Terapian aloitus

Tuttu on tunne. Itselläni juuri sama homma. Kylä olosi helpottaa kun vain jaksat tsempata. Syöminen ja puhuminen on ainoa lääke anoreksiaa vastaan. Kun anoreksia huomaa että on jäämässä heikommalle,se kiristää otettaan,ja Silloin sinun on näytettävä että terve minäsi on vahvempi kuin sairaus!
♥♥♥

BMI 13 on hälyttävän vähän, ja on suorastaan huutava vääryys ettet sä ole osastohoidossa sillä sun kroppasi ei tule kestämään tuollaista kauaan. Ei en tarkota että sä kuolla kupsahtaisit, vaikka sekin on täysin mahdollista noin aliravitussa kehossa, mutta kyllä sulle tulee pysyviä vaurioita kehoosi vaikka kuinka koittaisit sitä kieltää.

"Yhdessä selvitään" ; kiitos!

Itse anoreksian kourissa helppo uskoa palopuhettasi. :) Ymmärrän sun mielentilan mutta usko pois,Kaikki Itsesäälin ja ahdistuttavat ja lihomispelko-ajatukset eivät ole totta. Usko minua!Itselleni ravitsemusterapeuttini sanoi samaa. Minullakin on syöminen vaikeutunut niin paljon että(käyn 2x viikossa terapiassa jossa syödään välipala) kun aloitin terapiakäynnit,välipalan syömisessä kesti "vain" n. puoli tuntia. Nyt syömisessä kuluu jopa kaksi tuntial Tänäänkin jouduin syömään JÄÄTELÖÄ joka on kiellettyjen asioiden listan kärjessä. Purskahdin itkuun,kun tajusin että minun pitäisi syödä se Hirvittävän suuri annos(teraeuttin sanoi että se on oikeasti pieni). Siinä sitten vastustin ja itkin ja väänsin etten syö sitä 90 minuuttia,mutta tiesin etten pääsisi siitä. Fiilikseni oli niin epäonnistunut kun olin syönyt jäätelön. Ajattelin että nyt äkkiä oksentamaan,mutten uskaltanut mennä koska muu perhe oli kotona. Nyt hoitoani lisätään että käyn kolme kertaa viikossa 8-12 klinikalla. Kannustan sinua käymään syömishäiriöliiton sivuilla,löysin paljon ajatuksia sieltä.

En tietenkään voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu kun vanhempasi ovat poissa ja sinulla on muutenkin huonot yhteydet ulkomaailmaan. Yritä ottaa sanani todesta: Aina kun olet ajatuksien vallassa mieti mitä hallaa anoreksia on sinulla tehnyt. Miten se on sinut pettänyt ja eristänyt! Ole vihainen ja vastusta sitä!!! Tiedän että pystyt siihen! Toivottavasti sanoistani tuli edes jotain ajatuksia.

Kannustetaan toisiamme.♥

moi.olen itse entinen anorektikko.oon ollu terveenä nyt 7 vuotta.sairastuin 13 vuotiaana,paranin 20 vuotiaana.Mun on pakko sanoa että terapeutit ei tiedä pätkänvertaa miten anorektikoita hoidetaan ne tuputtaa sitä kirjoista opittua terapia PASKAA ja vittu ku ei se auta.Mä olin niin vaikeesti alipainoinen ja itsetuhoinen että 6kk terapia istuntojen jälkeen mut passitettiin pakkohoitoon jorvin psykiatriselle.Mut pumpattiin täyteen mieliala ja masennuslääkkeitä ja hoito meni siihen että lopulta ne vitun terapeutit päätti että mulla olikin psykoosi.Ne ei tienny miten hoitaa anoreksiaa ja puf ne keksiki mulle uuden sairauden johon syöttää lääkkeitä.
Yhteensä istuin pakkohoidossa 9kk aivan zombiena kaikista mömmöistä mitä ne mulle syötti ja päätin vaan että nyt riittää,mä haluun kotiin.Aloin syödä sitä mitä ne käski syödä ei olis voinu vittuukaa kiinnostaa paljon lihon kuhan pääsisin siitä helvetin loukusta äkkiä kotiin.
Mun painoni nousi 12kiloa olin normaalipainoinen,sinä päivänä lääkäri totesi jaahas tämä tyttö on terve läheppä kotiin.
Se kokemus oli raastavaa,mulla oli koti-ikävä enkä ole koskaan tajunnut miltä vapaus tuntu kun mut kotiutettiin olin vaan niin onnellinen että pääsin pois.otin selvää mikä on oikea tapa syödä terveellisesti koska olin koko nuoruuden tuhlannu siihen että pelkäsin syödä ruokaa.
Oon vieläkin vihanen niille terapeuteille ja lääkäreille siitä että ne eivät hoitaneet itse ongelmaa vaan jouduin toden teolla itse tekemään toita parantumisen eteen.Nykyään olen onnellinen ja terve 7 vuoden itseoppimisen jälkeen.

Hei. Minulla on sama oirekuva, mutta tällähetkellä olen lähellä livää lihavuutta, koska lihoin raskaude aikana, eikä kilot vaan tipu millään. Ennen keikuin lievän alipainon ja normaalin painon rajalla. Aloitin jokunen aika sitte terapian ja anoreksiani pelkää kuollakseen. Oon kans ihan loppu ja pelkään lihoo entisestään ja joka päivä mä mietin pitäisikö lopettaa terapia, koska haluun laihtua entisiin mittoihini tai ainakin normaalupainon alarajalle. Olen sairastanut tätä nyt yli 15 vuotta, enkä enää juurikaan tunnista sairauden oireita vaan tää on mulle elämäntapa ja pelkään ettei mulla oo elämää tän sairauden jälkeen. Sulla kun toi bmi on noin alhanen, niin suosittelisin jatkaan terapiaa.