En ole filosofi, mutta eikö voisi olla viisaampaa
sanoa pelkästään "Olen olemassa".
sanoa pelkästään "Olen olemassa".
Cogito, ergo sum
ihtehk
1084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta riittäisi pelkkä "olen". Siinä on mukana tajunta ja ajatus olemassaolosta ja että on yksilö, minä, erillinen kaikesta muusta
Meinasin laittaakin, mutta silloin kuulija saattaa vastata:
"Ai missä, kapakassako?"
Minusta riittäisi pelkkä "olen". Siinä on mukana tajunta ja ajatus olemassaolosta ja että on yksilö, minä, erillinen kaikesta muusta"
Tai sitten sinä olet kaikki, kaikki on sinussa.
"Olen olemassa." ja "Olen." ovat toteavia lauseita. "Ajattelen, siis olen." sisältää havainnon ja siitä tehdyn päätelmän.
Ajatukset ovat olemassa. Itsestäni en tiedä.
Siis ilmaisu näin: Ajattelee siis on. Sisältää havainnon ja siitä tehdyn päätelmän.
Tietoisuus toimii ilman minä käsitettäkin luulisin, kun prosessoidaan tietoa riippumatta itse tiedon sisällöstä.
Ne ajatukset ovat sinä. Fyysinen ruumiisi kaiken muun kanssa voi olla illuusiota, mutta ajattelet siis olet.
Descartes oli oivaltavinaan, että hän pystyi loogisesti johtamaan olemassaolonsa siitä, että hän ajattelee. Toisaalta "ajattelen olen olemassa" on hänen mukaansa ainoa VARMA asia, mitä ihminen voi sanoa.
Russell (1948) kirjoittaa näin:
Descartesin epäilemättöminä tosiasioina ovat hänen omat ajatuksensa - "ajatus" käytettynä niin avarassa merkityksessä kuin suinkin mahdollista. "Minä ajattelen" on hänen perimmäinen premissinsä. Siinä on "minä"-sana todella luvaton; hänen olisi pitänyt lausua perimmäinen premissinsä muodossa "ajatuksia on". "Minä"-sana on kielellisesti mukava, mutta se ei kuvaa todella "annettua" (datum). Sanoessaan sitten "Minä olen olio, joka ajattelee", hän jo käyttää epäkriittisesti skolastiikan hänelle siirtämää kategoria-aparaattia. Hän ei todista missään, että ajatukset tarvitsevat ajattelijaa, eikä sitä ole syytä uskoakaan muussa kuin kieliopillisessa mielessä. Mutta päätös, jonka mukaan ensimmäisinä empiirisinä varmuuksina on pidettävä ajatuksia eikä ulkoisia kohteita, vaikutti syvällisesti kaikkeen myöhempään filosofiaan.
Mitä nyt tähän tuhlata aikaa, sittenkin the end ei ole kukaan kertomassa onko kukaan olemassa ja ollaanko mekään olemassa :)