Minkä ikäisenä olitte parhaimmillanne

Tällä naisella yksi parisuhde takana ja kuitenkin jo keski-ikäisyys nurkan takana. Parisuhdemarkkinoilla ei mainittavaa koska ketään ole jäänytpitempiaikaiseen suhteeseen yhden yön jälkeen. Joten se terä puuttuu..

Tilastojen mukaa 29 vuotiaana

Cheese. Itse olin kammottava näky. Tosi saaneen näköinen.. Nuorena hyvältä näyttänyt näyttää myös ikääntyneenä hyvältä jos paino ei huomattavasti lisäänny. Viisitoista vuotiaana olisi ollut tosi mukavasti menekkiä ja kahdeksantoista ja ala-asteella:)

Nyt.

25vee

Yläasteiässä.

Olin kauneimmillani joskus 27-34 ikäisenä.

Juuri nyt on paras aikani.

Elämä on laiffii ja jos jäät miettimään sen sijaan että eläisit tänään...

Kone kiinni ja ulos ihmisten pariin!

Olen päälle viidenkymmenen,ja elän elämäni parasta aikaa.En todellakaan haluais olla enää parikymppinen.

Varmaankin joskus alle 10-vuotiaana, kun olin kuulemma helposti vieraiden kanssa ystävystyvä ja iloinen. Sitten tuli teini-ikä ja loputon alamäki. Välittömästi armeijan jälkeen, ennen kuin sain takaisin siellä menetetyt kilot, olisin voinut ehkä pienellä vaivalla olla ulkonäöllisesti ja ahkeralla harjoittelulla myös sosiaalisesti OK, mutta se mahdollisuus nyt on mennyttä.

Fyysisesti parikymppisenä, henkisesti nyt.

Mutku ei riitä. ;_;

17-vuotiaana. Uutta ylämäkeä odotellessa..

1-vuotiaana, kun sai parkumalla äitiltä tissiä ja huomiota.

Hyvä kysymys! Varmaan parikymppisenä. Ulkonäkö ei silloin ollut varmaankaan kovin kummoinen, mutta muuten olin hyvässä vireessä kun elämä ei vielä ollut ehtinyt kolhia eikä katkeruus ollut hiipinyt nurkkiin. Sama pätee varmasti myös siihen toiseen osapuoleen eli oman ikäluokan naiset olivat silloin astetta positiivisempia ja avoimempia kuin kolmenkympin kieppeillä.

Tavallaan sääli, sillä hienoisesta katkeruudesta huolimatta nykyään olisin huomattavasti parempaa kumppaniainesta kuin silloin nuorena pölvästinä. Voihan olla että tämä on jokin suvantovaihe ja jossain vaiheessa keski-ikää markkina-arvo alkaisikin taas nousta mikäli jatkaa elämää hyvällä mielellä ja pitää itsestään huolta.

Kaikin puolin juuri nyt vajaa kolmekymppisenä ja oikeastaan paranee vaan. No tietysti ikä muuttaa kroppaa, mutta olen kuitenkin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Henkisellä puolella taas on ollut aika opettavaisia kokemuksia ja kyllä sitä nyt tietää aika paljon enemmän esim. naisten sielunelämästä kuin vaikka joskus parikymppisenä.

Parisuhdemarkkinoita ajatellen nyt.
Jostain syystä pisamat on kova valtti tällähetkellä vaikka tähän asti ne on olleet vain itsetuntoa alentava tekijä.

Saatan vain kuvitella, mutta kun katson vanhoja valokuviani, olen mielestäni muuttunut paremman näköiseksi tasaisesti iän myötä. Ennen näytin autistiselta kakaralta, nykyään vähän normaalimmalta, vaikka mitään lihastreeniä tms. en olekaan koskaan harrastanut. Ehkä lisääntynyt karvankasvu ja silkka välinpitämättömyys - en enää jaksa näyttää sliipatun siistiltä äidin kultapoika -ikineitsyeltä - ovat loppujen lopuksi hyvästä.

Jos jotakin muutosta parempaan päin on tapahtunut myös mielikuvitukseni ulkopuolella, niin on siihen ollut varaakin.

Olin 18...

Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin pikkujulkkis...
Mut tunsi kaikki ja itte en tuntenut ketään...

Oli rahaa,autoja, harrastin taistelulajeja, paino ja kroppa 10

Muija joka oli kans viimesen pääl julkkis (urheilija) samasta kaupungista.

....Ja sen jälkeen on kaikki ollut paskaa...

Opiskeluaikoina ja vähän sen jälkeen, ehkä 22-27 vuotiaana. Sen jälkeen töiden jälkeen ei enää huvittanut niin treenata, ja tukkakin alkoi siirtyä taaksepäin. Työelämä vei myös läpänheitosta tiettyä luovuutta, kun päiviä täytyy käyttää muuhun kuin yliopiston kuppilassa p*skanjauhamiseen, ja ensimmäiset työkaverit olivat vähän huumorintajuttomia tyyppejä.

Liian vähän vuosia, ei voi tehdä kovin laajaa markkinatutkimusta, kun on vasta 34-vuotias. Ei ole mun mielestä semmosta riittävän laajaa otetta, pitäs olla vanhempi. Ehkä mä voin vastata tähän sitten tossa 5kympin tienoilla, niin ois jotain pidempää verrokkiaikaa.
34-vuotiaana oon edelleen yhtä hyvännäkönen kun koko aikuisikäni olen ollut (ja lapsuutta en laske), kunto on ollut yhtä hyvä noin 15 vuotta, kroppa on melkein sama, paino on sama, mitä nyt lihasmassaa on kyllä 2 kg enemmän, iho on edelleen ok, samoin kaikki muukin ja tervekin olen saanut olla. Tän ikäsenä on niin nuori vielä, ettei oikein osaa esim. fyysisesti sanoa, mulle tää koko 15 vuotta on ollut ihan loistavaa aikaa enkä ole vielä huomannut mitään väsymistä. Ihan samalla tavalla treenatakin jaksaa, palautuu tietty paremmin ja on vähemmällä työllä ikäänkuin paremmassa kunnossa, kun on niin paljon pohjaa ja kestävyyttä. Uusia asioita oon huomannut että oppii paremmin, kun koordinaatio yms. on parempia ja keho on tottunut oppimaan, liikkumaan jne.

Henkinen vahvuus on tietenkin parempi, mitä enemmän tulee kokemuksia. Vastoinkäymiset tilapäisesti heikentää aina, mutta nuorenpana otti pahemmin. Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Mutta kyllä mä nuoruuden otetta vieläkin huomaan, paljon on oppimista vielä. Onhan sitä 34 vuotta enemmän kun 24 vuotta kokemuksessa ja oon mä viisaampi ja kehittyneempi, mutta toisaalta, en osaa vielä ottaa niin lunkisti kun toivoisin. Mä uskon, että se on paremmalla tolalla 10 vuoden päästä.

Uskaliaampi on ollut nuorempana kun on ollut kokemattomampi, jos se on parisuhdeterässä olemista, mutta kyllä mä koen että nyt tietää ehkä tarkemmin mitä haluaa tai ei sure yksinoloa tai ei ole imarreltu joka asiasta. Itsetunto on vahvempi. On kuitenkin nuori ja elinvoimainen, ja jaksaa flirtata muttei tartte joka jannua miellyttää... Mutta nuorempana halusi enemmän kokeilla niin... En tiedä, loppujen lopuksi, en mä koe että tässäkään mitään lamaa on tapahtunut, jos oikein miettii, niin menee aaltoillen ja kausissa toi asenne siihenkin. Oikeeta ei ole löytynyt, mutta tarjokkaita on sama jono kun aina ennenkin. Mutta koska 20-vuotiaana sattui paljon isoja vastoinkäymisiä, nostan iän 24 vuoteen...

Että joo, tätähän voi jatkaa, mutta siis oikeas vastaus on, että olen ehkä liian nuori tekemään vielä mitään oikeeta yhteenvetoa. Tehään siis jotain...
Eli... Näytin parhaalta aikuisena 24-34-vuotiaana, jatkuu toistaiseksi.
Olen ollut parhaassa terässä fyysisesti 24-34-vuotiaana, jatkuu toistaiseksi.
Olen parhaassa terässä henkisesti ja eniten kasvanut tähän ikävuoteen mennessä. Koska kasvan ja kehityn koko ajan, ja toivottavasti jaksan pitää itseni oppivana koko elämäni, eli henkisesti olen parhaimmillani nyt 34-vuotiaana, jatkuu toistaiseksi.
Ihastuneita, ihailijoita ja ystäviä on ollut eniten 24-34-vuotiaana, jatkuu toistaiseksi.
Eniten harrastuksia, töitä ja kaikkea mielenkiintoista ja kehittävää olen tehnyt 24-34-vuotiaana, aktiivisuus jatkuu toistaiseksi.

No joo... mutta hei! Itsevarmuus ja itsetuntemus on parantunut huomattavasti, ja siinä kohtaa ehkä onkin sitten se suurin ero. Eikä asiat pohjaudu enää siihen että luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Joten siinä mielessä kyllä 34 vuotta on parempi. Maailman on oppinut paremmin hyväksymään, ottamaan asiallisemmin kantaa, ja no joo... Sanotaan sitten että nyt olen kaikinpuolin kyllä parhaimmillani, 34-vuotiaana ja jatkuu toistaiseksi. Tunnen itseni nuoremmaksi hyvällä tavalla kuin 20-vuotiaana.

Odotan kyllä että asiat vielä tästä paraneekin. Odotuksia:
Henkisestihän ihmisen pitäisi olla parhaimmassa terässä vanhetessaan, siis olettaen ettei tule mitään sairautta päähän (dementia tms.) mikä on eri asia, mutta se puolihan kyllä kehittyy ja paranee koko elämän.
Mikäli en sairastu odotan olevani henkisesti vahvimmillani noin 80-vuotiaana.

Fysiikan pystyy pitämään samoissa aika helposti tuonne 40-45 ikävuoteen, sitten alkaa olla haastavampaa. Aineenvaihdunta alkaa hidastua, lihasvoima enemmän heiketä ja reaktiokykykin, vasta 50-vuotiaana, kaksi jälkimmästä hieman aikaisemmin, mutta niin hitaasti, että jos treenaa sillä ei aikaisemmin ole merkitystä. Eli odotan olevani niiltä osin parhaassa terässä vielä noin 20 vuotta. Jos saan pysyä terveenä, odotan kuitenkin pysyväni noin 60-70-vuotiaaksi vielä ikäisekseni huomattavan hyvässä kunnossa.

Parisuhteissa toivon löytäväni loppuelämän rakkauden jonain päivänä, ja sen jälkeen pysyvän parhaassa parisuhdekunnossani ikinä koko lopun elämäämme hänen kanssaan :)

Viimeksi olin parisuhdemarkkinoilla viisi vuotta sitten, ja varmaan parhaimmillani silloin. Ympäristönvaihdos ja liikunta auttoivat asiaan. Nyt olis taas tavoitteena päästä samaan ja parempaan kuntoon kuin tuolloin.

Niin sanotun Zahavin periaatteen [1] mukaan vammaisilla ei ole nuorempana menestystä parisuhdemarkkinoilla, mutta vanhempana voi olla. Sen perusteella olen parhaimmillani juuri tänään. No, en sitten tiedä, kuinka eläinten paritteluseuran etsintä korreloi ihmisten parisuhdemarkkinoilla, mutta Occamin partaveitsen mukaan voisi olettaa, että msta voi joku olla vähän enemmän kiinnostunut myöhemmällä iällä.

[1] Zahavi, A. 1975. Mate selection – a selection for the handicap. J. theor. Biol. 53:205–214.

Yleisurheilijat ovat kuulemma parhaimmillaan 26-vuotiaina, joten se on kai miehen fyysisen suorituskyvyn huippu.

nyt kahdeksantoista kesäsenä

Veikkaisin että 26 vuoden hujakoilla, kun vähän on jo itsetuntemusta mutta ei ole vielä ehtinyt fyysisesti rapistua.

Mies on viisikymppisenä parhaimmillan. Naiset on jo siinä iässä ruppanoita.

ehdottomasti 35-vuotiaana..erosta selvinneenä, lapsen saaneena, naiseuteni löytäneenä ja elämää kokeneena

Varmaankin fyysisesti en ole saavuttanut sitä parhaimmuuttani vielä, enkä henkisestikään... varmaan joskus parinkymmenen vuoden päästä tiedän enemmän. Voihan se olla tosin että parhaimmuus on jo koettu, mutta koskaan ei tiedä ennen kuin vanhempana.

Mut kuitenkin luulen että kasvamista on ainakin fyysisesti jäljellä paljon, koska jos mä nakkaan paidan pois niin joku saattaa sanoa että mikä teini sä oot? No joo saattaa olla liioittelua, mutta luulen niin.

Tämä on aika mahdotonta sikäli, että jos haluaa verrata haluttavuuttaan mies- tai naismarkkinoilla, niin useamilla on kuitenkin aina välillä seurustelusuhteita. Toki itse voi arvioida asiaa, mutta se on aina subjektiivinen eikä objektiivinen näkemys.

Ulkonäöllisesti olen ollut parhaimmillani sekä 19- että 24-vuotiaana. 19-vuotiaana lukion päättäneenä olin fyysisesti kovassa kunnossa ja sinkkuna panostin paljon ulkonäkööni (esim. käytin piilolinssejä ja meikkasin päivittäin). Toinen huippukohta on ollut 24-vuotiaana, jolloin menin naimisiin, joten treenasin vuoden, kävin kosmetologilla hoidattamassa akneihoani jne, joten vuoden rääkki huipentui siihen, että tosiaan 24-vuotiaana olin kaunis oma itseni.

Olin pitkään parisuhteessa enkä käynyt lainkaan baareissa, joten en pysty sanomaan sitä, että miten "kovaa kamaa" olisin ollut muiden miesten silmissä. Kuitenkin kun erosin ja toivuin siitä, niin etsin parisuhdetta muistaakseni joskus 36-vuotiaana, niin sain yli 100 yhteydenottoa. Toki osa niistä oli vain seksiseuran etsijöitä eli epätoivoisia ukkomiehiä, mutta joukossa oli myös todella hienoja miehiä.

Nyt kun lapsentekoikä on ohi, niin menekkiä on selvästi vähemmän. Toisaalta jos puhutaan siitä, että millainen olen ihmisenä, niin henkisellä puolella on tapahtunut hirmuinen kehitys. Pidän itsestäni, olen sinut ulkonäköni kanssa, olen iloinen ja onnellinen. Myös parisuhdetaidoissa on tapahtunu ihan mieletön kehitys. Alle 20-v ikäisenä olin mustasukkainen takertuja, pidin mykkäkoulua ja kiristin seksillä, kun taas nyt yli 20 vuotta myöhemmin parisuhde- ja ihmissuhdetaidot on ihan eri luokkaa. Jos siis aiemmin olin parisuhdetaidoissa esikoululainen niin nyt olen jo korkeakouluopiskelijan tasolla:)

Olen nyt 27v ja voisin sanoa että yhtä hyvin ei ole mennyt koskaan kuin nyt.

Seksikumppaneita huhtikuun jälkeen jolloin erosin avokista jotain 10-20 ja suurin osa näistä olisi halunnut mut parisuhteeseen. Samasta syystä ei seksiäkään oikein heiltä enää irtoa :(

Eipä siinä, tiedän että erittäin iso osa muutoksesta johtuu vain ja ainoastaan omasta käytöksestäni ja olenkin muuttanut sitä ihan tietoisesti sen jälkeen kun täytin 25 vuotta.