Loppusointuinen runo rimmaa, esim.
"Viikon verran juotuaan,
pessimisti tuskissaan...".
Mutta mikä sitten on nimeltään esim. Kalevalassa esiintyvä systeemi, jossa pyritään saamaan peräkkäin sellaisia sanoja, joiden alkutavu olisi sama, tai edes sitten alkukirjain?
Esim. "Vaka vanha Väinämöinen
laski laulellen vesiä..."
Samoinhan voidaan vahvistaa sanaa samalla tavulla alkavalla "nonsense"-etuliitteellä:
esim. typötyhjä, täpötäysi.
Tuon termin nimen olen joskus kuullut, mutta tietenkin unohtanut. Muistaisiko kukaan?
"Viikon verran juotuaan,
pessimisti tuskissaan...".
Mutta mikä sitten on nimeltään esim. Kalevalassa esiintyvä systeemi, jossa pyritään saamaan peräkkäin sellaisia sanoja, joiden alkutavu olisi sama, tai edes sitten alkukirjain?
Esim. "Vaka vanha Väinämöinen
laski laulellen vesiä..."
Samoinhan voidaan vahvistaa sanaa samalla tavulla alkavalla "nonsense"-etuliitteellä:
esim. typötyhjä, täpötäysi.
Tuon termin nimen olen joskus kuullut, mutta tietenkin unohtanut. Muistaisiko kukaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tasasäe?Alkusointu?
http://www.karuse.info/artikkelit1.htm
http://www.nettilinja.fi/~pniikko/teoria.htm
Voisikos se olla hakemasi termi?
Alkusointu eli allitteraatio tarkoittaa runon säkeessä olevien peräkkäisten tai lähekkäisten sanojen alkuäänteiden äänteellistä keskenään yhteen sointumista eli yhteensointuvuutta.
Lisää tietoa allitteraatiosta:
http://www.google.com/search?q=allitteraatio&sourceid=opera&num=0&ie=utf-8&oe=utf-8
Alkusointu, allitteraatio vaikuttavat liittämienne linkkienkin mukaan olevan juuri se termi, jota hain.
Näin vastauksen lukemisen jälkeen tuo alkusointu kuulostaa juuri niin itsestään selvältä, että olisihan se pitänyt arvatakin. Mutta...ei nuo munuaiset niin toimi.
Sitäkin jäin miettimään, mitä se alkusointu onkaan ruotsiksi. Sanakirja antoi vaihtoehdot: "allitteration" ja "uddrim". Aloin epäröidä, mutta Tuomas sitten vahvisti tuon ruotsinkielisenkin termin.
Kiitän ja kumarran