Vaikka nykytiede ei ole päässyt meidän universumin ulkopuolelle ja toistaiseksi rajaa KOKO maailmankaikkeuden tähän meidän omaan laajentuvaan universumiin, on aika varmaa että tämä universumi on vain X määrä ainetta, joka sattui räjähtämään äskettäin (ihmisen mukaan 13,7 miljardia vuotta sitten).
Asiaa voi verrata vaikka supernova räjähdykseen jossa ainetta sinkoaa poispäin keskipisteestä.
Meidän universumi saattaa ollakkin pieni osa, sanotaan vaikka Superversumia, joka koostuu miljoonista universumeista.
Nykytieteen mukaan myös maailmankaikkeus joko laajenisi loputtomiin tai laajenisi aikansa kunnes lähtisi taas painumaan kasaan, ja näin jatkuisi loputtomasti.
Vaikea sanoa miten tämän meidän universumin käy, mutta voi olla että pisimmälle päässeet hiukkaset ovat törmänneet toisen universumin aineeseen, tai ehkä imeytyneet johonkin kiinteään universumiin (samanlaiseen kuin meidän 13,7b vuotta sitten).
Harmi vain kun meidän ihmisten on mahdotonta (luultavasti) ikinä saada totuutta tämän meidän maailmankaikkeuden ulkopuolelta. Vaikea sanoa mihin oikeasti tämä KAIKKI aine, hiukkaset, energia, yksinkertaisesti loppuu, mutta näillä näkymin olisi aika loogista että tämä meidänkin universumi on järjettömän pieni osa jotain isompaa systeemiä..
Samalla tavoin kun takapihan metsästä löytyvän muuharaisen vasemman puoleisen tuntosarven päästä löytyvän solun DNA- rihmastoista löytyvän aminohapon yhden hiili atomin protonin toinen UP kvarkki...
Asiaa voi verrata vaikka supernova räjähdykseen jossa ainetta sinkoaa poispäin keskipisteestä.
Meidän universumi saattaa ollakkin pieni osa, sanotaan vaikka Superversumia, joka koostuu miljoonista universumeista.
Nykytieteen mukaan myös maailmankaikkeus joko laajenisi loputtomiin tai laajenisi aikansa kunnes lähtisi taas painumaan kasaan, ja näin jatkuisi loputtomasti.
Vaikea sanoa miten tämän meidän universumin käy, mutta voi olla että pisimmälle päässeet hiukkaset ovat törmänneet toisen universumin aineeseen, tai ehkä imeytyneet johonkin kiinteään universumiin (samanlaiseen kuin meidän 13,7b vuotta sitten).
Harmi vain kun meidän ihmisten on mahdotonta (luultavasti) ikinä saada totuutta tämän meidän maailmankaikkeuden ulkopuolelta. Vaikea sanoa mihin oikeasti tämä KAIKKI aine, hiukkaset, energia, yksinkertaisesti loppuu, mutta näillä näkymin olisi aika loogista että tämä meidänkin universumi on järjettömän pieni osa jotain isompaa systeemiä..
Samalla tavoin kun takapihan metsästä löytyvän muuharaisen vasemman puoleisen tuntosarven päästä löytyvän solun DNA- rihmastoista löytyvän aminohapon yhden hiili atomin protonin toinen UP kvarkki...
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Asiaa voi verrata vaikka supernova räjähdykseen jossa ainetta sinkoaa poispäin keskipisteestä."
Ei voi verrata. Maailmankaikkeudella ei ole keskipistettä. Maailmankaikkeus ei laajene pois keskipisteestä vaan maailmankaikkeus laajenee kaikkialla kaikkialle. Maailmankaikkeuden jokainen kohta on yhtälailla maailmankaikkeuden "keskipiste". Asian ymmärtää siitä että kun kaukoputki suunnataan mihin tahansa suuntaan maailmankaikeutta siellä näkyy varhainen maailmankaikkeus. Jos maailmankaikkeudella olisi keskipiste näkyisi varhainen maailmankaikkeus vain yhdessä suunnassa.
Maailmankaikkeudella ei ole myöskään mitään reunaa. Jos vertailun vuoksi maailmankaikkeus olisi kaksiulotteinen se olisi kuin pallon pinta. Ei keskipistettä eikä reunaa.
Avaruuden tutkiminen on samanlaista hifistelyä, kuin kuussa käynnin hifistelyt. Mitään merkittävää koko tieteenala ei tarjoa, ehkä jotain komeettojen törmäysmahdollisuuksia maahan, mutta käytännössä ei mitään.