Kun ei kelpaa, ei kelpaa.

Sama tarina täällä. Valmistuin keväällä lähihoitajaksi ja työhakemuksia on tullut laiteltua vaikka millä mitalla - tulos: yhteen haastatteluun kutsuttu.
Olen hakenut kahteen kaupunkiin, nykyiseen kotikaupunkiin ja kaupunkiin johon haluaisin muuttaa. Ei töitä.
Sitten työkkäriin kun menee uusimaan työnhakua niin ihmetellään että kyllähän hoitoalalle pitäisi olla töitä! Mutta minkäs enää teet kun ei vaan töihin oteta.
Itsekkin olen viimeisen kuukauden hakenut ihan mihin tahansa työhön - tuloksetta.

Vastavalmistuneella voi todellakin olla ongelma, kun työtä ei saa ilman työkokemusta eikä työkokemusta ilman työtäpaikkaa. Mutta kun saa sen ensimmäisen oikean työn, helpottuu. Siksi kannattaa satsata alussa siihen, että saa oman alan työpaikan, vaikka se edellyttäisi uhrauksia, kuten toiselle paikkakunnalle muuttamisen tai ikävät työajat.

Ansioluettelo kuuluu kyllä asiaan, vaikka haettaisiin ilman alan työkokemusta. Siihen voi kirjoittaa, mitä kouluja on käynyt, missä on harjoitellut ja mitä muuta on tehnyt. Työnantajan on sen avulla helppo vertailla hakijoita. Samalla näkee, osaako hakija kirjoittaa tavallisen asiakirjan.

Onnea työnhakuun.

Kyllä vaki-demareilla on töitä. Mutta työttömillä ei ole töitä, paitsi ehkä vuokrahommia 1200 eur/kk

On niin paljon koulutettuja työnhakijoita joilla on työkokemusta, että nuoret jää jalkoihin. Lisäksi nuoret eivät ole valmiita sitoutumaan työhön ja ensimmäisestä vastoinkäymisestä otetaan lopputili. Katsokaa esim. miss suomea. Halutaan bailata ja ottaa omia vapaita kun itselle sopii ja työnantaja saa pärjätä miten pärjää. Kesät pidetään sairaslomaa kun on niin paljon bailaamista ja kaikki kaveritkin on työttömänä ja joutavat riekkua yökaudet. Työkokemuksen lisäksi puuttuu työmoraali ja asiakaspalvelvelussa (ja muutenkin) puuttuu jo yleiset käytöstavat jne jne Jos kunnollisen työntekijän saisi se pamahtaisi heti paksuksi ja sitten taas ei tiedä mikä ääliö ovella seuraavaksi odottaa.. Kovasti ollaan tietävinään työelämästä ja omista oikeuksista, vaikka tiedot perustuvat vain nettien keskustelupalstoihin kun oikeissa töissä ei ole koskaan käyty.

Sama ongelma, jos olet 50 ja risat. Ei tule kutsua edes haastatteluun. Monet työnantajat käyttävät termiä nuorekas tiimi, mikä tarkoittaa suomeksi käännettynä vanhat älkööt vaivautuko. Moni-ikäisyys työyhteisössä on rikkaus eikä riesa, vaansitä eivät useimmat työnantajat tajua. Eivätkä sitäkään, että kaikki 50 työnhakijat eivät pelkästään halaja eläkkeelle, vaan haluavat tehdä töitä!

Ekoja hakemuksia kirjoittaessani olin vielä toiveikas ja kerran olin jo varma pääsystäni haastatteluun, kun työnantaja viestitti: palaan asiaan hakuajan päätyttyä. No, siitä on jo kuukausia, joten tuskin ikinä kuulen siitä työpaikasta halaistua sanaa. Olisivat yksinkertaisesti viestittäneen, että hakemus on tullut perille, jos nyt ylipäätään jotain haluavat siinä vaiheessa vastailla.

Sama ongelma. Töitähän saa, kun niitä vaan haluaa - klise ärsyttää eniten.

Kaiken suhteilla tai pappa fiksaa-tyylillä työpaikkansa saaneilla ei ole mitään ymmärrystä nykyajan mahdottomuudesta löytää työtä.

Itse olen 45-vuotias nainen, akateeminen koulutus. Viimeksi tänään olin eräässä työhaastattelussa, jossa kysyttiin peräti viisi kysymystä.
Näistä kolme koski itse yritystä, tyyliin "oletko kuullut tai nähnyt yrityksestämme julkisuudessa negatiivista tai positiivista".
Luetaan: kyseessä on työpaikka, jota ei ole. Halpaa markkinatutkimusta.

Että ottaa aivoon ihmisten juoksuttaminen ja turhien hakemusten kirjoittaminen.

Toisaalta pitäisi olla onnellinen, että yli 40-vuotiaana pääsin edes näyttämään naamani. Muut (tämähän oli muodikas ryhmähaastattelu) olivat kaikki nuoria tyttöjä.

Vedänkö nyt sitten itseni hirteen vai mitä. Kummallista, että Suomella on varaa kouluttaa väkeä toimettomaksi. Työvoimatoimiston kurssit sun muut on lähinnä alkoholisti-mielenterveysongelmaisille- ei heillä ole mitään tarjottavaa ihmisille, joilla on pitkä koulutus ja osaaminen.

Toivon kaikesta sydämestäni, että aloittaja löytää työpaikan.
Toivon sitä myös kaikille muille palstan lukijoille ja kirjoittajille.
Ja anteeksi pahat sanat ja viha, on nääs pakko joskus päästää höyryjä pihalle meidän kaikkien.

kumma, miten yleistä on hakea myyjäksi tai tarjoilijaksi, kun on vaikeuksia saada töitä. Miksi kaikki laittavat ensimmäiset hakemuksensa lähi-S-markettiin tai Valintataloon? Mikset hae esim. pesulaan tai risteilyalukselle? Varastotyöntekijäksi? Tiskaajaksi? Henkilökohtaiseksi avustajaksi?

Se on muuten varsinainen noidankehä, että joka paikassa se työkokemus merkitsee niin paljon ja jos sitä sattuu olemaan liian vähän niin vaikeapa on töitä saada. Mutta mistä ihmeestä sitä kokemusta sitten saa, jos mihinkään ei pääse? Sillä on harmittavan vähän merkitystä jos on oikeasti motivoitunut, haluaa oppia uutta ja saada lisää työkokemusta. Ottaa todella paljon päähän. Nimimerkillä parikymppinen opiskelija joka saa jatkuvasti asian kanssa taistella esimerkiksi kesätöitä hakiessa. Kyllä, työkokemusta on minulla melko yksipuolisesti eikä edes kovin paljon, mutta kun halua oppia ja päästä töihin olisi vaikka muille jakaa! Sillä vaan ei tunnu olevan pahemmin merkitystä.

Hei, sinä voisit joskus joltain työnantajalta kysyä, missä mätti, kun kerran haastatteluun ei päässyt. Kyllä heidän pitäisi asiallisesti pystyä vastaamaan, jos asiallisesti kysyt. Eikä kannata sitten loukkaantua siitä, mitä vastaavat, vaan ottaa opiksi.

Niin, ei se työkokemuksesta ole kiinni: Kävin juuri viime viikolla yhdessä ryhmähaastattelussa, jossa muut haastateltavat olivat viime kevään ylioppilaita, molemmilla töitä takana.

Oletko kysynyt vaikkapa Lidlistä?

Itse haluan tähän kommentoida, että en usko sitä, ettei MITÄÄN töitä saisi. Olin tuossa taannoin itse sellaisessa tilanteessa, että oli vain pakko saada jotain töitä, siis ihan sama mitä, koska oman alan työtilanne oli vielä epäselvä. Soitin kahteen eri suoramarkkinointifirmaan - kyllä, puhelinmyyntiä- ja molemmat olisivat palkanneet minut näkemättä, mikä tuntuu kyllä aika uskomattomalta. Loppujen lopuksi sain oman alani töitä mutta vielä pari kertaa toisesta firmasta soiteltiin perään, että enkö olekaan tulossa ja jos tilanteeni muuttuu, niin heti vain yhteys heihin.

Eli: vihaan sydämestäni puhelinmyyntiä ja niitä raivostuttavia myyjiä, jotka soittelevat myyntitarjouksiaan lähes viikoittain. Mutta: koska tarvitsin töitä, olin valmis menemään vaikka tuohon minun kannaltani yhteen alhaisimmista työskentelymahdollisuuksista, koska minun PITI saada töitä. Mikäli minulla ei olisi lemmikeitä, olisin seuraavaksi soittanut jonnekin laivayhtiöön kerrossiivoojaksi.

Loppukaneetiksi vielä, että olen 30-vuotias, akateemisesti koulutettu nainen ja silti olisin ollut valmis jopa siihen raivostuttavaan puhelinmyyntityöhön, koska kai se kuitenkin on parempi myydä lehtiä, kuin itseään. Kyllä töitä saa jos on valmis ottamaan vastaan aivan mitä tahansa, sen tässä huomasin.

Niinpä niin, ikä 30 v opikalla.
Laivayhtiön siivoukset ovat muuten kai siivousfirmoilla, kun niitä siellä satamassa hoidetaan, siis joku SOL, ISS tai L & T.
Puhelinmyynti - tiedätkö itse laitoin, kun kerran mollissa ilmoitus oli, hakemuksen, sitten mun puhelimeen tuli sellaisia outoja soittoja, pirahti nopsasti, niin ettei millään olisi ehtinyt edes vastata. Numero oli ihan outo, otin numerohaun kautta selvää, ja se oli joku Mämmilän Mediatalo tms:n numero, eli sekö se oli sitten kun oli hakemassa numeropalveluun, ja kun numeroon soitti, se oli vastaaja heti. Ja kyseinen paikka mollissa oli kyllä jonkun vuokrafirman kautta, ja kyseiseen vuokrafirmaan en muuten enää pääse edes tunnuksillani kirjautumaan - eikö ole outoa!
Mitä tahansa työtä - no, siivousfirmoihin en pääse, vaikka olen hakenut (tämä ei ole pks:a - ehkä siellä saattaisin päästäkin), toimihenkilöalan vuokrafirmat ihan sama juttu. Syy taitaa olla ikä.
Pesuloita on kokeiltu, taitavat nauttia hyvästä työvoimatilanteesta, ei tarvetta - yhdestä tuli oikein kunnon tylytys!
Ihan sama nämä kauppaliikkeitten kassamyyjien paikat - ne menevät ihan varmasti nuorille....
Se siitä.

Niin joo, en siis ole mikään parikymppinen, enkä edes kolmikymppinen. Ja esim. yksi vuokrafirma on pistänyt onnellisten työllistyjien kertomuksia nettiinsä, iät paristakympstä kolmeenkymppiin. Eli sinä se haluttujen ikähaarukka taitaa olla.

Ja siinä on myös se pointti, että jos on varaa valita, niin silloin ne myös valitsevat - jossain pks:lla nyt voi päästä puhelinmyyntiikin vaikka raastinraudanäänellä varustettu hymytön tyyppi.

Olen 23 vuotias nainen. Valmistuin helmikuussa AMKsta. Olin työtön, mutta pääsin oman alan töihin huhtikuun alussa vuokrafirman kautta. Luvattiin työtä elokuun loppuun asti, mutta kesäkuun alussa sanottiin että "isompi taho on vähentänyt kaikkien työtunteja, ei tarvita sua enää, sori". Kesäkuun alusta asti olen nyt sitten ollut työttömänä, eli viisi kuukautta. Olen lähettänyt kymmeniä, kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia, mutta mihinkään ei pääse. Yhteen ainoaan haastatteluun pääsin ja sielläkin sanottiin melkein heti, että ei onnistu, ilmeisesti naamakertoimen perusteella. Surullista, kyllä töihin haluaisin :(