Nainen. Miksi itket riitatilanteessa?

Mitä rakkaampi ihminen on sun kanssa tukkanuottasilla, sitä syvemmälle se koskee. Ja siinä voi itku tulla, vaikka muuten luupä oliskin. Toki voi olla, että jotkut sitä käyttää myös välineenä pehmittää mies.

Kyllä miehetkin voi itkeä ristiriitatilanteessa. Mitä se miehelle silloin merkitsee ja tarkoittaa?

tinka_tiger kirjoitti:

Mitä rakkaampi ihminen on sun kanssa tukkanuottasilla, sitä syvemmälle se koskee. Ja siinä voi itku tulla, vaikka muuten luupä oliskin. Toki voi olla, että jotkut sitä käyttää myös välineenä pehmittää mies.

Kyllä miehetkin voi itkeä ristiriitatilanteessa. Mitä se miehelle silloin merkitsee ja tarkoittaa?

Lue lisää

itselle ainakin tulee monesti riitojen aikana itku sen takia kun mieheni lyö liian monta kovaa iskua vyön alle sanoin.. hän tietää mitä sanoa että saa mua loukattua riitojen aikana pahastikin ja silloin itku tulee herkästi.. en yleensä ole herkkä ihminen mutta se on tilanne jossa kyyneleet tulee ihan saman tien..
en hae mieheltäni sääliä saati mitään muutakaan..
yleensä riidan aikana kun alan itkemään niin sanon miehelle välillä todella pahasti ja lähden tupakalle.. haluan siinä vaiheessa yksin itkeä.. saatan istua tupakilla jopa tunninkin.. ja kun menen sisälle takaisin niin yleensä mieheni tulee siinä vaiheessa pyytämään anteeksi..

itkupilli olen.. kirjoitti:

itselle ainakin tulee monesti riitojen aikana itku sen takia kun mieheni lyö liian monta kovaa iskua vyön alle sanoin.. hän tietää mitä sanoa että saa mua loukattua riitojen aikana pahastikin ja silloin itku tulee herkästi.. en yleensä ole herkkä ihminen mutta se on tilanne jossa kyyneleet tulee ihan saman tien..
en hae mieheltäni sääliä saati mitään muutakaan..
yleensä riidan aikana kun alan itkemään niin sanon miehelle välillä todella pahasti ja lähden tupakalle.. haluan siinä vaiheessa yksin itkeä.. saatan istua tupakilla jopa tunninkin.. ja kun menen sisälle takaisin niin yleensä mieheni tulee siinä vaiheessa pyytämään anteeksi..

Lue lisää

Usein totuus on kovaa kuultavaa.
Luultavasti Itku on keino vetäytyä pois epämielyttävästä tilanteesta.

itkupilli olen.. kirjoitti:

itselle ainakin tulee monesti riitojen aikana itku sen takia kun mieheni lyö liian monta kovaa iskua vyön alle sanoin.. hän tietää mitä sanoa että saa mua loukattua riitojen aikana pahastikin ja silloin itku tulee herkästi.. en yleensä ole herkkä ihminen mutta se on tilanne jossa kyyneleet tulee ihan saman tien..
en hae mieheltäni sääliä saati mitään muutakaan..
yleensä riidan aikana kun alan itkemään niin sanon miehelle välillä todella pahasti ja lähden tupakalle.. haluan siinä vaiheessa yksin itkeä.. saatan istua tupakilla jopa tunninkin.. ja kun menen sisälle takaisin niin yleensä mieheni tulee siinä vaiheessa pyytämään anteeksi..

Lue lisää

Itse myös itken sillon kun olen tarpeeksi vihainen ja turhautunut. Kun kiukku kohoaa tarpeeksi korkealle, alkaa kyyneleetkin virtaamaan.

Vai härskein.

tunteet ja kyky empatiaan erottavat ihmisen eläimestä.

Vahvat.. kirjoitti:

tunteet ja kyky empatiaan erottavat ihmisen eläimestä.

Älykkyys ja rationaalinen ajattelu.

gasdgasd kirjoitti:

Älykkyys ja rationaalinen ajattelu.

Nämä nyt eivät mitenkään sulje pois toisiaan. Miehillehän on tyypillistä negatiivisten tunteiden ilmaisu, kuten juuri raivopäisyys. Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi miehet alkavat raivoamaan/ lyömään riidan yhteydessä.

... kirjoitti:

Nämä nyt eivät mitenkään sulje pois toisiaan. Miehillehän on tyypillistä negatiivisten tunteiden ilmaisu, kuten juuri raivopäisyys. Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi miehet alkavat raivoamaan/ lyömään riidan yhteydessä.

Lue lisää

Niin ja miksi naiset useammin riitatilanteissa ryhtyvät lyömään miestä?

naiset lyö myös kirjoitti:

Niin ja miksi naiset useammin riitatilanteissa ryhtyvät lyömään miestä?

Ja miehet myös itkee.

no huh huh, stäkä se sitten onkin.

Olebn pitänyt itseäni ihan ooutona kun hammasta purien itkua pidättelen kun esim WTC dokkaria katsoessa, luonto ohjelmia ym ym...vcaikkei kosketa minua ollenkaan...siskokin katto että voivoi...ja ite vollattaa pahemmin, mutta ihmissuhde sotkujensa takia...
meitä on kjuitenki moneen junaan.

Vahvat.. kirjoitti:

tunteet ja kyky empatiaan erottavat ihmisen eläimestä.

Ei muuten erota.

Mahdanko mää sit olla homo...

Parun Forrest Gumbis ja musikiista ja muusta =(

hohhoijaa. kirjoitti:

Ja miehet myös itkee.

me kimmerialaiset soturit emme itke - siksi jonkun toisen on itkettävä meidän puolestamme.

meillä mies itkee jos telkussa on jotain herkkää meneillään mutta muuten on niinkuin viilipytty ja missään ei tunnu sille vaikka miten loukkais vaimoaan. Elokuvat vaan on sille sitä oikeeta elämää.

No kyllä minun tapauksessa riitatilanteessa kyllä itkee se mies jos jomman kumman on kerta itkettävä.

naiset lyö myös kirjoitti:

Niin ja miksi naiset useammin riitatilanteissa ryhtyvät lyömään miestä?

Ai mitenniin naiset useammin ryhtyvät lyömään miestä?
Toki naisetkin lyövät, mutta on tilastollinen fakta, että 90% tällaisten väkivaltakohtausten uhri on nainen.

Nickname_ kirjoitti:

Ai mitenniin naiset useammin ryhtyvät lyömään miestä?
Toki naisetkin lyövät, mutta on tilastollinen fakta, että 90% tällaisten väkivaltakohtausten uhri on nainen.

Eikai nyt kukaan itseään arvostava mies mene mihinkään valittamaan että nainen lyö, kun samantien leimataan nössöksi jos ottaa naiselta turpaa, että siinä sun tilastosi eivät pidä paikkaansa ollenkaan.

... kirjoitti:

Nämä nyt eivät mitenkään sulje pois toisiaan. Miehillehän on tyypillistä negatiivisten tunteiden ilmaisu, kuten juuri raivopäisyys. Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi miehet alkavat raivoamaan/ lyömään riidan yhteydessä.

Lue lisää

Miehet törmää naisen tunteiden mukanaan tuomaan itsekkyyteen joka itkuna ilmaistaan.... siis naisen itku on pelkkää itsekkyyttä! (eikö olekin hienosti sanottu, sitten tirautamme muutaman kyyneleen)

Nickname_ kirjoitti:

Ai mitenniin naiset useammin ryhtyvät lyömään miestä?
Toki naisetkin lyövät, mutta on tilastollinen fakta, että 90% tällaisten väkivaltakohtausten uhri on nainen.

useimmiten lyönnin aloittaja on nainen ja vakavista väkivaltateoista kotona lähes puolet on naisen tekemiä. miehet eivät vain valita vaikka vaimo olisi väkivaltainenkin.

eläimet eivät ole ainakaan vähemmän tunteellisia kuin ihmiset. itkeskely (tai itkulla manipulointi) ei ole empatiaa. itkeskely voi liittyä yhtä itsekkääseen ja narsistiseen persoonallisuuteen kuin vaikkapa piereskely tai naureskelu.

itsekkyys ei suoraan liity myöskään empatiaan, sillä ihminen voi itsekkäistä syistä "kytkeä empatian pois päältä" ja toimia kuin psykopaatti tietyissä tilanteissa. empatia toimii vain silloin kun kykenee kuvittelemaan itsensä toisen asemaan, ja näin ei useinkaan ole.

Hahjahahahah kirjoitti:

Miehet törmää naisen tunteiden mukanaan tuomaan itsekkyyteen joka itkuna ilmaistaan.... siis naisen itku on pelkkää itsekkyyttä! (eikö olekin hienosti sanottu, sitten tirautamme muutaman kyyneleen)

Lue lisää

mulkku

hohhoijaa. kirjoitti:

Ja miehet myös itkee.

niin itkee kaikki itkee

Nickname_ kirjoitti:

Ai mitenniin naiset useammin ryhtyvät lyömään miestä?
Toki naisetkin lyövät, mutta on tilastollinen fakta, että 90% tällaisten väkivaltakohtausten uhri on nainen.

Joka johtuu täysin siitä ettei poliisit tule paikalle kun miestä lyödään.... :)

Luonto on tehnyt naisesta itkuherkän jotta nainen olisi parempi äiti. Kaikella on tarkoituksensa. Empatia rules. :)

kolmevuotias karkkihyllyllä ei itke manipuloimistarkoituksessa vaan koska hän on turhautunut, kiukkuinen ja narsistisesti loukkaantunut kun ei saa tahtoaan periksi.

Pianotte kirjoitti:

kolmevuotias karkkihyllyllä ei itke manipuloimistarkoituksessa vaan koska hän on turhautunut, kiukkuinen ja narsistisesti loukkaantunut kun ei saa tahtoaan periksi.

Kolmevuotias oppii äkkiä, että itkulla saa aikaan suotuisan tuloksen. Siis jos saa. Hyvinkin pieni lapsi osaa manipuloida. Nimim. Neljän aikoinaan kolmevuotiaan äiti

Miksi mies yrittää saada nisen antamaan periksi kieltäytymällä keskustelemasta, lähtemällä ovet paukkuen ja palaamalla epämääräisen ajan päästä mököttämään? No minäpä kerron... Hiljaa olen siksi että rakasta toista joten en halua loukata häntä julmilla lausahduksilla. hiljaisuus on aina parempi kuin riitely. Miksi lähteä ovet paukkuen? No rakkaaseen vaimoonsa ei agressiota saa purkaa joten se kohdistetaan oveen ja mennään ulos viilentymään. Epämääräinen aika on suhteessa siihen miten pian rauhoittuu.

Mr Frasier kirjoitti:

Miksi mies yrittää saada nisen antamaan periksi kieltäytymällä keskustelemasta, lähtemällä ovet paukkuen ja palaamalla epämääräisen ajan päästä mököttämään? No minäpä kerron... Hiljaa olen siksi että rakasta toista joten en halua loukata häntä julmilla lausahduksilla. hiljaisuus on aina parempi kuin riitely. Miksi lähteä ovet paukkuen? No rakkaaseen vaimoonsa ei agressiota saa purkaa joten se kohdistetaan oveen ja mennään ulos viilentymään. Epämääräinen aika on suhteessa siihen miten pian rauhoittuu.

Lue lisää

"Hiljaa olen siksi että rakasta toista joten en halua loukata häntä julmilla lausahduksilla. hiljaisuus on aina parempi kuin riitely."

On kyllä olemassa rakentavaakin riitelyä, siihen ei tarvita loukkaavia lausahduksia. Minun mielestäni rakentava riitely on aina parempi kuin keskeisistä asioista vaikeneminen.

kyllä lapsi osaa kirjoitti:

Kolmevuotias oppii äkkiä, että itkulla saa aikaan suotuisan tuloksen. Siis jos saa. Hyvinkin pieni lapsi osaa manipuloida. Nimim. Neljän aikoinaan kolmevuotiaan äiti

Kyllä lapset käyttävät juuri tuota keinoa saadakseen tahtonsa läpi, siihen ei pidä mennä mukaan. Ja olen nähnyt aikuisenkin niin tekevän, naisen.

Pianotte kirjoitti:

kolmevuotias karkkihyllyllä ei itke manipuloimistarkoituksessa vaan koska hän on turhautunut, kiukkuinen ja narsistisesti loukkaantunut kun ei saa tahtoaan periksi.

No voi vittu, että sä oot TYHMÄ !!

lapset käyttää itkua juuri tällasissa tapauksissa saadakseen tahtonsa läpi !
Harva äiti kun jaksaa/kehtaa kaupassa kuunnella sellasta härdelliä, peläten muitten ihmisten mielipiteitä, ja niitähän riittää.

näin ajattelisin kirjoitti:

"Hiljaa olen siksi että rakasta toista joten en halua loukata häntä julmilla lausahduksilla. hiljaisuus on aina parempi kuin riitely."

On kyllä olemassa rakentavaakin riitelyä, siihen ei tarvita loukkaavia lausahduksia. Minun mielestäni rakentava riitely on aina parempi kuin keskeisistä asioista vaikeneminen.

Lue lisää

mua ainakin vituttaa jos mies ei meidän riidellessä puhu. musta tuntuu siltä kun mies ei välittäisi ja haluaisi kuunnella mitä minulla on sanottavaa siinä tuntee itsensä näkymättömäksi! ja meidän mies ei koskaan riidellessä tosiaankaan puhu ja sekös vasta vituttaa ja saa mut huutamaan vielä kovempaa.

kyllä lapsi osaa kirjoitti:

Kolmevuotias oppii äkkiä, että itkulla saa aikaan suotuisan tuloksen. Siis jos saa. Hyvinkin pieni lapsi osaa manipuloida. Nimim. Neljän aikoinaan kolmevuotiaan äiti

Pieni lapsi ETSII RAJOJAAN raivokohtauksella. Rajat puolestaan luovat turvaa. Lapselle on uusi ja outo kokemus alkaa haluta kaikennäköistä - ja pelottavinta hänelle on, että saisi tahtonsa lävitse joka asiassa. Lapsi huomaa ennenpitkään, että hänen tahtonsa on sananlaskun mukaan" äidin taskussa". Eli äiti määrää lapsen tahdon rajat ja ikäänkuin säännöstelee lapsen tahtoa. Se luo lapselle turvallisuutta, sekä psyykistä että fyysistä.

Tässä keskustelussa pitää muistaa, ettei aikuinen nainen ole uhmaikäinen. Aikuiselle naiselle ei voi asettaa rajoja.

preåroj kirjoitti:

mua ainakin vituttaa jos mies ei meidän riidellessä puhu. musta tuntuu siltä kun mies ei välittäisi ja haluaisi kuunnella mitä minulla on sanottavaa siinä tuntee itsensä näkymättömäksi! ja meidän mies ei koskaan riidellessä tosiaankaan puhu ja sekös vasta vituttaa ja saa mut huutamaan vielä kovempaa.

Lue lisää

Parempi olis kun miehesi huutas kerrankin naama punasena:
NYT SE TURPA KII VANHA LEHMAHUORA PERKELESOIKOON!!!!!

Kerroppas minullekin, kuinka tuolainen tekoitku oikein onnistuu? Voisi edistää harrastelijanäyttelijän uraani, jos onnistuisin tuolla tavalla, ihan huvikseni, tirauttamaan kyyneleitä.

Nykyisellään tarvitsen itkuun jonkun voimakkaan tunnereaktion, jonka esim. rakkaan ihmisen sinkoamat ilkeät sanat aiheuttavat.

nn. kirjoitti:

Kerroppas minullekin, kuinka tuolainen tekoitku oikein onnistuu? Voisi edistää harrastelijanäyttelijän uraani, jos onnistuisin tuolla tavalla, ihan huvikseni, tirauttamaan kyyneleitä.

Nykyisellään tarvitsen itkuun jonkun voimakkaan tunnereaktion, jonka esim. rakkaan ihmisen sinkoamat ilkeät sanat aiheuttavat.

Lue lisää

Harjoittele salaa, kyllä onnistuu. Ajattelet samalla jotain surullista. lemmikin pois menoa tms.

nn. kirjoitti:

Kerroppas minullekin, kuinka tuolainen tekoitku oikein onnistuu? Voisi edistää harrastelijanäyttelijän uraani, jos onnistuisin tuolla tavalla, ihan huvikseni, tirauttamaan kyyneleitä.

Nykyisellään tarvitsen itkuun jonkun voimakkaan tunnereaktion, jonka esim. rakkaan ihmisen sinkoamat ilkeät sanat aiheuttavat.

Lue lisää

Eikö pelko esim kiinni jäämisestä ole voimakas tunnereaktio??

lalllo kirjoitti:

Eikö pelko esim kiinni jäämisestä ole voimakas tunnereaktio??

Tai väärässä olemisen tai hölmöyden aiheuttama tuska?

Miksi miehet itkevät? Samasta syystä vai?

Aidon tunnereaktion mahdollisuus siis kuulostaa sinusta mahdottomalta?

Varmasti joku manipuloiva luonne saattaa itkeä marttyyriuttaankin, mutta monilla kyse on siitä, ettei ole aiemmassa elämässä oppinut puolustamaan itseään. Itsestä ei löydy sitä voimaa nousta vahvana toisen sanaa vastaan, vaan fiilis on lähinnä voimaton, lohduton ja turhautunut. Aika pitkään minulle kävi näin, kunnes vähän vahvistuin luonteeltani ja itseni puolustaminen alkoi tuntua luonnolliselta asialta. Jos on opetettu kiltiksi miellyttäjäksi, voi riitatilanteessa tulla itku kun ei ole rahkeita toimia tilanteessa toisella tavalla. Itku on siis hallitsematon ja spontaani reaktio eikä mikään tietoinen yritys manipuloida. Ainakaan itse en myöskään kaivannut mitään hyvittelyä tai lohduttelua itkuni vuoksi tai sen avulla, se vaan yksinkertaisesti tuli.

Edelleenkin saatan kyllä riidellessä muuttua itkuiseksi, mutta pysyn silti "järjissäni" enkä tunne itseäni heikoksi niin kuin ennen.

yksi oikea vastaus kirjoitti:

Aidon tunnereaktion mahdollisuus siis kuulostaa sinusta mahdottomalta?

Varmasti joku manipuloiva luonne saattaa itkeä marttyyriuttaankin, mutta monilla kyse on siitä, ettei ole aiemmassa elämässä oppinut puolustamaan itseään. Itsestä ei löydy sitä voimaa nousta vahvana toisen sanaa vastaan, vaan fiilis on lähinnä voimaton, lohduton ja turhautunut. Aika pitkään minulle kävi näin, kunnes vähän vahvistuin luonteeltani ja itseni puolustaminen alkoi tuntua luonnolliselta asialta. Jos on opetettu kiltiksi miellyttäjäksi, voi riitatilanteessa tulla itku kun ei ole rahkeita toimia tilanteessa toisella tavalla. Itku on siis hallitsematon ja spontaani reaktio eikä mikään tietoinen yritys manipuloida. Ainakaan itse en myöskään kaivannut mitään hyvittelyä tai lohduttelua itkuni vuoksi tai sen avulla, se vaan yksinkertaisesti tuli.

Edelleenkin saatan kyllä riidellessä muuttua itkuiseksi, mutta pysyn silti "järjissäni" enkä tunne itseäni heikoksi niin kuin ennen.

Lue lisää

Eli naiset itkevät omian huonoja sosiaalisia työkalujaa tai siis niiden puutetta. Ok.

älä ole porukolli kirjoitti:

Eli naiset itkevät omian huonoja sosiaalisia työkalujaa tai siis niiden puutetta. Ok.

Niin no en tiedä ymmärsitkö nyt ihan oikein (ehkä, ehkä et). Itse en ainakaan ole itkenyt ajatellen "yhyhyy kun en osaa puolustautua, miten surkeaa". Vaan se itku on hyvin automaattinen ja spontaani reaktio, jonka aikana itsekään ei välttämättä pysty sanoa mitään tiettyä asiaa, joka itkettää. Pienellä itsereflektiolla kuitenkin ymmärtää itkun tuossa tilanteissa liittyvän siihen, kun ei osaa puolustautua, ja tämä totaalinen voimattomus purkautuu siten itkuna. Hormonaalinen tilanne masennuksesta puhumattakaan myös luonnollisesti voi vaikuttaa itkuherkkyyteen.

Eri asia tietenkin, jos toinen sanoo jotakin loukkaavaa ja kamalaa, silloin toki on ihan luonnollista itkeä ihan vaan sen toisen sanomisten vuoksikin. Saatan itkeä myös vihaisena, olematta millään tapaa marttyyri tai muutenkaan, se on vain se tunnekuohu, joka tietyssä mielentilassa saattaa tuoda lieveilmiönä myös itkuisuutta.

Itkua ei voi vaan pidättää ja sitäpaitsi itkun tukahduttaminen on vaarallista terveydelle. Nainen, joka ei koskaan itke on jotenkin epäilyttävä kovanaama. Tosin uusi tutkimus väittää, että e-pillerit muuttavat naisten aivokemiaa, siten että alkavat ajatella ja myös ehkä käyttäytyä miesmäisesti, ehkäpä siis itkeviä naisiakin on nykyään vähemmän ainakin kovismuijien määrä tuntuu lisääntyneen.Miehet ja naiset ovat lähentyneet toisiaan aivan kuin feministit ovat toivoneetkin.

itken kun itkettää kirjoitti:

Itkua ei voi vaan pidättää ja sitäpaitsi itkun tukahduttaminen on vaarallista terveydelle. Nainen, joka ei koskaan itke on jotenkin epäilyttävä kovanaama. Tosin uusi tutkimus väittää, että e-pillerit muuttavat naisten aivokemiaa, siten että alkavat ajatella ja myös ehkä käyttäytyä miesmäisesti, ehkäpä siis itkeviä naisiakin on nykyään vähemmän ainakin kovismuijien määrä tuntuu lisääntyneen.Miehet ja naiset ovat lähentyneet toisiaan aivan kuin feministit ovat toivoneetkin.

Lue lisää

Pojat oppivat kyllä pidättelemään itkua ns. tarpeettomissa asioissa. Ei mies itke enää samoille asioille kuin 7-v. kakarana.

Ehkä ratkaisu tähän on, että mies ei vain laita naisen itkulle paljon painoa, koska ei siihen välttämättä ole juuri syytäkään?
Samaa mieltä kyllä siitä, että nainen joka ei itke koskaan, on vähän epäilyttävä kovanaama.

itken kun itkettää kirjoitti:

Itkua ei voi vaan pidättää ja sitäpaitsi itkun tukahduttaminen on vaarallista terveydelle. Nainen, joka ei koskaan itke on jotenkin epäilyttävä kovanaama. Tosin uusi tutkimus väittää, että e-pillerit muuttavat naisten aivokemiaa, siten että alkavat ajatella ja myös ehkä käyttäytyä miesmäisesti, ehkäpä siis itkeviä naisiakin on nykyään vähemmän ainakin kovismuijien määrä tuntuu lisääntyneen.Miehet ja naiset ovat lähentyneet toisiaan aivan kuin feministit ovat toivoneetkin.

Lue lisää

ai jaa, oonko mä sit kovanaama kun pidättelen itkua , koska koen sen jotenkin hävettäväksi kun muut ei niin tee...ja en syö mitää e-pillereitä ettei niistäkään johdu. Enkä tosiaanakaan pidä itseäni minään koviksena, mutta maailman kovaksi keittämänä jonkin verran kuitenkin..

itken kun itkettää kirjoitti:

Itkua ei voi vaan pidättää ja sitäpaitsi itkun tukahduttaminen on vaarallista terveydelle. Nainen, joka ei koskaan itke on jotenkin epäilyttävä kovanaama. Tosin uusi tutkimus väittää, että e-pillerit muuttavat naisten aivokemiaa, siten että alkavat ajatella ja myös ehkä käyttäytyä miesmäisesti, ehkäpä siis itkeviä naisiakin on nykyään vähemmän ainakin kovismuijien määrä tuntuu lisääntyneen.Miehet ja naiset ovat lähentyneet toisiaan aivan kuin feministit ovat toivoneetkin.

Lue lisää

Hmm...naisia on erillaisia.. Jotkut ei vaan osaa itkeä.
Kattelin ex:ää kun se hautas miehensä, poikansa, äitinsä ja isänsä...
Ei itkun itkua...

Kun otin eron niin kyllä siinä paikassa ja oli varmaan 100%
tunne reagtio, mutta ei sen jälkeen...Eli ei ole järin itkeväistä sorttia.

Jaa kyl se muuten itkee joka kerta ku se lopettaa koiran...
Sillon se osaa parkuu sen päivän.

Toiset on herkempiä..Minä miehenä paruin suhteemme aikana ja noin yleensäkkin enemmän, eihän toi osannu ees Titanicis itkee =(

Homoko? kirjoitti:

Hmm...naisia on erillaisia.. Jotkut ei vaan osaa itkeä.
Kattelin ex:ää kun se hautas miehensä, poikansa, äitinsä ja isänsä...
Ei itkun itkua...

Kun otin eron niin kyllä siinä paikassa ja oli varmaan 100%
tunne reagtio, mutta ei sen jälkeen...Eli ei ole järin itkeväistä sorttia.

Jaa kyl se muuten itkee joka kerta ku se lopettaa koiran...
Sillon se osaa parkuu sen päivän.

Toiset on herkempiä..Minä miehenä paruin suhteemme aikana ja noin yleensäkkin enemmän, eihän toi osannu ees Titanicis itkee =(

Lue lisää

tottakai koiriin tulee syvempi tunneside kuin munakkaisiin. pitäis kai aikuisen miehen se jo tajuta että ei kyrvän perään kannata itkeä. niitä löytyy aina ja joka paikasta, ei oo korvaamaton kukaan siinä asiassa. ja kun miesten korvienvälikin on sitä mitä on eli ei mittään niin mitä siinä ihmettelet?

no täälä toinen samanlainen blondi ^^'
Ihan samat fiilikset on.

Kyllä itkemisen voi yleensä estää, kun aloittaa sen itkun estämisen riittävän ajoissa . Sun pitäis hankkia suomalaisen pojan kasvukokemukset, jos halua(isi)t estää itkun tulon.

djfhkdfhkgdj kirjoitti:

Kyllä itkemisen voi yleensä estää, kun aloittaa sen itkun estämisen riittävän ajoissa . Sun pitäis hankkia suomalaisen pojan kasvukokemukset, jos halua(isi)t estää itkun tulon.

Lue lisää

Miten aikuinen nainen voisi hankkia "suomalaisen pojan kasvukokemukset"?

höh? kirjoitti:

Miten aikuinen nainen voisi hankkia "suomalaisen pojan kasvukokemukset"?

Sellaista kunnon spartalaista meininkiä vaan, eikä mitään "mua nyt vaan itkettää".

reeniä, reeniä kirjoitti:

Sellaista kunnon spartalaista meininkiä vaan, eikä mitään "mua nyt vaan itkettää".

Ei mikään aikuisena toteutettu reeni vastaa "kasvukokemuksia".
(En tosin edes usko, että suomalaisia poikia julmasti kasvatetaan.)

höh? kirjoitti:

Ei mikään aikuisena toteutettu reeni vastaa "kasvukokemuksia".
(En tosin edes usko, että suomalaisia poikia julmasti kasvatetaan.)

Jos aikuista naista itkettää vähän väliä niin takuulla treeni auttaisi. Lopeta tommonen porukollina olo! Siinä viestini sulle ja tsemppiä.

Sama juttu, pienenä ei kotona pahemmin itketty ku turpaanhan siitä sai ja enää ei itku tuu vaikka millanen olo ois..

En ole väittänyt itkun olevan yritys manipuloida, vaan esitin tuon kysymyksen saadakseni perspektiiviä asiaan. Itse itken erittäin harvoin ja yhdistän sen lähinnä äärimmäiseen menetyksen tai pettymyksen tunteeseen.

Siksi joskus riitatilanteessa kohtaamani naisen itku vaikuttaakin minusta sekä tilanteeseen sopimattomalta, että kohtuuttoman rajulta reaktiolta ja saakin minut erittäin epäluuloiseksi sen taustoista.Tällaisessa tilanteessa kun mielestäni tulee etsiä mahdollisimman rationaalista ja rakentavaa tapaa ratkaista käsillä oleva ongelma ja pyrkiä hillitsemään ja välttämään kaikenlaiset tulenarkaa tilannetta häiritsevät tunteenpurkaukset.

Myös kaikenlainen naljailu sekä huutaminen ja solvaaminen, jotka yleensä ovat itkuun liittyneet (ja jotka myöhemmin naisen mukaan eivät tarkoittaneet mitään! Se oli vain sellainen "tunne"?!?!), ovat hämmentäviä ja äärimmäisen loukkaavia toimintatapoja tilanteessa, jossa molempien edun vuoksi olisi parasta etsiä yhdessä molempia tyydyttävää ratkaisua.

Onko näin toimiva henkilö siis henkisesti vain niin epävakaa, ettei kykene käsittelemään sitä, että oma mielipiteeni eroaa hänen mielipiteestään, vai onko kyseessä yritys saada minut jatkossa varomaan eriävän mielipiteeni esittämistä?

Manipulaatio on siis erittäin varteenotettava vaihtoehto, jota kannatti harkita, mutta tämän ketjun saamien vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nainen todella voi itkeä huomattavan herkästi, jolloin kyseessä on normaali tunnereaktio. Sitä en vain ymmärrä, mikä tähän olisi riitatilanteessa rakentavin tapa suhtautua..

Kuitenkaan huutamista, toisen solvaamista ja muita epäasiallisuuksia ei yksinkertaisesti voi hyväksyä missään tilanteessa! Aikuinen ihminen on lopulta aina vastuussa toiminnastaan, olivat hänen tunteensa mitkä hyvänsä!

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

En ole väittänyt itkun olevan yritys manipuloida, vaan esitin tuon kysymyksen saadakseni perspektiiviä asiaan. Itse itken erittäin harvoin ja yhdistän sen lähinnä äärimmäiseen menetyksen tai pettymyksen tunteeseen.

Siksi joskus riitatilanteessa kohtaamani naisen itku vaikuttaakin minusta sekä tilanteeseen sopimattomalta, että kohtuuttoman rajulta reaktiolta ja saakin minut erittäin epäluuloiseksi sen taustoista.Tällaisessa tilanteessa kun mielestäni tulee etsiä mahdollisimman rationaalista ja rakentavaa tapaa ratkaista käsillä oleva ongelma ja pyrkiä hillitsemään ja välttämään kaikenlaiset tulenarkaa tilannetta häiritsevät tunteenpurkaukset.

Myös kaikenlainen naljailu sekä huutaminen ja solvaaminen, jotka yleensä ovat itkuun liittyneet (ja jotka myöhemmin naisen mukaan eivät tarkoittaneet mitään! Se oli vain sellainen "tunne"?!?!), ovat hämmentäviä ja äärimmäisen loukkaavia toimintatapoja tilanteessa, jossa molempien edun vuoksi olisi parasta etsiä yhdessä molempia tyydyttävää ratkaisua.

Onko näin toimiva henkilö siis henkisesti vain niin epävakaa, ettei kykene käsittelemään sitä, että oma mielipiteeni eroaa hänen mielipiteestään, vai onko kyseessä yritys saada minut jatkossa varomaan eriävän mielipiteeni esittämistä?

Manipulaatio on siis erittäin varteenotettava vaihtoehto, jota kannatti harkita, mutta tämän ketjun saamien vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nainen todella voi itkeä huomattavan herkästi, jolloin kyseessä on normaali tunnereaktio. Sitä en vain ymmärrä, mikä tähän olisi riitatilanteessa rakentavin tapa suhtautua..

Kuitenkaan huutamista, toisen solvaamista ja muita epäasiallisuuksia ei yksinkertaisesti voi hyväksyä missään tilanteessa! Aikuinen ihminen on lopulta aina vastuussa toiminnastaan, olivat hänen tunteensa mitkä hyvänsä!

Lue lisää

Joku on jossain kirjoittanut, että mies haluaa ratkaisun riitatilanteessa ja nainen haluaa, että häntä ymmärretään. Siis kärjistetysti.

Mikäli tarjoat ratkaisuja tai rationaalisia vaihtoehtoja silloin kun nainen tarvitsee ymmärrystä omalle tunnereaktiolleen, voit hyvinkin saada vastaasi kyyneleet. Olen itse sanonut miehelleni, ettei hänen tarvitse kertoa minulle ratkaisumalleja ongelma/riitatilanteeseen vaan ainoastaan ymmärtää tunteeni. Suurin itkupotku raivari tuleekin siitä, että koen yrittäväni turhaan tuoda esiin tunnetilaani. Ratkaisuja mietitään sitten kun riita on riidelty:)

Vaikeaa kirjoittaa tätä ja yhtä vaikeaa sitä on elää...:)

biux kirjoitti:

Joku on jossain kirjoittanut, että mies haluaa ratkaisun riitatilanteessa ja nainen haluaa, että häntä ymmärretään. Siis kärjistetysti.

Mikäli tarjoat ratkaisuja tai rationaalisia vaihtoehtoja silloin kun nainen tarvitsee ymmärrystä omalle tunnereaktiolleen, voit hyvinkin saada vastaasi kyyneleet. Olen itse sanonut miehelleni, ettei hänen tarvitse kertoa minulle ratkaisumalleja ongelma/riitatilanteeseen vaan ainoastaan ymmärtää tunteeni. Suurin itkupotku raivari tuleekin siitä, että koen yrittäväni turhaan tuoda esiin tunnetilaani. Ratkaisuja mietitään sitten kun riita on riidelty:)

Vaikeaa kirjoittaa tätä ja yhtä vaikeaa sitä on elää...:)

Lue lisää

Tuo on kyllä ero, jota tuntuu olevan todella vaikea ymmärtää ja uskoa. Varsinkin kun tunteet käyvät kuumina..

Oma näkemykseni on, että riita on nimenomaan kärjistyvä tilanne, joka syntyy intressien konfliktista. Tämä siis koskee kaikkia konfliktitilanteita! Ei ainoastaan parisuhteessa tapahtuvia.
Yleensä nämä kärjistymiset myös tapahtuvat silloin, kun tilanteen sujuvuuden vuoksi, ratkaisuun olisi päädyttävä mahdollisimman nopeasti.

Luonnollisesti normaali ihminen osaa tulkita sekä omaa, että toisen mielentilaa ja tunteita, ja siten ymmärtää esimerkiksi tällaisen tilanteen aiheuttaman ärtyneisyyden luonnolliseksi reaktioksi.

Negatiivisten tunteiden vaikutukset tilanteessa on mielestäni tärkeää pyrkiä, tilanteen ja suhteen parhaaksi, minimoimaan. Itse siis ainakin pyrin pysymään täysin asialinjalla sekä jättämään toisen mahdollisesti osoittaman piikikkyyden mahdollisuuksien mukaan huomiotta. Tämä on mielestäni vähintä huomaavaisuutta, jota toiselle voi (ja tulee!) tilanteessa osoittaa. Varsinkin, jos kyseessä on läheinen ihminen!

Tällöin riitaa ei parhaassa tapauksessa synny lainkaan, molempien pyrkiessä toimimaan tilanteessa diplomaattisesti ja asiapohjalta.

Parisuhteen ollessa kyseessä, tilanteen herättämät tunteet on tietysti myös tärkeä käsitellä myöhemmin niiden laannuttua ja paremmalla ajalla, jotta siinä mahdollisesti syntyneet loukkaantumiset voidaan pyytää ja antaa puolin ja toisin anteeksi.

Tämä on se ideaalitilanne, joka usein ei parisuhteessa tunnu toimivan, vaikka muualla se toimiikin. Vastapuoli kun silloin tuntuu pelaavan aivan eri säännöillä, joissa varsinkin negatiiviset tunteet syljetään silmille heti niiden ilmaantuessa.. >:|

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Tuo on kyllä ero, jota tuntuu olevan todella vaikea ymmärtää ja uskoa. Varsinkin kun tunteet käyvät kuumina..

Oma näkemykseni on, että riita on nimenomaan kärjistyvä tilanne, joka syntyy intressien konfliktista. Tämä siis koskee kaikkia konfliktitilanteita! Ei ainoastaan parisuhteessa tapahtuvia.
Yleensä nämä kärjistymiset myös tapahtuvat silloin, kun tilanteen sujuvuuden vuoksi, ratkaisuun olisi päädyttävä mahdollisimman nopeasti.

Luonnollisesti normaali ihminen osaa tulkita sekä omaa, että toisen mielentilaa ja tunteita, ja siten ymmärtää esimerkiksi tällaisen tilanteen aiheuttaman ärtyneisyyden luonnolliseksi reaktioksi.

Negatiivisten tunteiden vaikutukset tilanteessa on mielestäni tärkeää pyrkiä, tilanteen ja suhteen parhaaksi, minimoimaan. Itse siis ainakin pyrin pysymään täysin asialinjalla sekä jättämään toisen mahdollisesti osoittaman piikikkyyden mahdollisuuksien mukaan huomiotta. Tämä on mielestäni vähintä huomaavaisuutta, jota toiselle voi (ja tulee!) tilanteessa osoittaa. Varsinkin, jos kyseessä on läheinen ihminen!

Tällöin riitaa ei parhaassa tapauksessa synny lainkaan, molempien pyrkiessä toimimaan tilanteessa diplomaattisesti ja asiapohjalta.

Parisuhteen ollessa kyseessä, tilanteen herättämät tunteet on tietysti myös tärkeä käsitellä myöhemmin niiden laannuttua ja paremmalla ajalla, jotta siinä mahdollisesti syntyneet loukkaantumiset voidaan pyytää ja antaa puolin ja toisin anteeksi.

Tämä on se ideaalitilanne, joka usein ei parisuhteessa tunnu toimivan, vaikka muualla se toimiikin. Vastapuoli kun silloin tuntuu pelaavan aivan eri säännöillä, joissa varsinkin negatiiviset tunteet syljetään silmille heti niiden ilmaantuessa.. >:|

Lue lisää

Ei kai se nyt niin hirveän vaarallista ole, vaikka se riita syntyisikin? Onko paras mahdollinen tilanne siis sellainen, ettei riidellä koskaan? Eri asia tietysti, jos tunteet saavat toisen tai molemmat niin järjiltään, ettei asioista voi samanaikaisesti keskustella millään muotoa rakentavasti. Itse ainakin yleensä, yhtä kunnon skitsahtamista lukuunottamatta, olen suhteessa onnistunut suuttumisesta/itkuisuudesta/tunnekuohusta huolimatta ihan rakentavasti puhumaan asiasta samanaikaisesti, kertomaan miltä minusta tuntuu ja kuulemaan mitä toinen haluaa sanoa.

Minut on "kasvatettu" miellyttäjäksi ja riidan välttelijäksi, luonnottoman rauhalliseksi ja rationaaliseksi eikä se mielestäni ole mikään hyvä asia. Toinen ääripää eli hallitsematon skitsahtelu ei sekään ole tietenkään ihanne mutta yleensä ääripäiden väliltä löytyy ihan hyviä vaihtoehtoja.

yksi oikea vastaus kirjoitti:

Ei kai se nyt niin hirveän vaarallista ole, vaikka se riita syntyisikin? Onko paras mahdollinen tilanne siis sellainen, ettei riidellä koskaan? Eri asia tietysti, jos tunteet saavat toisen tai molemmat niin järjiltään, ettei asioista voi samanaikaisesti keskustella millään muotoa rakentavasti. Itse ainakin yleensä, yhtä kunnon skitsahtamista lukuunottamatta, olen suhteessa onnistunut suuttumisesta/itkuisuudesta/tunnekuohusta huolimatta ihan rakentavasti puhumaan asiasta samanaikaisesti, kertomaan miltä minusta tuntuu ja kuulemaan mitä toinen haluaa sanoa.

Minut on "kasvatettu" miellyttäjäksi ja riidan välttelijäksi, luonnottoman rauhalliseksi ja rationaaliseksi eikä se mielestäni ole mikään hyvä asia. Toinen ääripää eli hallitsematon skitsahtelu ei sekään ole tietenkään ihanne mutta yleensä ääripäiden väliltä löytyy ihan hyviä vaihtoehtoja.

Lue lisää

"Ei kai se nyt niin hirveän vaarallista ole, vaikka se riita syntyisikin? Onko paras mahdollinen tilanne siis sellainen, ettei riidellä koskaan?"

Ei se tietenkään vaarallista ole, jos se ei mene siksi hallitsemattomaksi skitsahteluksi, mutta jos asiat saa ratkaistua riitelemättä, niin se on luonnollisesti paras mahdollinen tilanne.

Vastakysymyksenä voisin kysyä, miksi pitäisi riidellä, jos asiat saa ratkaistua ilman riitaa? Se kun ei mielestäni ole millään lailla tavoiteltava asia..

Miksi rauhallisuus ja rationaalisuus eivät mielestäsi ole hyviä asioita?

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

"Ei kai se nyt niin hirveän vaarallista ole, vaikka se riita syntyisikin? Onko paras mahdollinen tilanne siis sellainen, ettei riidellä koskaan?"

Ei se tietenkään vaarallista ole, jos se ei mene siksi hallitsemattomaksi skitsahteluksi, mutta jos asiat saa ratkaistua riitelemättä, niin se on luonnollisesti paras mahdollinen tilanne.

Vastakysymyksenä voisin kysyä, miksi pitäisi riidellä, jos asiat saa ratkaistua ilman riitaa? Se kun ei mielestäni ole millään lailla tavoiteltava asia..

Miksi rauhallisuus ja rationaalisuus eivät mielestäsi ole hyviä asioita?

Lue lisää

En kyllä sanonut missään, että rauhallisuus ja rationaalisuus eivät olisi hyviä asioita, sanoin että minut on kasvatettu LUONNOTTOMAN rauhalliseksi ja rationaaliseksi. Eli sekin voi mennä yli ja olla haitaksi.

Rauhallisuus ja rationaalisuus ovat toki hyviä asioita, jos ne eivät mene niin pitkälle, että ne luovat ilmapiirin jossa tunteiden (ainakin negatiivisten) ilmaiseminen on vältettävää, väärin tai paheksuttavaa, tai jossa riidan välttäminen on ensisijainen tavoite, jonka kustannuksella tunteet täytyy tukahduttaa. Tunteet ovat tärkeä osa ihmistä ja mielestäni on aika kieroutunut tilanne sellainen, jossa esim. mielensä pahoittaneena ei saisi näyttää tunnettaan vaan pitäisi rationalisoida tilanne ja olla kuin ei mitään.

Kuten sanoin, en minäkään mitään raivopäisiä skitsokohtauksia kannata, mutta riitely voi olla myös hallitumpaa mielestäni. Riidan ei myöskään pitäisi olla mikään sellainen pelon kohde tai kammotus, että sitä pitäisi viimeiseen asti välttää. Turvallisessa suhteessa riitaa ei tarvitse pelätä eikä pakonomaisesti välttää, joskaan ei toki hakemalla hakeakaan. Toisin sanoen riidan välttämisen nimissä ei mielestäni tarvitse vaieta jos on tullut loukatuksi, tai mennä piiloon itkemään ettei toinen luule marttyyriksi. Kotonani olen elänyt sellaisessa ilmapiirissä, jossa esim muiden nähden itkeminen oli todella kammottava ja ahdistava asia, ja muutenkin kaikki ikävät tunteet piti pitää sisällään. Selviytymisstrategia oli olla mukava, kiltti, diplomaattinen, olla kuin ei huomaisikaan jos tulee kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Tämä ilmapiiri kumpuaa nimenomaan negatiivisten tunteiden patoamisesta ja tietystä liiallisesta henkisestä välimatkasta muihin ihmisiin.

Jos kovin "fanaattisesti" pyrkii jatkuvaan rauhaan ja tasapainoon (ilman riitoja ja negatiivisia tunteita), tulee tuosta tasapainosta helposti kauhun tasapaino. Itse olen kantapään kautta oppinut sen, että negatiivisetkin tunteet ovat ihan terveitä eikä niitä tarvitse vältellä eikä pelätä. On erittäin tervettä, että suhteessa voi näyttää miltä tuntuu, liiallinen järjellistäminen on mielestäni vähän creepyä.

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

En ole väittänyt itkun olevan yritys manipuloida, vaan esitin tuon kysymyksen saadakseni perspektiiviä asiaan. Itse itken erittäin harvoin ja yhdistän sen lähinnä äärimmäiseen menetyksen tai pettymyksen tunteeseen.

Siksi joskus riitatilanteessa kohtaamani naisen itku vaikuttaakin minusta sekä tilanteeseen sopimattomalta, että kohtuuttoman rajulta reaktiolta ja saakin minut erittäin epäluuloiseksi sen taustoista.Tällaisessa tilanteessa kun mielestäni tulee etsiä mahdollisimman rationaalista ja rakentavaa tapaa ratkaista käsillä oleva ongelma ja pyrkiä hillitsemään ja välttämään kaikenlaiset tulenarkaa tilannetta häiritsevät tunteenpurkaukset.

Myös kaikenlainen naljailu sekä huutaminen ja solvaaminen, jotka yleensä ovat itkuun liittyneet (ja jotka myöhemmin naisen mukaan eivät tarkoittaneet mitään! Se oli vain sellainen "tunne"?!?!), ovat hämmentäviä ja äärimmäisen loukkaavia toimintatapoja tilanteessa, jossa molempien edun vuoksi olisi parasta etsiä yhdessä molempia tyydyttävää ratkaisua.

Onko näin toimiva henkilö siis henkisesti vain niin epävakaa, ettei kykene käsittelemään sitä, että oma mielipiteeni eroaa hänen mielipiteestään, vai onko kyseessä yritys saada minut jatkossa varomaan eriävän mielipiteeni esittämistä?

Manipulaatio on siis erittäin varteenotettava vaihtoehto, jota kannatti harkita, mutta tämän ketjun saamien vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nainen todella voi itkeä huomattavan herkästi, jolloin kyseessä on normaali tunnereaktio. Sitä en vain ymmärrä, mikä tähän olisi riitatilanteessa rakentavin tapa suhtautua..

Kuitenkaan huutamista, toisen solvaamista ja muita epäasiallisuuksia ei yksinkertaisesti voi hyväksyä missään tilanteessa! Aikuinen ihminen on lopulta aina vastuussa toiminnastaan, olivat hänen tunteensa mitkä hyvänsä!

Lue lisää

Kuulostat niin kylmältä, rauhalliselta ja anlyyttiseltä, etten ihmettele vaikka naisesi riehuvat ja yrittävät päästä kuoresi läpi :) Mitäs jos joskus antautuisit riitaan mukaan?

Koooooooooooooo kirjoitti:

Kuulostat niin kylmältä, rauhalliselta ja anlyyttiseltä, etten ihmettele vaikka naisesi riehuvat ja yrittävät päästä kuoresi läpi :) Mitäs jos joskus antautuisit riitaan mukaan?

Lue lisää

Juu. Tuollaiset kylmäkallet ovat tosi rasittavia!

Koooooooooooooo kirjoitti:

Kuulostat niin kylmältä, rauhalliselta ja anlyyttiseltä, etten ihmettele vaikka naisesi riehuvat ja yrittävät päästä kuoresi läpi :) Mitäs jos joskus antautuisit riitaan mukaan?

Lue lisää

Niin, naiset saattavat kaivata "kontaktia", kokemusta siitä että tunteita liikkuu siellä toisessakin päässä. Jos toinen suhtautuu kylmän rationaalisesti toisen tunteenilmaisuun, saattaa tunteenilmaisijalle tulla kokemus siitä, että toinen on jotenkin tavoittamattomissa ja etäällä ja jotenkin kyvytön tuntemaan empatiaa.

biux kirjoitti:

Joku on jossain kirjoittanut, että mies haluaa ratkaisun riitatilanteessa ja nainen haluaa, että häntä ymmärretään. Siis kärjistetysti.

Mikäli tarjoat ratkaisuja tai rationaalisia vaihtoehtoja silloin kun nainen tarvitsee ymmärrystä omalle tunnereaktiolleen, voit hyvinkin saada vastaasi kyyneleet. Olen itse sanonut miehelleni, ettei hänen tarvitse kertoa minulle ratkaisumalleja ongelma/riitatilanteeseen vaan ainoastaan ymmärtää tunteeni. Suurin itkupotku raivari tuleekin siitä, että koen yrittäväni turhaan tuoda esiin tunnetilaani. Ratkaisuja mietitään sitten kun riita on riidelty:)

Vaikeaa kirjoittaa tätä ja yhtä vaikeaa sitä on elää...:)

Lue lisää

Nimenomaan itku syntyy ainakin itsellä siitä kun yrittää turhaan kertoa toiselle tunteistaan. Kun toinen vaikenee ja sulkeutuu, eikä halua edes ymmärtää. Se on turhautumista.Itse yritän välttää viimeiseen asti sillä siinä kohtaa miehen sosialliset taidot loppuvat. Ymmärrystä ei riitä enää sitä vähääkään. "taas se vaan kerjää sääliä. ei kiinnosta"

Koooooooooooooo kirjoitti:

Kuulostat niin kylmältä, rauhalliselta ja anlyyttiseltä, etten ihmettele vaikka naisesi riehuvat ja yrittävät päästä kuoresi läpi :) Mitäs jos joskus antautuisit riitaan mukaan?

Lue lisää

Jotkut miehet "riehuvat" vasta sitten kun on tosi kyseessä. Eikä mistään voi päätellä, että ap ei ilmaisisi normaalisti tunteita?

hfdkghdkgk kirjoitti:

Jotkut miehet "riehuvat" vasta sitten kun on tosi kyseessä. Eikä mistään voi päätellä, että ap ei ilmaisisi normaalisti tunteita?

Mikä on "normaalia tunteen ilmausta" noin miehen näkökulmasta?

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

En ole väittänyt itkun olevan yritys manipuloida, vaan esitin tuon kysymyksen saadakseni perspektiiviä asiaan. Itse itken erittäin harvoin ja yhdistän sen lähinnä äärimmäiseen menetyksen tai pettymyksen tunteeseen.

Siksi joskus riitatilanteessa kohtaamani naisen itku vaikuttaakin minusta sekä tilanteeseen sopimattomalta, että kohtuuttoman rajulta reaktiolta ja saakin minut erittäin epäluuloiseksi sen taustoista.Tällaisessa tilanteessa kun mielestäni tulee etsiä mahdollisimman rationaalista ja rakentavaa tapaa ratkaista käsillä oleva ongelma ja pyrkiä hillitsemään ja välttämään kaikenlaiset tulenarkaa tilannetta häiritsevät tunteenpurkaukset.

Myös kaikenlainen naljailu sekä huutaminen ja solvaaminen, jotka yleensä ovat itkuun liittyneet (ja jotka myöhemmin naisen mukaan eivät tarkoittaneet mitään! Se oli vain sellainen "tunne"?!?!), ovat hämmentäviä ja äärimmäisen loukkaavia toimintatapoja tilanteessa, jossa molempien edun vuoksi olisi parasta etsiä yhdessä molempia tyydyttävää ratkaisua.

Onko näin toimiva henkilö siis henkisesti vain niin epävakaa, ettei kykene käsittelemään sitä, että oma mielipiteeni eroaa hänen mielipiteestään, vai onko kyseessä yritys saada minut jatkossa varomaan eriävän mielipiteeni esittämistä?

Manipulaatio on siis erittäin varteenotettava vaihtoehto, jota kannatti harkita, mutta tämän ketjun saamien vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nainen todella voi itkeä huomattavan herkästi, jolloin kyseessä on normaali tunnereaktio. Sitä en vain ymmärrä, mikä tähän olisi riitatilanteessa rakentavin tapa suhtautua..

Kuitenkaan huutamista, toisen solvaamista ja muita epäasiallisuuksia ei yksinkertaisesti voi hyväksyä missään tilanteessa! Aikuinen ihminen on lopulta aina vastuussa toiminnastaan, olivat hänen tunteensa mitkä hyvänsä!

Lue lisää

Jos sinä vain kerrot asiallisesti oman mielipiteesi, ilman mitään tunteita, solvaamista tai epäasiallisuutta, kyseessä ei ole riitatilanne. Riidassa on aina kaksi osapuolta. Jos toinen saa aivan yksinään jotain itku- tai raivokohtauksia, kyse on ihan jostain muusta.

Sana riita ei tarkoita tilannetta, jossa etsitään rationaalista ratkaisua johonkin tilanteeseen. Se tilanne on esimerkiksi neuvottelu.

Oikea kysymys olisi siis, miksi sinun tyttöystäväsi itkee, kun kerrot asiallisesti mielipiteesi jostain asiasta. Onko teillä vaikeuksia neuvotella ja tehdä kompromisseja, kilpailetteko kumman mielipide voittaa missäkin asiassa? Kumpi yleensä lopuksi joustaa?

Onko sinun mielipiteissäsi jotain itkettävää? Voiko jokin niissä nostaa tunteet pintaan?

Kukaan ulkopuolinen ei osaa teitä täsmällisesti neuvoa, kun ei ole niitä tilanteita katsomassa ja arvioimassa kummankin käytöksen asiallisuutta tai epäasiallisuutta.

12 kirjoitti:

Mikä on "normaalia tunteen ilmausta" noin miehen näkökulmasta?

Riippunee tilanteesta.

Tämä voisi olla oiva threadi tuonne Miesten logiikka -palstalle, jossa voisit samalla tarkentaa kysymystä.

Miksi sinusta on typerää kysyä asiaa, joka useinkin miehiä ihmetyttää?

Ja mikä on poikkeavaa toimintaa kyynelten vuoksi?
Omasta näkökulmastani se itkeminen nimenomaan on hyvin poikkeavaa, joten eikö logiikkasi mukaan se silloin ole sinun ongelmasi?

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Miksi sinusta on typerää kysyä asiaa, joka useinkin miehiä ihmetyttää?

Ja mikä on poikkeavaa toimintaa kyynelten vuoksi?
Omasta näkökulmastani se itkeminen nimenomaan on hyvin poikkeavaa, joten eikö logiikkasi mukaan se silloin ole sinun ongelmasi?

Lue lisää

Hän varmaan tarkoitti tuolla: "jos alat toimia jotenkin poikkeavasti kyyneleiden vuoksi", että toimit nimenomaan omasta näkökulmastasi poikkeavasti. Naisesi ei nimittäin välttämättä ollenkaan koe käytöstäsi poikkeavaksi, eikä se ole hänelle mikään ongelma. Tästä ketjusta kuitenkin saa sellaisen käsityksen, että itse et oikein kestä omaa reaktiotasi naisesi itkuun.

Tämä summaa mahtavasti koko sen turhautumisen, minkä se itku itsessänikin aiheuttaa!

Mistä noin hyvin asioita ymmärtäviä naisia oikein löytyy?! :D

Hmm, jos sinulla on kokemuksia useammista "itkunaisista", jotka jotenkin sekoavat kanssasi, niin jotakin osaa ja arpaa todennäköisesti on sinunkin toiminnallasi asian kanssa. Naiset varmasti keskimäärin ovat herkempiä ja itkevät helpommin, mutta hysteerisiä itkijöitä kaikki naiset eivät ole. Jos olet törmännyt useinkin sellaiseen ilmiöön, että nainen tekee itkullaan rakentavan riitelyn/keskustelun mahdottomaksi, niin yhteinen nimittäjä näissä tilanteissa olet sinä.

spekuloin kirjoitti:

Hmm, jos sinulla on kokemuksia useammista "itkunaisista", jotka jotenkin sekoavat kanssasi, niin jotakin osaa ja arpaa todennäköisesti on sinunkin toiminnallasi asian kanssa. Naiset varmasti keskimäärin ovat herkempiä ja itkevät helpommin, mutta hysteerisiä itkijöitä kaikki naiset eivät ole. Jos olet törmännyt useinkin sellaiseen ilmiöön, että nainen tekee itkullaan rakentavan riitelyn/keskustelun mahdottomaksi, niin yhteinen nimittäjä näissä tilanteissa olet sinä.

Lue lisää

Niin ja siis tarkoitin, että jos kokemusta on useammista vastaavanlaisista naisista.

spekuloin kirjoitti:

Niin ja siis tarkoitin, että jos kokemusta on useammista vastaavanlaisista naisista.

Omakohtaista kokemusta on yhdestä "itkunaisesta", joka mm. itkunsa lomasta joskus pyysi _lyömään_ itseään !!!! No en todellakaan lyönyt!

Yleensä tämä itkeminen liittyi tilanteisiin, joissa olimme esimerkiksi myöhässä jostakin minulle tärkeästä tilaisuudesta tai hän oli tehnyt jonkin vahingon, josta olin harmissani. Näihin tilanteisiin liittyi myös yleensä huomattavan paljon itse-syyttelyä, minkä vuoksi mm. en ikinä voinut millään lailla verbalisoida minkäänlaisia turhautumisen tunteita siitä pelosta, että tilanne pahenee. Hiljaakaan en kuulemma olisi saanut olla, koska silloin vain "kihisin kiukusta ja patosin kaiken itseeni".

Haukkuminen, on asia erikseen, jonka toin esille edellisessä viestissäni, koska aiempi kirjoittaja yhdisti itkun siihen, kun häntä loukataan.

En oikeastaan ihmettele, että naisesi on tunnekuohunsa aikana haukkunut sinua tunteettomaksi narsistiksi. Juuri sellainen tunteeton, kylmä vaikutelma sinusta tämän ketjun perusteella tulee.

Toinen (vai liekö sama nainen) koki sinun "kihisevän kiukusta ja patoavan kaiken itseesi". Ja niinhän sinä teitkin, kun et kerran tilanteen pahenemisen pelossa uskaltanut ilmaista tunteitasi.

Ehkä sinunkin kannattaisi joskus päästää höyryjä ulos, näyttää tunteesi ja opetella riitelemään. Naisesikin kokisi olevansa tekemisissä normaalin ihmisen, eikä tunteettoman narsistin kanssa.

... kirjoitti:

En oikeastaan ihmettele, että naisesi on tunnekuohunsa aikana haukkunut sinua tunteettomaksi narsistiksi. Juuri sellainen tunteeton, kylmä vaikutelma sinusta tämän ketjun perusteella tulee.

Toinen (vai liekö sama nainen) koki sinun "kihisevän kiukusta ja patoavan kaiken itseesi". Ja niinhän sinä teitkin, kun et kerran tilanteen pahenemisen pelossa uskaltanut ilmaista tunteitasi.

Ehkä sinunkin kannattaisi joskus päästää höyryjä ulos, näyttää tunteesi ja opetella riitelemään. Naisesikin kokisi olevansa tekemisissä normaalin ihmisen, eikä tunteettoman narsistin kanssa.

Lue lisää

Onko siis mielestäsi hyväksyttävää ja normaalia haukkua toista ihmistä tuolla lailla? Varsinkin intiimin suhteen toista osapuolta, johon kohdistettuna tuollaiset loukkaukset sattuvat oikeasti, eivätkä ole vain jonkun random sekopään heittoja?

Ajatellaanpa toisinpäin. Miten itse koet tilanteen, jossa läheinen ihminen yllättäen alkaa suoltaa moisia persoonaasi koskevia solvauksia?

Minusta tuo ei ole vähimmässäkään määrin normaalia eikä kannusta molemminpuoliseen avoimuuteen ja välittömään tunneilmaisuun. Lähinnä ajaa toista pois.

Aikuisten ihmisten riitelyssä puhutaan asioista, eikä solvata toisen persoonaa. Kuitenkin jostakin syystä samaa asiaa joudutaan toitottamaan kaikenmaailman avioliittoleireillä vuodesta toiseen..

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Onko siis mielestäsi hyväksyttävää ja normaalia haukkua toista ihmistä tuolla lailla? Varsinkin intiimin suhteen toista osapuolta, johon kohdistettuna tuollaiset loukkaukset sattuvat oikeasti, eivätkä ole vain jonkun random sekopään heittoja?

Ajatellaanpa toisinpäin. Miten itse koet tilanteen, jossa läheinen ihminen yllättäen alkaa suoltaa moisia persoonaasi koskevia solvauksia?

Minusta tuo ei ole vähimmässäkään määrin normaalia eikä kannusta molemminpuoliseen avoimuuteen ja välittömään tunneilmaisuun. Lähinnä ajaa toista pois.

Aikuisten ihmisten riitelyssä puhutaan asioista, eikä solvata toisen persoonaa. Kuitenkin jostakin syystä samaa asiaa joudutaan toitottamaan kaikenmaailman avioliittoleireillä vuodesta toiseen..

Lue lisää

Onko yleinenkin ajatus naisten parissa, että "tunteiden näyttäminen" ja "höyryjen päästäminen" merkitsee toisen silmitöntä solvaamista?

Ja tunnekuohu oikeuttaa sen?

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Onko yleinenkin ajatus naisten parissa, että "tunteiden näyttäminen" ja "höyryjen päästäminen" merkitsee toisen silmitöntä solvaamista?

Ja tunnekuohu oikeuttaa sen?

Lue lisää

Eiköhän tuo ole enemmän miehille tyypillistä, tosin se "solvaaminen" käännetään omassa päässä faktojen esittämiseksi.

.... kirjoitti:

Eiköhän tuo ole enemmän miehille tyypillistä, tosin se "solvaaminen" käännetään omassa päässä faktojen esittämiseksi.

Ei, oman kokemukseni mukaan se vaikuttaa olevan enemmän naisille tyypillistä. Ja omassa päässä se solvaaminen käännetään "tunteiden ilmaisemiseksi".

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Omakohtaista kokemusta on yhdestä "itkunaisesta", joka mm. itkunsa lomasta joskus pyysi _lyömään_ itseään !!!! No en todellakaan lyönyt!

Yleensä tämä itkeminen liittyi tilanteisiin, joissa olimme esimerkiksi myöhässä jostakin minulle tärkeästä tilaisuudesta tai hän oli tehnyt jonkin vahingon, josta olin harmissani. Näihin tilanteisiin liittyi myös yleensä huomattavan paljon itse-syyttelyä, minkä vuoksi mm. en ikinä voinut millään lailla verbalisoida minkäänlaisia turhautumisen tunteita siitä pelosta, että tilanne pahenee. Hiljaakaan en kuulemma olisi saanut olla, koska silloin vain "kihisin kiukusta ja patosin kaiken itseeni".

Haukkuminen, on asia erikseen, jonka toin esille edellisessä viestissäni, koska aiempi kirjoittaja yhdisti itkun siihen, kun häntä loukataan.

Lue lisää

No ei ihan tasapainoisimmasta päästä ollut tämä nainen selkeästikään, oliko heti suhteen alussa tuollainen?

spekuloin kirjoitti:

No ei ihan tasapainoisimmasta päästä ollut tämä nainen selkeästikään, oliko heti suhteen alussa tuollainen?

Niin ja lisään vielä, että jos tämä keskustelu perustuu kokemuksiin tämän kyseisen naisen käytöksestä, niin keskustelu liikkuu ehkä vähän sivuraiteilla. Ketjuun vastaajat kun todennäköisesti miettivät ihan normaalia persoonaa, jolta kuvailemasi nainen ei kuulosta (mm. nämä lyömisjutut).

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Ei, oman kokemukseni mukaan se vaikuttaa olevan enemmän naisille tyypillistä. Ja omassa päässä se solvaaminen käännetään "tunteiden ilmaisemiseksi".

Varmasti suurin osa tähän ketjuun osallistuneista naisista on joutunut kuulemaan jotain vastaavaa solvaamista miehen taholta. Jos sitten pillahdamme itkuun moisesta, saamme kuulla teeskentelevämme marttyyria ja yrittävämme manipuloida miestä.

Turha sinun on yrittää nostaa oman sukupuolesi edustajia jalustalle, sillä sinne te ette todellakaan kuulu. Loukkaava kielenkäyttö ei ole mitenkään harvinaista miehen käyttämänä.

... kirjoitti:

Varmasti suurin osa tähän ketjuun osallistuneista naisista on joutunut kuulemaan jotain vastaavaa solvaamista miehen taholta. Jos sitten pillahdamme itkuun moisesta, saamme kuulla teeskentelevämme marttyyria ja yrittävämme manipuloida miestä.

Turha sinun on yrittää nostaa oman sukupuolesi edustajia jalustalle, sillä sinne te ette todellakaan kuulu. Loukkaava kielenkäyttö ei ole mitenkään harvinaista miehen käyttämänä.

Lue lisää

Miesten solvaamisesta voi tehdä oman ketjunsa. Ap ei ainakaan kuulosta tyypilliseltä päänaukojalta, ainakaan kirjallisessa muodossa.

... kirjoitti:

Varmasti suurin osa tähän ketjuun osallistuneista naisista on joutunut kuulemaan jotain vastaavaa solvaamista miehen taholta. Jos sitten pillahdamme itkuun moisesta, saamme kuulla teeskentelevämme marttyyria ja yrittävämme manipuloida miestä.

Turha sinun on yrittää nostaa oman sukupuolesi edustajia jalustalle, sillä sinne te ette todellakaan kuulu. Loukkaava kielenkäyttö ei ole mitenkään harvinaista miehen käyttämänä.

Lue lisää

Ei se ole lainkaan harvinaista naisenkaan käyttämänä..

Yrität jatkuvasti mitätöidä ja kieltää omaa henkilökohtaista kokemustani ja "nostaa oman sukupuolesi edustajia jalustalle", samalla syyttäen minua moisesta jalustalle asettamisesta.

Klassista projisointia?

Ei ole minun syyni, jos olet kokenut, jonkun miehen käytöksen kohtaasi loukkaavana, mutta nyt oman tekstisi sävy alkaa käydä aina vain hyökkäävämmäksi ja loukkaavammaksi.

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Ei se ole lainkaan harvinaista naisenkaan käyttämänä..

Yrität jatkuvasti mitätöidä ja kieltää omaa henkilökohtaista kokemustani ja "nostaa oman sukupuolesi edustajia jalustalle", samalla syyttäen minua moisesta jalustalle asettamisesta.

Klassista projisointia?

Ei ole minun syyni, jos olet kokenut, jonkun miehen käytöksen kohtaasi loukkaavana, mutta nyt oman tekstisi sävy alkaa käydä aina vain hyökkäävämmäksi ja loukkaavammaksi.

Lue lisää

Mielestäni sinullakaan ei ole yhtään sen suurempaa oikeutta mitätöidä naisten kokemuksia. Tuo vähättelysi naisten itkua kohtaan on aivan yhtä loukkaavaa. Jos sinun henkilökohtaista kokemustasi on kunnioitettava, niin miksi sinun ei tarvitse kunnioittaa muiden henkilökohtaisia kokemuksia?

... kirjoitti:

Mielestäni sinullakaan ei ole yhtään sen suurempaa oikeutta mitätöidä naisten kokemuksia. Tuo vähättelysi naisten itkua kohtaan on aivan yhtä loukkaavaa. Jos sinun henkilökohtaista kokemustasi on kunnioitettava, niin miksi sinun ei tarvitse kunnioittaa muiden henkilökohtaisia kokemuksia?

Lue lisää

Mihinkähän naisen itkun vähättelyyn viittaat?

Reaktio voi monissa tilanteissa olla hyvin hämmentävä ja aloitusviestini olikin täysin rehellinen kysymys, ilman vähättelytarkoitusta. Kieltämättä sävy oli hieman provosoiva senhetkisen turhautumisen tunteen vuoksi, mutta ehkäpä juuri siksi, aiheesta on tullut paljon hyviä ja valaisevia vastauksia.

Sinun kanssasi olemme tässä osassa threadia käsitelleet lähinnä toisen ihmisen solvaamista riitatilanteessa. Aiheeseen tosin et ole paljoakaan, piikittelyn ja miesten haukkumisen ohella, antanut.

Itselleni toisten ihmisten kokemuksien kunnoittaminen ja pyrkimys nähdä asioita monelta kantilta, ovat itsestäänselvyyksiä, mutta silti ihmetelen, mitä kokemuksiasi tarkkaan ottaen odotat minun kunnioittavan, kun et ole sellaisia esittänyt?

Mutta tämä keskustelu on jo käynyt hedelmättömäksi, joten aiheeseen palataksemme, esitänpä aiemman kysymykseni, johon jätit täysin vastaamatta, hieman suoremmin muotoiltuna.

Onko sinusta toisen ihmisen solvaaminen riitatilanteessa (tai yleensäkin) hyväksyttävää?

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Mihinkähän naisen itkun vähättelyyn viittaat?

Reaktio voi monissa tilanteissa olla hyvin hämmentävä ja aloitusviestini olikin täysin rehellinen kysymys, ilman vähättelytarkoitusta. Kieltämättä sävy oli hieman provosoiva senhetkisen turhautumisen tunteen vuoksi, mutta ehkäpä juuri siksi, aiheesta on tullut paljon hyviä ja valaisevia vastauksia.

Sinun kanssasi olemme tässä osassa threadia käsitelleet lähinnä toisen ihmisen solvaamista riitatilanteessa. Aiheeseen tosin et ole paljoakaan, piikittelyn ja miesten haukkumisen ohella, antanut.

Itselleni toisten ihmisten kokemuksien kunnoittaminen ja pyrkimys nähdä asioita monelta kantilta, ovat itsestäänselvyyksiä, mutta silti ihmetelen, mitä kokemuksiasi tarkkaan ottaen odotat minun kunnioittavan, kun et ole sellaisia esittänyt?

Mutta tämä keskustelu on jo käynyt hedelmättömäksi, joten aiheeseen palataksemme, esitänpä aiemman kysymykseni, johon jätit täysin vastaamatta, hieman suoremmin muotoiltuna.

Onko sinusta toisen ihmisen solvaaminen riitatilanteessa (tai yleensäkin) hyväksyttävää?

Lue lisää

"Onko sinusta toisen ihmisen solvaaminen riitatilanteessa (tai yleensäkin) hyväksyttävää? " - Ei.

"mitä kokemuksiasi tarkkaan ottaen odotat minun kunnioittavan, kun et ole sellaisia esittänyt?"
- Kyse ei ole minusta henkilökohtaisesti, vaan yleisesti naisista.

"Aiheeseen tosin et ole paljoakaan, piikittelyn ja miesten haukkumisen ohella, antanut. "
- Missähän kohtaa tuota on esiintynyt?

"Mihinkähän naisen itkun vähättelyyn viittaat?"
- Viittaan yleisvaikutelmaan. Et mm. itse koskaan itke niin "vähäpätöisen" syyn, kuin riidan takia. Provosoiva aloituksesi viittaa siihen myöskin selvästi (vaikka sitä nyt lieventeletkin). Saamasi hyvät vastaukset ovat tulleet aloituksesi sävystä HUOLIMATTA, eivät sen takia. Jos haluaa asiallista keskustelua, kannattaa aloittaa asiallisesti.

Tällaisen helmen löysin teksteistäsi, sorry etten huomioinut sitä aiemmin:
"...tämän ketjun saamien vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nainen todella voi itkeä huomattavan herkästi, jolloin kyseessä on normaali tunnereaktio."

Kyse on siis itsesuojelusta: ei tule turpaan kun miehen testosteronitaso laskee.

Mutta mitä palstan naisten älykkyysosamäärä tähän liittyy?

Itkeminen laukaisee stressiä. On siis typerää ja jopa terveydelle haitallista pidätellä itkua. Ei ihme, että miehet kuolevat vuosia ennen naisia, kun eivät uskalla itkeä. Uskaltakaa itkeä hyvät ihmiset.

"Itku on nykykäsityksen mukaan stressiä laukaisevan parasympaattisen hermoston tapa palauttaa elimistö lepotilaan tunnekuohun aiheuttamassa hermojännitystilanteessa. Itku on yleensä myös merkki siitä, että elimistö on jo alkanut rauhoittua. Vielä ei tiedetä, onko itku tärkeä osa hermoston palautumista vai ainoastaan palautumisen sivutuote . Itkeminen on toisinaan myös väline ilmaista tunteita muille ihmisille. Muiden ihmisten seurassa itkemisen hyväksyttävyys on kuitenkin erittäin kulttuurikohtaista ja vaihtelee historiallisesti samassakin kulttuuripiirissä. Itkemiseen on suhtauduttu Euroopassa joskus aiemmin nykyistä huomattavasti sallivammin."

Typerää uhoa. kirjoitti:

Itkeminen laukaisee stressiä. On siis typerää ja jopa terveydelle haitallista pidätellä itkua. Ei ihme, että miehet kuolevat vuosia ennen naisia, kun eivät uskalla itkeä. Uskaltakaa itkeä hyvät ihmiset.

"Itku on nykykäsityksen mukaan stressiä laukaisevan parasympaattisen hermoston tapa palauttaa elimistö lepotilaan tunnekuohun aiheuttamassa hermojännitystilanteessa. Itku on yleensä myös merkki siitä, että elimistö on jo alkanut rauhoittua. Vielä ei tiedetä, onko itku tärkeä osa hermoston palautumista vai ainoastaan palautumisen sivutuote . Itkeminen on toisinaan myös väline ilmaista tunteita muille ihmisille. Muiden ihmisten seurassa itkemisen hyväksyttävyys on kuitenkin erittäin kulttuurikohtaista ja vaihtelee historiallisesti samassakin kulttuuripiirissä. Itkemiseen on suhtauduttu Euroopassa joskus aiemmin nykyistä huomattavasti sallivammin."

Lue lisää

Itkevä mies on surkea näky. Ei varmaan ole ylivoimaista opetella käsittelemään tunnekuohuja jollain rakentavammalla tavalla.

Niin, ja tottakai tuo "Tosinainen ei itkisi riitatilanteessa" oli pientä provoilua...

Typerää uhoa. kirjoitti:

Itkeminen laukaisee stressiä. On siis typerää ja jopa terveydelle haitallista pidätellä itkua. Ei ihme, että miehet kuolevat vuosia ennen naisia, kun eivät uskalla itkeä. Uskaltakaa itkeä hyvät ihmiset.

"Itku on nykykäsityksen mukaan stressiä laukaisevan parasympaattisen hermoston tapa palauttaa elimistö lepotilaan tunnekuohun aiheuttamassa hermojännitystilanteessa. Itku on yleensä myös merkki siitä, että elimistö on jo alkanut rauhoittua. Vielä ei tiedetä, onko itku tärkeä osa hermoston palautumista vai ainoastaan palautumisen sivutuote . Itkeminen on toisinaan myös väline ilmaista tunteita muille ihmisille. Muiden ihmisten seurassa itkemisen hyväksyttävyys on kuitenkin erittäin kulttuurikohtaista ja vaihtelee historiallisesti samassakin kulttuuripiirissä. Itkemiseen on suhtauduttu Euroopassa joskus aiemmin nykyistä huomattavasti sallivammin."

Lue lisää

Ei tuossa kyllä sanota, että olisi terveydelle haitallista pidätellä itkua. Siinä ei edes sanota, että se olisi välttämätön osa tuota palautumista.

"Vielä ei tiedetä, onko itku tärkeä osa hermoston palautumista vai ainoastaan palautumisen sivutuote."

Eli aikamoisen johtopäätöksen vedät suoraan tuulesta.
Lisäksi jätit kopioimatta tuolta vikipediasta aika kiintoisan kohdan, tuon pastettamasi kohdan jälkeen:

"Monet ihmiset ahdistuvat tai hätääntyvät kohdatessaan itkevän ihmisen. Kaikki eivät kuitenkaan osaa pidätellä itkuaan. On myös olemassa henkilöitä, jotka eivät voi tai eivät halua itkeä. Yleensä naiset itkevät herkemmin kuin miehet."

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Ei tuossa kyllä sanota, että olisi terveydelle haitallista pidätellä itkua. Siinä ei edes sanota, että se olisi välttämätön osa tuota palautumista.

"Vielä ei tiedetä, onko itku tärkeä osa hermoston palautumista vai ainoastaan palautumisen sivutuote."

Eli aikamoisen johtopäätöksen vedät suoraan tuulesta.
Lisäksi jätit kopioimatta tuolta vikipediasta aika kiintoisan kohdan, tuon pastettamasi kohdan jälkeen:

"Monet ihmiset ahdistuvat tai hätääntyvät kohdatessaan itkevän ihmisen. Kaikki eivät kuitenkaan osaa pidätellä itkuaan. On myös olemassa henkilöitä, jotka eivät voi tai eivät halua itkeä. Yleensä naiset itkevät herkemmin kuin miehet."

Lue lisää

Miehet eivät enää uskalla itkeä. Itkeminen on yhtä luonnollista kuin nauraminenkin.

"Keskiajalla oli tavallista, että ihmiset itkivät julkisesti näyttääkseen suruaan. Kun kuningas Filip kuoli vuonna 1467 Brüggen kaupungissa Belgiassa kuultiin itkua ja kiljumista ja tuskaista valitushuutoa. Uskonpuhdistaja Martin Lutherista itkeminen ja sureminen olivat akkamaista ja typerää. Mutta sekä hän ja hänen aikalaisensa itkivät kun suru kohteli heitä henkilökohtaisesti. 1600-ja 1700-luvulla miehinen suru sai nykyisen muotonsa. Aristokratiassa ja hoveissa itku oli aivan liian rahvaanomaista. Sen sijaan teattereissa itkettiin joukolla. Ranskan vallankumouksen julmuuksia seurasivat massojen itkijäiset. 1800-luvun Euroopassa miehen tuli edustaa teollisen vallankumouksen arvoja, kilpailuhenkeä ja kovuutta. Itku ei sopinut tähän kontrolloituun kuvaan. Ruotsalaisen historioitsija Claes Ekenstamin mukaan 2000-luvulla miehet itkevät yhä vähemmän, vaikka sosiologiassa puhutaan uudesta miehestä ja kulttuuri painottaa ihmissuhdetaitoja ja inhimillistä kanssakäyntiä.Amerikkalainen psykoterapeutti Alexander Lowen katsoo, että itku, syväitku, on hyvin tärkeää ihmiselle. Kyky itkeä kuvastaa ihmisen kykyä nähdä surua, kipua, kärsimystä ja tarpeita muissa ihmisissä. Kyky itkeä on samalla osoitus myötätunnosta. Itkun puute osoittaa, että on menetetty kyky kokea empatiaa. 1900-luvulla itku on vähentynyt ja kyyneleistä on tullut yksityistä. Karskiutta ja raavautta ihaillaan poikkeuksetta eri kulttuureissa. 2000-luvun poliittiseksi strategiaksi on kohonnut myötätunto ja empatia. Poliitikkojen on osattava kanavoida kollektiivisia tunteita ja kollektiivista surua. Eräs osoitus tästä oli Tony Blairin toiminta prinsessa Dianan kuoleman aikana 1997, hän osasi suremalla eheyttää kansakunnan. Katastrofit ja kamalat tapahtumat, kuten tsunami, World Traden tornien sortuminen vaativat myötätuntoista esisurijaa. Suomalaisia on puhuttanut isä Mitron pyöreä ja varsin tunteellinen olemus, jossa ovat herkässä suru ja ilo. Ne ovat kontrastissa kontrolloitujen poliitikkojen kanssa. Vaikka 1990-luvulta lähtien on puhuttu uudesta miehestä, ovat eurooppalaisen miehen julkiset kyyneleet poikkeus, jolla päädytään yhä lehtien otsikoihin ja kansikuviin"

Lisää.. kirjoitti:

Miehet eivät enää uskalla itkeä. Itkeminen on yhtä luonnollista kuin nauraminenkin.

"Keskiajalla oli tavallista, että ihmiset itkivät julkisesti näyttääkseen suruaan. Kun kuningas Filip kuoli vuonna 1467 Brüggen kaupungissa Belgiassa kuultiin itkua ja kiljumista ja tuskaista valitushuutoa. Uskonpuhdistaja Martin Lutherista itkeminen ja sureminen olivat akkamaista ja typerää. Mutta sekä hän ja hänen aikalaisensa itkivät kun suru kohteli heitä henkilökohtaisesti. 1600-ja 1700-luvulla miehinen suru sai nykyisen muotonsa. Aristokratiassa ja hoveissa itku oli aivan liian rahvaanomaista. Sen sijaan teattereissa itkettiin joukolla. Ranskan vallankumouksen julmuuksia seurasivat massojen itkijäiset. 1800-luvun Euroopassa miehen tuli edustaa teollisen vallankumouksen arvoja, kilpailuhenkeä ja kovuutta. Itku ei sopinut tähän kontrolloituun kuvaan. Ruotsalaisen historioitsija Claes Ekenstamin mukaan 2000-luvulla miehet itkevät yhä vähemmän, vaikka sosiologiassa puhutaan uudesta miehestä ja kulttuuri painottaa ihmissuhdetaitoja ja inhimillistä kanssakäyntiä.Amerikkalainen psykoterapeutti Alexander Lowen katsoo, että itku, syväitku, on hyvin tärkeää ihmiselle. Kyky itkeä kuvastaa ihmisen kykyä nähdä surua, kipua, kärsimystä ja tarpeita muissa ihmisissä. Kyky itkeä on samalla osoitus myötätunnosta. Itkun puute osoittaa, että on menetetty kyky kokea empatiaa. 1900-luvulla itku on vähentynyt ja kyyneleistä on tullut yksityistä. Karskiutta ja raavautta ihaillaan poikkeuksetta eri kulttuureissa. 2000-luvun poliittiseksi strategiaksi on kohonnut myötätunto ja empatia. Poliitikkojen on osattava kanavoida kollektiivisia tunteita ja kollektiivista surua. Eräs osoitus tästä oli Tony Blairin toiminta prinsessa Dianan kuoleman aikana 1997, hän osasi suremalla eheyttää kansakunnan. Katastrofit ja kamalat tapahtumat, kuten tsunami, World Traden tornien sortuminen vaativat myötätuntoista esisurijaa. Suomalaisia on puhuttanut isä Mitron pyöreä ja varsin tunteellinen olemus, jossa ovat herkässä suru ja ilo. Ne ovat kontrastissa kontrolloitujen poliitikkojen kanssa. Vaikka 1990-luvulta lähtien on puhuttu uudesta miehestä, ovat eurooppalaisen miehen julkiset kyyneleet poikkeus, jolla päädytään yhä lehtien otsikoihin ja kansikuviin"

Lue lisää

On eri asia, jos joku tuttu kuolee vaikka tsunamissa, kuin että kotona on vähän riitaa jostain. En tiedä onko nyt kovin luonnollista itkeä, jos poikaystävä on eri mieltä jostain?

hmmmm.... kirjoitti:

On eri asia, jos joku tuttu kuolee vaikka tsunamissa, kuin että kotona on vähän riitaa jostain. En tiedä onko nyt kovin luonnollista itkeä, jos poikaystävä on eri mieltä jostain?

Lue lisää

Kuten jo todettua, itku (kuten naurukin) lievittää stressiä. Se on luonnon oma lääke, moni mies hoitaa stressiään sen sijaan kaljakapakassa. Kunnon itku auttaisi paljon paremmin. Ei kai kukaan yritä nauruaankaan kontrolloida? Ei ole mitään järkiperäistä syytä miksi itkemisen pitäisi olla poikkeus. Kyseenalaistakaa opittuja asioita. Itkeminen on hyvästä ei pahasta.

"There is a natural body function that helps relieve stress, but unfortunately it is something you probably have been discouraged from doing. Just like perspiration, the natural function to keep the body from overheating. The natural body function to relieve stress, anxiety and other emotional build-ups is crying. You should allow yourself to cry."
http://www.tranquilityisyours.com/cry.html

Luonnonlääke kirjoitti:

Kuten jo todettua, itku (kuten naurukin) lievittää stressiä. Se on luonnon oma lääke, moni mies hoitaa stressiään sen sijaan kaljakapakassa. Kunnon itku auttaisi paljon paremmin. Ei kai kukaan yritä nauruaankaan kontrolloida? Ei ole mitään järkiperäistä syytä miksi itkemisen pitäisi olla poikkeus. Kyseenalaistakaa opittuja asioita. Itkeminen on hyvästä ei pahasta.

"There is a natural body function that helps relieve stress, but unfortunately it is something you probably have been discouraged from doing. Just like perspiration, the natural function to keep the body from overheating. The natural body function to relieve stress, anxiety and other emotional build-ups is crying. You should allow yourself to cry."
http://www.tranquilityisyours.com/cry.html

Lue lisää

Aika älytöntä verrata itkua hikoilemiseen.

Kaikkia ei vain itketä heti, kun joku on vähän eri mieltä, oli se itku itsessään sosiaalisesti hyväksyttyä eli ei.

Itse itken silloin kuin itkettää. Viimeksi taisi olla n. vuosi sitten. Ja sitä reaktiota ei kyllä silloin mikään niin vähäinen asia, kuin joku riita, aiheuttanut.

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Aika älytöntä verrata itkua hikoilemiseen.

Kaikkia ei vain itketä heti, kun joku on vähän eri mieltä, oli se itku itsessään sosiaalisesti hyväksyttyä eli ei.

Itse itken silloin kuin itkettää. Viimeksi taisi olla n. vuosi sitten. Ja sitä reaktiota ei kyllä silloin mikään niin vähäinen asia, kuin joku riita, aiheuttanut.

Lue lisää

"Itse itken silloin kuin itkettää."
Niinhän me kaikki muutkin teemme. Joitakuita vain itkettää herkemmin kuin sinua. Miksi et voi hyväksyä tätä ihmisten välistä erilaisuutta?

hmm... kirjoitti:

"Itse itken silloin kuin itkettää."
Niinhän me kaikki muutkin teemme. Joitakuita vain itkettää herkemmin kuin sinua. Miksi et voi hyväksyä tätä ihmisten välistä erilaisuutta?

Lue lisää

"Miksi et voi hyväksyä tätä ihmisten välistä erilaisuutta?"

Mistä ihmeestä vedit tällaisen johtopäätöksen?

Itse olen tässä vastaillessani ihmetellyt juurikin sitä, että onko joillekin todella niin vaikea hyväksyä ajatusta, että joku ei itkisi yhtä herkästi, kuin he itse ja juuri tähän pyrin vastaamaan vain pari viestiä aiemmin, lainaamalla tätä katkelmaa wikipediasta:

"Kaikki eivät kuitenkaan osaa pidätellä itkuaan. On myös olemassa henkilöitä, jotka eivät voi tai eivät halua itkeä. Yleensä naiset itkevät herkemmin kuin miehet."

Sisälukutaitoa, pyydän!

Kysymysmerkki lauseen lopussa ilmaisee kysymystä, ei toteamusta tai vastausta.

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Sisälukutaitoa, pyydän!

Kysymysmerkki lauseen lopussa ilmaisee kysymystä, ei toteamusta tai vastausta.

Jos kysytään kysymys "miksi itket riitatilanteessa?", voidaan esittää vastaaavasti kysymys "mikset hallitse itseäsi riitatilanteessa?" Tunteiden ilmaisustahan tässä on kyse.. tavat vain ovat moninaiset; itkuun purskahtaminen, suuttuminen, mököttäminen, vaikeneminen, pois lähteminen... kaikki nämä ovat reagtioita, jotka aiheutuvat jostakin tunteesta eli olet ainakin osittain menettänyt itsesi hallinnan.

Tärkeintä olisi lähtökohtaisesti _pyrkimys_ molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja ymmärtämiseen. Konfliktitilanteissakin.

20+19 kirjoitti:

Jos kysytään kysymys "miksi itket riitatilanteessa?", voidaan esittää vastaaavasti kysymys "mikset hallitse itseäsi riitatilanteessa?" Tunteiden ilmaisustahan tässä on kyse.. tavat vain ovat moninaiset; itkuun purskahtaminen, suuttuminen, mököttäminen, vaikeneminen, pois lähteminen... kaikki nämä ovat reagtioita, jotka aiheutuvat jostakin tunteesta eli olet ainakin osittain menettänyt itsesi hallinnan.

Tärkeintä olisi lähtökohtaisesti _pyrkimys_ molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja ymmärtämiseen. Konfliktitilanteissakin.

Lue lisää

Tämä oli hyvää tekstiä ja olen täysin samaa mieltä tuosta viimeisestä.

Vaikenemista ja pois lähtemistä en oikeastaan lukisi mukaan tuohon listaan. Mielestäni näissä on enemmänkin kyse juurikin pyrkimyksestä hallita tilannetta, kuin tuon hallinnan menettämisestä.

Tietenkin lopullinen lopputulos määrittää sen, kuinka hyvin kumpikin on onnistunut itsensä hallitsemisessa ja molemminpuolisessa kunnioittamisessa ja ymmärryksessä.

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Tämä oli hyvää tekstiä ja olen täysin samaa mieltä tuosta viimeisestä.

Vaikenemista ja pois lähtemistä en oikeastaan lukisi mukaan tuohon listaan. Mielestäni näissä on enemmänkin kyse juurikin pyrkimyksestä hallita tilannetta, kuin tuon hallinnan menettämisestä.

Tietenkin lopullinen lopputulos määrittää sen, kuinka hyvin kumpikin on onnistunut itsensä hallitsemisessa ja molemminpuolisessa kunnioittamisessa ja ymmärryksessä.

Lue lisää

Minusta myös vaikeneminen ja pois lähteminen kuuluvat tuohon listaan.
Sitäpaitsi, nainen kokee nuo helposti miehen taholta tuleviksi manipulointiyrityksiksi (olet minulle pelkkää ilmaa jos et myönny tahtooni).

Mieheni ei ole riitelijä- eikä räyhääjä tyyppi, mutta ei hän myöskään loukkaa minua vaikenemalla tai häipymällä ristiriitatilanteista. Hän sanoo selvästi (mutta ei rumasti) jos on harmistunut tai loukkaantunut puheistani. Harvoin tuollaisia tilanteita on edes ollut, ja yleensä kyse on ollut väärinkäsityksestä: hän on ymmärtänyt puheeni toisin kuin tarkoitin. Minusta hän toimii hyvin. Asia saadaan kerralla selväksi, eikä tarvita mitään jälkipuintia

Edellinen taas häipyi ovet paukkuen riitatilanteista Hän onkin hyvin voimakastahtoinen persoona, ja hänellä on vahva tarve olla aina oikeassa. Silloin itkin usein turhautumistani (en tosin hänen aikanaan), koska minun mielipiteelläni ei näyttänyt olevan arvoa. Hänen kanssaan riidat aina äityivätkin riitelyksi. Nykyisen kanssa ei oikeastaan edes riidellä, vaan selvitetään erimielisyyksiä.

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Tämä oli hyvää tekstiä ja olen täysin samaa mieltä tuosta viimeisestä.

Vaikenemista ja pois lähtemistä en oikeastaan lukisi mukaan tuohon listaan. Mielestäni näissä on enemmänkin kyse juurikin pyrkimyksestä hallita tilannetta, kuin tuon hallinnan menettämisestä.

Tietenkin lopullinen lopputulos määrittää sen, kuinka hyvin kumpikin on onnistunut itsensä hallitsemisessa ja molemminpuolisessa kunnioittamisessa ja ymmärryksessä.

Lue lisää

Tässä täytyy muistaa että vaikeneminen ja pois lähteminen voivat olla toisaalta myös _toisen_ hallitsemisen ja alistamisen keinoja. Niilläkin pystytään manipuloimaan, kuten nim. - sivukommentti- totesi. Mielestäni mököttäminen voidaan joissain tapauksissa lukea myöskin korkean luokan henkisen väkivallan harjoittamiseksi.

Antaisin sinulle ap. yhden neuvon, älä pakene tunteitasi ja tunteidesi näyttämistä kylmän logiikan maailmaan, anna itsellesi ja muille ihmisille mahdollisuus rakentavaan tunteiden ilmaisuun. Aina paras vaihtoehto ei ole täydellinen itsensä tai tilanteen hallitseminen, sillä itse asiahan ei näin välttämättä tule selvitetyksi/esille vaan se voi ainakin toista osapuolta jäädä kaivelemaan.. Kuunnelkaa hyvät ihmiset toisianne, sitä mitä toisella on sanottavanaan ja miten hän tuntee.

9+13 kirjoitti:

Tässä täytyy muistaa että vaikeneminen ja pois lähteminen voivat olla toisaalta myös _toisen_ hallitsemisen ja alistamisen keinoja. Niilläkin pystytään manipuloimaan, kuten nim. - sivukommentti- totesi. Mielestäni mököttäminen voidaan joissain tapauksissa lukea myöskin korkean luokan henkisen väkivallan harjoittamiseksi.

Antaisin sinulle ap. yhden neuvon, älä pakene tunteitasi ja tunteidesi näyttämistä kylmän logiikan maailmaan, anna itsellesi ja muille ihmisille mahdollisuus rakentavaan tunteiden ilmaisuun. Aina paras vaihtoehto ei ole täydellinen itsensä tai tilanteen hallitseminen, sillä itse asiahan ei näin välttämättä tule selvitetyksi/esille vaan se voi ainakin toista osapuolta jäädä kaivelemaan.. Kuunnelkaa hyvät ihmiset toisianne, sitä mitä toisella on sanottavanaan ja miten hän tuntee.

Lue lisää

Tämä teksti oli 100% asiaa!

En itke kiukkuani koskaan. Liikutusta ja sanallista riitelyä aloin itkeä murrosiästä lähtien. Lapsena itkin lähinnä vain fyysistä kipua, surua sekä ikävää. Kun isä läimäytti ja itkin, se syytti että itken tekoitkua, että se tuntisi syyllisyyttä ja antaisi periksi. Mutta itkin, koska se sattui.

12 + 16 kirjoitti:

En itke kiukkuani koskaan. Liikutusta ja sanallista riitelyä aloin itkeä murrosiästä lähtien. Lapsena itkin lähinnä vain fyysistä kipua, surua sekä ikävää. Kun isä läimäytti ja itkin, se syytti että itken tekoitkua, että se tuntisi syyllisyyttä ja antaisi periksi. Mutta itkin, koska se sattui.

Lue lisää

Lapsenkin itku on siis joidenkin miesten mielestä teeskentelyä, jopa silloin kun lasta on satutettu. Kuinka surullista (ja manipuloivaa) tuollainen suhtautuminen onkaan:(

Tuntuu että jokaisella on yhtä ihmistä varten vain tietty määrä kyyneleitä. Kun vuosia kestäneen parisuhteen itkut on totaalisesti itketty loppuun, alkaa huutaminen, mököttäminen ja itsellä ainakin välitön paikalta poistuminen. Itkemään kun ei enää pysty. Enää ei tunne itseään surulliseksi, hylätyksi tai turhautuneeksi, vain vihaiseksi. Liekö merkki tunteiden kylmenemisestä.

...ja erittäin hyvä vastaus tämäkin, ei mitään lisättävää.

Hyvää tekstiä, josta todella sain ajateltavaa. Kiitos tästä!

Luulenpa, että olet arvioinut tilanteen erittäin hyvin ja oikein.

En tiedä, onko nainen terve, vai ei, mutta kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen lapsuudessa opittu selviämismalli, jota yhä toistaa ja toistaa. Hänelle oli myös aina hyvin vaikea syyllistymättä kestää minkäänlaista negatiivista tunneilmaisua itseltäni. Oli kyse sitten miten triviaalista asiasta hyvänsä! Parin vuodn jälkeen en kirjaimellisesti uskaltanut mutista itsekseni harmiani esimerkiksi kompastuttuani johonkin, koska hän olisi heti ollut syypää kompastumiseeni ja minä olisin ollut syypää, siihen, että mutisin tavalla, jota hän ei voinut kestää.

Jos kuitenkin itse annoin minkäänlaista palautetta hänen "tunteenilmaisutavoistaan", sain heti kuulla, etten ajatellut häntä, en antanut hänen olla oma itsensä, kielsin häneltä tunteet, jne.

Luinkin jokin aika sitten, jostakin riitelyn psykologiaa käsittelevästä opuksesta, toimintamallista, jossa mm. itsesyytöksillä tilanne saadaan kääntymään ympäri ja toisen, oikeutettukin, suuttumus torpattua. Kyseessä on parisuhteessa erittäin tuhoava käyttäytymismalli, jonka itsekin pääsin aivan omakohtaisesti toteamaan.

Myönnän tuon "kylmän loogisuuden", josta tässä threadissa on jo useamminkin, enemmän ja vähemmän syyttävään sävyyn, mainittu. Olen hyvin empaattinen, mutta myös luonnostani hieman varautunut ihminen ja pystyn myös halutessani ilmaisemaan tunteitani hyvinkin välittömästi, mutta näiden tilanteiden vuoksi olen kuitenkin ollut sen verran solmussa oman tunne-elämäni kanssa, että "kylmään logiikkaan" turvautuminen on jäänyt ainoaksi keinoksi mm. selvittää itselleni, olinko todella aina syypää kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.

Olen myös aiemminkin saanut elämässäni kohdata niin paljon "negatiivista tunnetta", että se on saanut minut hyvin vahvasti painottamaan ja arvostamaan positiivisuutta ja kavahtamaan vahvan negatiivisia tunteenilmaisuja.

Ehkäpä joskus vielä löydän naisen, joka kestää myös ärtymyksen ja suuttumuksen tunteita kumppaniltaan..

asdfqwerty_m85 kirjoitti:

Hyvää tekstiä, josta todella sain ajateltavaa. Kiitos tästä!

Luulenpa, että olet arvioinut tilanteen erittäin hyvin ja oikein.

En tiedä, onko nainen terve, vai ei, mutta kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen lapsuudessa opittu selviämismalli, jota yhä toistaa ja toistaa. Hänelle oli myös aina hyvin vaikea syyllistymättä kestää minkäänlaista negatiivista tunneilmaisua itseltäni. Oli kyse sitten miten triviaalista asiasta hyvänsä! Parin vuodn jälkeen en kirjaimellisesti uskaltanut mutista itsekseni harmiani esimerkiksi kompastuttuani johonkin, koska hän olisi heti ollut syypää kompastumiseeni ja minä olisin ollut syypää, siihen, että mutisin tavalla, jota hän ei voinut kestää.

Jos kuitenkin itse annoin minkäänlaista palautetta hänen "tunteenilmaisutavoistaan", sain heti kuulla, etten ajatellut häntä, en antanut hänen olla oma itsensä, kielsin häneltä tunteet, jne.

Luinkin jokin aika sitten, jostakin riitelyn psykologiaa käsittelevästä opuksesta, toimintamallista, jossa mm. itsesyytöksillä tilanne saadaan kääntymään ympäri ja toisen, oikeutettukin, suuttumus torpattua. Kyseessä on parisuhteessa erittäin tuhoava käyttäytymismalli, jonka itsekin pääsin aivan omakohtaisesti toteamaan.

Myönnän tuon "kylmän loogisuuden", josta tässä threadissa on jo useamminkin, enemmän ja vähemmän syyttävään sävyyn, mainittu. Olen hyvin empaattinen, mutta myös luonnostani hieman varautunut ihminen ja pystyn myös halutessani ilmaisemaan tunteitani hyvinkin välittömästi, mutta näiden tilanteiden vuoksi olen kuitenkin ollut sen verran solmussa oman tunne-elämäni kanssa, että "kylmään logiikkaan" turvautuminen on jäänyt ainoaksi keinoksi mm. selvittää itselleni, olinko todella aina syypää kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.

Olen myös aiemminkin saanut elämässäni kohdata niin paljon "negatiivista tunnetta", että se on saanut minut hyvin vahvasti painottamaan ja arvostamaan positiivisuutta ja kavahtamaan vahvan negatiivisia tunteenilmaisuja.

Ehkäpä joskus vielä löydän naisen, joka kestää myös ärtymyksen ja suuttumuksen tunteita kumppaniltaan..

Lue lisää

Minun mieheni kääntää riidan tullen asiat juuri noin :)
Jos sanon jostain vastaan tai ilmaisen oman mielipiteeni (ja vannon etten mitenkään syyttävästi itseäni ilmaise vaan mahdollisimman luonnollisesti) niin yleisin vastaus on niinhän se taas menikin, yllätys että minussa on vika tai joo minä olen tän kaiken taas aiheuttanut.
Tämän jälkeen ovet paukkuu ja keskustelussa ei olla päästy mihinkään

Erittän raivostuttavaa käyttäytymistä aina ei ole se itku ainut millä saa itsensä uhriksi kyllä mun mieheni osaa sen ihan ilman itkuakin.

että sinäkin voit olla siinä tyhmiä kyselemässä.

Nainen ei kykene ottamaan itse vastuuta tekemisistään ja tunteistaan, vaan syy on aina miehessä.

"Miten oikein käyttäydyt ja miksi, kun saat naisesi itkemään? Mihin pyrit naisen itkettämisellä, yritätkö saada tahtosi läpi olemalla niin inhottava että nainen alkaa itkeä?"

Jos joku itkee normaalissa, ei-uhkaavassa riitatilanteessa, vaikea sitä on kyllä arvostaa. Eikö näistä pitäisi päästä aikuistuessa eroon?

Totuuden torvi kirjoitti:

Nainen ei kykene ottamaan itse vastuuta tekemisistään ja tunteistaan, vaan syy on aina miehessä.

"Miten oikein käyttäydyt ja miksi, kun saat naisesi itkemään? Mihin pyrit naisen itkettämisellä, yritätkö saada tahtosi läpi olemalla niin inhottava että nainen alkaa itkeä?"

Lue lisää

Ja miehet näköjään sitten eivät ymmärrä retorisia kommentteja?

hdfgdkfgk kirjoitti:

Jos joku itkee normaalissa, ei-uhkaavassa riitatilanteessa, vaikea sitä on kyllä arvostaa. Eikö näistä pitäisi päästä aikuistuessa eroon?

Mikä siinä tunteenilmaisussa oikeasti niin pelottaa? Siis joo, jos joku nyt rääkyisi suoraa huutoa kuin uhmaikäinen pikkulapsi odottaen että toinen jotenkin ottaa sen itkun haltuun. Mutta moni ihminen kyllä osaa itse hallita mielenliikutuksensa eikä odota mitään erityishoivaa tai huomiota sen vuoksi että itkee.

Itse olen vähän tirauttanut myös esim tilanteessa, jossa toinen kertoi pahoittaneensa mielensä käytöksestäni, olin siis ajattelemattani loukannut. Tajusin sitten itsekin että tilanne oli tuntunut toisesta pahalta ja siksi itkin, ihan vaan siksi kun tuli paha mieli siitä että olin aiheuttanut rakkaalle ihmiselle pahaa mieltä. Itkin siis ja pahoittelin asiaa, en mitenkään hysteerisesti vaan tilanteen halliten. Onko tuokin jotenkin paheksuttavaa toimintaa? Kertooko se jonkun mielestä marttyyriudesta tai jostakin muusta haitallisesta ominaisuudesta? Pitäisikö siitäkin "pyrkiä aikuistuessa eroon"? Mitkä ovat ne tarkkaan rajatut tilanteet, joissa saa itkeä? Ainoastaan "uhkaavat" tilanteet? Itse kyllä uhkaavassa tilanteessa varmaan enemmänkin pyrkisin pois tilanteesta kokisin enemmän vaan pelkoa ja pakoreaktiota. Jonkun mielestä siinä tilanteessa sitten itku olisi se "sallittu" vaihtoehto.

Äh, äänestin plussaa vaikka piti äänestää miinusta. Aloittaja on selvästi rehti kaveri, jonka on pitänyt kestää todella rasittavaa käytöstä. Toisen jatkuva solvaaminen on niin kuluttavaa ja inhottavaa. Varsinkin, jos solvaaja itse ei kestä vähäisintäkään kriittisyyttä itse!! Oon ite saanu kestää tollasta useammankin ihmisen taholta ja voi että se hajottaa.

Lisäks ite en oo itkijätyyppi riidoissa, en niissä tilanteissa edes meinaa itkeä eli ei tartte pidätellä, vaikka muuten suht herkästi itkenkin. En tiedä mistä johtuu, mut mä reagoin aggressioon vain vastustuksella ja jos keskustelu ei toisen itsekkyyden takia onnistu, vaikenen ja vetäydyn. Ja ilmaisen näkemykseni ehkä terävästikin ja annan sitten olla.

Tsemppiä sulle!

Suitsuke kirjoitti:

Äh, äänestin plussaa vaikka piti äänestää miinusta. Aloittaja on selvästi rehti kaveri, jonka on pitänyt kestää todella rasittavaa käytöstä. Toisen jatkuva solvaaminen on niin kuluttavaa ja inhottavaa. Varsinkin, jos solvaaja itse ei kestä vähäisintäkään kriittisyyttä itse!! Oon ite saanu kestää tollasta useammankin ihmisen taholta ja voi että se hajottaa.

Lisäks ite en oo itkijätyyppi riidoissa, en niissä tilanteissa edes meinaa itkeä eli ei tartte pidätellä, vaikka muuten suht herkästi itkenkin. En tiedä mistä johtuu, mut mä reagoin aggressioon vain vastustuksella ja jos keskustelu ei toisen itsekkyyden takia onnistu, vaikenen ja vetäydyn. Ja ilmaisen näkemykseni ehkä terävästikin ja annan sitten olla.

Tsemppiä sulle!

Lue lisää

Ja siis, ite ainakin koen et itku on heikkouden ilmaus ja pelkään et se vaan tukee toisen narsistisia taipumuksia. En haluu et joku raivopää heltyy armeliaaksi koska sai mut itkemään... pelkään myös et itkuni tulkitaan "nyt se itkee omaa syyllisyyttään" ja siksi saa sen kovanaaman heltymään kuin mikäkin laupias kuningas... pelkään et itku vaan tukis toisen suuruuskuvitelmia itsestään. Eiks se meekään niin?

suitsuke kirjoitti:

Ja siis, ite ainakin koen et itku on heikkouden ilmaus ja pelkään et se vaan tukee toisen narsistisia taipumuksia. En haluu et joku raivopää heltyy armeliaaksi koska sai mut itkemään... pelkään myös et itkuni tulkitaan "nyt se itkee omaa syyllisyyttään" ja siksi saa sen kovanaaman heltymään kuin mikäkin laupias kuningas... pelkään et itku vaan tukis toisen suuruuskuvitelmia itsestään. Eiks se meekään niin?

Lue lisää

Sairaan (tai siis luonnevikaisen) ihmisen kanssa se varmasti menee just niin. Itse olen ollut ties minkälaisten ihmisten vaikutuspiirissä ja kyllä se aluksi vaati rohkeutta itkeä (hyvän) mieheni seurassa. ROHKEUTTA nimenomaan, ei heikkoutta. Lisäksi se edellyttää luottamusta nimenomaan siihen että se toinen osapuoli ei ole mikään luonnevikainen joka kuvittelee alistaneensa toisen sillä perusteella että toinen itkee, vaan että voi itkeä ja se on vain tunteenilmaus, ei mikään voiton tai häviön merkki kenellekään. Tietysti jos toinen tahallaan loukkaa ja saa toisen itkemään, niin silloin voi ajatella että loukkaaminen on jollain lailla onnistunut ja loukattu jotenkin "heikentynyt".

Itkua on kuitenkin monenlaista, vahvanakin voi itkeä ja se on ainakin itselleni tärkeä oivallus. Nuorempana en meinaan uskaltanut itkeä kenenkään läsnäollessa juuri tuosta mainitsemastasi syystä, tosin ei itku mitään armeliaisuutta aiheuttanut toisissa silloin, vaan ainoastaan sitä että itku viimeistään kertoi että olin onnettomasti altavastaaja tilanteessa.

Itse olen sitä mieltä, että itku voi todella olla myös vahvuuden ilmaus. Sairaampaa ja heikompaa se on jos ei uskalla/pysty itkeä.

spekuloin kirjoitti:

Sairaan (tai siis luonnevikaisen) ihmisen kanssa se varmasti menee just niin. Itse olen ollut ties minkälaisten ihmisten vaikutuspiirissä ja kyllä se aluksi vaati rohkeutta itkeä (hyvän) mieheni seurassa. ROHKEUTTA nimenomaan, ei heikkoutta. Lisäksi se edellyttää luottamusta nimenomaan siihen että se toinen osapuoli ei ole mikään luonnevikainen joka kuvittelee alistaneensa toisen sillä perusteella että toinen itkee, vaan että voi itkeä ja se on vain tunteenilmaus, ei mikään voiton tai häviön merkki kenellekään. Tietysti jos toinen tahallaan loukkaa ja saa toisen itkemään, niin silloin voi ajatella että loukkaaminen on jollain lailla onnistunut ja loukattu jotenkin "heikentynyt".

Itkua on kuitenkin monenlaista, vahvanakin voi itkeä ja se on ainakin itselleni tärkeä oivallus. Nuorempana en meinaan uskaltanut itkeä kenenkään läsnäollessa juuri tuosta mainitsemastasi syystä, tosin ei itku mitään armeliaisuutta aiheuttanut toisissa silloin, vaan ainoastaan sitä että itku viimeistään kertoi että olin onnettomasti altavastaaja tilanteessa.

Itse olen sitä mieltä, että itku voi todella olla myös vahvuuden ilmaus. Sairaampaa ja heikompaa se on jos ei uskalla/pysty itkeä.

Lue lisää

pidättelen kyyneleitä viimeiseen asti. olen nykyään samaa mieltä että vaatii rohkeutta itkeä miehen nähden!!! erityisesti nyt kun exäni raivostui itkustani, jopa niin paljon että alkoi väkivaltaiseksi.

paska jätkä!

Tarkoittaako tunteiden hallitseminen sinun mielestäsi samaa kuin tunteiden lamauttaminen, eliminoiminen tai tukahduttaminen? Onko sinusta se, että blokkaa tunteen pois tietoisuudesta tunteen hallitsemista?

Minä ainakin olen hyvin usein itkenyt samalla tunteeni halliten. Minulla on siis ollut syy itkeä, olen antanut siihen itselleni luvan enkä ole ollut mitenkään hallitsemattomassa tilassa. Itku on tullut ja olen antanut sen tulla. Jos itkua yrittää kauhuissaan estää ja peitellä niin siitä helposti tulee sellaista hysteeristä. Mutta esimerkiksi tuossa yllä kuvailemassani tilanteessa, jossa itkin kun tuntui pahalta että olin loukannut toista, en koe että tunteeni olisi millään tavalla ollut hallitsemattomissa. Tunteeni oli aito, vilpitön ja mielestäni ihan tilanteeseen sopiva, vaikka tilanne olikin arkipäiväinen ja ei-uhkaava. Erityisesti moni mies tuntuu ajattelevan, että itku on automaattisesti heikkoutta, josta pitää pyrkiä pois. Kuitenkin hyvin monen ihmisen kohdalla kyky itkeä on nimenomaan vahvuutta. Vahvanakin voi itkeä. Se on itkusta ahdistuvan oma ongelma jos itku koetaan jotenkin ahdistavana, häpeällisestä tai lapsellisesta puhumattakaan.

Puhun tietenkin koko ajan normaalin rajoissa tapahtuvista reaktioista. Jossakin vaiheessa tietenkin liika on liikaa, mutta kovin on tunnekylmä ja kivettynyt ajattelutapa sellainen, jossa vain tietyissä tilanteissa itku on sallittua ja silloinkin mielellään yksin ja pimeässä ettei vaan kukaan näe.

Minulla sama juttu, itken vähän kaikesta, ja tätä voisi kutsua oikeastaan meidän suvun naisten sukuviaksi... =) Jotkut ihmiset vaan ovat erittäin herkkiä persoonia ja uskon, että sillä on ehkä jopa paljonkin enemmän tekemistä perimän kuin ympäristön vaikutuksen kanssa. On jotenkin järjetöntä, että tätä ominaisuutta eli herkkyyttä pidetään toisaalta heikkoutena ja toisaalta piiloaggressiivisuutena ja yrityksenä manipuloida. Järjetöntä ja jopa sairasta ja naisvihamielistäkin, suurin osa herkistä tai ainakin herkkyytensä näyttävistä ihmisistähän on naisia. On myös kummallista, että toisalta huudetaan, että naisen pitää olla naisellinen eikä miehekäs, ja sitten kun käyttäytyy monille naisille ominaiseen tapaan ei sekään ole hyvä. Vähän tuntuu siltä, että jos olet nainen, niin teet niin tai näin, AINA se on jonkun mielestä ihan väärin päin.

Mutta tunnen myös herkkiä miehiä, jotka uskaltavat sukupuolirooliinsa liittyvästä paineesta huolimatta näyttää tämänkin puolensa melkoisen avoimesti ainakin lähipiirilleen. Persoonallisuudeltaan herkkiä miehiä on todennäköisesti vaikka kuinka paljon, mutta suurin osa piilottaa visusti ja jopa kompensoi kyseisen ominaisuutensa johtuen ympäristön paineista ja tiukoista sukupuolirooliodotuksista. Seurustelin aikoinaan yhden herkän miehen kanssa, eikä siitä suhteesta tullut mitään. Alku oli oikein ihanaa, mutta lopulta totesimme, että liiallinen samanlaisuus kumppanin kanssa on ihan yhtä huono juttu kuin liiallinen erilaisuus.

Mitä tulee alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen: mikäli itken riitatilanteessa, itken yksinkertaisesti siksi, että erilaiset tunteet ottavat vallan niin voimakkaasti etten enää pysty pidättämään itkua. Tietenkin voi olla olemassa myös ihmisiä, joiden itkeminen on tarkoitushakuista, suunniteltua manipulointia tms., mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin ns. normaaleja eivätkä he toimi näin. Kaikkien itkevien naisten leimaaminen on siis aivan turhaa. Muista, että sinähän voit myös itse vaikuttaa siihen, miten reagoit toisen purskahtaessa itkuun. Voit manipuloitua tai olla manipuloitumatta, eikä jälkimmäinen vaihtoehto tarkoita sitä ettet voisi samaan aikaan tuntea myötätuntoa.

Sullahan omituinen naismaku on, kun tuollaisten kanssa vaan pyörit.

Tämähän oli fiksu kirjoitus.

Tilanteesta pois käveleminen voi joillekin olla ainoa keino jos riita tilanne menee aina itkemiseksi. Itkeminen voi näin myös olla epäkunnioitettavaa toimintaa. Ihmiset ovat erillaisia, myös riita tilanteissa. Ei kannattaisi aina arvottaa omaa tapaansa riidellä paremmaksi koska se ei johda mihinkään ratkaisuun.

Mutta jos oikeasti haluaa asioiden selviävän niin ehkä parempi tapa olisi keskustelu eikä itkun ja mököttämisen välimuoto.

^Miten hyvin itse ymmärrät miehen mököttämisestä että nyt on tullut loukattua pahasti? Miksi ihmisten on pakko arvottaa eri loukkaantumisen tapoja keskenään. Toisella se on itku, toisella mököttäminen, kumpikaan ei ole sen parempi/huonompi tapa loukkaantua, vain erilainen ja siksikin niin vaikea tunnistaa.

No jos riitelytapa on tuollainen toisen dissaaminen ja lyttääminen, niin on kyllä suhteessa vähän enemmänkin pielessä. Itse ainakin pidän terveenä merkkinä sitä, että mieskin pystyy näyttämään tunteitaan. Nynnympää on mielestäni olla niin estynyt, ettei halua itkeä.

siis miten tässä maassa voi olla itkeminen kielletty!!!!!!!