Kunta ja ihmisten perusoikeudet

Desibelidemokratia se on joka toimii: huutavat ja epäasiallisesti räkyttävät pääsevät jonojen ohi nauttimaan palveluista, joita eivät välttämättä edes tarvitse. Se on vaan helpompaa antaa periksi kuin kuunnella taukoamatonta huorittelua. Minäminäminä-asenteella kulkijat polkee jalkoihinsa hiljaiset avuntarvitsijat, kuten lapset, vanhukset ja vammaiset.

Kunnissa tulkitaan perusoikeuksia miten sattuu. Perusoikeuksiin kuuluu riittävä hoito ja huolenpito, mutta inhimillistä kohtelua ei lainsäätäjä muistanut lakiin kirjoittaa. Ilmeisesti Helsingissä ajateltiin, että inhimillisyys asuu jokaisen sydämmessä ja on käytettävissä niin päätöksenteossa kuin auttamistyössäkin. Mutta eihän se niin mene. Vanhuksia säilötään vuodeosastoilla, kehitysvammaisia suljetaan lukkojen taakse ja lapsia hoidetaan ylisuurissa ryhmissä.

Itseni koen onnekkaaksi, kun olen saanut elää lapsuuden aikana, jolloin myös yhteisö (perhe, suku ja naapurit) kantoi vastuuta kaikista. Pelottaa ajatella, millainen vanhuus minulle aukeaa reilun kolmenkymmenen vuoden päästä. Ja sairastua en enää uskalla - on siellä terveydenhuollossa niin törppöä porukkaa.

Varmaan kaikissa lapin kunnissa joutuu tappelemaan. Vanhuksia makuutetaan terveyskeskuksissa, kun se on ainoa vaihtoehto. Samat virkamiehet on istuneet palleillaan vuosikymmeniä ja kaikki tehdään niinkuin ennenkin. jos joku uusi ihminen tulee uusien ajatusten kanssa, varmasti hiillostetaan ennätysajassa pihalle. Kannattaisi täälläkin alkaa seurata aikaa ja tekemään asioille jotain.

"A l i s t e t t u - k a n s a - = ?



Miksi ?




??????????????

teryleeniä!!!