Kokemuksia kun ihastuu/rakastuu ystävään

hmm. Miten sanoisin tämän, että tämän käsittäisi oikein. Nainen voi hämmentyä huomattuaan toisen tunteet tai mahdolliset tunteet. Se että silloin käytös voi olla hakusalla ja tilanne hieman uusi ja outo, voi näyttäytyä viilenemisenä, vaikka ei olisi tarkoituskaan. On mahdollista, että silloin on epätietoisuutta miten tilanteessa pitäisi nyt suhtautua, jos niistä tunteista ei ole kuitenkaan ääneen puhuttu. Ainakin se on hyvin hämmentävä kokemus ja tavallaan on kuin pallo hukassa, että miten pitäisi nyt suhtautua, kun toinen näyttää ehkä tuntevan jotakin, vaikka ei tunteistaan kertoisi. Hyvin ristiriitaisia viestejä ehkä siis naisen kokemana. Lisäksi jos nainen olisikin elättänyt jotakin toiveita enemmästä, hänen voi olla vaikea tunnistaa, onko tilanne pelkkää toiveajatteluaan, että mies saattaisi tarkoittaa jotakin vai oikeaa asiaa.
Suosittelen puhumaan tunteista, jos ne ovat jotenkin välittyneet monimutkaisesti. Nainen voi kokea, että mies odottaa, että naisen pitäisi aloittaa keskustelu tunteista ja ainakin omasta kokemuksesta on vaikea aloittaa tilanteessa, jossa pitäisi sanoa, että olen ehkä vaistonnut sinusta jotakin, mutta en tiedä mitä se tarkoittaa. Ja jotta nainen voisi tehdä tämän, hänen ehkä odottaisi olevansa asiasta täysin varma, mikä tietysti saattaa olla pitkän ajan tulos, jota mies ei toisaalta varmaan itse haluaisi pitkää aikaa näyttää. Siksi puhumista heti, ennenkuin menee monimutkaiseksi ja aletaan käsittää asiat täysin väärille urille.

Vähän valitettavasti samanlaisia kokemuksia AP:n kanssa. Yks hyvä ihmissuhde etääntyi aikanaan samasta syystä. Jos kertoo, eikä tunne saa oikein vastakaikua, niin hankalakshan se helposti menee kun toinen ei enää tiedä jutteleeko/tapaileeko tunteiden takia vai sen takia että on vaan mukavaa yhdessä (kaverina/ystävänä). Toisaalta jos ei kerro, niin murskaa helposti oman sydämen yrittämällä tasapainoilla kaverina, vaikka haluiaiskin paljon enemmän.

Ja nyt mä painin taas saman ongelman kanssa vuosia myöhemmin. Tällä hetkellä vielä elämä muutenkin vähän hankalassa tilanteessa eikä oikein olis varaa menettää tätäkin ystävää.

Toki vuosia kestänyt kaverisuhde vois hyvinkin kestää sen, että tunnustaisin tunteeni. Mutta toisaalta tulee jotenkin säälittävä ja läheisriippuva tunne ihastua käytännössä ainoaan ystävään ja pelottaa ettei asian tunnustaminen aiheuta mitään positiivista reagtiota toiselle osapuolelle.

Tähän kaipaisin vähän lisävastauksia..

Itellään kanssa monivuotinen ystävyys/kaverisuhde mukavaan naiseen, joka erosi entisestä miesystävästään kesällä.

Todella tärkeä minulle pelkkänä kaverinakin, mutta toisaalta on alkanut mietityttää voisiko meistä tulla enemmänkin, kun ollaan tultu aina hyvin juttuun ja välit on taas ollut lämpenemään päin.

Pelottaa vaan, että olisin pelkkä laastari, jos hän suostuisi tai välit etääntyisivät, jos kiinnostusta ei olisikaan.

Oikein tiedä miten asian ilmaisisin hänelle niin, ettei kuulosta siltä että olisin jotenkin epätoivoisen ihastunut tai lokki haaskalla.. Toisaalta taas mitään isompia tunteita tuskin syttyy puolin tai toisin itsestään, kun ollaan tulkittu toisiamme puhtaasti kavereina niin pitkään..