olivat auraamattomia. Tuleva koulu"tieni" oli omien suksieni tekemä latu synkän metsän läpi.
        Vanhempani eivät huolehtineet , että minut olisi 7-vuotiaana pantu kouluun. Eikä se kuulunut tädille eikä enollekaan.
        En 7 vuotiaana älynnyt mennä itse ilmoittautumaan, oli mukava olla vapaana, leikkiä ja tehdä lumiukkoja. Lähellä ei ollut naapureita joissa olisi ollut muita kouluikäisiä, joista olisin voinut ottaa esimerkkiä kouluun pyrkimisessä.
        Aika vaan hujahti huomaamatta siihen kun täytin 10 vuotta.
        Kun sinä 10 vuotis kesänä olin lasta hoitamassa ei vanhempani silloinkaan hokanneet, että poika olis pitäny panna kouluun.
        Kun elokuun alussa palasin takaisin tätilään tuli sinne sattumalta nuorin enoni käymään lähimmästä kaupungista , jossa hän oli työssä.
        Katseli minua hetkisen pitkään ja sanoi jotta "eikös tuon pojan pitäisi jo koulussa olla"? Täti ja eno myös havahtui asiaan, "niinpä tosiaan pitäisikin"!
        Kaupunkilais eno katsahti kalenteriin ja sanoi:"Koulut ei vielä ole alkaneetkaan, lähdetäänpäs poika koululle opettajan puheille, jospa hän ottaisi sun nyt alkavalle lukukaudelle".
        Opettaja pikakuulusteli minut ja otti suoraan 4:lle luokalle. Olin itte opetellut lukemaan,kirjoittamaan ja laskemaan, tosin puutteitakin oli, mutta pian pääsin muiden kanssa samalle tasolle.
        Polkupyörällä osasin jo ajaa joten sillä sujui koulumatkat joutuisasti.
        Talvella tein koululadun metsien halki, se pikkasen lyhensi koulumatkaa, ainakin muutaman sata metriä.


    • nkwjnl

      No toivottavasti tilanne on nyt parantunut.

      Ihailen sinua, että olet päässyt elämässä noin pitkälle vaikka vanhempasi olivat mitä olivat.

    • minäminiä

      Miniät haukkuu AINA miehen sukua.Minun miehellä on ihan hyvä suku.En lähde heistä vikoja etsimään kuten tapana on.Kantsii katsoa peiliin.Minun sisarus katraassa on 4 miniää ja AINA ne hirviöt ovat haukkuneet äitini ostamat joululahjat,ruuat,sisarukset ja minutkin kaupanpäälle vaikka eivät edes tunne kunnolla.Kavereita,kun kuuntelee,niin eikös anoppi ole taas tehny ilkeyttään suursiivouksen ja taas lettuja!! Voi,kun mullakin olisi sellainen anoppi,mutta ei.Käyn itse siivomassa appilassa ja äidillä,kun minäthän eivät tule kuin perinnönjakoon.Oltiin kerran anopilla äitienpäivänä.Toinen miniä supatti "tämä on niitä pakollisia käyntejä mitkä pitää kestää".Kyse on vanhasta anopista,niin jotain rajaa!

      • tatberat

        Taitaa olla asiat liian hyvin näillä miniöillä, kun jaksaa noin älyttömiin asioihin tuhlata aikaa :(


    • musuku

      Sama täällä. Annan kuitenkin mieheni pitää läheiset välit sukulaisiinsa ja käyn itse vain pakolliset vierailut. Elän itseni kautta, en mieheni enkä mieheni sukulaisten kautta. Et tarvitsekaan valtaa, vaan oman tilan ja omat tekemisesi, joihin et päästä miehesi sukulaisia.
      Anna vaan miehesi nauttia sukunsa keksipisteenä olemisesta. Ei kai se maailmoita kaada. Hymyile vain kauniisti kun tapaat heitä. Mitä pääsi sisällä ajattelöet se on oma asiasi. Ja vain oma asiasi.
      Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Teet vain oman päätöksesi, miten paljon haluat itse olla tekemisissä sukulaisten kanssa ja anna miehesi tehdä omat päätöksensä. Pidä vain huoli että teillä on myös yhteisiä asioita ja tekemisiä.

    • miimiimiii

      Minulla on ihan sama ongelma. Eli et ole ainoa.

    • tyty8888

      mäpä olin luja ja ilmoitin ukolle et mä en kato sitä menoo enään, olin pakannu tavarat ja kaikki...Ukko teki suoraan päätöksen, hän valitsi mut ja lapset ja siitä 3 päivää, ni meil oli löytyny uus vuokrakämppä ja se on tarpeeks kaukana miehen suvusta. Ei oo enää kuulunu seltä suunnalta mitään ja mieskin on muuttunut.

    • isoäiti suuren suvun

      miniät ja vävypojat on ihan kivoja ei tarvii tunkea jokapaikkaan itseään pysyy parhaana välit . TAvataan usein muttei liian usein lapsenlapset tulee nykyisin ja menee miten tykkää kun huvittaa molemmille isovanhemmille ja kaikkien kanssa on hyvät välit.
      Jokainen perhe hoitaa itse lapset ja kasv attaa isovanhemmat on sitä varten että he auttaa kun voivat ja halutaan auttamaan .
      Nautitaan niistä lapsenlapsista eikä pilata heidän elämää arvostellen ja yrittäen muuttaa isovanhempia mielensä mukaiseksi.
      Kaikki on eläneet oman lapsuuden omien perinteiden ja sukunsa mukaan joten hyväksytään ja otetaan sitten ne isovanhemmat mukaan ja kuullaan ja puhutaan miten halutaan ei tule riitaa ei ongelmaa kun keskustelee ja puhuu asiat halki .Lapsenlapsille ainakin on ihanaa kun on molemmat vanhemmat ja molempien vanhempien isovanhemmat jotka auttaa ja huolehtii ja välittää .
      Me isovanhemat ollaan kasvatettu omat lapset ei meidän kuulu kasvattaa ja ottaa kasvatusvastuuta lapsenlapsita mutta me autetaan jos tarvitaan ja ollaan lasten kanssa .
      Kyllä on ollut aina hyvät välit kaikkiin eikä onneksi kukaan vihoittele tai katkera ole ja monesti vietetään yhdessä aikaa ja on oikein mukavaa kun on suuri suku ja hyvät olot javälit kaikkien kanssa ja avointa välitöntä

    • mk

      Teeppä niin kun seuraavan kerran miehen suku tulee kylään ja se ei sinulle sovi niin rupeat raivoamaan naama punaisena että nyt ulos koska meillä on nyt miehen kanssa tarkoitus harrastaa sekisä ja muutenkin ett äon omat kotihommat mielessä ja kun oikein huudat ja sanot oman mielipiteen niin sinua ruvetaan kuutelemaan. Sanoppa miehellesi että jos sinun mielipidettä ei oteta huomioon niin sitten erotaan koska omassa kodissa pitää kysyä puolisolta jos joku tulee kylään ja niin edelleen.

    • ex-ää

      paha anoppi! Miksi olisi miniän syy, että poikasi ei osaa sanoa omia mielipiteitään tai halua tavata teitä? Miksi pitäisi aina olla naisen "talutusnuorassa"?
      Voisko itsessäsi olla myös jotain miksi eivät viihdy kanssanne?
      Voisko ottaa asiaa puheeksi?Kauniisti?

    • ex-ää

      kyllä suvun pitäis myös tajuta että aikuisilla lapsilla on omat menot ja ystävät ja omakin elämä. Ei voi koko ajan vaatia elämään vanhempien ehdoilla. Aivan kuin myös isovanhemmat voivat sanoa etteivät ole aina käytettävissä hoitoapuna ym.

    • vai hyvä tahto?

      onnko kellään ongelmana että puoliso melkein elättää siskoo veljee tai muita sukulaisia suunnilleen miehen tuloilla? ostokset, ruuat, yösija...mitä vaan.

      • Eijaksatätämenoa

        Oli ja on ongelmana. Nyt kun äiti ja siskopuoli eivät enää rahasta, niin syytetään miniää siitä, että ei pidetä yhteyttä ja anneta käydä lastenlasten luona kylässä. Kun oikeasti halutaan vain rahaa ja nyt ollaan kiukkuisia kun sitä ei irtoa. Ei kiinnosta muuten yhteydenpito, jos siitä ei rahallisesti hyödy.
        Isä uuden perheen kanssa kuppaa yhä edelleen ja varastaa loput. Ja tämä kaikki ihan "hienossa" suvussa ja perheessä. Käydään luksuslomilla ulkomailla ja hienostellaan tuttaville.
        Miniää syytetään kaikesta.
        Ja minä kun olin alussa iloinen kun isoon sukuun pääsin ja uusia sukulaisia. Herra jumala tätä menoa. Ei tätä kukaan uskoisi jos tietäisi.


    • Levittele rajojasi

      Miehesi suku voi olla miten kurjaa ja tunkeutuvaa tahansa, mutta jos sinä vihaat, niin siihen he eivät ole syyllisiä. Lakkaa vihaamasta, ehkä keinot ja konstit löytyvät asiain korjaamiseksi, kun et käytä voimavarojasi väärin; viha vie voimat, kateus kalvaa ja kosto kärvistää ihmisen sielun pikkuiseksi rusinaksi. Silloin ei ole enää ihminen eikä tee ihmismäisiä ratkaisuja.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      275
      17546
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5645
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      121
      2631
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2135
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1788
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1040
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      970
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      933
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      931
    Aihe