Hyviä neuvoja kannattaa noudattaa. Rohkeasti vain muiden sekaan, töihin, harratuksiin, sieltä löytyy naisia jne. Onko se niin helppoa?
Olen 27v. mies, kaverisuhteet vähän sellaisia "oli kiva taas nähdä" -tyyppisiä, naisista ei ikinä tietoakaan. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, ettei tarvitsisi olla loppuelämäänsäkin yksin? Olenkin yrittänyt olla avoimempi, liikkua ihmisten seurassa, tehdä asioita, joita muutkin tekevät. Enpä tiedä. En tunne oloani kotoisaksi oikein missään. Olen niin erilainen kuin KUKAAN toinen ihminen.
Otsikon mukainen mielikuva tuli vierailtuani eräässä n. 10000 hengen tapahtumassa. Tilaisuuden päätyttyä ajattelin, että järkevintä olisi kävellä tapahtuma-alueelta lyhyehkö matka kyseisen kaupungin keskustaan, josta löytyisi paitsi kaikenlaista jatkokivaa, myös junayhteydet kotiinpäin meille kauempaa saapuneille. Kuitenkin noin 10 minuuttia ihmisjoukon mukana alueelta poistumisen jälkeen huomasin käveleväni täysin tyhjällä kadulla. Yhtään äskeisen tungoksen ihmisistä ei näkynyt missään, ei edessä eikä takana! Teinkö jotain yksinkertaisesti väärin vai mitä?!! Ei sillä, ettäkö olisi ko. tilanteeseen seuraa kaivannut, mutta oli jotenkin vaikeaa uskoa, että yksikään TUHANSISTA ihmisistä ei ajatellut samoin kuin minä!
Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, vastaavia tapauksia on sattunut minulle oikeastaan aina. Olenko oikeasti niin outo, että toista samoin käyttäytyvää ei yksinkertaisesti ole?
Pitkän yksinolon jälkeen on ollut aika masentavaa huomata, ettei minulla ole enää mitään yhteistä KENENKÄÄN kanssa. On minä ja muut, kaikki muut elävät aina jotenkin toisin. Joitakin yksittäisiä kiinnostuksen kohteita tietysti on, mutta ei niin paljoa, että tekisi mieli "olla kavereita". Ei tee mieli puhua, olisi varmaan helpompaa pysyä vain kotona kuten monet ATM:t kai tekevätkin? Seurustelu jää tällä menolla kyllä toteutumattomaksi haaveeksi (minkä tosin olen jo henkisesti hyväksynyt).
Onko kohtalotovereita? Kysymys on lähinnä suunnattu ikisinkku/ATM/ATN/mikälie -porukalle, miksei tietysti myös jollekin muulle, jos tuntee samoin...
Olen 27v. mies, kaverisuhteet vähän sellaisia "oli kiva taas nähdä" -tyyppisiä, naisista ei ikinä tietoakaan. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, ettei tarvitsisi olla loppuelämäänsäkin yksin? Olenkin yrittänyt olla avoimempi, liikkua ihmisten seurassa, tehdä asioita, joita muutkin tekevät. Enpä tiedä. En tunne oloani kotoisaksi oikein missään. Olen niin erilainen kuin KUKAAN toinen ihminen.
Otsikon mukainen mielikuva tuli vierailtuani eräässä n. 10000 hengen tapahtumassa. Tilaisuuden päätyttyä ajattelin, että järkevintä olisi kävellä tapahtuma-alueelta lyhyehkö matka kyseisen kaupungin keskustaan, josta löytyisi paitsi kaikenlaista jatkokivaa, myös junayhteydet kotiinpäin meille kauempaa saapuneille. Kuitenkin noin 10 minuuttia ihmisjoukon mukana alueelta poistumisen jälkeen huomasin käveleväni täysin tyhjällä kadulla. Yhtään äskeisen tungoksen ihmisistä ei näkynyt missään, ei edessä eikä takana! Teinkö jotain yksinkertaisesti väärin vai mitä?!! Ei sillä, ettäkö olisi ko. tilanteeseen seuraa kaivannut, mutta oli jotenkin vaikeaa uskoa, että yksikään TUHANSISTA ihmisistä ei ajatellut samoin kuin minä!
Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, vastaavia tapauksia on sattunut minulle oikeastaan aina. Olenko oikeasti niin outo, että toista samoin käyttäytyvää ei yksinkertaisesti ole?
Pitkän yksinolon jälkeen on ollut aika masentavaa huomata, ettei minulla ole enää mitään yhteistä KENENKÄÄN kanssa. On minä ja muut, kaikki muut elävät aina jotenkin toisin. Joitakin yksittäisiä kiinnostuksen kohteita tietysti on, mutta ei niin paljoa, että tekisi mieli "olla kavereita". Ei tee mieli puhua, olisi varmaan helpompaa pysyä vain kotona kuten monet ATM:t kai tekevätkin? Seurustelu jää tällä menolla kyllä toteutumattomaksi haaveeksi (minkä tosin olen jo henkisesti hyväksynyt).
Onko kohtalotovereita? Kysymys on lähinnä suunnattu ikisinkku/ATM/ATN/mikälie -porukalle, miksei tietysti myös jollekin muulle, jos tuntee samoin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mistä vitusta sä tiedät mitä toiset ajattelee? Osaatsä lukea ihmisten ajatuksia? Sä teet johtopäätökset jostain ympärillä olevasta asiasta ja ajattelet heti että KUKAAN EI AJATTELE NIINKUIN MINÄ? Pitäisköhän sun mennä lääkärille vähän puhumaan tuosta sun paranoidisesta ajattelutavasta?
No, ehkä on väärin sanoa AJATTELEE. Pitäisi sanoa KÄYTTÄYTYY.
Newsflash sulle: Ihmiset käyttäytyy KAIKKI eri tavalla.
Psykologiassa tutkitaan ihmisten käyttäytymistä. Hyvin usein ihmiset käyttäytyvät samalla lailla.
Mulla on myös aika vahva esilaisuuden tunne ja olen toisaalta aika erakko-luonne. Seurassa kuitenkin todella sosiaalinen. Harrastusten ja yliopiston opiskelijapiirin kautta olen kuitenkin päässyt tutustumaan ihmisiin.
Ulkomaalaisiin kannattaa tutustua. Ovat usein avoimempia kuin suomalaiset ja usein yksinäisinä vieraassa maassa hekin pyrkivät aktiivisesti etsimään uusia ystäviä.
Ulkomaalaisten miesten kautta voi saada myös naisia, koska suomalaiset naiset mielellään pörräävät heidän ympärillään.
Tai sitten voi tutustua niihin ulkomaalaisiin naisiin, jotka pitävät sinua jännänä suomalaisena.