Näiden ajan kerrosten lävitse on helppo vajota kuin hiljaiseen mereen. Se kannattelee ja on vaiti, kuin odottaisi ensimmäistä puhallusta, uskaliasta puuttumista vallitsevaan rauhallisuuteen, jossa lipuvat kaikki kuoleman alalajit aina sedimentin painottomana leijuviin syvyyksiin asti. Pimeys tihenee.
Mutta siinä missä hän on lahjakas ja minä en ole. Siinä kohtaa minä häntä rakastan kuin omaa vajavaisuuttani ihmisenä, keskeneräisyyttäni. Hän on loppuni, itseyteni päätepysäkki jonka vierellä nousee kotiemme katot.
Sellainen hän on puutarhassaan. Sellainen hän on kasvojani tutkiessaan, tiedustellessaan sitä mitä minulle kuuluu.
http://www.youtube.com/watch?v=r1ATFedwjnk&feature=relmfu
Mutta siinä missä hän on lahjakas ja minä en ole. Siinä kohtaa minä häntä rakastan kuin omaa vajavaisuuttani ihmisenä, keskeneräisyyttäni. Hän on loppuni, itseyteni päätepysäkki jonka vierellä nousee kotiemme katot.
Sellainen hän on puutarhassaan. Sellainen hän on kasvojani tutkiessaan, tiedustellessaan sitä mitä minulle kuuluu.
http://www.youtube.com/watch?v=r1ATFedwjnk&feature=relmfu
Vastaukset 1
Vanhimmat
*haikeushuokaus*