Olen huomannut että itsevarmana ja välinpitämättömänä tekee paremmin vaikutuksen naiseen ja nainen ihastuu tällaiseen mieheen, mutta jos mies vastavuoroisesti ihastuu naiseen, jolloin tuo välinpitämättömyys katoaa, niin naisen kiinnostus lopahtaa.
Toki naiset haluavat että mies on "ihastunut", mutta ihastuminen ei saa olla samanlaista kuin naisten ihastuminen. Miehen pitää ihastuneenakin olla itsevarma ja vähän naisen yläpuolella, eikä paljastaa roolinsa takaa minkäänlaista haavoittuvaisuutta. Nainen puolestaan saa ihastuessaan heittäytyä täysin tunteidensa valtaan ja vaikka rojahtaa miehen jalkojen juureen vapisevana möykkynä, eikä se olisi kenestäkään muuta kuin sopivaa. Miehellä pienikin heikkouden osoitus on taas tuomittavaa.
Asian ydin on tämä: mies ei saa missään tilanteessa osoittaa heikkoutta, herkkyyttä tai haavoittuvaisuutta. Korkeintaan jo parisuhteessa olevalta miehelle tällainen on "sallittua" vaikka siihenkin suhtaudutaan paheksuen kuten piereskelyyn ja muihin epämiellyttäviin puoliin joita vain täytyy kestää kun eletään yhdessä.
Toki naiset haluavat että mies on "ihastunut", mutta ihastuminen ei saa olla samanlaista kuin naisten ihastuminen. Miehen pitää ihastuneenakin olla itsevarma ja vähän naisen yläpuolella, eikä paljastaa roolinsa takaa minkäänlaista haavoittuvaisuutta. Nainen puolestaan saa ihastuessaan heittäytyä täysin tunteidensa valtaan ja vaikka rojahtaa miehen jalkojen juureen vapisevana möykkynä, eikä se olisi kenestäkään muuta kuin sopivaa. Miehellä pienikin heikkouden osoitus on taas tuomittavaa.
Asian ydin on tämä: mies ei saa missään tilanteessa osoittaa heikkoutta, herkkyyttä tai haavoittuvaisuutta. Korkeintaan jo parisuhteessa olevalta miehelle tällainen on "sallittua" vaikka siihenkin suhtaudutaan paheksuen kuten piereskelyyn ja muihin epämiellyttäviin puoliin joita vain täytyy kestää kun eletään yhdessä.
Vastaukset 118
Vanhimmat
"Toki naiset haluavat että mies on "ihastunut", mutta ihastuminen ei saa olla samanlaista kuin naisten ihastuminen. Miehen pitää ihastuneenakin olla itsevarma ja vähän naisen yläpuolella, eikä paljastaa roolinsa takaa minkäänlaista haavoittuvaisuutta."
Suurin piirtein samaa mieltä tästä. Mies ei saa ruveta matelemaan naisen edessä.
Perjaate tasolla olen samaa mieltä kanssasi, mutta mielestäni kärjistät asiaa liikaa. Mies saa toki ihastua naiseen, mutta sen osoittaminen ei tapahdu tavalla, joka saa miehen näyttämään heikolta tai naisesta riippuvaiselta.
Miehinen ihastumisen osoitus on yleensä spontaani pikku teko tai muutama kaunis sana silloin kun toinen sitä vähiten osaa odottaa. Kaikki yliromanttinen höpöhöpö tai ylitsepursuavat lahjat lähinnä viestii miehen tarpeesta kompensoida omia puutteittaan jollain ylimääräisellä (kerran tai kaksi se saatetaan tulkita vielä romanttiseksi, sen jälkeen lähinnä mielisteleväksi).
"Miehinen ihastumisen osoitus on yleensä spontaani pikku teko"
Kai ymmärrät että tämä on se "hyväksytty" tapa osoittaa ihastumistaan, eli eräänlaista roolileikkiä. Miehiltä kun muu on kiellettyä.
Enkä tarkoita mitään yltiöromanttista höpönlöpöä, vaan pienikin sieltä yläilmoista laskeutuminen naisen tasolle on jo kiellettyä. Naiset pitävät epäkiinnostavina miehiä jotka ovat samalla tasollaan heidän kanssaan. Miehen pitää ainakin osata teeskennellä olevansa johtava uros, joka järjestää treffit ja vie ja nainen vain vikisee. Mies kävelee treffeillä pettävällä jäällä, yksikin virheliike voi olla kohtalokas.
Taidetaan puhua siis samasta asiasta ja olla mieltä samasta asiasta, mutta ilmaisu tapahtuu eri termein.
Eihän sinulla ole mitään hätää kun tiedät tuon. Paljon vaikempaa olisi jos et tietäisi kuinka käyttäytyä.
"Asian ydin on tämä: mies ei saa missään tilanteessa osoittaa heikkoutta, herkkyyttä tai haavoittuvaisuutta. Korkeintaan jo parisuhteessa olevalta miehelle tällainen on "sallittua""
Oman kokemukseni mukaan, herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta saa ja jopa tulee osoittaa, mutta sen osoittaminen voi tulla kysymykseen vasta kun kuva vahvasta ja itsevarmasta uroksesta on jo pystytetty. Tällöin herkkyyden ja haavoittuvaisuuden oikealla lailla osoittaminen vain vahvistaa ja monipuolistaa tätä kuvaa. Silloinkin kuitenkin sen näyttämistä tulee säännöstellä eri asioista riippuen ja se sopii lähinnä tiettyihin tilanteisiin.
Sanopa joku esimerkki, koska pääsääntöisesti ei kannata alkaa pehmoilla kovin nopeasti.
Petileikkien jälkeen on hyvä pehmoilla, koska silloin molemmat ovat avoimella tuulella. Ihan hirveän hempeäksi ei varmaan kuitenkaan kannata vielä heittäytyä ensimmäisellä seksikerralla, eikä mitään rakkaudentunnustuksia ennen kuin vasta kuukausien seurustelun jälkeen, eikä ainakaan, ennen kuin nainen on sellaisen tehnyt.
Muutenkin olen sitä mieltä, että seksissä kannattaa näyttää rehellisesti herkkyyttä ja haavoittuvuutta, koska niin kokonaisvaltaisen intiimissä asiassa se luo rentoa ja välitöntä suhtautumista ja auttaa laukaisemaan vääränlaista jännittyneisyyttä tilanteesta.
Tuolloin "mä oon kova pano-sonni" -roolin vetäminen tuntuisi huutavan kaikkein eniten epävarmuutta ja herkkyyden osoittaminen, todellista itsevarmuutta.
"Tuolloin "mä oon kova pano-sonni" -roolin vetäminen tuntuisi huutavan kaikkein eniten epävarmuutta ja herkkyyden osoittaminen, todellista itsevarmuutta."
Totta kyllä, realiteeteissa kannattaa pysyä.
Olen erimieltä herkkyydestä. Tietysti joka asiasta itkeskely saa kenen hyvänsä kiinnostuksen lopahtamaan. Oli itkeskelijä sitten mies tai nainen.
Joissakin piireissä on tietenkin perinteisillä sukupuolirooleilla paljon vankempi sija kuin muissa.
"Nainen puolestaan saa ihastuessaan heittäytyä täysin tunteidensa valtaan ja vaikka rojahtaa miehen jalkojen juureen vapisevana möykkynä, eikä se olisi kenestäkään muuta kuin sopivaa. "
En ole tälläistä koskaan todistanut. Perustuuko väitteesi henkilökohtaiselle kokemukselle?
Olen kyllä todistanut parisuhteessa olevien miesten hermoromahduksia ja sairaanloista mustasukkaisuutta.
Mielestäni tälläinen yltiö emotionaalinen käytös yhtä kummallista oli sekoilija sitten mies tai nainen. Naisen on toki sallitumpaa mm. itkeä mutta miehen on sallitumpaa olla agressiivinen. Edelleen kumpaankin sukupuoleen työnnetään kulttuurisia ja kasvatuksellisia paineita olla vain osa itseään.
Usein herkkyyden osoittaminen herättää naisissa vain kaveritunteita. Herkkä mies on kiva kaveri mutta puuttuu se kuuluisa "kipinä" ja "kemia". Herkkyyttä ehkä saa osoittaa, mutta vasta suhteen myöhemmässä vaiheessa. Tutustuttaessa kaikenlainen epävarmuus ja haavoittuvaisuus on mieheltä kiellettyä. Mieheltä odotetaan itsevarmaa johtajakäytöstä.
Tuo vapiseva möykky oli kärjistys. Pointti on se että nainen saa olla epävarma ja arka ihastuksensa lähellä, mutta mieheltä se on kiellettyä.
Sairaalloinen mustasukkaisuus, hermoromahdukset, hysteerinen itkeminen ja muut mielenterveysongelmiin viittaavat oireilut ovat toki yhtä "kiellettyjä" molemmilta sukupuolilta. Niitä en tarkoittanutkaan.
On kuitenkin normaalia että miehelläkin on tunteita ja epävarmuuksia, eikä miehet aina voi olla oikeassa ja varmoja kaikesta ja vetää jotain johtajaroolia. Tällaista kuitenkin odotetaan ja kokemukseni mukaan ns. fiksutkin naiset menettävät kiinnostuksen mieheen, jos mies ei osaa vetää sopivassa määrin tätä Miehen roolia.
Niin johan sanoin olevani erimieltä. Kiellettyä se ei ole missään tapauksessa. Minulle tunteeton ylimielinen pelle on täysin ei-kiinnostava. Pieni arkuus vain kertoo että herätän tunteita.
"On kuitenkin normaalia että miehelläkin on tunteita ja epävarmuuksia, eikä miehet aina voi olla oikeassa ja varmoja kaikesta ja vetää jotain johtajaroolia"
Niin onkin. Miesten ei ole mitään tarvetta vetää johtajaroolia tai olla aina oikeassa. Tälläinen yli-itsevarma ylimielisyys on useille naisille jopa ällötys.
"Tällaista kuitenkin odotetaan ja kokemukseni mukaan ns. fiksutkin naiset menettävät kiinnostuksen mieheen, jos mies ei osaa vetää sopivassa määrin tätä Miehen roolia. "
Minä olen aika dominoiva persoona (päivän toinen ylläri!) ja omaan vahvat mielipiteet. Kyllä minusta kiinnostuneen miehen pitää pärjätä kanssani, ilman että loukkaantuu joka sanasta tai mikä pahempaa taipuu omien mielipiteidensä vastaisesti kaikkeen (mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin selkärangattomuus). Se että osaa ilmaista tunteensa on kuitenkin vain positiivista. Se että ujostelee on suloista.
"Tälläinen yli-itsevarma ylimielisyys on useille naisille jopa ällötys."
Yli-itsevarmalla ylimielisellä gigololla ja itsevarmalla johtajauroksella on selvä ero.
"Se että ujostelee on suloista."
Niin, monesti kaveripojat ovat suloisia.
Suloinen on turn-on kunhan ei ole samalla tahdoton. Tiedän kyllä että on mahdotonta hyväksyä että kaikki naiset eivät ole samanlaisia....
"Yli-itsevarmalla ylimielisellä gigololla ja itsevarmalla johtajauroksella on selvä ero. "
Aiempi Kuvauksesi johtauroosta vastasi hämmentävästi yli-itsevarmaa ylimielistä mulkkua.
Minulla on ystävänä miehiä joihin sinä ehkä tällä viittaat (fiksuja, reiluja, paljon naisia, itsevarmoja, sosiaalisia). He eivät kuitenkaan vedä mitään roolia, eivätkä kiihota minua lainkaan. Muutama on myöhemmin kertonut olleensa minusta kiinnostuneita mutta en ollut tajunnut mitään, sillä olin heidät jo kategorisoinut kaveriluokitukseen.
Kyllä se on jo kuultu että sinä olet erilainen nuori ja tykkäät lihavista nörteistä, mutta tässä puhunkin nyt valtaosasta naisia.
Ja ei nuo sun ystävät tietysti vedä roolia koska ei niiden tarvitse. Ne taas ketkä eivät luonnostaan ole tuollaisia niin niiltä odotetaan näyttelemistä, tai tyytymistä kaltaisiisi alakulttuurichickseihin.
Kerro ihmeessä mihin alakulttuuriin kuulun?
Ensi kerralla käytä sitä termiä 'valtaosa' vähän aiemmin, jookos kookos.
Kuka odottaa näyttelemistä? Ja eikö yleisellä tasolla naisiltakin sitten odoteta näyttelemistä?
"Kerro ihmeessä mihin alakulttuuriin kuulun?"
Itsepä tiedät parhaiten. Olet sanonut olevas scifin ystävä ja tykkäät nörteistä, joten ehkä sinne suunnalle.
"Ensi kerralla käytä sitä termiä 'valtaosa' vähän aiemmin, jookos kookos."
Ei onnistu. Kai ymmärrät että kommunikoinnista tulee turhan vaivalloista jos jokaiseen väitteeseen täytyy lisätä että "on aina olemassa poikkeuksia, kuten Miss Fury".
"Kuka odottaa näyttelemistä?"
Toivottavasti ei kukaan.
"Ja eikö yleisellä tasolla naisiltakin sitten odoteta näyttelemistä?"
Hyvänen aika. Ei kai sentään.
Tietysti jos nainen sanoo että "miehen tulee olla Mies eikä mikki hiiri", niin samalla tavalla voi naisilta alkaa vaatimaan kaikenlaista stereotyyppistä naisellisuutta.
P.S. Tykkäät aina väitellä kaikesta. Osaatko kommunikoida muulla tavalla?
Varmaan koskaan ei tarkoiteta kaikkia naisia tai miehiä, vaan suurinta osaa.
"Itsepä tiedät parhaiten."
Kysyin sinulta sillä en itse koe lukeutuvani mihinkään ryhmään.
"Ei onnistu. Kai ymmärrät että kommunikoinnista tulee turhan vaivalloista jos jokaiseen väitteeseen täytyy lisätä että "on aina olemassa poikkeuksia, kuten Miss Fury". "
En minä ole tämänkään suhteen ainoa poikkeus. Mikset voisi vain käyttää termejä: Suurinosa, useat, valtaosa ym. Jos haluat jotain yleistää?
""Kuka odottaa näyttelemistä?"
Toivottavasti ei kukaan."
Mitä sitten valitat?
Yhtälailla naisilla on paine teeskennellä stereotypiaa kuin miehilläkin.
Ei se tarkoita että muunlainen oleminen olisi kiellettyä.
P.S. Osaan.
Usein tarkoitetaan oikeasti kaikkia. Sen huomaa siitä että väitetään valehtelijaksi jos kertoo ettei homma päde itseen.
Tämän vuoksi olisi selkeää jos kukin voisi kirjoittaa mitä oikeasti tarkoittavat.
Minäkin voisin kirjoittaa: miehet ovat tyhmiä. Tarkoittaen että suurinosa 18-21 vuotiaista miehistä käyttäytyy mielestäni typerästi.
"Mitä sitten valitat?"
On eri asia odottaa näyttelemistä kuin odottaa tietynlaista käyttäytymistä. Jos aina odotetaan tietynlaista käyttäytymistä, niin joidenkin on pakko näytellä, jos haluavat täyttää nämä odotukset eivätkä luonnostaan käyttäydy halutulla tavalla.
Väärin. Jos sinä kirjoitat että "miehet on tyhmiä", niin jokainen normaalijärkinen, ei-asperger tajuaa että tarkoitat suurinta osaa miehistä, mutta jos sinä tarkoitat vain jotain marginaalista ryhmää, kuten 18-21-vuotiaita, niin silloin se on syytä täsmentää.
Jos sanon vaikka että "pidän appelsiineista" niin pitäisikö minun olla mielestäsi täsmällisempi ja sanoa että "pidän suurimmasta osasta appelsiineja, mutta jotkut appelsiinit ovat liian happamia, enkä myöskään pidä appelsiineista jos olen juuri pessyt hampaani". Turhan vaivalloista tuollainen seikkaperäisyys. Kieli on täynnä yleistyksiä ja vertauskuvia jotka normaalijärkiset ihmiset ymmärtävät.
"Ne taas ketkä eivät luonnostaan ole tuollaisia niin niiltä odotetaan näyttelemistä"
"On eri asia odottaa näyttelemistä kuin odottaa tietynlaista käyttäytymistä."
Se on eri asia mutta lopulta sama asia. Kaikilta odotetaan jonkintyyppistä käyttäytymistä, joko sukupuolen tai muun ominaisuuden perusteella.
Jos se toimii appelsiineihin, niin se toimii sukupuoleenkin...
Sen vuoksi olisi hyväksi käyttää sitä yhtä kuvaavaa sanaa siinä edessä, sillä usein tälläkin palstalla tarkoitetaan sanalla 'nainen' tiettyntyyppisiä ja ikäisiä naisia ja heistäkin vain osaa. Yleensä ainoastaan naisia joiden kanssa on joutunut henkilökohtaisesti tekemisiin.
Mikä siinä etuliitteen käyttämisessä on niin hankalaa?
Ja mikä siinä perusteiden hommaamisessa mättää myös? Totuushan on tasan tarkkaan se että suurinosa tämänkin palstan jutuista perustuu täysin mutuun.
Minä voisin tehdä samoilla perusteilla yleistyksen: Naiset pitävät miehistä, joilla on rumat vaatteet. Tämä pätee suurimpaanosaan naisista, jotka tunnen. Otos on yli sata henkilöä.
Kyllä naiset ovat keskimäärin tarpeeksi samanlaisia, että heistä voi puhua yleistäen naisina.
Sinä olet poikkeustapaus, kun olet lävistetty vegaanihörhö, eli et ole normaali nainen. Siksi sinun mielipiteesi eivät myöskään edusta normaalien naisten mielipiteitä.
Niin keskimäärin. Niinhän ovat miehetkin keskimäärin samanlaisia.
Ongelma ei ole se että yleistyksiä tehdään, vaan että tehdään liioiteltuja tai vääriä yleistyksiä.
Edelleen jos käytetään sanaa naiset, niin tarkoitetaan kaikkia naisia. Onko niin helvetin vaikeaa työntää siihen eteen keskimäärin?
Aika harva loppupeleistä edes osuu keskiarvoon. Vittuile minulle miten paljon haluat, se ei tätä asiaa muuta.
Sellaiset miehet, joiden käytös menee (suomalaisten) miesten mittarilla sinne selvästi itsevarman ja vähän ehkä röyhkeänkin puolelle, menevät baarissa parhaiten kaupaksi naisille. Myös siellä hipsterifestareilla ja rokkibaarissa. Ei aleta kiistelemään sanasta röyhkeä, olen huomannut, että sillä on vähän eri merkitys miehille ja naisille.
Varmasti menevätkin mutta niin menevät selvästi itsevarmat naisetkin.
Kylläpä miehet on hankalia.
Miehet ON hankalia. Näyttelevät, mielistelevät, teeskentelevät, valehtelevat, pelaavat ja juoruilevat. EIVÄT ole rehellisiä, omia itsenäisiä ihmisiä vaan pelaavat koko ajan jotain helvetin roolipeliä.
Useat? Jotkut? Tuskin kaikki.
piip piip piip
Kulttuuri on tietysti muuttunut, mutta on erikoista että siinä missä naisten "miehistyminen" on vain merkki uudenlaisesta itsenäistymisestä ja vahvuudesta, niin mieheltä on edelleen kiellettyä kaikki feminiinisiksi mielletyt piirteet. Miehet ovat edelleen saman kivikautisen roolinsa vankeja, vaikka sellaiseen ei olisi enää tarvetta.
Ristiriitaa aiheuttaa se, että äidit kasvattavat pojistaan naisia ymmärtäviä kilttejä ja herkkiä miehiä, vaikka samaan aikaan parisuhdemarkkinoilla naiset odottavat miehiltä sitä vähemmän sensitiivistä alfaurostelua.
Siinä missä naisille on sallittua olla kokonaisia ihmisiä, olla sekä Naisia, että myös omaksua maskuliinisuuden parhaita puolia, niin kulttuurisesti miehet ovat edelleen vain Miehen puolikkaita, vanhan roolin ikuisia vankeja.
Kyllä musta tuntuu, että tietty androgyynisyys on hyvinkin valttia naisten kanssa, mutta varsinkin ensivaikutelma täytyy tehdä hyvin maskuliiniselta pohjalta, ettei päädy "kaveripojaksi".
"Kyllä musta tuntuu, että tietty androgyynisyys on hyvinkin valttia naisten kanssa"
Ainoastaan jossain alakulttuureissa, kuten rockpiireissä tai jossain kulttuuripiireissä ehkä arvostetaan enemmän laihoja designereita ja narkkarirokkareita.
Mielenkiintoista, että yhdistit tämän heti fyysisiin ominaisuuksiin ja ulkoiseen olemukseen, vaikka luulin keskustelun käsittelevän käyttäytymismalleja..
Ja itse edustamani "alakulttuuri" on "Pentti perus-insinööri".
No tosi mielenkiintoista on joo. Mitä tästä päättelemme? Androgyyniudella yleensä tarkoitetaan ulkoisia piirteitä, mutta jos tarkoitit käyttäytymismalleja, niin ihan osta että valtaosa naisista mitään herkkismiehiä haluaa. Suurimmassa osassa pariskuntia joita tunnen on juurikin herkkä nainen ja perusmies mies joka katsoo lätkää, dokaa, tykkää autoista jne. Herkkismiehet jotka tiedän pariutuneen on puolestaan taideopiskelijoita tai alan ihmisiä.
Päättelen, että käsityksemme androgyynistä painottuu erilailla..
"Sukupuolirooli on myös kulttuuri- ja aikakausisidonnainen yhteisön asettama normi, jonka mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän ... Yleisesti ihmiset jaetaan sukupuoli-identiteetin mukaan neljään eri ryhmään. Ne, jotka ovat miehisiä ovat maskuliinisia sukupuoli-identiteetiltään. Naiselliset ovat taas feminiinisiä ja sellaiset, jotka kokevat olevansa toisissa asioissa ja tilanteissa voimakkaasti miehisiä ja toisinaan taas voimakkaasti naisellisia luokitellaan androgyyneihin. Neljänteen ryhmään: sukupuolineutraaleihin kuuluvat ne, jotka eivät koe olevansa naisellisia eivätkä miehisiä."
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli#Sukupuoli-identiteetti
Olen myös nähnyt määritelmän, jonka mukaan androgyyni pyrkii yhdistämään maskuliinisen ja feminiinisen sukupuoliroolin hyviä puolia, joka on se idea, johon itse pyrin.
Tuleepa noista esimerkkipariskunnistasi mieleen. Olen ollut joskus parisuhdeleirillä, jossa yritettiin etsiä ratkaisuja ja puida ongelmia ja ristiriitoja, joita usein syntyi kun nämä herkät naiset eivät kokeneet saavansa perus-miehiltään tyydytystä emotionaalisille tarpeilleen.
Oma tuolloinen suhteeni ei kyllä enää parantunut, mutta nämä samat ongelmat olivat vahvasti ilmassa.
Näyttäisi siis siltä, että ehdottomasti nainen hurmataan maskuliinisilla ominaisuuksilla, mutta pidetään androgyynisillä.
"Päättelen, että käsityksemme androgyynistä painottuu erilailla.."
Älä suotta päättele, jos väärin päättelet.
"Näyttäisi siis siltä, että ehdottomasti nainen hurmataan maskuliinisilla ominaisuuksilla, mutta pidetään androgyynisillä."
No kuten tarkkaavaisena lukijana huomannet, kirjoitukseni keskittyy etenkin suhteen alkuvaiheesen, kuten aloituksessani mainitsenkin. Koko tuo asetelma että hurmataan maskuliinisena ja pidetään androgyyninä on melko skitsofreeninen. Jos maskuliinen mies on se, joka hurmaa naiset, niin sitten on ihan turha naisten valittaa että mies ei osaa puhua tai on juro tai karkea tms.
Mitä tässä siis kritisoin on naisten vaatimukset. Miesten tulee siis mukautua aina naisten odotusten perusteella, mutta naisten odotukset otetaan itsestäänselvyyksinä joita ei tule kyseenalaistaa.
On aivan selvää että miehillä on tunteita ja feminiinisiä piirteiä, mikäli niitä ei käsketä tukahduttamaan ja kätkemään. On perverssiä että naiset odottavat miehiltä yltiömaskuliinista käytöstä, mutta sitten suhteessa huomataankin että se luolamiesmoodi ei enää toimi.
Älä turhaan ole niin hyökkäävä.. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kirjoitustesi suhteen, mutta silti oma kokemukseni on, ettei ripaus herkkyyttä, siihen maskuliinisuuteen höystettynä, todellakaan ole turn-off suhteen alkuvaiheissakaan. Tästä kirjoittelin ylempänäkin, mutta ajatusta jatkaakseni, mielestäni on myös parempi viitata herkkiin puoliinsa epäsuorasti, mieluummin kuin suoraan. Eräs nainen ei esimerkiksi lainkaan vaikuttanut torjuvalta, kun hän ekan kerran luonani käydessään hoksasi sohvapöydällä vihkosen, johon olin hahmotellut haiku-runoja!
"Koko tuo asetelma että hurmataan maskuliinisena ja pidetään androgyyninä on melko skitsofreeninen."
Kärjistetty se on, mutta miksi se olisi yhtään sen enempää skitsofreeninen, kuin se, että luultavasti käyttäydyt töissä pomoasi, tai asiakas-firman edustajaa, kohtaan erilailla, kuin kavereitasi kohtaan, bilettäessäsi heidän kanssaan? Normaali ihminen tuo persoonallisuuttaan, ja sen eri puolia, esille eri tilanteissa erilailla ja se vasta vaikuttaisikin mielenvikaiselta, jos joku ei näin tekisi!
Miesten feminiinisiä piirteitä kuitenkin suvaitaan yhteiskunnassamme huomattavasti vähemmän, kuin naisten maskuliinisia, mikä on minusta aika perverssiä!
"On perverssiä että naiset odottavat miehiltä yltiömaskuliinista käytöstä, mutta sitten suhteessa huomataankin että se luolamiesmoodi ei enää toimi. "
Suurinosa naisista? Mitä on yltiömaskuliininen käytös? Kehtaan väittää että suurinosa tai ainakin merkittävä osa naisista ottaa mieluummin tunteellisen älykön kuin supermachon.
Minulla ei toki ole mitään oikeaa tutkimusta tämän tueksi mutta eipä ole sinullakaan väitteillesi. Perustan väitteen kaikkiin pariskuntiin, jotka tunnen.
"Älä turhaan ole niin hyökkäävä."
Hyökkäilyt on sun omassa päässäsi. Kirjoitan suoraan mitä ajattelen. Myös kärjistäen. Koska tämä on tällainen paskapalsta missä kiva provoilla.
"Normaali ihminen tuo persoonallisuuttaan, ja sen eri puolia, esille eri tilanteissa erilailla"
Niin tekee, mutta ainoastaan naisten tapailun tapauksessa odotetaan että ensin käyttäydytään yhdellä tapaa niin että on kokonaan kiellettyä paljastaa tiettyä puolta itsestään, mutta sitten joskus myöhemmin edellytetään tämän tietyn puolen esiintuloa.
Kritisoin sitä että miehiltä on kiellettyä osoittaa herkkyyttä, haavoittuvaisuutta, epävarmuutta tapailun alkuvaiheessa. Se on naurettavaa, koska se on valehtelua ja epärehellisyyttä. Ja tällaisia odotuksia pidetään itsestäänselvyyksinä joita sinäkin haluat siellä tukea ja ylläpitää, koska naiset nyt vaan on sellaisia eikä niiltä voi vaatia muutosta asenteisiin, toisin kuin miehiltä.
"Miesten feminiinisiä piirteitä kuitenkin suvaitaan yhteiskunnassamme huomattavasti vähemmän, kuin naisten maskuliinisia"
Tuo nyt ei taas pidä ollenkaan paikkaansa. Maskuliiniset naiset on johtotehtävissä, kun taas feminiiniset miehet on partureita tai tanssinopettajia jotka leimataan heti homoiksi.
Kannattaa muistaa että useiden palstan kirjoittajien mielestä normaali mies on sellainen, joka pelkää ja jännittää naisia.
Joo.. Provoiluksi näyttää menevän. Ja huonoksi sellaiseksi.. En oikein nyt jaksa ymmärtää tuota viimeistä kappalettasi..
Sinusta siis Miesten feminiinisiä piirteitä suvaitaan yhteiskunnassamme ja naisten maskuliinisia ei?
Silti maskuliiniset naiset ovat johtotehtävissä ja feminiiniset miehet leimataan homoiksi..
Itse en ole ottanut kantaa siihen mitä tulisi tukea ja ylläpitää ja mitä ei. Tässä ketjussa taasen, olen vain tarjonnut omia havaintojani ja mielipiteitäni melko jyrkkään ja mustavalkoiseen aloitukseesi aiheesta.
Ymmärrän, ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä muuttamaan niitä sukupuolirooleja, joihin meidät on kasvatettu, ja vannoutuneena pragmaatikkona näen huomattavasti helpommaksi ja hedelmällisemmäksi vain yksinkertaisesti mennä massan mukana tässä asiassa, sopeutua niihin ja pyrkiä oppimaan ja kasvamaan ihmisenä mahdollisimman paljon kyetäkseni elämään harmonista elämää, johon kuuluvat hyvä ja jouhevat ihmissuhteet.
Haluaisitko muuten vaikkapa tässä vaiheessa perustella, miksi miehille on kiellettyä osoittaa herkkyyttä, haavoittuvaisuutta ja epävarmuutta tapailun alkuvaiheessa? Kuka sen kieltää, mihin tämä yleistys perustuu ja miksi, ja miten, se kielto näyttää koskevan vain joitakin miehiä?
Kuten olen sanonut omissa naissuhteissani olen huomannut sen olevan jopa puoleensavetävä ominaisuus.
"Sinusta siis Miesten feminiinisiä piirteitä suvaitaan yhteiskunnassamme ja naisten maskuliinisia ei?
Silti maskuliiniset naiset ovat johtotehtävissä ja feminiiniset miehet leimataan homoiksi.."
Luin väärin tuon kommenttisi, mutta samaahan minä jo aloitustekstissä kirjoitan, joten en tiedä mikä ihmeen vastalause tuo on olevinaan?
"Itse en ole ottanut kantaa siihen mitä tulisi tukea ja ylläpitää ja mitä ei."
Otat tiedostamattasi kantaa kun puolustelet naisten asenteita/asennevammoja. On naiivia kuvitella ettet ota kantaa asiaan jos siihen kuitenkin jotain kantaa otat.
"Tässä ketjussa taasen, olen vain tarjonnut omia havaintojani ja mielipiteitäni melko jyrkkään ja mustavalkoiseen aloitukseesi aiheesta."
Blaa blaa blaa blaa. Jo aloituksessani myönnän että herkkyys on ehkä suhteessa sallittua, ja paljon muustahan sinä et ole uusia havaintoja tehnyt?
"Haluaisitko muuten vaikkapa tässä vaiheessa perustella, miksi miehille on kiellettyä osoittaa herkkyyttä, haavoittuvaisuutta ja epävarmuutta tapailun alkuvaiheessa? Kuka sen kieltää, mihin tämä yleistys perustuu ja miksi, ja miten, se kielto näyttää koskevan vain joitakin miehiä?"
Voi v*ttu. Jos et tuon vertaa ymmärrä tätä ketjuasi luettuasi niin vaikea sulle on alkaa enää selittämään. Kyse on kulttuurin luomista asenteista, mieskuvasta/naiskuvasta jota ylläpitää IHMISET, tässä tapauksessa naiset käyttäytymisellään.
"pragmaatikkona näen huomattavasti helpommaksi ja hedelmällisemmäksi vain yksinkertaisesti mennä massan mukana "
Tarkoitat varmaan komformistina. Onhan se helppoa mennä massan mukana. Mutta kaltaisesi väsyneen komformistin mielipiteet on siinä tapauksessa yhtä tyhjän kanssa.
Kulttuurihan on jatkuvassa muutostilassa, naisilla on nykyään eri lailla vapauksia kuin vaikka 50 vuotta sitten, tai edes 20 vuotta sitten. On kaikenlaista naistutkimusta ja feministista hapatusta, mutta miehien pitäisi silti pitää kiinni jossai kivikautisissa miesrooleissa. Jos tässä ei ole mielestäsi mitään väärää, niin olet pelkkä äitin pikku sylivauva, joka on vain tyytyväinen mielistellessään ja imiessään tissiä.
Ei, vaan normaali mies on sellainen joka saattaa joskus olla myös epävarma, ja tämähän on kiellettyä, naurettavaa, suorastaan hintahtavaa, eikö vain?
On se MONIEN, ellei USEIMPIEN naisten mielestä.
Näyttäisi siltä, että sinulla on jäänyt levy päälle, etkä kykene ottamaan vastaan millään lailla omasta ajatusmaailmastasi poikkeavia mielipiteitä ja lähtökohtaisesti ajattelet kaikkien vastustavan kaikkia ajatuksiasi.
"Asian ydin on tämä: mies ei saa missään tilanteessa osoittaa heikkoutta, herkkyyttä tai haavoittuvaisuutta. Korkeintaan jo parisuhteessa olevalta miehelle tällainen on "sallittua" vaikka siihenkin suhtaudutaan paheksuen kuten piereskelyyn ja muihin epämiellyttäviin puoliin joita vain täytyy kestää kun eletään yhdessä."
"Miehellä pienikin heikkouden osoitus on taas tuomittavaa."
"Naiset pitävät epäkiinnostavina miehiä jotka ovat samalla tasollaan heidän kanssaan."
"Tutustuttaessa kaikenlainen epävarmuus ja haavoittuvaisuus on mieheltä kiellettyä."
"naiset odottavat miehiltä yltiömaskuliinista käytöstä"
"Blaa blaa blaa blaa. Jo aloituksessani myönnän että herkkyys on ehkä suhteessa sallittua, ja paljon muustahan sinä et ole uusia havaintoja tehnyt?"
"Voi v*ttu. Jos et tuon vertaa ymmärrä tätä ketjuasi luettuasi niin vaikea sulle on alkaa enää selittämään. Kyse on kulttuurin luomista asenteista, mieskuvasta/naiskuvasta jota ylläpitää IHMISET, tässä tapauksessa naiset käyttäytymisellään."
Paljon muutahan et ole tehnyt, kuin jankuttanut samaa mantraa. Kyllähän sen varmasti alkaa uskoa, kun sitä tarpeeksi toistaa. Ilmeisesti haluat kuitenkin rivien välistä sanoa, ettet perusta väitteitäsi mihinkään muuhun, kuin omiin kuvitelmiisi, ja luultavasti myös muiden palstalaisten älyvapauksiin.
Kuten olen jo sanonut. Henkilökohtainen kokemukseni on, ettei tämä mantrasi yksinkertaisesti pidä paikkaansa missään suhteen vaiheessa. Herkkä ja tunteellinen puoli vahvassa ja maskuliinisessa miehessä on naisista erittäin puoleensavetävä. Tätä ihannetta myös suurinpiirtein kaikki heidän kuluttamansa kirjallisuus, ja tarinat, ylläpitävät ja vahvistavat, Disney-piirretyistä, Jane Austeniin.
Vai tämäkö ei pidä paikkaansa, koska sinä niin sanot ja v.ittuilet päälle?
"Herkkä ja tunteellinen puoli vahvassa ja maskuliinisessa miehessä on naisista erittäin puoleensavetävä"
Riippuu varmaan miten niitä tunteita ilmaistaan, miehekkäällä tavalla vai ei. Ja ilokin on tunne, aika monet naiset varmaan haluavat miehen jota vielä naurattaa.
"Riippuu varmaan miten niitä tunteita ilmaistaan, miehekkäällä tavalla vai ei."
Jes!
Juuri tämä on koko homman juju!
Joku tuolla alempana mainitsi siitä, kuinka mies muuttuu epävarmaksi ja naiselta hyväksyntää hakevaksi.
Ei se ole miehekästä tunteiden osoittamista! Se on vain nössöä mamman-poika-nuoleskelua! Siinä mielessä epävarmuus varmasti on iso turn-off!
Näinhän se tuntuu olevan - tullut itsekin koetua kantapään kautta, miten niin kauan, kun on varaa pistää asioita leikiksi ja ote peräsimestä (tapauksesta riippuen voi ymmärtää useammallakin tavalla) on vakaa, mielenkiinto pysyy yllä. Ja miten kiinnostus puolestaan hiippuu, jos omasta käytöksestä alkaa paistaa, että rupeaa olemaan iskuhommissa aika isot saappaat täytettäväksi. Pinnanalaista kuohuntaa ei saa päästää haistamaan.
Hienoa että mulla on tuollainen fani joka jaksaa huolella lukea jokaisen tekstini (ymmärtämättä kuitenkaan olennaista?) - jokainen lainaamasi kohta on vastaus eri kommentoijalle, joten kyllähän se jankkaukselta saadaan kuulostamaan kun sama asia laitetaan monta kertaa peräkkäin.
Jos sun väitteesi taas perustuu romanttiseen fiktioon, niin ei ole kyllä kovin vahvalla pohjalla nekään teoriat Disneystä Jane Austeniin.
Minun pointtini on se että miehen tulee pysytellä koko ajan tavallaan naisen yläpuolella. Laskeutuminen samalla tasolle ei ole sallittavaa. Sinänsä naurettavaa puheet ja vaatimukset tasa-arvosta kun alitajuisesti kuitenkin odotetaan tällaisia valtapelejä, jossa mies on se maskuliininen alfa joka vie naista ja osoittaa herkkyyttäänkin ainoastaan jonkin vahvan uroksen graniittikuoren takaa korokkeella seisten.
Sinänsä sinunkaan jankutuksissa ei ole mitään tätä kumoavaa, kunhan yrität vain päteä ja nuoleskella ja jankuttaa että vallitseva tilanne on tosi jees, että ole sinäkin vaan sellainen maskuliininen uros, niin kaikki on hyvin, koska naiset sellaisia miehiä ovat kivikaudelta asti kaivanneet.
Mielestäni on ihan aiheellista kyseenalaistaa näitä vanhoja sukupuolirooleja, eikä vain toistella että "no kun naiset nyt vaan tykkää tällaisesta käytöksestä niin ollaan niille mieliksi."
Tällaisella roskapalstalla ei tietenkään osata lukea mitään muuta kuin omien harhojen läpi, joten tulkitse tekstiäni miten haluat. On kuitenkin omastani ja monien muiden kokemuksesta tuttua että miehille esitetään tietynlaisia rooliodotuksia jotka on monet aivan typeriä. Ei tarvitse olla mikään tahdoton mammanpoika, kun riittää yksikin "virheliike" eli pienikin heikkouden tai epävarmuuden osoitus väärällä hetkellä niin kiinnostus mieheen lopahtaa saman tien. Siis jos ollaan tutustumisvaiheessa. On naurettavaa että miesten pitää esittää jotain naisen yläpuolella keikaroivaa graniittijumalaa niin kauan aikaa kunnes nainen antaa luvan paljastaa jotain pehmeimpiä puolia itsestään.
Se on typerää, koska se edellyttää teeskentelyä ja roolipelaamista. Joku tuolla kirjoittkin että tämä on etenkin nuorten ihmisten juttu, ja niin varmasti onkin. Keski-ikäisillä ei ehkä ole kiinnostusta enää tällaisiin lapsellisiin roolileikkeihin, mutta qwertywarrior_85 haluaa pitää näistä lapsellisista tavoista kiinni, koska "se nyt vaan on aina ollut niin".
Kyseenalaistan tuollaiset miehekkyyden vaatimukset. Miksei mies saisi olla vain ihminen, siinä missä nainenkin? En ole missään vaiheessa puhunut mistään mammanpoikanuoleskelusta enkä varsinkaan tarkoittanut sellaista. Riittää ihan se että asettuu naisen tasolle tasavertaisena eikä leiki jotain maskuliinista "minä Tarzan sinä Jane" -tyyppiä (kärjistys tämä, mutta asetelma on kuitenkin tuo).
" Herkkä ja tunteellinen puoli vahvassa ja maskuliinisessa miehessä on naisista erittäin puoleensavetävä. Tätä ihannetta myös suurinpiirtein kaikki heidän kuluttamansa kirjallisuus, ja tarinat, ylläpitävät ja vahvistavat, Disney-piirretyistä, Jane Austeniin."
Tämä on kyllä niin naurettava heitto taas että huh hah hei. Ihanko tosissasi ajattelet että romanttisen fiktion luoma mieskuva on se mitä pitää tavoitella? Täällä oli vähän aikaa sitten linkki johonkin dokkariin jossa esiteltiin näitä naisia jotka etsi romanttisten fiktioiden kuvaamia miestyyppejä, aina vaan kaipasivat "sitä Oikeaa", eli silkkaa harhakuvaa. Ja sinä täällä kilttinä poikana, tyttöjen ystävänä nyt sitten toitottelet että "olkaa enemmän näiden romanttisten fiktiivisten sankareiden kaltaisia niin kyllä se siitä". Jos tuossa ei ole mielestäsi mitään mätään, niin munatonta loppuelämää.
Ja lisään vielä, että naisilta kun vaaditan miesten laatiman fiktion mukaista naisellisuutta (hollywoodileffojen seksikkäät bimbot) niin kuinka moni nainen älähtää? Älähtääkö qwertywarrior_85 mukana?
Oikeastaan tuon qwertywarrior_85:n kirjoitukset on kuvaavia siitä kulttuurisesta roolista joka miehelle on langetettu. Miehen tulee vain kestää naisten vaatimukset eikä "ruikuttaa kuin mammanpojat", ts. kritisoida tätä millään tavalla.
Naiset sen sijaan voivat isoon ääneen kritisoida popkulttuurin luomaa naiskuvaa ja niitä vaatimuksia ja odotuksia joita naisille siltä suunnalta langetetaan, mutta miehillä ei ole oikeutta mitään kritisoida tai vaatia, koska tuollainen "ruikutus" koetaan epämiehekkääksi, pitäisi vain purra hammasta ja vetää rooli kunnialla loppuun, hautaan saakka.
Siis sinänsähän jokainen saa halutessaan leikkiä sitä Disney-piirrettyjen jykeväleukausta sankaria jos niin haluaa, mutta näitä on turha kääntää odotuksiksi että miehen tulisi nimenomaan tällainen olla. Aina ei jaksa leikkiä jotain sankaria, joskus voisi vain olla oma itsensä ja olla avoin eikä pelata mitään roolipelejä. Tällaisessa vaatimuksessa ei ole mitään mammanpoikamaista nössöilyä.
Tietysti voit käydä ihan niin paljon ristiretkeä naisten miesmakua vastaan kuin haluat, mutta itseä on yleensä helpompaa muuttaa kuin koko kulttuuria.
Ja olishan se kiva pehmoilla koska huvittaa. Ihanaa olis.
"itseä on yleensä helpompaa muuttaa kuin koko kulttuuria. "
No tuo nyt on ainakin nössöjen puhetta.
"Tämä on kyllä niin naurettava heitto taas että huh hah hei. Ihanko tosissasi ajattelet että romanttisen fiktion luoma mieskuva on se mitä pitää tavoitella?"
En sanonut mitään siitä, pitäisikö sitä tavoitella vai ei. Sanoin, että se on se ihanne, johon naiset ovat kasvaneet ja jota heidän kuluttamansa kirjallisuus ylläpitävät ja vahvistavat.
Kuten jo jossakin sanoin, olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi, mutta oma lähtökohtani on, että pyrin etsimään asiasta aina useita puolia, mutta etpä taida oikein osata ajatella oman laatikkosi ulkopuolelta, joten en taida viitsiä enää filosofoida tyypille, joka vääntää kaiken, mitä sanot, kieroon, että pääsee haukkumaan.
Hauskaa ristiretkeä!
No komformistin onkin turha yrittää käännyttää meitä radikaaleja. Kenelläköhän se laatikon ulkopuolinen ajattelu on vaikeaa jos pitää mukautua jonkin romanttisen fiktion luomaan malliin. Sen sijaan että hyväksyt Austenin ja Disneyn luoman mieskuvan, niin kirjoita omat fiktiosi.
Jos saat haluamaasi seuraa noilla jutuillasi, niin siitä vaan. Ei tässä kukaan ole sanomassa, että naisten ihanteet ovat hyvä ja ihailtava juttu, ne vain on otettava huomioon.
Se ainakin on ihan selvää, miksei ap:lla ole naista eikä tule olemaan. Mielenvikainen kusipää.
Ai niin kun mä olen liian herkkä.
Sinussa ei ole mitään herkkää. Olet kylmä ja laskelmoiva kusipää.
Ha haa. Oletpas hauska.
Saat itkeä. Siis kunhan et ihmisten ilmoilla ala poraamaan , iso mies.
Sitten, kun naiset ottaa näitä välinpitämättömiä miehiä niin parisuhteessa sitten valitetaan kuinka mies on välipitämätön, ei ole herkkä jne.
Höpö höpö. Ihan väärä luulo ja oletus.
Tai pikemminkin yleistys, joka ei toimi kaikkien kohdalla.
Mitä sitten vaikka se ei toimikaan kaikkien kohdalla? Se toimii kuitenkin useimpien kohdalla ja se tässä nimenomaan on se ongelma.
Nimenomaan. Mikään sosiaalinen teoria ei toimi jos se kumotaan sillä että löytyy vähemmistöön kuuluvia poikkeuksia.
Olen aikuinen nainen ja tämä teoria ei päde minuun sitten millään tavalla.
Minusta on turhauttavaa, että täällä ihmisiä laatikoidaan lokeroihin sukupuolen tai iän perusteella. Yksisilmäistä ja kapeakatseista. Monta kertaa on joutunut toteamaan: meitä moneksi. Vielä kerran: meitä on _moneksi_.
Voimakas katkera ennakkokuva voi estää näkemästä todellisuutta (näkee mitä haluaa), joten olla haittana kun tapaatte jonkun oikean naisen. Oikeassa elämässä suosittelisin unohtamaan lokeroinnit ja laatikoinnit, ei toimi ihmissuhteissa ja taatusti aika tehokas karkotin!
BTW: Herkät miehet ovat makuuni. Herkkä ja tunteellinen saa olla, jopa alussa. Tietysti herkkyys ei ole sama kuin mielen epästabilisuus tai impulssikontrollin säätelyn häiriöit, ne ovat enemmänkin mt-ongelmia (tai rajatapauksia).
Jokainen sosiologinen teoria tai väite jostain ihmisryhmästä on väistämättä yleistys. Teorian toimivuuden kannalta on olennaista että väite pitää paikkansa useimpien kohdalla. Se että sinä kuulut poikkeuksiin ei kumoa teoriaa. Sitä paitsi jokainenhan aina kokee olevansa yksilö ja erilainen: "ei koske mua, mä oon uniikki tapaus".
Vielä pitäisi tietää, mitä kukakin tänne vastaileva nainen tarkoittaa herkällä. Kyllä naista täytyy ymmärtää jollain tasolla, mutta mitään epävarmuutta ei kyllä pääsääntöisesti kannata näkyä. Tunteellinen: no joo, mutta ei nyt tietenkään mitään vollottelua.
"Oikeassa elämässä suosittelisin unohtamaan lokeroinnit ja laatikoinnit, ei toimi ihmissuhteissa ja taatusti aika tehokas karkotin! "
Ja höpöhöpö.
Lokeroinnilla juuri pystyy tekemään oikeanlaisia päätelmiä miten naista kannattaa lähestyä, mistä nainen pitää ja miten naista kannattaa piirittää.
Kuka nyt niitä lokerointeja ääneen alkaa toitottaa?
Ihmissuhteissa nimenomaan toimii se että tunnista mihin laatikkoon ja lokeroon se toinen ihminen kuuluu etkä vain oleta että "kaikki on erilaisia ja ei sitä tiiä mitä tapahtuu" tyyppistä typeröintiä.
Naiselle se on tietysti ihan sama koska tehän ette yleensä tavoittele ketään vaan odottelette että teitä tavoitellaan.
Näin se on.
Kiinnostuin eräästä naisesta ja hänkin taisi kiinnostua minusta. Johtunee siitä että olin juuri itsevarmahko ja välinpitämätön.
Kyseessä oli nätti ja itsevarman oloinen neito.
Mutta mutta...ihastuin häneen ennen kuin ehdin kunnon aloitetta tehdä liikaa ja tämä johti sitten siihen että olin hänen seurassaan lähes hyytelöä.
Koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa kenenkään toisen naisen kanssa että olisi mennyt pasmat sekaisin.
Kuinka ollakaan naisen kiinnostus lopahti tietysti siihen koska olisi halunnut varmasti että olen edelleen se itsevarma tapaus enkä tunteilisi liikaa.
Syy minkä takia päättelin asiasta näin pitkälle johtui siitä että silloin kun satuin häntä sitten näkemään ja vaikutin välinpitämättömältä niin hänen kiinnostuksensa vaikutti kasvavan. Jos taas kiinnitin häneen huomiota ja olin pikkaisen sekaisin nini hän selkeästi lähes vältteli minua.
Tiedän että hän oli kiinnostunut minusta muttei se riittänyt korjaamaan sitä pahinta vikaa minussa eli sitä että ihastuin häneen liikaa.
No eipä siinä mitään koska en usko että tulen törmäämään toiseen samanlaiseen enää tämän elämän aikana ja toisaalta opin myös sen ettei kannata ihastua naiseen lainkaan.
Parempi vain kiinnostua pikkaisen ja olla kylmän välinpitämätön paitsi siltä osin että muna pystyssä tavoittelee naista ilman sellaisia epävarmuustekijöitä kuin inhimilliset tunteet.
Oikeasti siinä taisi käydä niin, että kun ihastuit häneen, se alkoi näkyä myös omassa käytöksessäsi eli nainen sai kuvan, ettet ollutkaan hänestä kinnostunut, jos luimistelit jossain nurkjan takana ujona. Jos ensin annat itsestäsi varman ja toimeliaan kuvan ja yhtäkkiä muutat käytöstäsi epävarmaksi ja välinpitämättömäksi, niin nainen tietysti luulee, ettet tee aloitetta, koska et olekaan ihastunut häneen tai sitten pitää sua outona pelurina.
Tuskinpa vaan. On myös omasta kokemusta tuttu tuollainen tilanne. En luimistellut nurkan takana vaan menin naisen juttusille, mutta en ollut enää niin itsevarma koska jännitin ihastukseni lähestymistä. Tällainen jännittäminen on ilmeisesti suuri turn off monille naisille.
Meni juuri päinvastoin kuin oletit.
Olin alunperin varma ja välinpitämätön, jäljemmin muutuin sitten epävarmemman oloiseksi ehkä päällepäin enkä todellakaan luimistellut hänen edessään mutta jännitys varmaan näkyi.
Syy minkä takia en tehnyt aloitetta oli se etten ollut varma oliko hän varattu vai ei koska välillä hän oli.
EIköhän tuo "outous" ollut enemmänkin sitä että varmaan sai alunperin minusta kuvan tosi itsevarmana kulkijana joka ei välitä mistään tai kenestäkään ja se sai hänet kiinnostumaan minusta mutta kun se tunteikas ja herkempi puoli pääsi esiin ihastuksen myötä niin kiinnostus hiipui sitä myöten.
Myönnän, ihastus teki minusta nössön oloisen, mutta toisin kuin kuvittelet niin yritin toimia siihen suuntaan ja olla aktiivinen.
Ei tehonnut koska olin liian kiinnostunut ja tietysti vaikutin avuttomalta tunteikkaalta hölmöltä.
Heti kun kylmetin tunteeni ja kattelin vain kauempaa sekä kuljin ohi puolivaloilla niin kummasti hänen kiinnostus vaikutti heräävän taas.
Mutta eihän siitä mitään tullut kun lähikontaktissa minua oikeasti jännitti enemmän kuin koskaan elämässäni ja minä sentään olen suht varma itsestäni naisten seurassa.
ettet voi tietää mitä nainen oikeasti ajatteli, niin kauan kun et saa asiaa selvitettyä hänen kanssaan. Voit käydä kaikki mahdolliset teoriat läpi, mutta et saa oikeasti ikinä tietää, mikä oli se todellinen syy.
Joskus tuntuu siltä, että miehet ja pojat täällä luulevat naisten olevan hyväitsetuntoisia, ylimielisiä ja koppavia. Tosiasiassa monet naiset ovat todella ujoja ja huonoitsetuntoisia ja he voivat kuvitella SINUN käytöksestäsi jotain sellaista, etteivät kelpaa, ja sen mukaiseksi muuttuu myös heidän käytöksensä.
Mutta tietenkin te luulette täällä, että oikea syy johtuu naisen vittumaisuudesta tai biologiasta tai milloin mistäkin.
Naistenhan ei miesten seurassa kannata käyttäytyä ylimielisesti tai koppavasti, jos on jotain ihan muuta. Sillä ei tilannettaan yleensä miehen silmissä paranna yhtään.
En voi tietääkään, muttet voi tietää sinäkään.
Asia on ollutta ja mennyttä eikä asian selvittely enää auta. Välit ovat tuttavallisen viileät vaikka huomaa että nuo vanhat asiat taitavat pikkaisen kalvaa molempia.
"Joskus tuntuu siltä, että miehet ja pojat täällä luulevat naisten olevan hyväitsetuntoisia, ylimielisiä ja koppavia.
Useat naiset ovat.
Hyvä itsetuntoinen ei muuten tarkoita että nainen olisi ylimielinen tai koppava.
Usein yhdistelmä taitaa olla huonoa itsetuntoa, koppavuutta, ylimielisyyttä sekä jonkin asteista "ujoutta" tai epävarmuutta.
Tässäkin tapauksessa nainen taisi leikitellä minun kanssani aikana ja vedellä lelujunaa peräsään narusta kuten halusi tai pelaten kissa-hiiri leikkiä ja kun mies ei metsästänyt häntä naisena kuten hän olisi seksuaalisesti kaivannut eli oli liian tunteikas mies niin tietysti se piti hyljätä ja siirtyä vähemmän tunteikkaisiin ja sitä kautta aina itsevarmoini lujiin munastelijoihin.
Koska onhan se nyt hirveää jos miehellä olisi inhimillisiä piirteitä itsessään! Tärkeintähän on vain olla kiinnostunut ja panna.
"Mutta tietenkin te luulette täällä, että oikea syy johtuu naisen vittumaisuudesta tai biologiasta tai milloin mistäkin. "
Mieluummin se kuin sitten teidän luulot että kyse ei ole koskaan naisen vittumaisuudesta tai biologiasta, koska usein se on juuri sitä itteään.
Naiset romantisoivat näitä asioita mielessään mutta toimissaan antavat kyllä ymmärtää että romantisointi vain pilaa heidän seksuaaliset halunsa ja sitä kautta ihastunut mies on lähinnä seksuaalisesti epämiellyttävä tapaus.
Palstalla näytetään aika usein lähtevän siitä, että tunteikkuus ja seksuaalisen kiinnostuksen osoittaminen naiselle ovat jotenkin toisensa poissulkevia asioita. Miksi niin?
No jos ne on vääränlaisia tunteita ja väärään aikaan niin kyllä ne vain ovat vääriä asioita.
Ongelmahan on se että tunteikkuuden pitää juuri liittyä tuohon seksuaaliseen kiinnostuskeen eli pitää suhtautua "ah, niin ihanan intohimoisesti" ja muna pystyssä vahdata naista.
Jos taas pintaan puskee vähemmän seksuaalinen tunnetila ja ihastuminen jne. jolloin mies voi vaikuttaa "liian" hellältä sekä vähemmän itsevarmmemlata niin se vaiktutaa olevan niaselle turn-off.
Totuushan on se että ne aidot tunteet joihin voi liittyä myös hämmenystä sekä epävarmuutta miehen puolelta näyttää olevan naiselle ns. "kova pala" jos ne eivät ole samalla tasolla naisen tunteiden kanssa eli nainen ei ole vielä jo syttynyt miehestä ja ei olla jo suhteessa.
Jos mies liian aikaisin poikkeaa tuolle pollulle sen sijaan että osoittaisi vain intohimoa ja pyrkimystä seksiin niin lopputulos on aika helvetin ikävä sen ihastuneen miehen kannalta.
Toisin sanottuna, miehen ei kannata olla aito vaan teeskennellä intohimoista panetusta sekä jopa välinpitämätöntä itsevarmuutta. Nainen koukuttuu ja saat naisen.
Aidoilla tunteilla jos et satu olemaan se kulmakunnan komein kundi, nainen ei kostu sinusta.
Näin se vain vaikuttaisi menevän.
Ei toimisi ainakaan minulle. kokeiltu on :) Tosin minullahan ei ole mitään merkitystä, koska olen niin vitun ainutlaatuinen*.
*SARKASMIA
Niinhän ne kaikki sanoo, "minä olen poikkeus, sillä olen yksilö", mutta tosipaikan tullen siinä ei Miss Furyn pintapuolinen erilaisuus ja lävistykset vaikuta mitään kun eläimellinen panetus iskee.
Ehkä ihastuttuaan ei pidä muuttaa käytöstään 180 astetta? Miksi pitäisikään?
Joo ei tietystikkään, jos vain asiaan voi vaikuttaa.
AInakaan minun tapauksessa siihen ei paljon ollut mahdollisuutta kun tunnereaktio oli sen verran vahva että jännitti hänen seurassaan eikä paljon päähän pälkähtänyt järkeviä tai varmoja ajatuksia hänen ollessa läsnä.
Tietysti pelin voittavat ne jotka eivät ole ihastunetia vaan ovat itsevarmoja ja välinpitämättömiä eivätkä tunteile turhia.
Se kun on tosi miesmäistä ettei ailahtele vaan muna pystyssä vahtaa naista.
Jos mies näyttää välinpitämättömältä, luultavimmin jättäisin hänet rauhaan ja huomiotta, koska olettaisin, ettei mies ole minusta kiinnostunut.
Mista te miehet revitte näitä älyttömyyksiä??
Varmaan sieltä samasta paikasta mistä "te naiset" revitte näitä kärjistäviä tulkintojanne.
Et ehkä lukenut aloitusviestiäni ekaa kappaletta pidemmälle.
"Toki naiset haluavat että mies on "ihastunut", mutta ihastuminen ei saa olla samanlaista kuin naisten ihastuminen. Miehen pitää ihastuneenakin olla itsevarma ja vähän naisen yläpuolella, eikä paljastaa roolinsa takaa minkäänlaista haavoittuvaisuutta"
Ja lässyn-lässyn-läää ... Eiköhän toi homostelu kerro olennaisimman tästä jutusta. Jos herkkyys on sulle ongelma, etkä osaa näyttää ihastusta etkä muitakaan tunteitasi, niin ei se ole homojen eikä kenenkään muunkaan syy, vain sinun, mäntti. Sori.
Olet oikeassa. Nainen haluaa kivikautisen kovanaaman eikä mitään mikkihiirimäistä itkijää. Tätä tosiasiaa ei muuksi muuta se, että keskusteluun näyttää pesiytyneen jokunen väärämielinen herkkisnörttien ynnä muiden nyyhkijöiden hehkuttaja ja pelimiesoppaita lukenut pelle joka toisin yrittää todistella, liekö sama provoilija eri nimimerkillä. Mies pysyköön roolinsa takana, tai mieluiten olkoon sitä ilman näyttelemistä.
Ymmärrät varmaan että sulta voidaan myös vaatia stereotyyppistä naisellisuutta samaan tyyliin: naisen pitää olla Iines Ankka eikä mikään rekkalesbo!
Se olisi niin toivottavaa että miehetkin alkaisivat vaatimaan jotain eivätkä vaan niiskuttaisi netissä pahaa oloaan. Aivan samanlainen oikeus teillä on VAATIA naiselta sitä mitä haluatte. Kenenkään ei ole pakko huolia ketä vaan. Itse ajatte itsenne tuohon mahdottomaan kilpailuasetelmaan kun suostutte juoksemaan naisten perässä.
No siinä ei paljon vaatimuksia ole - Iineshän on palstan oppien mukaan l utka, ja edelleen palstan oppien mukaan kaikki naiset ovat l utkia. Jos huolimattomuuden vaihtoehto on kuuluminen verrattain marginaaliseen matonnuolijaryhmään niin lokerointi lienee helppoa; suurin osa naisista on Iines Ankkoja. Viimeistään tämä esimerkkisi osoittaa, olkoonkin että näennäisesti puhuit ehkä ulkoisista ominaisuuksista, että paha on kaunis, naiset ovat huonoja, miehet ovat pinnallisia, mies haluaa lutkan, mies haluaa ankan, mies haluaa ankkalutkan, täydellistä pakettia ei olekaan ja se paraskin on piirretty fiktiivinen hahmo joka ei ole edes nainen. Ja että miehet kokevat enemmän vääryyttä ja sortoa ja heiltä sekä sukupuolena että yksilöinä vaaditaan liikaa. Naisilla on helppoa!
Mulla on tästä hyvin omakohtainen kokemus. Olipa kerran työpaikallani ikäiseni nainen Kaisa. Päädyimme työskentelemään samalle osastolle ja olimme molemmat sinkkuja. Kaisa oli kaunis, tumma ja itsestään huoltapitävä urheilullinen nainen. Jostain syystä en kuitenkaan kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota, hän oli minulle vain työkaveri. Töissä samalla osastolla ei kulunut varmaan paria viikkoakaan, kun huomasin Kaisan olevan kiinnostunut minusta. Flirttiä jatkuvasti ja hän usein pyysi minua lounaalle kanssaan (oli paikalla myös muita työkavereita). Edelleenkin pidin Kaisaa silti työkaverina, enkä vastannut hänen flirttiinsä. Homma meni vain entistä pidemmälle parin kuukauden kuluttua. Kaisa saattoi tulla istumaan minun työpöydälleni juttelemaan kesken työpäivän, hän kosketti ”vahingossa” ja pyysi muutaman kerran keskustan yöhön juhlimaan kanssaan. Kävimmekin pariin otteeseen yhdessä bailaamassa, sinkkuja kun olimme. Mitään säpinää ei yöelämässäkään tapahtunut, koska lähinnä minä en siihen lämmennyt.
Sitten jostain syystä – älkää kysykö mistä, silmäni avautuivat Kaisan suhteen. Huomasin että Kaisahan on aika seksikäs ja kaunis nainen, sekä hänen kanssaan meillä on kyllä aina mukavaa. Huumorintajumme osui paremmin kuin yksiin. Tuolloin myös omat eleeni Kaisaa kohtaan hieman muuttuivat. En paljastanut olevani ihastunut, eihän Kaisakaan ollut sanonut sitä suoraan koskaan minulle. Eleet olivat hyvinkin vaatimattomia, kuten saatoin ostaa Kaisalle iltapäiväkahvin, tuoda päivän lehden tms. Jos hän koski minuun, en enää automaattisesti vetäytynyt syrjemmälle. Hänen seurassaan myös varmasti hymyilin enemmän, ainakin siltä se itsestä tuntui. Mutta mitäs sitten tapahtuikaan?! Kaisa muuttui viileäksi minua kohtaan. Toki edelleen lounastimme usein yhdessä yms. mutta se Kaisan flirtti oli jäänyt pois. Hän käyttäytyi normaalina kaverina, kuten itse tein aluksi. ”Vanhaa Kaisaa” oli jäljellä enää hetkittäin ja silloinkin tuntui että flirtti loppui aina lyhyeen. Yhteiset biletysreissut jäivät myös vähemmälle, koska Kaisalla oli aina jokin muu meno.
Tuollaista jatkui vuoden verran. Kaisa oli pääosin vain kaverillinen minulle, vaikka tuona aikana harrastimme muutaman kerran seksiä bilereissujen päätteeksi. Sitten itselläni alkoi varmaankin mielenkiinto mennä. En oikeastaan enää jaksanut lähteä innoissani Kaisan kanssa lounaalle, koska tietin että minua jää harmittamaan taas se flirtin puute ja hänen ”kylmyys”. En jaksanut enää hymyillä tai välttämättä nauraa Kaisan jutuille, vaan aloin suhtautua niihin vain kaverillisesti – samalla tavalla kuin alussa. Tämä ei siis ollut mitään tietoista käyttäytymisen muutosta, vaan tapahtui itsestään. No mitäpä sitten tapahtui?! Kaisa alkoi olemaan taas se vahvasti flirttaileva neiti, joka halusi koskea ja halata milloin mistäkin syystä.
Ilmeisesti mies ei saa ihastua, tai hän ei enää ole haluttava. Liika ystävällisyys ja miellyttämisen halu näkyy naisen vinkkelistä negatiivisena asiana. ”Suhteemme” Kaisan kanssa sai päätöksen kun minä aloin seurustella ja Kaisa muuttui todella mustasukkaiseksi. Silloin kävimme aiheesta keskustelun ja päädyimme olemaan ihan vain tavalliset työkaverit. Flirtti on nyt molemmin puolin loppunut, mutta lounaalla saatamme vieläkin käydä joskus yhdessä.
Aika homppelilta kuulostat.
"Sitten jostain syystä – älkää kysykö mistä, silmäni avautuivat Kaisan suhteen. Huomasin että Kaisahan on aika seksikäs ja kaunis nainen, sekä hänen kanssaan meillä on kyllä aina mukavaa. Huumorintajumme osui paremmin kuin yksiin."
Juu eihän sitä voi mies tietää, onko nainen pantava vai ei. Sen vain yhtäkkiä huomaa. Ja huumorintaju vaikuttaa pantavuuteen ihan olennaisesti! Voivat silmät avautua.
No joo. Tulevaisuudessa ole vähemmän hinttari, yritä edes käyttäytyä vähän kuin normaalit miehet.
No en mä ainakaan jaksa olla huumorintajuttoman naisen seurassa niin pitkään että panemaan asti edettäisiin. Mutta ei se kyllä pantavuuteen paljonkaan vaikuta.
Niin no mutta meidät erottaa se, että sinä olet mestari ja minä en. Meillä lienee hyvin pitkälti erilainen näkemys mitä parisuhdemarkkinoilta etsimme. Jos mestarille riittää ihastumiseen vain ulkokuori niin hyvä niin. Me jotkut vaadimme sen ja enemmän.
meillä kävi niin että kun tavattiin mies ihastui heti, minulla meni hetken aikaa oivaltaa että ne ujot ja kömpelöt kommentit saattoikin olla flirttiä pelkkien kohteliaisuuksien sijaan. päätin ottaa selkoa, tein aloitteen ja sitten mentiin ja lujaa. kumpikaan ei peittele mitään tunteita ja ollaan oltu vuoroin hyytelöä ja tulta alusta saakka. molemmat on aidosti sitä mitä on, epävarmuuksineen ja vahvuuksineen. taivaallista ja kerrankin oikeasti hyvä mies. olen aikuinen nainen
"Nainen puolestaan saa ihastuessaan heittäytyä täysin tunteidensa valtaan ja vaikka rojahtaa miehen jalkojen juureen vapisevana möykkynä, eikä se olisi kenestäkään muuta kuin sopivaa."
Meinasin kuolla nauruun. Kiitos kun sait minut iloiseksi kerrankin oikein kunnolla. Mainio lause, hyvin keksitty! :D No joo kyllä minä naisena häpäisin itseni nuorempana, kun sain kauhean paniikin miehen kylmyydestä. En viitsi mainita tapahtumia, vapiseva möykky ei ole kaukana siitä.. Sitä en tiedä oliko se sopivaa miehestä. Luulen että pitää minua outona. :D
Kaksikymppisenä kylmyys menee läpi ihan alussa, ehkä, mutta sitten olisi pitänyt saada jo vastakaikua. Ja 30 kaipaan heikkoutensakin näyttävää, ymmärrän elämästä. Saatan nyt karttaa kylmää tyyppiä, koska en usko hänen pitävän minusta yhtään, vaan inhoavan minua. Jostain pitäisi näkyä merkki että olen kiinnostava.
Liekö olen itse liian lämmin persoona, ehkä mies ei kestä lämmintä naista, vaan kaipaa kylmyyttä myös.
Mulla on kokemusta kummankin tyylisestä naisesta, tällaisesta pelejä pelaavasta, jonka kanssa pitää kiertää kehää ja kauan ja leikkiä ettei olis moksiskaan, sekä sitten siitä vähän tavallisemmasta, jolle voi sanoa olevansa ihastunut ihan suoraan ja sitten mentiin. On varmaan sanomattakin selvää, kumman kanssa natsaa paremmin.
Tällaiset "mä oon oikeesti kiinnostunu susta silloin ku en näytä sitä" -leikit on yleensä nuorempien juttu, nyt kun ikää on lasissa yli 30v, oon sanonu ihan suoraan mitä ajattelen jos on siltä tuntunut, koska tiimalasissa se hiekka kuitenkin koko ajan vähenee, ja tuntuis tyhmältä jättää tilaisuus sanomatta. Ei kaikki naiset siitä hameita ala nostelemaan, tietenkään, mutta hyvillään ovat olleet kuitenkin, onhan se kaikkien kiva tietää et kelpais toiselle.
Täyttä paskaa tuo, että mies ei saa osoittaa herkkyyttä tai ihastumistaan ja pitää olla välinpitämätön ja itsevarma.
Minulla oli viikonloppuna tapaaminen miehen kanssa josta pidän ja joka kiinnostaa minua. Meillä olisi voinut olla todella kivaa yhdessä, jos mies olisi osoittanut edes hiukan herkkyyttä, ihastumista tai epävarmuttakin mistä olisi voinut lukea edes pientä kiinnostusta ja edes joidenkin positiivisten tunteiden olemassaoloa. Mutta toisin kävi. Mies käyttäytyi hyvin itsevarmasti, jopa tylyyteen asti, osoitti enimmäkseen välinpitämättömyyttä ja karskeutta. Minulla tuli tunne, että mies piti minua vain pilkkanaan, leikki minulla ja halusi osoittaa miten mitätön olen.
Olisin ollut niin sanotusti "kypsä hedelmä poimittavaksi", mutta miehen välinpitämättömän tunteeton ja kylmä suhtautuminen minuun sai minut tuntemaan oloni vain epävarmaksi, huonoksi, epäkiinnostavaksi ja pelleksi. Viikonlopusta jäi lähinnä nöyryytetty olo, vaikka pienellä herkkyydellä ja positiivisten tunteiden osoitutuksilla mieheltä siitä olisi voinut muodostua aivan toisenlainen.
Miehen kylmän itsevarma ja välinpitämätön suhtautuminen johti päätelmään, että mies ei ole minusta pätkääkään kiinnostunut, mutta olisi ehkä kelpuuttanut paremman puutteessa hetken huvikseen eli kunhan leikitteli minulla ajankulukseen.
Miehen välinpitämättömyys ja "viileys" sammuttaa oman kiinnostuksen ja tässä tapauksessa se oli varmaan tarkoituksenakin, mutta samoin kävisi silloinkin, jos mies vain leikkii piittaamatonta ja kuitenkin toivoisi naisen kiinnostumista. Useimmat naiset kokevat kuitenkin välinpitämättömyyden torjuntana, mitä se useinmiten onkin.
Minun vinkkinä onkin, että mikäli mies on yhtään ihastunut ja omaa lainkaan herkkyyttä, niin osoita se ennemmin rohkeasti, kuin että teeskentelet viileyttä ja karkoitat jo kiinnostuneenkin naisen varmuudella, kun nainen ei enää uskalla omaa kiinnostustaan osoittaa. Välinpitämättömyys toimii siis karkoittimena ei toivotuille naisille (mikä on miehen kannalta hyvä ja toivottavaakin) , mutta karkoittaa myös ne naiset jotka olisivat ehkä toivottavia (ja se ei varmaankaan miehen kannalta onnistunut lopputulos).
Tässä ketjussa miehet ja naiset taitavat puhua vähän eri asioista. Miehet puhuvat siitä, että mies muuttuu epävarmaksi ja naiselta hyväksyntää hakevaksi, naiset puhuvat jostain ulospäin täysin tunteettomasta tyypistä.
Totuus löytyy ehkä jostain sieltä väliltä. Naisen kikkoihin ja oikkuihin ei saa alkaa kuitenkaan alistumaan sen takia, että ihastuneena alkaa pokka pettää.
Naisten kommentointi näihin asioihin pitäisi ottaa vähän suodattimen läpi aina, koska naiset ja miehet tuntuvat puhuvan vähän eri asioista, ja naiset pelaavat lähinnä omaan pussiinsa.
Sama suodatus syytä tehdä myös miesten kommentointien osalta. Yhtälailla miehet ajavat ja ajattelevat asiaa oman agendansa pohjalta. Se varmaankin totta, että kummankaan tulkinta ei absoluuttinen tosuus, vaan totuus löytyy useinkin varmaan juurikin jostain molempien välimaastosta.
Miehenä jäin vähän miettimään, minkälaisia osoituksia pienten tunteiden olemassa olosta tai kiinnostuksesta olisit odottanut? Ja mitä ihmettä se mies sitten on tehnyt, jos hän on pitänyt sinua pilkkanaan, osoittanut miten mitätön olet ja ollut karski? Onko hän siis veistellyt vitsejä sinusta/kommenteistasi, kritisoinut ulkonäköäsi/ajatuksiasi vai mitä ihmettä?
Ja ilmeisesti tuokin mies oli lukenut Suomi24-palstaa, jossa neuvotaan esittämään coolia ja pitämään naama peruslukemilla naisen edessä ja treffeillä, eikä missään tapauksessa saa ainakaan hymyillä... Ja miten nainen todellisuudessa sen tulkitsee? No tietysti juuri noin eli luulee, ettei mies ole oikeasti edes kovin kiinnostunut.
En tiedä odotinko ennakolta oikein mitään, mutta jonkin näköinen hyväksyntä, herkkyys ja hienotunteisuus olisi vähimmilläänkin ollut suotavaa.
"Onko hän siis veistellyt vitsejä sinusta/kommenteistasi, kritisoinut ulkonäköäsi/ajatuksiasi vai mitä ihmettä?"
-Kaikkea edellä manittua, tosin vitseinä niitä vaikea ottaa (ainakaan kaikkia kommentteja), eivät ne kommentit miltään leikkimieliseltä kiusoittelulta tuntuneet vaan välinpitämättömyydeltä, avoimelta pilkalta ja joltain inhon sekaiselta halveksunnalta kai lähinnä. Lytätyksi tuli sekä ajatukseni että ulkonäköni. Eli aika kokonaisvaltaisen tyrmätty olo jäi käteen.
Kyllä minäkin tuosta päättelisin, ettei ollut kiinnostunut..
Niin varmasti jokainen.
Siksi onkin aivan älytön väite aloittajalta, että mies ei saisi näyttää mitään herkkyyttä tai ihastumistaan edes sille naiselle joka kiinnostaa ja että ne olisivat naiselle turn off ja merkki heikkoudesta.
Asia kun on päinvastoin.
Viileys ja välinpitämättömyys yhdistettynä itsevarmaan karskiuteen, kun viestittää aina takuuvarmasti kiinnostuksen puutetta mieheltä eikä suinkaan herätä naisessa kiinnostusta mihinkään saati rohkaise ketään naista aloitteisiin miehen suuntaan. Tehokas joskin tyly keino se kyllä on etäännyttämään ei toivottujen ihmisten lähentymiset millään mielellä.
Vähän aiheen sivusta, mutta toisin päin. Minä pidän vahvoista, itsenäisistä, suorasanaisista ja jämäkistä naisista. En halua mitään satulinnoja maalailevaa lässynlässynläätä sössöttävää tyttöä, joka ei etsi miestä vaan isähahmoa. Tunteita voi osoittaa teoilla ja sanoila, en halua kuitenkaan kuunnella mitään lapsellista lepertelyä.
Tälläisiä olen tavannut muutamia ja alkanut seurustelemaan. Valitettavasti useat näistä naisista on muuttunut muutaman kuukauden tai viimeistään puolen vuoden jälkeen niin että jämäkkyys ja suorasanaisuus on kateissa, puhe muuttuu lässytykseksi, ei puhuta kuin aikuiselle ihmiselle vaan sössötetään kuin pikkulapselle. Itsenäisyys häviää, ripustaudutaan mieheen kuin henkariin. Olen tietysti päättänyt nämä suhteet kun en tälläistä lässytystä jaksa kuunnella, mutta ihmettelen miksi näin valtava muutos naisilta, jotka ovat vakuuttaneet olevansa jotain muuta?
Ikävä tapaus oli viime vuonna kun tälläinen "vahva ja itsenäinen" ex tuli vastaan kaupungilla kaverinsa kanssa reilu kuukausi eromme jälkeen. Hän alkoi tivaamaan miksi halusin erota ja sanoin että en nyt puhu näistä asioista hänen ystävänsä kuullen. Hän tivasi ja tivasi ja jossain vaiheessa toimin väärin eli kerroin, että haluan oikeasti vahvan, jämäkän ja itsenäisen naisen enkä kaipaa mitään lässytystä, miehessä roikkumista ja sen semmoista. Kaveri oli hieman hämmästyneen oloinen, nainen itse oli kuin myrskyn merkki. Epäilenpä että pahempaa kuin minun kommenttini hänestä itsestään oli se että kaveri sattui kuulemaan ettei hän sitten kahden kesken olekaan vahva nainen joka käärii miehiä pikkusormensa ympärillä tuosta vain.
Lohtuna tässä voi pitää sitä että kuulemma tälläinen käytös vähän vanhemmilla naisilla on paljon harvinaisempaa joten kunhan kolmenkympin rajapyykki alkaa olla kaukana takana koittaa toivottavasti minunkin hetkeni.
Tuota minäkin olen järkeillyt että mieskin saa kyllä näyttää tunteita kunhan ne tekee tarpeeksi kovasti ja miehekkäästi. Miehen pitää siis kääntää herkät tunteensa jotenkin leikiksi ja pelleilyksi eikä mies saa ikinä saa käyttää liian pehmeitä sanoja kuten R-sanaa ennen naista. Ehkä parempi ettei mies myöskään suuremmin kehu naista vaan on vain toimintansa kautta kohtelias ja ritarillinen.
Kenties tuossa on jokin porsaanreikä että pääsee harrastamaan omia tunteitaan kunhan pitää suunsa kiinni eikä paljasta liikaa mitään.
Ei pirä paikkaansa. Mulla ainaskin menee polvet velliksi, jos mies osaa näyttää herkkyyttään ja tunteitaan ja tilannetajuaa, missä kohrassa milloinkin ollaan menossa.
"missä kohrassa milloinkin ollaan menossa. "
Hyvä että lisäsit tämän tähän loppuun ettei mennyt löperiksi.
Joo ja jos se on eri kohta kuin naisella niin sitten tulee rukkaset miehelle.
Se on sitä tilannetajun puutetta naisen mielestä jos mies näyttää tunteitaan sekä herkkyyttään "liian ajoissa" eli ennen naista.
No eikä. Miten niin "löperiksi" ? Ja SE kohta pittää selvittää molemmin puolin, ei sitä muuten tiijä kumpikaan. "Rehellisyys maan perii ..." tjs. potaskaa tähänkin juttuun sopisi mainiosti, muuten ei mistään tuuu "lasta eikä p-kaan".
Kerronpa tositapauksen elämästäni, joka tapahtui tässä tänä keväänä. Kävin nettitreffeillä erään mukavan tuntuisen miehen kanssa. Sovimme treffit kahvilaan ja näin myös tapahtui. Juttelimme niitä näitä tunnin verran, kunnes sovittiin, että soitellaan ja sovitaan seuraava tapaaminen.
Tästä ensitapaamisesta seurasi se, että mies alkoi pommittaa minua tekstareilla ja hän kehui, miten ihana, kaunis ja ihmeellinen minä olen. Hän oli niin ihastunut, että tunsin oman oloni todella kiusaantuneeksi, sillä minä olin vasta tutustumassa häneen enkä tosiaan ollut siinä vaiheessa, että olisin antanut itselleni lupaa rakastua tai edes ihastua, vaan halusin vielä treffata pari kertaa ennen kuin päättäisin, että onko tässä ainesta seurustelusuhteeksi.
Tässä tapauksessa kävi niin, että toista tapaamista ei koskaan tullut. Mies tekstailee minulle vieläkin, vaikka tapaamisestamme on jo useampi kuukausi tosin enää harvemmin. Uskon, että hän ei minuun rakastunut oikeasti, vaan hänellä oli pitkän sinkkuuden jälkeen kova tarve löytää oma rakas ja kun täytin hänen kriteerit, niin hän antoi itselleen luvan ihastua täysillä. Hän rakastui rakastumisen tunteeseen, ei minuun.
AP:lle siis sanoisin, että herkkä, tunteensa näyttävä mies on hyvä asia, mutta liika on liikaa!