Oman lähipiirin suhtaumuninen adoptioon..

Ja tämä adoptio juttu ei tosiaankaan ole mikään hetken mielijohde. Minulla on omat syyni, joiden takia haluan adoptoida. Niitä en tässä tosin julkisesti kerro. Oman maalais järjekeni mukaan adoption pitäisi olla mahdollista, talous- asiat ovat tasa-painossa ja terveys on kunnossa. Toki nämä asiat puidaan neuvojien kanssa sitten vielä läpi prosessin alkaessa.

Minulla on kokemusta ihan positiivisesta suhtautumisesta adoptioasiaan lähipiirissä. Ystäväni ovat tienneet haaveistani jo ennenkuin prosessin aloitin joten ei tullut ihan yllätyksenä. Vanhemmista toinen odottaa ihan hullaantuneena ja toinen hieman varovaisemmalla mielellä. En kerro adoptiosta vielä kaikille sillä prosessi on useamman vuoden pituinen ja mitä vaan voi tapahtua. Olen miettinyt kenen kanssa haluan jakaa adoption ylä- ja alamäet ja kerron muille sitten kun paperit on maassa ja lapsen tulo varmempaa.

Muistathan, että adoptioon vaadittava ikä on 25-vuotta.

Hei,

puolisoni vanhemmat sekä omat vanhempani olivat jo aika iäkkäitä kertoessamme toiveestamme saada lapsi kansainvälisen adoption kautta. Koska heillä ei ollut mitään käsitystä koko asiasta (ja miten olisi voinut ollakaan, asumme pienellä paikkakunnalla), keskustelut, aika sekä antamani kirjallisuus antoivat heille mahdollisuuden kypsyä ajatukseen.
Näköjään tämä(kään) asia ei ole ikäliitännäinen vaan paremminkin liittyy persoonaan ja luonteeseen.
Isovanhemmat, tädit, serkut ym suku - kaikki hyväksyvät lapsemme omana itsenään, mitään muuta eroa sukulaislasten kohteluun ei ole kuin se, että nuorimpana taitaa saada enemmän huomiota :)

Olin muuten miettinyt valmiiksi, että mikäli joku lähipiirissä ei lastani hyväksy, yhteydenpito tuohon ihmiseen jää ja keskityn vain henkilöihin, joiden seurassa lapseni saa olla turvallisesti ja hyväksyttynä.

25: aivan, olin jo unohtanut! Kiitos muistutuksesta! Olen vain koko ajan ajatellut " sitten laitan prosessin käyntiin, kun olen valmistunut ja päässyt töihin.." no valmistuminen jo viittävaille valmis, ja vakituisen työn päiväkodissa pääsen aloittamaan ensi kuun alussa. Eli tässä on vielä vajaat 3 vuotta tuohon kun täytän 25, hyvää aikaa säästää adoptiokuluja varten ja tietty itse elämiseen lasten kanssa:) Ja myös lähipiiri saa lisäaikaa totutteluun..

Oletko jo naimisissa? Veikkaisin että lähipiirin mielestä olisi hyvä hankkia se mies ensin