Lähdenkö miehen mukaan anopin vanhainkotiin?

Jos koet, että sinun pitää mennä tapaamaan miehesi äitiä vanhainkotiin, niin... hei, älä mene.

Jos koet, että kunnioitat miehesi äitiä ja miestäsi käymällä piristämässä hänen päiväänsä, niin mene ihmeessä.

Ilmeisesti tämä vanhaksi elänyt ihminen on dementikko, jolta ovat jo sanat hukassa. Tunteet eivät ole. Hän on ihminen, vaikka älyllinen kapasiteetti ei enää toimikaan.

Juolahtiko mieleesi, että hän on puolisosi ÄITI???

Kohtele anoppiasi kuten haluaisit omaa äitiäsi (sekä itseäsi iäkkäänä anoppina/äitinä) kohdeltavan! Jos tunnet, että on "pakko" käydä vanhainkodissa anoppia tapaamassa, älä käy. Älä myöskään odota, että omat lapsesi puolisoineen kävisivät Sinua tapaamassa kun sen aika on! Lapsesi (mikäli niitä on) käyttäytyvät näyttämäsi mallin mukaisesti. Jos he oppivat Sinulta, että on vastenmielistä käydä vanahinkodissa, kenen luulet muuttavan tämän mielikuvan?

Ikävä kyllä, jos elinvuosia Sinulla riittää, tulet olemaan se 'haiseva vähäpuheinen katsekontaktilla vastaava' vanhus. Ehkä silloin osaat olla onnellinen siitä, että Sinua ei käydä tervehtimässä siksi, että henkilökohtainen hygieniasi ja siitä huolehtiminen ei ole enää 'ajan tasalla'. Ja muistat myös iloita siitä, että et enää kykene luomaan sanoiksi kaikkia ajatuksiasi vaan pinnistellen saat aikaiseksi lyhyitä lauseita joista päätellen olet ymmärtänyt kuulemasi. Siihen mennessä olet toivottavasti unohtanut, miten hyvältä tuntuu toisen ihmisen kosketus - kädestä pitäminen. Onnea tulevaan vanhuuteesi!

p.s. Kertokaa joku mulle, että tää oli pelkkä provo!!!!!!!

Ja jos huomioidaan, että nykypäivänä vanhainkodeissa vanhukset eivät pääse suihkuun kuin kerran viikossa (tai jopa kahdessa), ei ole ihme jos ihminen alkaa haista. Niin alkaisit sinäkin sillä tahdilla...

Afasia on kyvyttömyyttä tuottaa sanoja ja puhetta - sanat häviävät, jotain yleensä jää. Anoppisi on varmasti onnellinen poikansa vierailusta, muttei välttämättä sinun kohtaamisestasi...

kävisittekö itse tuollaisessa tilanteessa tapaamassa?

Ei tietenkään pidä kaÿdä jos siltä tuntuu!
Ei siitä ole iloa kummallekaan osapuolelle. Miehesi voi käydä yksin, häneen anopillasi kuitenkin on ihan toisenlainen suhde kuin sinuun, omaan poikaansa!
Mitä haisemiseen tulee, joskus käy niin, että kun vanhan ihmisen suolisto usein toimii erittäin laiskasti tai ei lainkaan ilman laksoja ja peräruiskeita, alkaa ulosteen hajua ilmentyä esim. hengityksessä!
Se on erittäin epämiellyttävää, tiedän. Ihminen "hengittää" myös ihon kautta joka on ihmisruumiin suurin elin, ja esim. lääkkeiden haju tunkee ihosta. Se tuntuu myös epämiellyttävänä lemuna.
En usko tuon johtuvan pesemättömyydestä. Ainakin niissä vanhainkodeissa ja terv.keskuksissa joissa olen työskennellyt tuon kerta-viikkoisen suihkun lisäksi tehtiin ns. "pikkupesu" vadin ja pesulappujen kanssa joko sängyssä tai vessassa. Lisäksi nykyaikaiset vaipat eivät haise. Toista oli ennen!

Joten, mielestäni mistään pakko-vierailuista ei todellakaan ole iloa kenellekään! En minäkään käynyt anoppini luona hänen eläessään. Mieheni kävi yksin. Anoppi asui kyllä kotonaan ja kuolikin sinne. Meillä oli erittäin kireä suhde, hän ei pitänyt yhdestäkään miniästään joita on 7!

Iho tulisikin tämän takia pestä useammin. Vanhukset ovat alistetussa asemassa eivätkä pysty itse vaikuttamaan asiaan.. Kyllä ihmisen perusoikeuksiin kuuluu suihku vähintään jokatoinen päivä..

Joka vanhuksella on oma pesutarpeensa. Selkä, kainalot, rinnanaluset ja kasvot pestään päivittäin. Aamulla tai illalla tehdään myös alapesu. Kokosuihku on tavallisesti vähintään kerran viikossa. Nopeammin likaantuvat kehonosat pestään siis useammin.

Vanhus tuskin haisee sen takia, että hänen kuivan kalkkunanvalkean säärensä pesusta tulee kuusi päivää.

Kyllä 1 6 on oikeassa. Vanhuksen ihon on myös kuivempi ja ohuemi jota ei suositella pestävän (suihkuttaa) joka päivä. Kyllä ne alapesut tehdään jokapäivä ja vielä joka kerta, kun isompi hätä on tullut. Tiesitkö alottaja, että lapsikin haisee jos tulee kakka?
Miten nykyään löytyykin noita tunnevammasia jotka ei ajattele kuin itseään. Vai vanhus haisee...voi krstus. Kuule, tuo vanhus on tehnyt sinunkin eteen, että saat todella kirjoitella täälläkin mitä haluat...mieti sitä ensin ja hieman kunnioitusta!!!!

ehdotomasti

Tässä tulikin paljon asiaa. Komppaan suurinta osaa.
Mutta onko pakko vierailla; mielestäni ei pidä, jos kerran suhtautuminen anoppiin on tuo. Kyllä vanhuskin vaistoaa jos suhtautuminen on negatiivinen ja kärsii siitä. Ei siis iloa hänelle ei sinulle ei miehellesi.
Mielestäni sinun pitää pysyä pois. Ja tarkistaa asenteitasi; muista, että sinäkin tulet vanhaksi! Kuka tietää oletko itse tuo "haiseva vanha anoppi" vanhainkodissa!??
Minä en anoppini luona vieraillut, tilanne oli hankala ja ikävä, mutta kun hän ei miniöistä tykännyt eikä edes hyväksynyt, paras oli pysyä pois. Siitä sovittiin mieheni kanssa. Ikävää se oli hänellekin mutta minkäs teit?

Vaikka tämä onkin trolli.
Oletko aloittaja miettinyt että tämä vanhus joka on siellä niin voisi yhtä hyvin olla myös sinun äitisi!
Ja sinäkin saatat olla myös joskus samassa tilassa niin etkö sinäkin toivoisi että lapset ja lapsenlapset kävisi sinua kattomassa.

Ja sinun pitää vielä täällä kysyä että käydäkkö kattomassa anoppia.

Idiootti....

Kuinka nuori olet oikein kun tuollaista kyselet. Onhan se nyt jo hyviin tapoihinkin kuuluva asia että tukee miestään tälläisessä asiassa, sillä en usko että ne vierailut sairaan äidin luona ovat aina niin helppoja.
Minä kävin kolme kertaa viikossa mieheni kanssa tervehtimässä anoppiani joka ei osannut puhua kun ihan muutaman sanan ja nekin väärässä paikassa, mutta kun häntä piti kädestä kiinni tai silitteli hartioista tai selästä niin hän oli onnellinen, sillä älyssä ei ollut mitään vikaa, aivoveren vuoto vei puhekyvyn mutta ymmärrys pelasi. Nyt ei anoppia enää ole mutta minulla on hyvä mieli siitä että emme hyljänneet häntä mitenkään sairauden vuoksi. Nykyisin minun oma äitini on se haiseva dementoinut ihminen jota käyn katsomassa hoitolaitoksessa, ja mieheni on mukana jos ei ole työn teossa. Raskastahan se on kun ihminen tulee sairaaksi, mutta se on usein niin kaikkien elämässä ja silloin sitä tarvitsee tukea, ja vaan empaattinen ihminen pystyy sitä antamaan