Äähh,mulla on iha kauhea olo taas..
Mulla on ollu jo tosi piitkään yhen mua vuotta nuoremman jäbän kaa juttua,ei kuitenkaa iha yhessä oltu,mutta jotain siltä väliltä. Viimekesänä tavattii..
jos yhessä oltais,kaukosuhe ois ollu...
Lisäks meillä on kokoaja ollu semmosta on-offii.
Että välillä otetaa toisiimme yhteyttä,textailaa,soitellaa ja jutellaa faces kauheena.
Varsinki erityisesti sillo ku tiedetää,et nähää pia--> joku loma tulossa.. Sitte parhaimmillaa oli kuukausienki taukoja.
Sitte meidä flirttailut meni yhä pidemmälle,meidä jutusta tuli vakavempaa. Se ei ollukkaa iha nii kevyttä. 4kk ajan säädettii, sitte poika kerto että haluais seukata mun kaa,jos ei ois nii pitkää välimatkaa... Mä olin sillain,että no eikai se välimatka estä? mua se ei ois ainakaa haitannu,poikaa haittas....
Siitä meille sitte tuli "riitaa" Seuraavana aamuna poika ehotti että oltais vaa pelkkiä frendei,vaikka tykkäski must ja mä siitä.. Noh suostuin sitte siihen,vaikka oliki vaikeeta. Kyyneleitte kautta siitä selvisin.
Sitte hämmennyin ku oltii "kaveri" väleissä,ni jätkä alkaa vaa yhä tiheemmi soitteleen ja tekstaileen..jopa niitä flirttiviestei oli sydämmien kera.. Selvis sitte pari viiko päästä,että tunteita on vieläki pelissä... Säädettii sitte taas.. kumpikaa ei vaa halunnu näköjää päästää irti.. ja olihan se säätökin parempi kuin ei mitään,niin mä aattelin.
Ku koht alkaa tuo syyslomaki,ni olin innoissani ku sillo tavataa.. Eikä siihe kauaa ois ollu... poikaki tuntu oottava innolla jne..
Sitte kävi nii,et mun luokal ja samas koulus on ton jäbä sukulaisia ja sitte päädyttii niihe kaa juttelemaan miehistä ja mun kaveri sitte meni möläyttään niille että: " joo tuolla Emilialla ja Laurilla on jotain juttua" (nimet muutettu)
Enkä voinu muutako nauraa,tottahan se oli ja tuli jotenki parempi fiilis ku neki sai tietää.. Asia oli nimittäi vaivannu mua tosi pitkää.. Ku olin nii vaivautunukki niitte seuras ku tuli aina mielee mun ihastus... ja ku ne vielä nii ilosesti sano : "tervetuloa vaa sukkuu" :) ja kaikkea sitte juteltii..
Noh sitte kerroi tälle mun säädölle asiasta ni vastaus viestil: "no voi heleveti kuustoista!
reaktio oli aika jyrkkä ;o sitte pyytelin anteeks ettei suuttuis ku en mä mun kaverille voinu mitää ja sitte tuli viestil vastaus: "eihä se sun syytä ole" :)
ja jottai vielä sepustelin,että ei asia ainakaa mua haittaa... eipä siihe sen kummempia vastauksia tullu..
Jätkä meni todella oudoks tuon jälkeen... ku menin kertomaan...
Noh eiköhä se viesti sitte sieltä tullu mitä taas pelkäsin: tiiätkö mitä ;( ,must o tuntunu pidemmä aikaa et en tyksi sust sillee ku ei täst voi tulla mitää. jos oltais vaa frendei.
sitte se pyyteli multa anteeks jne.
OLIN TODELLA vihainen ja pettyny. kerroin sille että eikö se tajuu miltä must taas tuntuu,et tommone satuttaa jne. sitte kysyin,et miks se sit halus jatkaa siitä viimekerrasta jos näi taas teki,ni vastaus: "aattelin et ois voinu tulla jtn,mut en sit tiiä... "
sitte menin vielä inttään kaikkea tyhmää,eikä se ees vastannu viimesimpää viestii.. vaikka nyt taas hyväksyin sen et ok,ollaa sitte vaa frendei..
Mulla on nii paska fiilis.... En pääse tästä ikinä yli.... viimeks se oli helpompaa,mut enää ei ku välit huonontu taas kertaheitolla ja pahemmin... ja loppuun lisään että hän on lestadiolainen...
Luulin oikeasti,että jätkä välittäis oikeesti... Ei näköjää ?
Mulla on ollu jo tosi piitkään yhen mua vuotta nuoremman jäbän kaa juttua,ei kuitenkaa iha yhessä oltu,mutta jotain siltä väliltä. Viimekesänä tavattii..
jos yhessä oltais,kaukosuhe ois ollu...
Lisäks meillä on kokoaja ollu semmosta on-offii.
Että välillä otetaa toisiimme yhteyttä,textailaa,soitellaa ja jutellaa faces kauheena.
Varsinki erityisesti sillo ku tiedetää,et nähää pia--> joku loma tulossa.. Sitte parhaimmillaa oli kuukausienki taukoja.
Sitte meidä flirttailut meni yhä pidemmälle,meidä jutusta tuli vakavempaa. Se ei ollukkaa iha nii kevyttä. 4kk ajan säädettii, sitte poika kerto että haluais seukata mun kaa,jos ei ois nii pitkää välimatkaa... Mä olin sillain,että no eikai se välimatka estä? mua se ei ois ainakaa haitannu,poikaa haittas....
Siitä meille sitte tuli "riitaa" Seuraavana aamuna poika ehotti että oltais vaa pelkkiä frendei,vaikka tykkäski must ja mä siitä.. Noh suostuin sitte siihen,vaikka oliki vaikeeta. Kyyneleitte kautta siitä selvisin.
Sitte hämmennyin ku oltii "kaveri" väleissä,ni jätkä alkaa vaa yhä tiheemmi soitteleen ja tekstaileen..jopa niitä flirttiviestei oli sydämmien kera.. Selvis sitte pari viiko päästä,että tunteita on vieläki pelissä... Säädettii sitte taas.. kumpikaa ei vaa halunnu näköjää päästää irti.. ja olihan se säätökin parempi kuin ei mitään,niin mä aattelin.
Ku koht alkaa tuo syyslomaki,ni olin innoissani ku sillo tavataa.. Eikä siihe kauaa ois ollu... poikaki tuntu oottava innolla jne..
Sitte kävi nii,et mun luokal ja samas koulus on ton jäbä sukulaisia ja sitte päädyttii niihe kaa juttelemaan miehistä ja mun kaveri sitte meni möläyttään niille että: " joo tuolla Emilialla ja Laurilla on jotain juttua" (nimet muutettu)
Enkä voinu muutako nauraa,tottahan se oli ja tuli jotenki parempi fiilis ku neki sai tietää.. Asia oli nimittäi vaivannu mua tosi pitkää.. Ku olin nii vaivautunukki niitte seuras ku tuli aina mielee mun ihastus... ja ku ne vielä nii ilosesti sano : "tervetuloa vaa sukkuu" :) ja kaikkea sitte juteltii..
Noh sitte kerroi tälle mun säädölle asiasta ni vastaus viestil: "no voi heleveti kuustoista!
reaktio oli aika jyrkkä ;o sitte pyytelin anteeks ettei suuttuis ku en mä mun kaverille voinu mitää ja sitte tuli viestil vastaus: "eihä se sun syytä ole" :)
ja jottai vielä sepustelin,että ei asia ainakaa mua haittaa... eipä siihe sen kummempia vastauksia tullu..
Jätkä meni todella oudoks tuon jälkeen... ku menin kertomaan...
Noh eiköhä se viesti sitte sieltä tullu mitä taas pelkäsin: tiiätkö mitä ;( ,must o tuntunu pidemmä aikaa et en tyksi sust sillee ku ei täst voi tulla mitää. jos oltais vaa frendei.
sitte se pyyteli multa anteeks jne.
OLIN TODELLA vihainen ja pettyny. kerroin sille että eikö se tajuu miltä must taas tuntuu,et tommone satuttaa jne. sitte kysyin,et miks se sit halus jatkaa siitä viimekerrasta jos näi taas teki,ni vastaus: "aattelin et ois voinu tulla jtn,mut en sit tiiä... "
sitte menin vielä inttään kaikkea tyhmää,eikä se ees vastannu viimesimpää viestii.. vaikka nyt taas hyväksyin sen et ok,ollaa sitte vaa frendei..
Mulla on nii paska fiilis.... En pääse tästä ikinä yli.... viimeks se oli helpompaa,mut enää ei ku välit huonontu taas kertaheitolla ja pahemmin... ja loppuun lisään että hän on lestadiolainen...
Luulin oikeasti,että jätkä välittäis oikeesti... Ei näköjää ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
NII ja siisku mä odotin et meidä jutusta ois tullu iha suhde pidemmän päälle...
mut sitte mun "unelma" murskattii toistamisee...
Alkupäivinä itkin ja itkin vaa,sitte tuli huono olo ja kaikkee..Mahaan sattu...
Nyt on vieläki haikee olo..
Yöllä saatan herätä ja aatella ex säätöäni,sitte muistanki,et meil on välit poikki.. :/ tnäki nukuin päikkäreitä ja heräsin,ni tuli se sama ihminen mielee,kahtoin puhelinta ja tarkistin viestejä..Ei mitään. Sitte iski Päälle kauhea ahdistus.
En vaa osaa käsittää tätä juttua.. ;//
Enkä tiiiä mitä täs tilantees pitäs tehä..
Olis iha mukava lukea muittenki kommentteja, ku omia! D:
Kuulostaa hurjan tutulta, osittain. Kun sydän menee rikki, se menee rikki. Ei siihen auta yhtään mikään muu kuin aika ja elämän jatkaminen, kannattaa vaan siis jatkaa rutiineja ja keksiä jotain harhauttavaa tekemistä, tavallaan vääntää itselleen rautalangasta että kyllä se elämä vielä voittaa ja kyllä sitä muutakin elämää on kuin se toinen henkilö. Ystävien kanssa kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa, niistä saa sen isoimman tuen
Ja oikeesti, sulla on oikeus surra, sure niin paljon kuin sun täytyy. Itke aina kun itkettää. Itsehän itkin koko kesän kun olin niin rikki. Sydän on alkanu pikkuhiljaa parantua normaaliks :) Välillä tuntuu jo ihan hyvältä. Ja vaikka kesällä se tuntu maailman kaukaisimmalta ajatukselta tutustua uusiin miehiin "sillä mielellä" niin nyt sekin tuntuu jo suht luontevalta.
Joillaki toipumiseen menee viikko, joillakin siihen menee puoli vuotta, ei siihen oo mitään rajaa, eikä kukaan muu voi määritellä sun suruaikaa, kuin sä itse. Mutta joka tapauksessa, voimia! :)