Olen itse päättänyt aloittaa adoptio prosessin nyt ihan lähi-aikoina, kun opiskelut päättyvät ja vakituinen työ lastenhoidon parissa alkaa. Adoptio on pyörinyt mielessäni jo monien vuosien ajan, mutta varsinaiseksi päämääräiseksi haaveeksi adoptio on tullut 18-vuotiaana, eli 5-vuotta sitten.
Mutta eräs asia mietityttää.. omien vanhempien ja muun lähipiirin suhtautuminen tähän adoptio asiaan... he eivät tiedä tästä haaveestani vielä mitään... oma lähipiiri on suurimmalta osalta "vanhoihin kaavoihin" juurtunutta porukkaa vähän joka asiassa ihmisten pukeutumisesta perheen perustamiseen. Joten siis haluaisin vähäin yleisesti kysellä millaisia kokemuksia teillä muilla on lähipiirin suhtautumisesta adoptioon?? Kuinka paljon on ollut ennakkoluuloja? onko tullut rasismia?
Oman lähipiirin suhtaumuninen adoptioon..
6
207
Vastaukset
- eini89
Ja tämä adoptio juttu ei tosiaankaan ole mikään hetken mielijohde. Minulla on omat syyni, joiden takia haluan adoptoida. Niitä en tässä tosin julkisesti kerro. Oman maalais järjekeni mukaan adoption pitäisi olla mahdollista, talous- asiat ovat tasa-painossa ja terveys on kunnossa. Toki nämä asiat puidaan neuvojien kanssa sitten vielä läpi prosessin alkaessa.
- +
Minulla on kokemusta ihan positiivisesta suhtautumisesta adoptioasiaan lähipiirissä. Ystäväni ovat tienneet haaveistani jo ennenkuin prosessin aloitin joten ei tullut ihan yllätyksenä. Vanhemmista toinen odottaa ihan hullaantuneena ja toinen hieman varovaisemmalla mielellä. En kerro adoptiosta vielä kaikille sillä prosessi on useamman vuoden pituinen ja mitä vaan voi tapahtua. Olen miettinyt kenen kanssa haluan jakaa adoption ylä- ja alamäet ja kerron muille sitten kun paperit on maassa ja lapsen tulo varmempaa.
- 25
Muistathan, että adoptioon vaadittava ikä on 25-vuotta.
- Adoäiti
Hei,
puolisoni vanhemmat sekä omat vanhempani olivat jo aika iäkkäitä kertoessamme toiveestamme saada lapsi kansainvälisen adoption kautta. Koska heillä ei ollut mitään käsitystä koko asiasta (ja miten olisi voinut ollakaan, asumme pienellä paikkakunnalla), keskustelut, aika sekä antamani kirjallisuus antoivat heille mahdollisuuden kypsyä ajatukseen.
Näköjään tämä(kään) asia ei ole ikäliitännäinen vaan paremminkin liittyy persoonaan ja luonteeseen.
Isovanhemmat, tädit, serkut ym suku - kaikki hyväksyvät lapsemme omana itsenään, mitään muuta eroa sukulaislasten kohteluun ei ole kuin se, että nuorimpana taitaa saada enemmän huomiota :)
Olin muuten miettinyt valmiiksi, että mikäli joku lähipiirissä ei lastani hyväksy, yhteydenpito tuohon ihmiseen jää ja keskityn vain henkilöihin, joiden seurassa lapseni saa olla turvallisesti ja hyväksyttynä. - eini89
25: aivan, olin jo unohtanut! Kiitos muistutuksesta! Olen vain koko ajan ajatellut " sitten laitan prosessin käyntiin, kun olen valmistunut ja päässyt töihin.." no valmistuminen jo viittävaille valmis, ja vakituisen työn päiväkodissa pääsen aloittamaan ensi kuun alussa. Eli tässä on vielä vajaat 3 vuotta tuohon kun täytän 25, hyvää aikaa säästää adoptiokuluja varten ja tietty itse elämiseen lasten kanssa:) Ja myös lähipiiri saa lisäaikaa totutteluun..
- zdxxxxxxxxxxxxx
Oletko jo naimisissa? Veikkaisin että lähipiirin mielestä olisi hyvä hankkia se mies ensin
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 865371
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai744709Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1314670Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san3702114- 951733
- 991617
- 2571507
- 3511206
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.581034- 2001021