Puhtaat Suoritukset

Ongelmaa lähemmin näkemättä ei voi sanoa mikä juuri sinulla kiikastaa, mutta kaksi selkeää, mutta ei niin helposti korvattavaa asiaa tulee ensimmäisinä mieleen. Eli näitä ei voi hoitaa kuntoon kerralla, mutta huomiota kiinnittämällä tulevat kyllä kuntoon ajan kanssa.

Yleinen kuuliaisuus ja tarkkuus eli hevonen on saatava kunnioittamaan, sitä kautta kuuntelemaan ja sitä kautta tottelemaan ratsastajaa jatkuvasti. Tähän auttaa napakkka ja johdonmukainen ratsastus koko tunnin ajan eli jo alkukäynnissä huolehditaan, että hevonen kävelee reippaasti ja rennosti. Kaikki liikeet tehdään tinkimättömästi ja huolellisesti loppuun (esim. pysäyttäessä huolehditaan, että hevonen pysähtyy heti ensimäisellä pidätteellä seisoo hiljaa ja vastaavasti siirtyy liikkeelle ensimmäisillä avuilla ja heti reippaasti, sen sijaan että pysähdys olisi sellainen 15metrin äärimmäinen hidastus, ilman selkeää alkua ja loppua.)

Toinen asia on valmistelu eli jokainen liike valmistellaan huolella. Esim. ennen laukannostoa tarkistetaan, että hevonen kävelee/ravaa reippaasti ja tahdikkaasti (ei ryntää, ei kipitä, ei laiskottele), ja liikkuu suoraan (tai ympyrällä ja kulmissa taipuu ympyrän kaaren mukaan) sitten tehdään puolipidäte (eli tiivistetään istuntaan ja puristetaan kättä tiiviimmin nyrkkiin, sitten rentoutetaan) ja sitten välittömästi rauhallisesti ja selkeästi laukka-avut. Kun hevonen lähtee laukkaan niin heti myötäys (ei mitään ääriliikeittä, vaan pieni rentoutus riittää).

Liian usein näkee, että ratsastajat käyttävät alkukäynnin yleiseen kuulumisten vaihtoon ja vielä alkuverryttelykin menee keskittyen kaikkeen muuhun kuin oman hevosen parhaaseen vireeseen saantiin. Sitten ihmetellään, kun tunnin vaikeammat liikkeet ei sujukaan. Sitten taas loppuverkka menee, kun mietitään kaverin kanssa, miksi ei sujunutkaan (eli miten huonon hevonen taas olikaan).

Toinen ongelma on että kun esimerkiksi käsketään nostaa laukka lyhyen sivun keskellä ja jatkaa sitä sitten pitkän sivun loppuun. Niin koko ryhmä seisahtuu osastoksi toiselle pitkälle sivulle, josta sitten katsotaan, kun kukin vuorollaan käveleksii lyhyen sivun keskelle, antaa laukka-avut hevoselleen, riehuu ja reuhtoo, kun laukka ei noussekaan (valmisteltuna olisi voinut noustakin...) sitten istutaan satulassa kuin nojatuolissa, kunnes yhtä-äkkiä nykäistään ohjista ja ihmetellään, kun ei tullutkaan hyvää siirtymistä ja sitten taas seisoksitaan jonossa toisten suorituksia ihmettelemässä. Sen sijaan järkevää olisi pitää hevosta vireessä ympyrällä (vaikka siirtymisiä ja temmon vaihteluita käynnissä tekemällä) siellä vuoroaan odottaessa (tai jos käsketään olla osastossa niin edes tehdä napakoita siirtymisiä aina, kun jono matelee eteenpäin, sitten valmistella laukannosto, nostaa laukka, säätää laukkaa niin että jokainen laukka-askel olisi tasapainoinen ja sitten taas valmistella siirtyminen käyntiin ja tehdä se hyvä siirtyminen.

(okei myönnetään kaksi edellistä kappaletta on pahasti liioiteltuja ja karrikoituja, mutta totta toinen puoli kuitenkin)