Rakastuminen toiseen

Miten se mies olisi erilainen tässä asiassa, kun nainen? Jos sinä naisena uskot kykeneväsi sivuuttamaan uuden ja kiehtovan miehen ja jäämään nykyiseen suhteeseesi. Niin kysymys kuuluu, miksi uskot ettei mies pystyisi samaan?

Miksi mies ei pystyisi puntaroimaan menettämisiään? Mun mielestä molemmat sukupuolet voivat toimia harkiten ja pidättäytyen houkutuksesta tai toimia myös impulsiivisesti tilanteen mukaan. Olis hassua lähteä olettamaan, että sukupuolet vaikuttaisi niin radikaalisti asiaan.

Ja paskanmarjat jos se fiilis kumppaniin on hiipunut ja olet kyllästynyt siihen toiseen pallinaamaan, niin miksi jäädä vielä siihen rimpuilemaan jos syntyy tilanne missä tekee mieli ihastua muihin. Tyhmin mies tajuaa(yritä tulla toimeen nyxän kanssa) tämän jo kahden muuton ja pesäeron jälkeen....viisain nainen ehkä 4-8 jälkeen....jos tajuaa.....tietysti tässä on nettoamis mahdollisuus houmioitava mikä häiritsee monesti naisten häröilyä.

Lämin ja kostea tullessaan. Vie talon ja irtaimen mennessään.

Mikä se on?

Siis se että edelleen rakastaa nykyistä kumppaniaan ja on tunne että tahtoo olla hänen kanssaan, mutta eteen tuleekin tilanne elämässä että rakastuu toiseen.

Jos mies on järkevä, päättääkö hän mieluummin lähteä tämän uuden ja mielenkiintoisen kohteen mukaan tunteidensa viettelevänä vai harkitsee jäävänsä nykyiseen suhteeseen, jossa edelleen rakastaa kumppaniaan ja antaa sen rakkauden tunteen uutta naista kohtaan mennä ohi?

Niin kauan, kuin etsii sitä täydentävää toista itsensä ulkopuolelta, ihmisellä sukupuolesta riippumatta on taipumus vaipua depressiiviseen ylikuormitustilaan, joka avaa tilaisuuden sille ulkopuoliselle täydentävälle toiselle tulla elämään - yleensä ne ovat hyväksikäyttäjiä ja persooniltaan häiriintyneitä ihmisiä, jotka edellistä vetää puoleensa.

Vain ja ainoastaan oivaltamalla, että se mitä etsii, löytyy, kun lakkaa etsimästä ja löytää sen itsestään, rakkaudellisesta itseyhteydestä ja oppii rakastamaan itseään. Puhutaan narsismista.

Vain ja ainoastaan oivaltamalla, että se mitä etsii, löytyy, kun lakkaa etsimästä ja löytää sen itsestään, rakkaudellisesta itseyhteydestä ja oppii rakastamaan itseään.

Näin on :)

Samaa mieltä. Narsismiin en tuota kyllä liittäisi.

Olihan täällä vielä jotain järkevääkin, kun vilkaisin. Nyt menoks.

Kummallinen ongelma, ei ymmärrä.

Aina saa rakastaa jos siltä tuntuu, ja miksi pitäisi samalla luopua, kun voi saada kaiken ;)

Ne ajattelee, että ottaa nätimmän. Hähä!

Kestääkö tosi rakkaus vai voiko silti rakastua toiseen?

Rakkautta kun on monenmoista. Mulla on itselläni ollut tai on tavallaan vieläkin poikaystävä jonka kans on-off suhde tai enemmänkin kaverisuhde koska ei oo ollut seksiä vaikka on jo vuosia tunnettu eikä tätä miestä seksi edes kiinnosta ja oonkin aatellu että onko hän mahdollisesti kaappihomo eikä hänellä edes seissyt mun kanssa joten sängys ei koskaan tapahtunu mitään. Muut miehet kiinnostaa seksuaalisesti enemmän ja oonkin ollut lyhyissä suhteissa muutamiin toisiin miehiin ja laittanu välil tään kans poikki mut oon taas palannu yhteen tään ex:n kanssa. En ymmärrä edes että mitä järkee mun on olla yhdessä hänen kanssaan kun ei oo seksiä ollenkaan mut hänestä ei pääse eroon kun hän sanoo että haluaa olla mun kanssa ja mä oon hänelle tärkeä nainen ym.

Eikö se ole ihan sama? Ihmisiä tunteineen kaikkineen, jos ei suhde tuo enemmän hyvää kuin ottaa, eikö ihminen siihen jäädessään ole joko kivenkova realisti (pessimisti) tai uhrimieli..? En pystyisi väittämään että olisi sukupuoliriippuvainen asia, enää.

Rakastuminen kunnon parisuhteessa on kova juttu, ja ajan kanssa joko menee ohi tai siirtää perustaa. Ihastumisia sen sijaan tulee ja menee, sellaisesta ei soisi kenenkään suhteen keikahtavan kovasti. Ihastuminen on vitamiinia, rakastuminen ravintoa.